Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.

Dansk, Nederlands, Suomeksi, Portuguesa
User avatar
Milja
Posts: 47
Joined: Mon Oct 01, 2012 8:18 pm

Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.

Postby Milja » Thu Oct 18, 2012 5:40 pm

Kun istut kahvilla ja edessäsi on kahvikuppi, mikä tekee kahvikupista jonka näet edessäsi SINUN kupin?
Ne minun ja kaverini mielessä olevat opitut sännöt, että jos se kuppi on minun edessäni/jos minä sen sieltä tiskiltä otin, se on silloin "minun". Jos olen juonut siitä se "kuuluu minulle". Sekin on niin vahva sääntö, normi, jota ei osaa rikkoa, että on tosi hämmentävää, jos joku alkaakin yhtäkkiä juomaan "minun" kupistani. Vaikka eihän se kuppi sen enempää ole minu kuin kenenkään muunkaan. Se kuppi vaan on.
Kun annat kupin vieressäsi istuvalle, miten SINUN kuppi muuttuu HÄNEN kupiksi? Miten MINUN irtoaa kupista?
Antamalla kupin ystävälleni teen hänelle selväksi, että olen luopunut "oikeudestani" kuppiin, luovutan sen hänelle. "Minun kuppini" ei ole enää minun, kun päästän siitä irti, luovutan sen (jollekin toiselle).
Muuttuuko itse kuppi millään tavalla siitä että se vaihtuu minun kupista hänen kupiksi?
Ei muutu yhtään. Ainut mikä vaihtuu on ajatukset, sanattomat sopimukset mielen tasolla siitä "kenen" se kuppi nyt on.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.

Postby Paka » Fri Oct 19, 2012 6:14 am

Ainut mikä vaihtuu on ajatukset
Onko ajatukset totta?

Ole mahdollisimman paljon luonnossa katsele, miten elämän prosessit vain tapahtuvat. Olemme osa tätä prosessia. Ei katsojaa vaan katsomisen prosessi. Ei ajattelijaa vaan ajattelu tapahtuu luonnon tapahtumien lailla. Eli mihin tähän väliin tarvitaan ”minää” Miljaa? Onko ”minää” aikuisten oikeasti olemassa?

Entäpä jos"Minä" on vain ajatus (uskomus, oletus,tarina,sopimus)? Ajatus ei ajattele, kontrolloi, eikä valitse mitään. Miltä sinusta tuntuu jos sanon, että et ole ajatellut ensimmäistäkään ajatusta, sinulla ei ole kontrollia mistään, etkä ole tehnyt ainuttakaan valintaa elämässäsi? Kaikki tapahtuu automaattivaihteella ja ajatukset kommentoivat askeleen jäljessä sitä mitä tapahtui, kuin urheiluselostaja. Voisiko kaikki toimia ilman tarinaa?

Lue koko tämä meidän ketju kaikessa rauhassa lävitse, ja katso. Mitä nousee?
Ota tälle aikaa niin paljon kuin tarvitset.

Muista, ei ole tarkoitus uskoa ketään eikä mitään, vaan tarkastella omaa kokemusta tässä hetkessä.

MIKÄ MINÄ ON? ONKO MINÄÄ? JOS ON NIIN MISSÄ?

User avatar
Milja
Posts: 47
Joined: Mon Oct 01, 2012 8:18 pm

Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.

Postby Milja » Fri Oct 19, 2012 8:56 pm

En vielä lukenut viestiketjua läpi, mutta tässä ajatuksia muihin kysymyksiin.
Onko ajatukset totta?
Eivät. Ne tuntuvat kyllä kovin todelta, mutta kun ei lähde niiden mukaan ja niitä tarkkailee, huomaa, että ne ovat vain tulkinta, tarina niin kuin sanoit, tietyn "putken" läpi tulkittua todellisuutta.
Miltä sinusta tuntuu jos sanon, että et ole ajatellut ensimmäistäkään ajatusta, sinulla ei ole kontrollia mistään, etkä ole tehnyt ainuttakaan valintaa elämässäsi?
Toisaalta kontrollin puute on pelottava ajatus, apua, enkö voi vaikuttaa mihinkään. Mutta loppujen lopuksi se kyllä vai huojentaa. Minä en valitse, minä en kontrolloi, minua ei edes ole. Voi vaan siis luottaa rajattomasti, että kaikki tapahtuu kuitenkin ja juuri niin kuin pitää. Ei ole huonoja tai vääriä valintoja, kun ei niitä kerran ole.
Voisiko kaikki toimia ilman tarinaa?
Ole mahdollisimman paljon luonnossa katsele, miten elämän prosessit vain tapahtuvat. Olemme osa tätä prosessia. Ei katsojaa vaan katsomisen prosessi. Ei ajattelijaa vaan ajattelu tapahtuu luonnon tapahtumien lailla. Eli mihin tähän väliin tarvitaan ”minää” Miljaa? Onko ”minää” aikuisten oikeasti olemassa?
Voisi. Minusta tuntuu juuri nyt siltä, että kaikki sujuisi ihan samalla tavalla ilman sitä tarinaakin. Ilman, että joku on kertomassa rajoitunutta/vahvasti väritettyä tarinaa siitä mitä (muka) tapahtuu. Kaikki tapahtuisi silti. Esimerkiksi kun ajattelen eläimiä. Niille ei ole kukaan kertomassa tarinaa siitä miten tai miksi asioita pitäisi tehdä, kukaan ei odota niiden valitsevan tai tekevän päätöksiä ja silti ne osaavat luonnostaan toimia kuten pitääkin. Puut pudottavat lehtensä ja keväällä kasvaa uudet ilman, että niille on kukaan selittämässä miten homma hoituu. Miksi niin ei olisi "minunkin" kohdallani? Siitä ajatuksesta tuntuu välillä olevan vaikea luopua, että en muka tekisi päätöksiä, ettei ole mitään "kontrollia". Ehkä siksi, että se "tarinankertoja" ei halua, että se paljastetaan pelkäksi huijariksi, se haluaa säilyttää viimeiseen astin "valtansa".

Jos kaikki on vain prosesseja ei ole mitään minää. Jos voin verrata omaa kehoani vaikka puuhun niin joo, onhan meidän pihassa juuri se tietty omenapuu, samalla tavalla on tämä Miljan keho, mutta ei omenapuukaan mieti/tarvitse tarinankertojaa. Se toimii niin kuin sen tulee toimia, osana prosesseja. Ehkä "minunkin" kehoni on samalla tavalla osa niitä prosesseja, toimii niin kuin sen tulee toimia, erona vaan, että sille (?) on mieli juttelemassa ja värittämässä todellisuutta, kertomassa tarinaa ja uskottelemassa, että tässä tehdään nyt päätöksiä ja ollaan jotenkin erillisiä. --> Tuosta edellisestä lauseesta tuli nyt kyllä ajatus, että mikä/kuka "kuulee" ne ajatukset, jos minua ei ole. Mitä sanaa käyttäisin...mille se mieli tarinoi, itselleen?

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.

Postby Paka » Sat Oct 20, 2012 7:50 am

Aivan loistavaa työtä Milja, tätä on ilo lukea.
Toisaalta kontrollin puute on pelottava ajatus
Mikä tässä pelottaa?

Katso pelkoa oikein läheltä, miltä se haluaa sinua suojella? Pelko on suojelumekanismi. Kiitä sitä, että se palvelee tehtävässään. Pyydä sitä kertomaan miltä se haluaa sinua suojella. Kumarra sille ja katso pelon taakse: mitä on pelon takana?

Halein,

-Päkä-

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.

Postby Paka » Sun Oct 21, 2012 1:57 pm

Mitä kuuluu Milja?

Lueskele vaan ketju rauhassa läpi ja tarkastele pelkoa.
Vastailen huomenna.

- Päkä-

User avatar
Milja
Posts: 47
Joined: Mon Oct 01, 2012 8:18 pm

Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.

Postby Milja » Sun Oct 21, 2012 3:33 pm

Moikka! Oon myöhään iltaan töissä, joten vastailen joko illalla kun pääsen tai huomenna :)

User avatar
Milja
Posts: 47
Joined: Mon Oct 01, 2012 8:18 pm

Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.

Postby Milja » Mon Oct 22, 2012 11:31 am

Mikä tässä pelottaa?
Kontrollin puutteessa pelottaa varmaan juuri se, että ei pystykään itse vaikuttamaan. Täytyy vain myöntää ettei mikään ole hallinnassani ja ikäänkuin antaa vastuu pois. Täytyy uskaltaa luottaa, että kaikki menee niin kuin pitääkin ja että "minusta" pidetään huolta. Mutta, kun minääkään ei ole niin sittenhän se pelko "oman itsen" puolesta häviää ja luottaminen/kontrollista luopuminen tapahtuu itsestään.
Lue koko tämä meidän ketju kaikessa rauhassa lävitse, ja katso. Mitä nousee?
Lueskelin ketjua läpi ja tuli rauhallinen olo. Ja päälimmäisenä nousi sellainen, että on paljon helpompi suhtautua mieleen (eli minään?) sellaisena selostajana ja tarinankertojana. Se on ehkä hyödyllinenkin kaveri, joka on mukana, mutta jonka juttuihin tulee muistaa suhtautua kriittisesti. Ei pidä uskoa kaikkea mitä se juttelee, mutta ei sitä tarvitse yrittää blokata, hiljentää tai häätää minnekään. Voidaan elellä ihan sovussa yhdessä, kunhan sen juttuihin ei lähde mukaan ja osaa myös nauraa niille, kun se oikein yrittää kiusata. Muutenkin on ollut paljon helpompi suhtautua tunteisiin/ajatuksiin juuri mielen juttuina. Vaikka tuntuu esim. surulliselta niin ei siihen jää jumiin vaan sitä osaa katsoa ikäänkuin ulkopuolelta ja erottaa paremmin, että mistä ja kenen juttuja se on. Sitä on ikäänkuin surullinen ja silti ihan tyyni ja rauhallinen samaan aikaan. Tuntee kehossaan sen surullisuuden, mutta jossain "syvemmällä" on silti ihan tyyni olo. Sitä tavallaan vain kuuntelee niitä surullisia ajatuksia ja toteaa sen olevan mielen juttelua.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.

Postby Paka » Mon Oct 22, 2012 12:37 pm

Hyvä kun ehdit lukemaan tämän ketjun läpi, voit palata koska vain siellä olleisiin harjoituksiin ja toistaa minkä tahansa niistä tarpeesi mukaan.
Kontrollin puutteessa pelottaa varmaan juuri se, että ei pystykään itse vaikuttamaan.
Mikä on tämä itse? Onko itseä olemassa?

Entä jos kaikki elämässä tapahtuu omalla painollaan joka tapauksessa - ilman ajattelijaa, kontrollia, toimijaa, valitsijaa, päätöksentekijää? Ethän tipu tuoliltakaan vaikka et sitä ajattele tai kontrolloi. Älä vastaa älyllisesti vaan katso syvälle omaan kokemukseesi. Entäpä jos et koskaan olekkaan kontrolloinut mitään?

Lapsikin uskoo sängyn alla piileksivään mörköön ja tuntee pelkoa tai jopa ihan kauhua. Onko tämä mörkö todellinen vai mielen kuvitelma, kuten lentävä spagettihirviö? Häviääkö mikään todellinen vaikkei lapsi enää usko mörköön? Mistä tämä mörkö syntyi? Pystyykö lapsi aistimaan mörköä fyysisillä aisteillaan tässä hetkessä omassa kokemuksessaan? Voiko lapsi kontrolloida mörköä?

User avatar
Milja
Posts: 47
Joined: Mon Oct 01, 2012 8:18 pm

Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.

Postby Milja » Mon Oct 22, 2012 10:24 pm

Kirjoitin juuri pitkän vastauksen sekä tuohon, että yhteen juttuun mikä nousi tänään mieleen, kun pohdin noita aikaisempia ketjun juttuja, mutta se teksti hävisi, kun olin kai kirjautunut ulos, kun olin ollut tässä niin pitkään tekemättä mitään. Yritän siis huomenna uudestaan :)

User avatar
Milja
Posts: 47
Joined: Mon Oct 01, 2012 8:18 pm

Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.

Postby Milja » Tue Oct 23, 2012 5:15 am

Uusi yritys...

Olen jonkun verran pyrkinyt tarkastelemaan sitä, mitä aiemmin kehotitkin, että mitkä asiat tuntuvat automaattisilta prosesseilta eli onko ketään tekemässä valintaa/tekemässä asiaa. Hyvin usein huomaan, että olen tehnyt jotain juttua tosi pitkään, mutta ajatukset liittyvät johonkin aivan muuhun. Eli mieli kertoo tarinaansa, johonkin aivan meneillään olevaan prosessiin liittymättömästä ja silti se prosessi hoituu luonnostaan. Kuitenkin tuntuu, että jos teen jotain ihan uutta, vaatii se sitä, että keskitän myös ajatukseni siihen, myös mielen täytyy olla läsnä, jotta se prosessi sujuu. Esimerkiksi tänään tanssitunnilla tunsin, että mielen todella täytyy olla läsnä ja keskittyä tekemiseeni, jotta se onnistuu. Ja vaikka asia ei olisi edes uusi, niin ylipäätään kaikki prosessit tuntuvat sujuvan tarkemmin tai paremmin, jos myös mieli on läsnä tässä hetkessä ja keskittyy juuri siihen tekemiseen. Jos esimerkiksi on kotoa lähdössä kiirellä ja ajatukset ovat jo siellä mitä on suunnitellut tekevänsä seuraavaksi, menee toiminta usein sähläämiseksi ja asioita myös unohtuu helpommin. Vaikka prosessit tuntuvat tapahtuvan itsestään niin onko mielen läsnäolosta kuitenkin hyötyä? Toimiiko se ikäänkuin työvälineenä?
Milja kirjoitti:
Kontrollin puutteessa pelottaa varmaan juuri se, että ei pystykään itse vaikuttamaan.


Mikä on tämä itse? Onko itseä olemassa?
Pelko onkin ehkä siis enemmän sitä, että ei ole mitään itseä, joka pystyisi vaikuttamaan tai tekemään valintoja. Ei niinkään, että kontrolli tai valta pitäisi antaa jollekin "muulle" vaan sen hyväksyminen, että ketään ei aluperinkään ollut. Kun on niin pitkään ollut luulo siitä, että tässä kovasti valitaan ja tehdään päätöksiä ja vaikutetaan elämään ja sen prosessehin, on se suuri muutos hyväksyä ettei olekaan ketään itseä, eikä koskaan ollutkaan. Pitää vain luottaa elämään. Toisaalta se on taas maailman luonnollisin asia, koska niinhän se on sitten aina ollut, sitä on vain katsonut eri "näkökulmasta".
Lapsikin uskoo sängyn alla piileksivään mörköön ja tuntee pelkoa tai jopa ihan kauhua. Onko tämä mörkö todellinen vai mielen kuvitelma, kuten lentävä spagettihirviö? Häviääkö mikään todellinen vaikkei lapsi enää usko mörköön? Mistä tämä mörkö syntyi? Pystyykö lapsi aistimaan mörköä fyysisillä aisteillaan tässä hetkessä omassa kokemuksessaan? Voiko lapsi kontrolloida mörköä?
Ei se mörkö ole todellinen, vaikka se lapselle varmasti tuntuukin äärimmäisen todelta. Se on syntynyt mielen jutustelusta, niihin juttuihin uskomisesta, ehkä aiemmin kuuluista tarinoista? Ei mörköä myöskään todellisuudessa voi aistia, joskin aistimuksien voi kuvitella kertovan mörön olemassaolosta. Esimerkiksi ääniä tai varjoja, jotka ovatkin jostain ihan muualta, voidaan luulla mörön aiheuttamiksi. Mörön saa katoamaan, jos on tarpeeksi rohkea kurkistamaan sinne sängyn alle ja katsomaan onko siellä oikeasti ketään. Eikä siitä mikään todellinen häviä, jos sinne uskaltaa katsoa, vaan paljastuu ettei sitä ikinä ollutkaan.

Sama pätee varmasti minään. Se on syntynyt mielen jutuista ja uskomuksista? Senkin luulee ehkä voivansa aistia kunnes alkaa tarkastella lähemmin, onko se oikeasti joku minä? Kun usklaltaa katsoa rohkeasti niihin uskomuksiin, käy juuri niin kuin mörölle, ei mikään todellinen siinä katsomisessa katoa.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.

Postby Paka » Tue Oct 23, 2012 6:53 am

Onko mielestä mitään konkreettista havaintoa? Mikä on mieli? Fyysiset aivot selvästikkin on ajatukset nousee jostakin ja häipyvät taas jonnekkin. Ajatus tapahtuu, mutta onko tässä prosessissa minää?
teen jotain ihan uutta, vaatii se sitä, että keskitän myös ajatukseni siihen, myös mielen täytyy olla läsnä, jotta se prosessi sujuu. Esimerkiksi tänään tanssitunnilla tunsin, että mielen todella täytyy olla läsnä ja keskittyä tekemiseeni, jotta se onnistuu.


Käytännön tosiasoita tarkastellessa ajatuksella on paikkansa toimivana työvälineenä ja läsnäolo auttaa keskittymään ja oppimaan uutta. Mutta jos lähdemme ajattelemaan mörköä ja uskomaan "mielen" jutustelua, aiemmin kuulluista tarinoista eksymme syvemmälle valheiden verkkoon. Tässä tarkoituksemme on erottaa totuus valheesta.

Meillä on usein tunne, että valitsemme jotain. Työn, opiskelupaikan puolison jne. Mutta lähempi tarkastelu ei sitä tue. Valitsitko tykätä puolisostasi? Valitsitko olla samaan aikaan tietyssä paikassa, kun kohtasit hänet? Valitsitko ihastua? Valitsitko pitää tanssimisesta? Valitsitko vanhempasi? jne. Lähempi tarkastelu usein osoittaa, että kyse on vain prosesseista, sattumista ja äärettömästä määrästä muuttujia. "Mieli" toisaalta toimii niin, että päätöksen jo tapahduttua, seuraa ajatus "minä valitsin xxx". Valinnan ajatus tulee itse asiassa jonkin verran myöhässä, ja tämän voi tarkastelemalla myös huomata. "Valintaprosessiin" liittyy myös niin monia ajatuksia, että olisi myös mahdotonta sanoa, mikä noista ajatuksista olisi se "valinta-ajatus".


MIltä tuntuu, kun sanon että tässä osuit asian ytimeen? Entäpä jos tämä onkin näin?
Ei se mörkö ole todellinen, vaikka se lapselle varmasti tuntuukin äärimmäisen todelta. Se on syntynyt mielen jutustelusta, niihin juttuihin uskomisesta, ehkä aiemmin kuuluista tarinoista? Ei mörköä myöskään todellisuudessa voi aistia, joskin aistimuksien voi kuvitella kertovan mörön olemassaolosta. Esimerkiksi ääniä tai varjoja, jotka ovatkin jostain ihan muualta, voidaan luulla mörön aiheuttamiksi. Mörön saa katoamaan, jos on tarpeeksi rohkea kurkistamaan sinne sängyn alle ja katsomaan onko siellä oikeasti ketään. Eikä siitä mikään todellinen häviä, jos sinne uskaltaa katsoa, vaan paljastuu ettei sitä ikinä ollutkaan.

Sama pätee varmasti minään. Se on syntynyt mielen jutuista ja uskomuksista? Senkin luulee ehkä voivansa aistia kunnes alkaa tarkastella lähemmin, onko se oikeasti joku minä? Kun usklaltaa katsoa rohkeasti niihin uskomuksiin, käy juuri niin kuin mörölle, ei mikään todellinen siinä katsomisessa katoa.

Tämä on hyvin yksinkertaista, melkein liian ilmiselvää. Kukaan ei vain koskaan ole pyytänyt meitä tarkastamaan tätä. Pysähdy, katso kokemustasi kuin tarkastaisit sataako ulkona. Löydätkö mistään minää? Tähän ei tarvita kuin yksi kunnon "vilkaisu sängyn alle"...

PS. kun kirjoitat pitempää viestiä kannattaa välillä käyttää kopioi-toimintoa

User avatar
Milja
Posts: 47
Joined: Mon Oct 01, 2012 8:18 pm

Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.

Postby Milja » Tue Oct 23, 2012 3:55 pm

Onko mielestä mitään konkreettista havaintoa? Mikä on mieli? Fyysiset aivot selvästikkin on ajatukset nousee jostakin ja häipyvät taas jonnekkin. Ajatus tapahtuu, mutta onko tässä prosessissa minää?
Ei ole konkreettista havaintoa. Ei sitä voi aistia. Onko se siis niin kuin mörkö, ei totta lainkaan? Jos mieli on kuitenkin hyvä "työväline" on se jotenkin olemassa. Aivojen prosesseja? Siinä ei kuitenkaan silloin ole mitään minää. Sanoit, että "läsnäolo auttaa keskittymään ja oppimaan uutta". Helpottaakohan läsnäolo myös sitä, että tunnistaa totuuden valheesta, tuntuisi siltä. Läsnäolo siis auttaisi ettei eksy siihen valheiden verkkoon.
Pysähdy, katso kokemustasi kuin tarkastaisit sataako ulkona. Löydätkö mistään minää?
En pysty mitenkään aistimaan mitään minää. Mieli juttelee, mutta ei siinäkään ole minää, se vain kertoo tätä tarinaa siitä keksitystä "minä-näkökulmasta".

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.

Postby Paka » Wed Oct 24, 2012 6:38 am

Hyvä, Hyvä Milja,
Päkä kirjoitti:
Pysähdy, katso kokemustasi kuin tarkastaisit sataako ulkona. Löydätkö mistään minää?

En pysty mitenkään aistimaan mitään minää. Mieli juttelee, mutta ei siinäkään ole minää, se vain kertoo tätä tarinaa siitä keksitystä "minä-näkökulmasta".
Läsäolo, hiljaisuus, katsominen, mitä nimeä ikinä haluammekin käyttää, auttaa tosiaan erottamaan totuuden valheesta.

Koetko nähneesi 'minuuden' illuusion lävitse?

Miten nyt kuvailisit: Miten "minä" on syntynyt? Onko minää missään? Kuvaile millaisia tuntemuksia tämä herättää.

User avatar
Milja
Posts: 47
Joined: Mon Oct 01, 2012 8:18 pm

Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.

Postby Milja » Wed Oct 24, 2012 9:11 pm

Koetko nähneesi 'minuuden' illuusion lävitse?
Ensimmäiseksi, kun luin tuon kysymyksen, tuli sellainen olo tai oikeastaan ajatus, että "en minä tiedä". Koen, että ainakin tiedon tasolla, tiedän, että minä on illuusio. Tuntuu myös, että pystyn ainakin aiempaa useammin vain "tarkkailemaan" sen juttuja. Kuulemaan ne, mutta jättämään omaan arvoonsa. Se kertoo tarinoitaan, on välillä ahdistunut, superonnellinen tai tosi surullinen, mutta sillä ei ikäänkuin ole niin paljon väliä. Tänään mietin myös, että ei takerru asioihin niin vahvasti. Mieli tekee sitä kyllä, takertuu tunteisiin ja ihmisiin, mutta on entistä helpompaa olla välittämättä siitä. Koen, että erityisesti muistaessani tarpeeksi hiljentyä, keskittyä ja rauhoittua, pystyn pitämään mielen "omassa arvossaan" ja tarkkailemaan todellisuutta totuudenmukaisemmin.
Miten nyt kuvailisit: Miten "minä" on syntynyt? Onko minää missään? Kuvaile millaisia tuntemuksia tämä herättää.
Sanoisin, että koska minää ei voi aistia, se ei ole todellinen. Se on ehkä mielen (aivojen ajatteluprosessien?) luoma illuusio. Illuusio erillisyydestä ja esimerkiksi valinnoista. Näen sen edelleen tavallaan rajoittuneena näkökulmana todellisuuteen. Vieläkin minulla on sellainen mielikuva, kuin katselisi putken läpi tai vaikka jonkun hassun lasin, joka tekee kaikesta eri näköistä kuin se oikeasti on. Millaisia tunteita se herättää? Hmm...no ei ilmeisesti ainakaan kovin voimakkaita, koska tosi vaikea sanoa. Nyt jotenkin tuntuu, että oikein mitään? On äärimmäisen "neutraali" olo.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.

Postby Paka » Thu Oct 25, 2012 6:14 am

Olet aikaisemmin viitannut, että ”minä” on mieli tai ajatukset eli katsotaan tätä vielä tarkemmin.

Tarkkaile vielä tätä vanhaa harjoitusta, mistä ajatukset ilmaantuvat ja miten/minne ne katoavat välittömässä kokemuksessasi? Niin kuin itse totesit mielestä ei ole mitään konkreettista havaintoa. Mieli onko sekin mielen itsensä luoma tarina ajatusten alkulähteestä? Onko sinulla mitään vaikutusmahdollisuutta siihen minkälaisia ajatuksia nousee kohdatessa tietynlaisia tilanteita tai aistiärsykkeitä? Kertooko ajatukset ehdottomat totuuden?

Mitä jos ajatukset ovat osa elämän prosessia aivan luonnollisesti. Voiko ajatus tehdä mitään? Ovatko ajatukset totta? On aivan luonnollista että ajatuksia nousee, niin kuuluukin niistä ei ole tarkoitus päästä eroon. Ajatuksia tekijästä, ajatuksia toisista ajatuksista, ajatuksia valinnasta yms. jopa ajatuksia ”möröstä” ja ajatukset esim. "möröstä" nostaa pintaan tunteita tässä tapauksessa esim. pelkoa.

Mutta mitä ajatukset tai tunteet todistavat ”mörön” olemassa olosta? Todistavatko ajatukset ja tunteet jotain ”minän” olemassa olosta? Miksi luottaa tarinankertojaan päässä?

Lueskele edelleen tätä meidän ketjua läpi ja tee harjoituksia mitkä tuntuvat tarpeellisilta.
Kirjoita jäljellä olevista epäilyksistäsi tai oivalluksista mitä on tullut.


Return to “Other Languages”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 5 guests