Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.
Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.
Keho on se on tosiaia, mutta ei minun keho. Eikä että minä olen keho. Ajatukset tapahtuu se on tosiasia. Mutta missä on minä? Voimmeko aistia minää? Jos voimme miten?
Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.
Sorry, en huomannut että vastasitki tohon jo.
Jos minää ei voi aistia, onko sitä? Jos on niin missä?
Ei sitä voi aistia.
Jos minää ei voi aistia, onko sitä? Jos on niin missä?
Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.
Minä on ajatuksissa. Mielessä. Mieltä ei voi aistia. Sitä ei siis ole? Tuntuu kyllä, että mielellä sen sijaan voi kyllä tuottaa aistimuksia. Esimerkiksi ajatella iloisia/jänniä/surullisia asioita ja saada aikaan fysiologisia muutoksia kehossa.Jos minää ei voi aistia, onko sitä? Jos on niin missä?
Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.
Hei Milja,
Palataan mieleen, ajatuksiin ja tunteisiin tämän harjoituksen jälkeen.
Pieni kirjoitusharjoitus
Valitse yksi päivä. Kirjoita n. 15 minuutin ajan päivästäsi paperille. Ajattele/kirjita tiukasti esim. miten minä heräsin, minä kävin kuntosalilla tms. Kirjoita ensin hyvin korostetusti minän kautta. Kaikki asiat tapahtuvat sinulle, omistat kaikenlaista ja asiat tapahtuvat nimenomaan sinun vaikutuksestasi. Korostetusti minä, minä, minä sitä, minä tätä, minun yms.
Tämän jälkeen kirjoita samasta päivästä, n. 15 minuuttia siten, kuin minää ei olisi. Pidä kirjoitusten välillä pieni tauko. Asiat vain tapahtuivat joka tapauksessa. Voit joutua vähän leikkimään improvisoimaan sanamuodoissa. Esim. keho liikkui, söi aamupalaa, katseleminen tapahtuu, käsi nousee, käsi avaa vesihanan, kaataa veden kahvinkeittimeen kahvi tippuu…
Itse tarinoita ei siis tarvitse kirjoittaa tänne, mutta kerro mitä tuntemuksia tai havaintoja heräsi. Tarkkaile erityisesti kehon tuntemuksia ja tunteita.
Terkuin, Päkä
Palataan mieleen, ajatuksiin ja tunteisiin tämän harjoituksen jälkeen.
Pieni kirjoitusharjoitus
Valitse yksi päivä. Kirjoita n. 15 minuutin ajan päivästäsi paperille. Ajattele/kirjita tiukasti esim. miten minä heräsin, minä kävin kuntosalilla tms. Kirjoita ensin hyvin korostetusti minän kautta. Kaikki asiat tapahtuvat sinulle, omistat kaikenlaista ja asiat tapahtuvat nimenomaan sinun vaikutuksestasi. Korostetusti minä, minä, minä sitä, minä tätä, minun yms.
Tämän jälkeen kirjoita samasta päivästä, n. 15 minuuttia siten, kuin minää ei olisi. Pidä kirjoitusten välillä pieni tauko. Asiat vain tapahtuivat joka tapauksessa. Voit joutua vähän leikkimään improvisoimaan sanamuodoissa. Esim. keho liikkui, söi aamupalaa, katseleminen tapahtuu, käsi nousee, käsi avaa vesihanan, kaataa veden kahvinkeittimeen kahvi tippuu…
Itse tarinoita ei siis tarvitse kirjoittaa tänne, mutta kerro mitä tuntemuksia tai havaintoja heräsi. Tarkkaile erityisesti kehon tuntemuksia ja tunteita.
Terkuin, Päkä
Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.
Hei, vastaan huomenna tai maanantaina :)
Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.
Sopii mainiosti, olen huomenna reissussa ja voi olla etten ehdi koneelle.
Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.
Ensimmäisen "minä"-tekstin kohdalla heräsi päälimmäisenä tosi vahvasti ajatus siitä, että katselen tätä päivää todella kapeasta näkökulmasta. Alkoi oikein nousta ärtymyksen tunteita kaikesta "minä"-jutusta. Tuli ihan semmoinen olo kuin olisin katsellut sitä päivää putken läpi - että kaikkialla muualla ympärillä tapahtui myös niin paljon ja kirjoittaessani jouduin vain tuijottamaan sen "minä"-putken läpi eikä ollut lupa huomioida mitään muuta. Ihan kuin joku kieltäisi katselemasta ympärillä tapahtuvia mielenkiintoisia juttuja ja käskisi vaan tuijottaa tiettyjä tylsiä juttuja.
Kehonikin siis reagoi tähän ärtymyksellä ja en olisi mitenkään jaksanut keskittyä eikä ollut mitään mielenkiintoa tehdä juttua loppuun. Johtui ehkä osittain myös jutun sisällöstä, mutta siitä tuli tosi stressaava, kiireinen olotila.
Toinen teksti lähti alkuun hiukan kangerrellen kunnes sain kiinni uudesta tavasta kirjoitaa ilman "minää". Tämän tekstin kohdalla oli ihan toisenlainen olo. Ekassa tuntui ahdistavalta putken läpi katselulta, tässä taas siltä kuin olisin katsellut tapahtumia jostain ylhäältä/ulkopuolelta. Näin mielessäni miten kehoni siellä toimi ja teki sitä sun tätä, mutta "minä" olin sen ulkopuolella. Sitten kun pääsin tämän tekstin kanssa vauhtiin, tuntui myös olo jotenkin helpommalta ja keveämmältä, ei sellaiselta tylsistyneeltä ja stressaantuneelta kuin ekan kohdalla.
Kehonikin siis reagoi tähän ärtymyksellä ja en olisi mitenkään jaksanut keskittyä eikä ollut mitään mielenkiintoa tehdä juttua loppuun. Johtui ehkä osittain myös jutun sisällöstä, mutta siitä tuli tosi stressaava, kiireinen olotila.
Toinen teksti lähti alkuun hiukan kangerrellen kunnes sain kiinni uudesta tavasta kirjoitaa ilman "minää". Tämän tekstin kohdalla oli ihan toisenlainen olo. Ekassa tuntui ahdistavalta putken läpi katselulta, tässä taas siltä kuin olisin katsellut tapahtumia jostain ylhäältä/ulkopuolelta. Näin mielessäni miten kehoni siellä toimi ja teki sitä sun tätä, mutta "minä" olin sen ulkopuolella. Sitten kun pääsin tämän tekstin kanssa vauhtiin, tuntui myös olo jotenkin helpommalta ja keveämmältä, ei sellaiselta tylsistyneeltä ja stressaantuneelta kuin ekan kohdalla.
Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.
Hei Milja, sait hyvin kiinni tästä harjoituksesta. Mikä selkeä asia erotti nämä kaksi harjoitusta toisistaan? Voisitko kuvata toisin sanoin mikä tämä "minä"-juttu tässä harjoituksessa on? Mitä teit toisin? Onko normaali elämämme "minä" sen kummempi?
Ensimmäisen "minä"-tekstin kohdalla heräsi päälimmäisenä tosi vahvasti ajatus siitä, että katselen tätä päivää todella kapeasta näkökulmasta. Alkoi oikein nousta ärtymyksen tunteita kaikesta "minä"-jutusta.
Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.
Se olotila, jonka ne aiheuttivat. Toisessa ärtymys/tylsistyminen, toisessa helpotus ja keveys. Ja toisessa siis katselin asioita "minäputken" läpi ja toisessa ilman minää "ulkopuolelta".Mikä selkeä asia erotti nämä kaksi harjoitusta toisistaan?
Se on ehkä näkökulma? Jos elämäänsä katselee minän näkökulmasta, ei näe muuta kuin sen minän? Tai ne asiat jotka tapahtuvat "minulle". Kun toisessa harjoituksessa vaihtaa näkökulmaa minättömäksi muttuu näköalatkin.Voisitko kuvata toisin sanoin mikä tämä "minä"-juttu tässä harjoituksessa on? Mitä teit toisin?
Ei se ole. Sekin on vain näkökulma omaan elämään. Täytyy luopua siitä minä-näkökulmasta normaali elämänkin suhteen niin käy varmaan kuten harjoituksessakin?Onko normaali elämämme "minä" sen kummempi?
Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.
Niin näkökulma ja tarkemmin sanottuna mikä näkökulma on?Se on ehkä näkökulma?
Tässä lainauksessa ja kirjoitusharjoituksessa kuvailetkin miten tunteet nousevat, mutta tutki sitä vielä vähän.
Tutki mahdollisimman tarkasti miten tunteet syntyvät?Minä on ajatuksissa. Mielessä. Mieltä ei voi aistia. Sitä ei siis ole? Tuntuu kyllä, että mielellä sen sijaan voi kyllä tuottaa aistimuksia. Esimerkiksi ajatella iloisia/jänniä/surullisia asioita ja saada aikaan fysiologisia muutoksia kehossa.Jos minää ei voi aistia, onko sitä? Jos on niin missä?
Voit vaikka miettiä tätä jonkin esimerkin avulla, jossa olet (tai joku toinen on) ärsyyntynyt/suuttunut/vihastunut kunnolla. Miten tunteet ja ajatukset liittyvät toisiinsa?
Miten ja mistä tunne syntyy? Mikä sen saa aikaan? Mitä tunteesta seuraa?
Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.
Rajoittunut tapa katsoa todellisuutta? Mieli. Mieli luo tietyn näkökulman. Näkökulma on niin kuin laittaisi tietyt lasit päähän tai katsoisi tietynlaisen putken läpi ja blokkaisi kaiken muun.Niin näkökulma ja tarkemmin sanottuna mikä näkökulma on?
Esimerkiksi surulliset ajatukset saavat aikaan kehossa toimintoja, jotka saavat aikaa surullisuuden tunteen. Kehossakin alkaa tuntua surulliselta --> syntyy lisää surullisia ajatuksia, mikä taas vahvistaa kehon reaktioita jne. Tunteet alkavat siis aina ajatuksesta, joka saa aikaan kehon reaktion, "tunteen". Tunteesta kehossa seuraa lisää sitä vahvistavia ajatuksia, sitä ikäänkuin yritetään ylläpitää.Miten tunteet ja ajatukset liittyvät toisiinsa?
Miten ja mistä tunne syntyy? Mikä sen saa aikaan? Mitä tunteesta seuraa?
Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.
Hyvää työtä Milja juuri näin.
Kuvasit tässä hyvin minkälaisia tunteita syntyy kun ajattelemme "minä"-ajatuksen.
Etsi se tunne joka on aina tässä - olemisen, elämisen, olemassaolon tunne. Löydätkö sen? Istu rauhassa kunnes tavoitat sen. Onko tässä kokemuksessa mitään persoonallista? Onko tässä Miljaa?
Tässsä yksi video, joka ohjaa kohti suoraa kokemista. http://www.youtube.com/watch?v=cNbgW4y3Mj8
Tavoittavatko sanat koskaan minkään kokemuksen tai asian koko olemusta?
- Päkä -
Mieleen nousee tarinoita eli erilaisia ajatuksia esim. minä en ole riittävä hyvä, tämäkin olisi pitänyt jo tehdä tms. Joihin keho uskoo ja reagoi. Nuo reaktiot ovat tunteita. Tunteet puolestaan syöttävät energiaa takaisin ajatuksiin, jotka alun perin loivat tunteen näin syntyy tarkistamaton ajatusten ja tunteiden kehä, joka lisää tunteellista ajattelua ja tarinointia. Eli ajatukset synnyttävät tunteita, jotka tuntuvat ihan fysiologisesti stressinä ja jännityksenä, jopa sairauteen asti. Joskus tunnereaktio on niin nopea, että on vaikea havaita siihen liittyviä ajatuksia. Tällöin on usein kysymys syvistä tiedostamattomista uskomuksista ja asenteista.Tunteet alkavat siis aina ajatuksesta, joka saa aikaan kehon reaktion, "tunteen".
Kuvasit tässä hyvin minkälaisia tunteita syntyy kun ajattelemme "minä"-ajatuksen.
Onko minä mitään muuta kuin näkökulma/ajatus?? Tutki tätä jälleen oman kokemuksesi kautta, poraudu syvemmälle. Mieli on siis kuin kone, joka nimeää melkein välittömästi kaikki aistimukset.Ensimmäisen "minä"-tekstin kohdalla heräsi päälimmäisenä tosi vahvasti ajatus siitä, että katselen tätä päivää todella kapeasta näkökulmasta. Alkoi oikein nousta ärtymyksen tunteita kaikesta "minä"-jutusta.
Etsi se tunne joka on aina tässä - olemisen, elämisen, olemassaolon tunne. Löydätkö sen? Istu rauhassa kunnes tavoitat sen. Onko tässä kokemuksessa mitään persoonallista? Onko tässä Miljaa?
Tässsä yksi video, joka ohjaa kohti suoraa kokemista. http://www.youtube.com/watch?v=cNbgW4y3Mj8
Tavoittavatko sanat koskaan minkään kokemuksen tai asian koko olemusta?
- Päkä -
Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.
Hei vastailen huomenna (keskiviikkona) taas paremmalla ajalla :)
Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.
Taitaa löytyä. Rauhallinen tunne, toisaalta myös ehkä iloinen, jos sitä sellaiseksi voi sanoa? Mahanpohjasta kutittelee, kun vaan hengittelee sisään ja ulos. Ruumiinreaktiot (vaikka tuntemus mahanpohjassa) tekevät kokemuksesta ehkä tavallaan persoonallisen, mutta itse tunne, "oleminen" ei ole persoonallista. Sitä vain on. Ei ole kukaan, vain on.Etsi se tunne joka on aina tässä - olemisen, elämisen, olemassaolon tunne. Löydätkö sen? Istu rauhassa kunnes tavoitat sen. Onko tässä kokemuksessa mitään persoonallista? Onko tässä Miljaa?
Eivät. Sanat ovat aina rajallisia, ne on vain keksitty kuvaamaan tiettyä asiaa ja niitä yhdistelemällä voi ehkä päästä lähelle/viestiä mahdollisimman tarkasti kokemuksistaan, mutta ei sitä itse kokemusta voi jakaa.Tavoittavatko sanat koskaan minkään kokemuksen tai asian koko olemusta?
En usko, että se on. Minä on kommentoija, joka pyrkii luokittelemaan, selittämään ja nimeämään asioita ja ilmiöitä. Se on se putki/näkökulma mistä katsotaan. Maailma on sama kaikille, mutta se koetaan eri tavalla, koska sitä katsotaan eri "näkökulmista" minän kautta. Jokainen on kerännyt minäänsä erilaisia kokemuksia/uskomuksia jne. ja siksi maailma näyttäytyy täysin erilaisena jokaiselle, vaikka se todellisuus on silti sitä ihan samaa.Onko minä mitään muuta kuin näkökulma/ajatus??
Re: Etsitkö opasta? Olen käytettävissä.
Liiku paljon luonnossa ja palaa tähän sisäiseen aistimukseen mahdollisimman usein, tähän ilon ja rauhan tuntemukseen.
- Kun istut kahvilla ja edessäsi on kahvikuppi, mikä tekee kahvikupista jonka näet edessäsi SINUN kupin?
- Kun annat kupin vieressäsi istuvalle, miten SINUN kuppi muuttuu HÄNEN kupiksi? Miten MINUN irtoaa kupista?
- Muuttuuko itse kuppi millään tavalla siitä että se vaihtuu minun kupista hänen kupiksi?
Tutkitaan vielä omistamista:Taitaa löytyä. Rauhallinen tunne, toisaalta myös ehkä iloinen, jos sitä sellaiseksi voi sanoa? Mahanpohjasta kutittelee, kun vaan hengittelee sisään ja ulos. Ruumiinreaktiot (vaikka tuntemus mahanpohjassa) tekevät kokemuksesta ehkä tavallaan persoonallisen, mutta itse tunne, "oleminen" ei ole persoonallista. Sitä vain on. Ei ole kukaan, vain on.
- Kun istut kahvilla ja edessäsi on kahvikuppi, mikä tekee kahvikupista jonka näet edessäsi SINUN kupin?
- Kun annat kupin vieressäsi istuvalle, miten SINUN kuppi muuttuu HÄNEN kupiksi? Miten MINUN irtoaa kupista?
- Muuttuuko itse kuppi millään tavalla siitä että se vaihtuu minun kupista hänen kupiksi?
Who is online
Users browsing this forum: No registered users and 3 guests

