Kouluvuosi alkaa ja kaikennäköstä meneillään elämässä. Mutta tämä kaikki tuo esille kesän aikana hautautuneita tuttuja tuntemuksia kehossa ja mielessä. Kattelen ja kuuntelen, minkälaista juttua se mieli tuottaa ja missä se minä luuraa. En käytä aktiivisesti aikaani katsomiseen. Oon pelaillu hieman ...

Noh, siinä ei ehdi paljoa ajatella, se tapahtuu aika lailla itsestään. Jos siirrän maalaamiseen yhtään huomiota, maalaaminen häiriintyy. Ymmärtääkseni tässäkin huomiota tekemiseen voi olla, ilman että itse aktiviteetti muuttuu miksikään?

Kiitos kärsvällisyydestäsi, mulla on pientä kriisiä meneillä ...

En oo käyttänyt aikaa pelkästään katsomiseen ollenkaan, en oo oikeestaan ees yrittänyt :( Aloin taas maalaamaan pitkästä aikaa eilen, se tuntuu sujuvan nyt. Mut tähän katsomiseen ei oo oikein ollu motivaatioo.

Minipäivitystä... heräsin just, mun unirytmi on aika FUBAR, toissayönä en saanut oikein ollenkaan unta, nukuin pätkittäin. Viime yönä nukuin ilman suurempia ongelmia n. 14 tuntia... kävin äsken röökillä, ja tuli tippa linssiin kun katselin ympäristöä, höyhen leijaili jostain, ja valo osu siihen, ja ...

Okei, eilen päätin jättää pelaamisen sikseen. Tänään olen koittanut lukea Gateless Gatecrashers pdf:ää ja muita tekstejä.

Juttelin tänään psykoterapeutin kanssa tuosta kevyestä tarkkailusta, mikä ilmeisesti on mahdollista hengittämisen, ajatusten ja minkä tahansa aktiviteetin seuraamisessa. Olisiko ...

No se, että joku toinen on nopeampi tässä, ei kerro mitään omista mahdollisuuksista.

Kuitenkin tunsin, että elämä meni parempaan suuntaan, kun joka päivä katsoi (tai ainakin yritti selvittää, mitä tapahtuu). Tai, sosiaalinen elämä meni parempaan suuntaan.

Pitää funtsia prioriteettejä.

Moi, Guild Wars 2 (nettiroolipeli) ilmestyi 3 päivää sitten, ja olen ollut enimmäkseen sitä pelaamassa. Jos et tiedä, minkälaisesta pelistä on kyse, niin oman arvioni mukaan sen viehätys perustuu virtuaalimaailmaan, jossa, raha, valta ja saavutukset ovat nopeammin saatavilla kuin oikeassa elämässä ...

Kun ei ole erillistä itseä (ei Simon eikä kenenkään muunkaan), niin mitä jää jäljelle?

Ei vastausta tähän vielä.

Et vastannut tähän vielä: Onko kyseisen aistin välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän olemassaolosta?

Tapahtuvatko aistimukset Simosta riippuen vai riippumatta?

Eikö esim. katsominen ja katsomisen huomioiminen ole dualismia? Kuten sanoin ...

... ei jatkukaan. Meinasin mennä siihen, että ajatukset ja tunnetilat yms. ovat myös aistimuksia, mutta ehkä se menee enemmänkin tulkinnan puolelle.

Pysähdy. Tutki aistejasi (näkö, kuulo, tunto, maku, haju) yksi kerrallaan ja kirjoita mahdollisimman tarkkaan:
-millaista "raakadataa", millaisia aistimuksia (ilman mielen tulkintoja) kukin aisti puhtaimmillaan välittää?
-onko kyseisen aistin välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka ...

Tarkoitatko, että Simon minuus voisi löytyä rintakehässä koettavasta hienoisesta lämmöntunteesta? Eikö se olisi suunnilleen yhtä absurdi ajatus kuin, jos Henrin minuus löytyisi lattiaa vasten lepäävien jalkapohjien painontunteesta

Luulen, että tämä voi liittyä joihinkin tunnerikkaisiin muistoihin ...

Mitä sanot seuraavaan: "minä" / "Simo" on vain ajatus, fiktio, se lakkaa olemasta kun lakkaat uskomasta siihen. Todellista on vain tämä ns. "fyysinen olemassaolo": luonto, rakennukset, kehot, huonekalut, jne. Kaikki muu on fiktiota, epätotta.

Joo, se vaikuttaisi kovasti ajatukselta. Tuntuu ...

Vähän tympäännyttää, miten sumuista katsomisen yrittäminen on. Tuntuu, että joskus kykenin tähän parempaan näkemiseen, mutta nyt totuuden katsomisen eteen tulee vaan kaikkea.. tai ei tule mitään, siitä katsomisesta ei vain tule mitään. Se ei lähde alkuun. Tyhmä olo.

Kun yritän katsoa, etsin kai ...

Tää on vaikeeta. En oikein tajua, miten pitäisi katsoa sisälle.

Pitäs varmaan mennä ihmisten ilmoille, oon ollu sisällä liiaksi viime aikoina. Ajattelen, että josko erilainen ympäristö toisi esiin uusia puolia, uskomuksia itsestä.

Missä Simo on? Mieli sanoo "tässä, kirjoittamassa". En oikein pääse ...