Opas vapaana!

[Paka]

mieli alkoi analysoimaan jääkaapin sisältöä, että pitäisikö mennä kauppaan

Tämä on hyvä esimerkki siitä miten mieli nimeää, luokitelee ja analysoi. On kuitenkin kaksi ”maailmaa” suora kokemus ja kokemuksen kuvailu eli nimeäminen. Toinen on totta ja toinen yrittää olla, analysoija on kuin urheiluselostaja joka kommentoi asioita jo niiden tapahduttua. Nämä maailmat eivät koskaan kosketa toisiaan. Eli ajatukset eivät liity todellisuuteen eikä siten kerro totuutta. Tässä on tarkoitus nähdä näiden kahden ero omassa kokemuksessa, omassa arjessa. Auttaako tämä sinua eteenäin? Saatko kiinni tästä?

Syvenny rauhassa yhteen aistiin kerrallaan. Löytyykö suorassa kokemuksessa eli puhtaassa aistimuksessa (ilman ajatusta) minää?

[Merniel]

Hei, tämä on kyllä tosi haastavaa...
äänet, tunto ja maku menee kyllä, mutta näkö - heti alkaa määritys...tuntuu ihan mahdottomalta olla määrittelemättä näkemäänsä.

Löytyykö suorassa kokemuksessa eli puhtaassa aistimuksessa (ilman ajatusta) minää?

Jos näköä ei lasketa mukaan, niin mielestäni ei siis löydy, silloin mennään vain kehon ehdoilla.
Onko tuo yleistä, että näkemisen kokemus on hankala? Teen visuaalista työtä ja joudun jatkuvasti arvioimaan / arvostelemaan näkemääni, miettimään muotoja ja sommittelua, mietin, että onko sillä vaikutusta..

[Paka]

Ei hätää on hyvin yleistä että näköaistimus on vaikein. Jatka kuitenkin vielä tätä harjoitusta. Uppoudu puhtaaseen aistimukseen ennen nimeämistä, ennen nimilappuja, ennen analysointia. Voitko löytää puhtaasta aistimuksesta minää? Paneudu tähän toden teolla - älä päästä itseäsi helpolla. Odotan vastaustasi, ei kuitenkaan mitään kiirettä.

Moojin video katsottavaksi:
http://www.youtube.com/watch?v=cNbgW4y3Mj8

Saitko kiinni tästä miten, mieli on kuvittelukone se nimeää, kommentoi, analysoi, luokittelee, kertoo tarinaa, yms. On kuitenkin kaksi maailmaa: suora kokemus ja kokemuksen kuvailu eli nimeäminen?

[Merniel]

jyystän tätä vielä...... ei mene kovinkaan hyvin....

[Paka]

Ota aivan rennosti. Tää on asia, joka voi nostattaa pelkoja yms. tunteita, kerro jos tälläisia ilmenee.

Kyse on jostain hyvin yksinkertaisesta ja luonnollisesta asiasta. Paluusta fantasiamaailmasta tähän hetkeen tähän arkeen. Mieli on kehitellyt kaikenmaailman satuja, oppeja ja uskomuksia, joista se pitää kiinni kynsin ja hampain. Tässä on kysymys "tilasta" ennen tietämistä ennen tarinoita ennen oppeja ja analyyseja. Siitä mikä ei katoa vaikka lakkaamme uskomasta siihen, jotain mikä on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Muistutan vielä että sinulle ei ole mitään apua aikaisemmin oppimastasi, tai mistään mitä joku toinen sanoi tai mitä olet lukenut. Ainoa mikä auttaa on rehellisyys ja katsominen tähän hetkeen, omaan kokemukseen.

Katsoitko Moojin videon? Tämä voisi auttaa.

[Paka]

Semmoinen kysymys vielä, että ethän vain yritä päästä ajatuksista eroon?

[Merniel]

Hei, en yritä päästä ajatuksista eroon, yritän vain tarkkailla. Mutta mieli alkaa luokittelemaan välittömästi. Ja nyt kun olen pirteämpi, niin huomaan, että myös muut kuin näkö alkaa nyt luokittelemaan. Ehkä en ole valmis tähän vielä?

[Paka]

Mutta mieli alkaa luokittelemaan välittömästi

Tämä on aivan totta ja näin saa ollakkin, tämä on mielen luonne. Tästä ei tarvitse päästä eroon.

Se osa meitä, joka ei halua tulla nähdyksi, se ilonpilaaja. Tekee kaikkensa ettemme katsoisi tähän hetkeen. Se keksii että olemme liian kiireisiä, emme ole valmiita tähän, se väistelee, se saa aikaan suunnattoman pelon yms. yms. jotta emme katsoisi. Tämä kaikki on hyvin tyypillistä - vastustusta ja epäilykisä jopa pelkoja saattaa nousta. Voin sanoa että tämän joutuu kohtaamaan jokainen jossain vaiheessa tätä opastusta.

Jos päätät jatkaa opastusta:
Tutki ensim tuntoaistia millaista "raakadataa", millaisia aistimuksia tuntoaisti puhtaimmillaan välittää?
Kuvaile tuntemustasi esimerkiksi sormenpäässä, mitä tunnet? Onko tässä minää?

Kerro tästä runsain sanoin. Kerro myös runsain sanoin mitä tämä aistidataharjoitus on aikaisemmin herättänyt.

[Paka]

Tässä aivan loistavat oivalluksesi heti alkumetreiltä, ehkä "kipuilet" tätä. Osuit meinaan naulan kantaan!!! Joku osa sinussa tietää totuuden, niin kuin meissä kaikissa.

Merniel kirjoitti:
minä hengitän, veri virtaa suonissani, sydän sykkii, kehoni vanhenee jne... kaikki tämä tapahtuu automaattisesti, ilman varsinaista ohjausta. Ilman ajatuksiani, minää, olisin kuin puu. yhdistän näköjään ajatukset minuuteen, ajatukseni muodostavat minän.

Nyt ego huutaa..."apua, missä minun minuus on - en olekaan ajatukseni!?!!?" tuli irrallinen olo.

[Merniel]

Hei,
Olen aina nauttinut ajattelemisesta...ajatukset virtaavat runsaina kertoen ja keksien tarinaa mistä vain. On todella haastavaa jättää tuota pulisevaa mieltä syrjään vaikka se tässä muutaman vuoden sisällä onkin paljon rauhoittunut.
Kun olen tätä harjoitusta yrittänyt tehdä monta kertaa, niin huomaan, kuinka mieli taustalla alkaa panikoida, voi melkein kuulla sen kimeän paniikinomaisen piipityksen... Mieli on myös pitänyt minut kovasti kiireisenä, etten ehtisi tätä harjoittelemaan, se on luonut myös minua lyttyyn; "et kuitenkaan osaa, tuhlaat vain Päkän aikaa".
Mietin, että tajuanko edes, miltä näiden luokittelemattomien aistihavaintojen pitäisi tuntua, kuulua, näkyä jne... kun on koko elämänsä luokitellut, niin miten siitä irrottaudutaan...

olin juuri koiran kanssa metsässä kävelyllä ja tiedostin, että mieleni ei luokitellut näkemääni ennenkuin harjoitus tuli mieleen. Sitä ennen metsä vain oli, mutta kun harjoitus nousi mieleen, niin heti alkoi luokittelu; kaarnaa, ruskea, paksu, vanha puu jne.. sitä ennen se oli...vain metsä. aistin syksyn viileyden ihollani jo aiemmin, mutta sekin muuttui heti luokitteluksi; on kylmä, tarvii kaivaa talvirotsi jne..

Tuntoaistista... koko keho kihelmöi välillä, mieli alkaa välillä yrittämään analysoida, että mitä siellä tapahtuu, mistä moinen energiavirtaus..mutta se on helppo pysäyttää ja vain tuntea..kuumotus käsissä, näppäimistö sormien alla.. Luin tänään juttua paniikkihäiriöstä, miten sitä korjataan metodilla, jossa levoton mieli saadaan rauhaan kun aletaan tunnustella esineitä tai vaikka omaa kehoa. tuntoaisti tyynnyttää, se on helppo huomata. Tuntoaistissa ei ole minää.
Katselen ympärileni ja näen erilaisia muotoja, tällä hetkellä mieli taitaa olla sen verran väsynyt, ettei sitä niin kauheasti kiinnosta tuo luokittelu. On hyvin levollinen olo, vaikka töitä pitäisi tehdä... pää on aika hiljainen.

Makuaistin pystyin nyt jotenkin yllättävän helposti sulkemaan pois...laitoin salmiakkia suuhuni ja vain tunnustelin miltä se tuntui, hetken aikaa en maistanut sitä ollenkaan, suussa tuntui vain iso epämääräinen möykky.
Katsoin kyllä Moojin, mutta kielitaitoni on melkoisen pahasti ruosteessa kun en sitä ole vuosiin tarvinnut, niin en siitä hirveästi irti saanut.
Vaikka en juurikaan saa aikaan sellaista tilannetta, että mieli ei olisi analysoimassa, niin silti sieltä takaa paistaa sellainen päälleleimattu fiilis.. Ihan kuin katsoisi jotain dubattua sarjaa... en oikein osaa muuten kuvailla sitä. Havainto siitä, että mieli on aistimuksista erillinen, on noussut esille vaikken sitä kunnolla pystykään kokemaan.

[Paka]

Oikein hyvä Merniel ja iso kiitos rehellisyydestä.

ajatukset virtaavat runsaina kertoen ja keksien tarinaa mistä vain. On todella haastavaa jättää tuota pulisevaa mieltä syrjään

Haluan vielä painottaa, että tälle ei tarvitse tehdä mitään. Ei ole tarkoisus päästä eroon ajatuksista tai muutaa niitä mitenkään, vaan tarkastella löytyykö niistä minää. Anna ajatusten tulla ja mennä aivan vapaasti. Tee rauha ajatustesi kanssa äläkä enää taistele niitä vastaan.

Sait ihan hyvin kiinni tästä aistiharjoituksesta. Katso vielä löydätkö kuuloaistista minää? Tee tätä aistidataharjoitusta aina välillä tämän opastuksen aikanna ja kerro mitä ilmenee.

tiedostin, että mieleni ei luokitellut näkemääni ennenkuin harjoitus tuli mieleen

levoton mieli saadaan rauhaan kun aletaan tunnustella esineitä tai vaikka omaa kehoa. tuntoaisti tyynnyttää, se on helppo huomata. Tuntoaistissa ei ole minää.

takaa paistaa sellainen päälleleimattu fiilis.. Ihan kuin katsoisi jotain dubattua sarjaa

Dubattu filmi on hyvin kuvaava. Mieli on kuvittelukone se nimeää, kommentoi, analysoi, luokittelee, kertoo tarinaa, Eli ajatukset eivät liity todellisuuteen/kerro totuutta. Saitko kiinni tästä?

Se osa aivoista, joka katsoo, tapahtuu aina ennen mieltä, ennen kuvausta. Se on vapaa historiasta ja tarinoista, se on äärimmäisen nopea rekisteröimään asioita. Mieli on aina jäljessä todellisuutta eli se on menneessä. Niin kuin itse tässä toteat

Sitä ennen metsä vain oli

Todellisuusarvio:

Muista että todellista on se, mikä ei katoa vaikka lakkaat uskomasta siihen.
Tarkastele seuraavaksi kuinka todellisiin / olemassa oleviin/ konkreettisiin asioihin seuraavat sanat viittaavat?
a. muki
b. yliopisto
c. mörkö

[Merniel]

hei,
eipä sitä minää löydy aistimaailmasta... eipä sitä taida löytyä mistään. Mikäs se minä sitten on ja mitä jää minusta jäljelle, mikä minä sitten olen, jos tuo puliseva (juuri nyt ajatusta panikoiva) kumppanini ei olekaan minä?

Tarkastele seuraavaksi kuinka todellisiin / olemassa oleviin/ konkreettisiin asioihin seuraavat sanat viittaavat?
a. muki
b. yliopisto
c. mörkö

Tässä fyysisessä todellisuudessa muki on määritelmä tietynlaiselle astialle, josta juodaan, sen voi näkö- ja tuntoaistein havaita. Yliopisto on nimi rakennukselle, jossa on tietynlaista toimintaa, tämänkin voi havaita näkö- ja tuntoaistein. Mörkö on mielikuvissamme oleva hahmo, jonka pelottavuuden jokaisen mieli määrittelee itse. Lapsille mörkö on usein todellisuutta, mörköä ei voi havaita aistein, mieli mielestään kyllä havaitsee sen juuri esim. lapsena.

Olen viikonlopun kurssilla, ehkä hieman huonosti ehdin pohtimaan, mutta jotain aina...

[Paka]

Mikäs se minä sitten on ja mitä jää minusta jäljelle, mikä minä sitten olen, jos tuo puliseva (juuri nyt ajatusta panikoiva) kumppanini ei olekaan minä?

Tämä sinun täytyy selvittää ja eikä ajatus/mieli pysty tähän.
Olet jotain paljon suurempaa mitä ajatus pysyy nimeäämään.

Sulje silmäsi ja räväytä ne auki. Sulje silmäsi ja räväytä ne auki. Sulje silmäsi ja räväytä ne auki. Tee sama uudestaan ja uudestaan.

Huomaatko miten silmät avatessasi ensin tapahtuu "puhdas" havainto ja ajatukset tulevat vasta pienen hetken viiveellä? Keskity löytämään tämä puhdas kokemus, joka on ennen kuin mieli ehtii mukaan.

Tutki tätä ilmiötä arjessasi: sitä miten ensin syntyy puhdas havainto tai kokemus ja vasta aavistuksen perässä mieli tulee kommentoimaan asiaa.
Löydätkö sen?


Tässä kolme luokkaa, joihin käsitteet yleisemminkin voidaan jakaa:
1. konkreettiset käsin kosketeltavat esineet/asiat
2. erilaisista asioista muodostuneet kokonaisuudet, joihin viitataan selkeyden vuoksi yhdellä sanalla (tässä 'yliopisto' viittaa esim. rakennuksiin, opettajiin, opinto-ohjelmiin jne., niiden muodostamaan kokonaisuuteen, mutta kukaan ei voi osoittaa selkeää pistettä "tuossa on yliopisto". Toinen esimerkki voisi olla vaikka 'oikeuslaitos'.
3. sekä täysin fiktiiviset käsitteet jotka eivät viittaa mihinkään todelliseen

mörköä ei voi havaita aistein, mieli mielestään kyllä havaitsee sen juuri esim. lapsena.

Niin kuin totesit lapsi voi uskoa sängyn alla piileksivään mörköön ja tuntee pelkoa tai jopa ihan kauhua. Häviääkö mikään todellinen vaikkei lapsi enää usko mörköön? Lapsi pitää ”todisteena” möröstä ajatuksia, tunteita ja uskomuksia. Samalla tavalla me ihmiset pidämme ajatuksia ja tunteita todisteena minän olemassaolosta, mutta onko tämä totta?

[Merniel]

Huomenta!
Silmiä on nyt räpsytelty ja räväytelty auki kanssaihmisten ihmetellessä. Kyllä - huomasin, että kaikki vain "oli" ennenkuin mieli alkoi luokitettelemaan. Tosin huomaan, että tämän harjoittelun myötä mieli on kuin terästäytynyt kommentoimaan ja luokittelemaan. Normaalisti esim kävelyllä ollessa mieli ei juurikaan luokittele tuttuja maisemia, se puuhaa jotain muuta. Uusissa maisemissa mieli rekisteröi koko ajan samoin esim autolla ajassa, mutta ehkä se onkin silloin hyvä niin :-).

Samalla tavalla me ihmiset pidämme ajatuksia ja tunteita todisteena minän olemassaolosta, mutta onko tämä totta?

No eipä se ole totta, kun sitä tuolta kantilta katsoo, mutta toki ymmärtää, että luonnollistahan se on ajatella, että minä olen tämä ääni päässäni, kun vain minä kuulen sen. Jos alat kuulemaan muitakin ääniä päässäsi, olet hullu ja jos et kuule mitään, makaat todennäköisesti vihanneksena sairaalasängyssä letkuissa.
Kuka on siis tämä jota minuksi luulen ja joka on vallassa tässä kehossani, kuka on tämä jota yritän tämän "minän" takaa kaivaa? Miksi se on siellä takana "piilossa". Egolla nousi salamana ajatus, että siellä on joku loinen, joka ei kuulu tähän yhtälöön.
Tämä on minulle aika hankalaa mielen tasolla ymmärtää, koska kaikkinainen kokemus tästä asiasta puuttuu. Jos ympärilläni ei olisi niin montaa ihmistä, joilla tuo kokemus on, pitäisin tätä huuhaana ja liittyisin ainaisjäseneksi skepsikseen. Nytkin siis uskon johonkin sellaiseen, mistä minulla ei ole mitään kokemusta. Aiemmin ajattelin, että en usko mihinkään mitä en näe, nyt siis olen jostain syystä kääntänyt kelkkani 180 astetta ja uskon vaikken näe/koe. Joku siellä haluaa minun havahtuvan.

[Paka]

Tee seuraava harjoitus. Voit laittaa silmät kiinni jos haluat ja oikein keskittyä. Ole tarkkana mikä on seuraava ajatus? Odota niin kauan, että ajatus ilmaantuu.
Ja nyt kun olet sen havainnut, mikä odotti ajatusta, oliko se ajatus joka odotti ajatusta? Vai oliko se jotain nimeämätöntä?

Mieli on tärkeä työkalu ihmisenä olemisessa ja sillä oma tärkeä tehtävänsä, mutta on kovin hankalaa jos työkalu ottaa ohjat omiin käsiinsä. Mieli on tehnyt johtopäätöksen että työkalu = minä. Nyt tutkimme onko tämä totta?
Onko tämä päämme sisällä kuuluva ääni minä?

Tutki mistä tämä ääni tulee? Miten ajatukset syntyvät? Minne ne menevät? Havainnoi ajattelua myös arjen keskellä, vaikka ruokaa laittaessasi tms. Miten ajattelu liittyy todellisuuteen ja aistihavaintoihin?