Etsin opasta

[Iida]

Ajatukset ovat aivan luonnollinen toiminto - ajatuksia valinnasta, ajatuksia kehosta, ajatuksia toisista ajatuksista....Todempia ja epätodempia. 
Minkä tahansa ajatuksen tai tuntemuksen kohdalla voit halitessasi kysyä:
Olenko aivan varma että asia on niin kuin ajatus tai tunne antaa ymmärtää? Mistä voin tietää aivan varmaksi? Voiko ajatus/tunne olla väärässä?

Tämän prosessin tarkoituksena EI ole lopettaa ajatusten tapahtumista, vaan tutkia minuuden olemusta, eli mitä minä on ja onko se jotain todellista, onko erillistä minää olemassa.

Tämä ei ratkea ajattelemalla. Voit saada vastauksen etsintääsi tutkimalla SUORAA KOKEMUSTASI, joka tapahtuu ennen ajatusta.
 

Tässä yksi koe:
Kuuntele musiikkia silmät suljettuina...
Tutki kokemusta:
Missä musiikki on? Missä ääni tapahtuu? 
Missä kulkee raja "sinun" ja äänen välillä? Missä ääni päättyy ja Jaakko alkaa?

[Jaakko]

tein musiikkikokeen.
Ensin huomasin, miten mieli alkoi toimia päättelemällä mistä musiikki tulee ja kuinka kaukaa se tulee. Tietenkin muistin avulla tietää tasan tarkkaan, että kaiuttimista se tulee ja etäisyydenkin voi päätellä. Mutta ilman ajatusta Musiikkia ei voi rajata mihinkään, eikä siitä voi sanoa muuta varmaa, kuin että on kokemus siitä.

Ja huomaan sen, että jos vain olen silmät suljettuina, niin hetkeksi pystyn rentouttamaan mielen niin, ettei ole muuta kuin aistimukset. Mutta helposti huomio kiinnittyy johonkin tiettyyn tuntemukseen jonka myötä nousee ajatus joka leimaa sen minuksi. Tai sitten nousee ajatus, että MINÄ näen tämän kaiken. puhuit aikasemmin siitä olemassaolon tunteesta, jonka mieli leimaa minuksi.. niin siltä se tuntuu tuossa tilanteessa.

Tai ehkä en ole vielä kertaakaan saanut täysin rentoutettua mieltä, että näkisin aivan selvästi.

Vaikka olen tiennyt ettei ajatuksia ole tarkoitus saada loppumaan, niin olen silti uskonut kokemuksen ajatuksesta muuttuvan. Mutta eihän ajatus voi olla muuta, kuin tällaisena millaisena sen nyt koen. Oon varmaan ajatellu vähän liikaa tätä asiaa :D ! Onko niin että kun jokainen ihmismieli uskoo aina tietyt ajatukset ja tiettyjä ei(oli perehtynyt näihin asioihin tai ei), niin kaikki jotka eivät usko siihen yhteen ajatukseen, eli minuun, eivät sen jälkeen pysty uskomaan muihinkaan siihen liittyviin ajatuksiin. Mutta kokemus ajatuksista on silti samankaltainen olit sitten tällä tai tuolla puolen. Siis, että esim. sullakin on vielä ajatuksia joita pidät totena? ja ajatuksia joita et pidä totena?

Olenko aivan varma että asia on niin kuin ajatus tai tunne antaa ymmärtää? Mistä voin tietää aivan varmaksi?
No tuota kun miettii, niin ei mistään voi olla täysin varma..

[Iida]

Hei Jaakko!

Kirjoitin sinulle jo viikko sitten, mutta näköjään viesti ei tullut tänne. En tiedä johtuuko tuo jostain töppäyksestäni vai tästä foorumista. Olen pahoillani!

Toisalta voi ajatella, että nyt sait sitä aikaa keskittyä tutkimaan tätä arkielämässä, mitä kaipasit.

MItä kuuluu?
Millaisia ajatuksia, tunteita, tunnelmia?

Iida

[Jaakko]

Ei se mitään. Melkein arvasinkin, että tämä foorumi ei toimi kunnolla kun ei kuulunut susta mitään.

tämä tauko ei eronnut kokemuksellisesti siitä, kun kirjoitin joka päivä.

Turhautumista on välillä.. Viikon aikana ei oikeastaan "edistystä" ainakaan ole tapahtunut. Olen aika tyytyväinen tällä hetkellä elämän tilanteeseeni verrattuna aikaisempaan vaikka mikään ei ole muuttunutkaan ulkoisesti.. Myös ymmärrän älyllisesti sen, miten mieli leimaa tämän vartalon minuksi. Keskittyessäni vain rennosti siihen olemisen tunteeseen ilman ajatuksia ja leimoja.. tulee välillä pientä pelkoa. Nimenomaan siinä vaiheessa, kun alkaa olla sisäisesti aika hiljaista.
Eli ajatukset ja leimat vähenee.. Tiedän kuitenkin, että se on vaan ajatus, mikä sen tunteen aiheuttaa, eikä sitä tarvitse välttää.. Koitan keskittyä vain tunteeseen. Siis vielä toisin sanottuna, kun ajatukset vähenee ja tulee "hiljaisempi" hetki, niin mieli leimaa tilanteen joksikin. Ei ole selvää mikä se ajatus on mutta, pelkoa esiintyy kyllä.

[Iida]

Hei,

Tätä koko dialogia lukiessani tulee mieleeni se, että viittaat toistuvasti pelkoon. Tutkimaton, hahmoton pelko estää suoran katsomisen, joten sitä on tärkeää selvittää.

Oletko todella, siis todella, pysähtynyt ja tutkinut pelkoa siten kuin olen pariinkin otteeseen neuvonut?
Selaa ketjua taaksepäin ja tee jälleen kerran pelon kohtaamiseen ja tutkimiseen liittyvä harjoite. Kirjoita mitä nousee.

Oletko miettinyt kuka tai mikä on se joka pelkää?

Vielä yksi asia: Oletko lukenut Gateless Gatecrashers -kirjaa? Jos et ole, suosittelen.
Siinä on 12 erinomaista dialogia, joissa ihmiset näkevät minuuden läpi.
Kirja on luettavissa ilmaiseksi täällä: http://www.liberationunleashed.com/LU_Books.html

Tsemppiä katsomiseen!
Iida

[Jaakko]

Tätä koko dialogia lukiessani tulee mieleeni se, että viittaat toistuvasti pelkoon. Tutkimaton, hahmoton pelko estää suoran katsomisen, joten sitä on tärkeää selvittää.

Oletko todella, siis todella, pysähtynyt ja tutkinut pelkoa siten kuin olen pariinkin otteeseen neuvonut?
Selaa ketjua taaksepäin ja tee jälleen kerran pelon kohtaamiseen ja tutkimiseen liittyvä harjoite. Kirjoita mitä nousee.

Ei mulla oo aina hajuakaan, että minkä takia pelkoa esiintyy. Joskus se on helppo sanoa miksi pelkään, mutta joskus sitä vaan tulee, ilman selvää syytä. Mutta mulla kävi eilen esimerkiksi niin, että kun oli jäänyt tuota pelkoa pyörimään kehoon pitkäksi aikaa ja se välillä aina tuli pinnalle enemmän, kun huomio kiinnittyi siihen, mutta muuten se oli taka-alalla. Sitten viimeisen kerran huomasin sen pelon ja ajattelin turhautuneena, että en jaksa enää kärsiä tuosta pelosta ja antauduin kokemaan sen pelon tunteen aivan täysin. Ikään kuin, että katotaan mitä se voi mulle tehdä! Se katosi, eikä sen jälkeen palannut. Onko tuo tarpeeksi, vai onko tarpeen eritellä mistä se pelko johtuu..

Alan lukemaan tuota kirjaa!

[Iida]

Sitten viimeisen kerran huomasin sen pelon ja ajattelin turhautuneena, että en jaksa enää kärsiä tuosta pelosta ja antauduin kokemaan sen pelon tunteen aivan täysin. Ikään kuin, että katotaan mitä se voi mulle tehdä! Se katosi, eikä sen jälkeen palannut. Onko tuo tarpeeksi, vai onko tarpeen eritellä mistä se pelko johtuu..

Kyllä, juuri tuo on olennainen asia, antautua kokemaan se tunne täysin. Se on koko homman pointti. Kuten huomasit, pelko katoaa vasta kun sen suostuu kokemaan. Pelkoon voi olla montakin (epääiltyä syytä), mutta kun pelon kokee, näkee mitä pelon tuolla puolen on.

Miksi pelkoa siis pitäisi pelätä?
Mitä pelon takana oli? Ei mitään!


Tässä vaiheessa toivon, että vain luet tuota kirjaa ja kirjoitat mitä tahansa mitä se herättää.

[Jaakko]

Pelossa ei ole mitään vaarallista mitä pitäisi pelätä. Jos tulee ajatus, esimerkiksi, että "nyt käy pahasti jos jatkan" ja se synnyttää pelon, niin itsessään pelko ei tee mitään ja ajatus on pelkkä olettamus.. En todellakaan keksi mihin totuuteen perustuen voin olettaa, että jotain pahaa tapahtuisi..

Mutta kun pelko yllättää niin se tuntuu äkkiä hyvin tuskalliselta ja vasta hetken päästä mieleeni tulee tämä pelon kohtaaminen ja se tuntuu mulle ikään kuin joltain "kikalta" saada olo paremmaksi. Kuitenkaan se ei toimi jos antaudun sille pelolle tarkoituksena jokin muu päämäärä kuin antautuminen itsessään..


----

Tuntuu, että tuo minä-ajatus tai samaistuminen kehoon ei ole yhtä helposti tarkkailtavissa, kuin muut ajatukset.. Nyt sanoisin, että kaikista vahvimmin, tuntuu minä olevan silmien takana niin ku tarkkailijana.. nämä tuntemukset kasvoissa tuntuu myös minulta. Eihän siellä mitään konkreettista minää ole on vain tuntemuksia ja näkeminen tapahtuu, mutta joku "möykky" tässä silmien takana tuntuu olevan minä..

Luen tuota kirjaa ja olen kohta puolessa välissä.

[Iida]

Tuollaiset fyysiset tuntemukset kuten möykky silmien takana tai vaikka silmänympäryslihasten pieni jännitys ovat kovin yleisiä asioita, joille annetaan merkitys "minä". Voit tutkia kerta toisensa jälkeen: liittyykö näihin tuntemuksiin itseensä jotain minästä todistavaa ilman totuttua tarinaa? Tutki ja toista kunnes sinulla ei ole epäilystä. Älä silti odota tuntemusten lakkaavan. Voit myös kokeilla rentouttaa kasvot täysin, avata silmät täysin auki. Missä minä silloin on?

Ja lukiessasi kirjaa, lue siten että kokeilet itse kaiken, mitä oppaat kirjassa pyytävät ooastettaviltaan.

[Jaakko]

Taas tuntuu, että olen saanut enemmän kiinni tuosta minän tutkimisesta ja huomannut, että sitä tosiaan voi tutkia myös arjessa aina kun muistaa ja tehokkaammin kuin ennen. Yksinkertaisesti aina kun ajatus nousee niin katsoo kuka ajattelee vai onko vain ajatus? Kun näen jotain, niin onko näkijää vai vain pelkkä havainto? Onko tunteiden tuntijaa vai pelkkä tunne? Ei tunnu tekijää löytyvän mistään.

Mahanpohjassa on taas tuttua odotuksen kihelmöintiä.. Mutta sekin on vain jokin reaktio johonkin ajatukseen ja kun katson, niin ei sillekään löydy kokiaa.. on vain se tunne ja mielen leimat. Olen myös huomannut, että monet pinttyneet elämistä haitanneet pelot ovat alkaneet sortua enemmän ja se tuntuu todella hyvältä. Tunteita tulee pintaan ihan erilailla kuin ennen.

Mutta vielä on silti tutkimista tehtävä.

-Jaakko

[Iida]

Taas tuntuu, että olen saanut enemmän kiinni tuosta minän tutkimisesta ja huomannut, että sitä tosiaan voi tutkia myös arjessa aina kun muistaa ja tehokkaammin kuin ennen.

Hienoa! :) Tämä ei tosiaan vaadi mitään erillistä aikaa "tutkimiseen" vaan voit aina katsoa vain juuri NYT, mitä tahansa hetkessä tapahtuukaan, onko minää olemassa.

Mutta vielä on silti tutkimista tehtävä.

Vain se että katsot onko sitä minää joka oet kuvitellut olevasi, olemassa MISSÄÄN muodossa... Sen selvittämiseen riittää se, että yhden kerran pudotat kaikki odotukset ja todella katsot.

Siis
pudotat
kaikki
odotukset
ja
todella
katsot.

Jos haluat, voit tehdä sen nyt.

[Jaakko]

pari päivää sitten lukiessani tuota kirjaa tuntui kuin olisin nähnyt minän olemattomuuden tai ainakin ollut lähellä sitä ja siitä tuli todella hyvä ja onnellinen olo ja sen myötä harhauduin nautiskelemaan tuosta olotilasta.. Nyt huomaan kaiken olevan taas vähän vaikeampaa.

Tuntuu jotenkin niin niin niin henkilökohtaiselta nämä tietyt ajatukset ja tietyt tekemiset. Esimerkiksi jos vaikka olen ihan rentona ja odotan vain mitä ajatuksia seuraavana ilmestyy, tai mihin aistihavaintoon huomioni kohdistuu, niin ne tuntuvat vain ilmestyvän ilman tekijää.. Mutta sitten jos tulee vaikka ajatus, että "olipa jännä, että mulla ei ollut mitään hajua tuosta ajatuksesta ennen kuin se ilmestyi", niin se tuntuu aivan kuin minä sen sanoisin. Jotenkin kuin ohjaisin tätä ajattelua tiettyyn suuntaan. Huomio tuntuu kiinnittyvän täydellisesti niihin ajatuksiin verrattuna muihin..

[Iida]

Kertoisitko tarkemmin tuosta parin päivän takaisesta kokemuksesta. Mitä luit, mihin se liittyi, mitä tapahtui?

Tuntuu jotenkin niin niin niin henkilökohtaiselta nämä tietyt ajatukset ja tietyt tekemiset. Esimerkiksi jos vaikka olen ihan rentona ja odotan vain mitä ajatuksia seuraavana ilmestyy, tai mihin aistihavaintoon huomioni kohdistuu, niin ne tuntuvat vain ilmestyvän ilman tekijää.. Mutta sitten jos tulee vaikka ajatus, että "olipa jännä, että mulla ei ollut mitään hajua tuosta ajatuksesta ennen kuin se ilmestyi", niin se tuntuu aivan kuin minä sen sanoisin. Jotenkin kuin ohjaisin tätä ajattelua tiettyyn suuntaan. Huomio tuntuu kiinnittyvän täydellisesti niihin ajatuksiin verrattuna muihin..

Tottumus on luonnollinen, kun on parikymmentäkin vuotta kuvitellut pikku-ukon ohjailemaan tätä kaikkea.

[Jaakko]

Luin kirjaa ja tutkin niitä kysymyksiä mitä siellä kysyttiin. Sitten hetkeksi se oli selvää, ettei ole mitään minää omistamassa mitään näistä aistimuksista tai ajatuksista. Siitä seurasi kevyt ja luonnollinen olo. Kaikki oli silti juuri niin kuin oli aina ollutkin. Kuitenkaan se ei ollut vissiin tarpeeksi kirkkaasti nähty, kun kohta huomasin ajattelevani ettei tässä enää tarvi paljon mitään tehdä.. sitten olinkin kohta taas vähemmän kevyessä tilassa, eli tässä perus minä-jutussa..

Odotuksista tuli samalla sellainen oivallus, että olen aina "pudottanut" odotukset tulevasta, eli mitä tulee tapahtumaan sitten kun olen nähnyt illuusion lävitse. Mutta huomasin samalla, että olen odottanut silti tämän hetken muuttuvan, vaikka se ei tuona selkeyden hetkeneä muuttunut mitenkään. Vain tämä tekijä ja kokija oli poissa. Se oli niin kevyttä ja iloista. Samalla tuntui myös, että miten on mahdollista, etten ole löytänyt aina aikaa tai motivaatiota tämän tutkimiseen vaikka tämä on aina ollut näin ja tullut mukanani joka paikkaan..

Samapa tuo toisaalta oliko tuo joku jännä tila vai mitä lie, mutta tutkiskelu jatkuu. Tuntuu kuitenkin, että "lähempänä" olen niin sanotusti...

Avuksi on ollut myös se, että olen vain katsonut, miten kaikki tapahtuu ilman selkeää minun ohjaamaa suunnittelua.. antanut mahdollisuuden sille, että jos minua ei olisikaan.. esim nämä sormet tässä liikkuu jatkuvasti, mutta jos en ajattele, että minä teen tämän, vaan vain katson, niin ei ole hajuakaan miten se tapahtuu. Ja samalla tavalla keho tekee tiedostamattaan jotain sillä välin kun on keskittynyt johonkin muuhun. vaikka raapii polvea vaikka keskittyminen on täysin mennyttä työpäivää koskevissa ajatuksissa.

[Jaakko]

Mitä luit, mihin se liittyi, mitä tapahtui?

En muista tarkalleen missä kohtaa kirjaa olin, mutta se liittyi siihen, että yhdelläkään ajatuksella ei ole vastaanottajaa tai ajattelijaa.. Eli niihin kaikista henkilökohtaisimpiinkin ajatuksiin. Monet ajatukset ovat helppoja, mutta sitten tulee se "Mua ei kiinnostais yhtään lähtä huomenna töihin".. Nyt kuitenkin pitää mennä jo nukkumaan että jaksaa herätä sinne töihin :)