Puhuit aikaisemmin, että on tuntunut samaistumisten lisääntyneen ja vuorovaikutus-tilanteisissa minä-uskomusten pelaamiseen. Mikä on näissä jutuissa nykytilanne?
Aikaisemmin tosiaan hain hyväksyntää muilta selittämällä ja perustelemalla valintojani tai tekemisiäni. Tämä on jäänyt pois. Voin kertoa valinnoistani, ja jäädä siihen epävarmuuteen, joka syntyy toisen häämästyneestä ilmeestä. En siis ryhdy selittelemään. Tämä vain tapahtuu, en mitenkään "päätä" tehdä niin.
Mutta, edelleen lähden helposti keskusteluissa (kahden keskisissä, en ryhmissä) mukaan sellaiseen negatiiviseen lässytykseen. Uskon tämän tulevan minästä. Hyvä asia on, että huomaan sen heti, kun tilanne on ohi. Luulen sen olevan totuttu tapa, ehkäpä sekin jää aikanaan pois...
Minkälaisia tunteita elämässä tällä hetkellä nousee ja minkälaisissa tilanteissa?
Ekana tulee mieleen, etä ahdistusta ei ole. Puristus kehosta on vaimentunut.
Jostakin nousee valtavaa onnen tunnetta, aika useasti silloin, kun syömme perheen kesken.
Tilanteita etukäteen jännittäminen on myös jäänyt pois.
On myös jotenkin vakaampi ja rauhallisempi olo, vaikka elänkin keskellä epätietoisuutta asioista. En oikeastaan huolehdi tai murehdi turhia.
Edelleen voi tulla apea tai surullinen olo, mutta ne menevät itsestään ohi. En osaa sanoa missä tilanteissa ne ilmenevät. Ehkä joissain kyllästymisissä arjen rutiineihin.
Välillä taas tunnen suurta innostusta, jolle ei oikeastaan ole mitään konkreettista syytä.
Myöskin tunnen sellaista sydämen pakahtumista, kun mietin tulevaa ammattiani. Suunta uuteen alaan on kirkastunut. Tietysti tunnen myös epävarmuutta ja jännitystä sitä kohtaan, mutta tuo pakahtuminen on jotain, mihin luotan.
