Etsin opasta

[Jaakko]

Älä ajattele pientä vihreää sammakkoa.
Pidä huolta ettet vain ajattele pientä vihreää sammakkoa.

Iida

Näin koko ajan ajatuksissani tummanvihreän sammakon, kun luin tuota.

Voinko valita ajatukseni? No jos nyt päätän, että valitsen seuraavaksi ajatuksekseni lentokoneen, niin kyllä se ajatuksena ilmestyy minulle. mutta yleensä ajatukset tuntuvat tulevan itsestään ja saavat minun huomion täydellisesti.

Ajatukset tulevat kuin tyhjästä ja katoavat samalla lailla. mutta jokin sanoo, että ajatukset ovat tärkeitä ja että ne kertovat totuuden..

Mulla ei nyt enempää tuu tekstiä tuosta asiasta, mutta jotenkin hämäräksi se tässä pohtiessa silti jää, että miten asian laita oikeasti on. En vaan tunnu saavan oikein otetta ajatusteni alkuihin ja loppuihin.

-Jaakko

[Iida]

Hyvää työtä.

Jatka vielä sen tutkimista, mikä saa aikaan ajatuksen...
Mistä ajatus valita lentokone (seuraavaksi ajatukseksi) syntyi?

Ja avaa tätä vähän laajemmin: mitä tarkoitat kun sanot että tuntuu että ajatukset kertovat totuuden?

Iida

[Jaakko]

Hyvää työtä.

Jatka vielä sen tutkimista, mikä saa aikaan ajatuksen...
Mistä ajatus valita lentokone (seuraavaksi ajatukseksi) syntyi?

ensin havaitsen ikään kuin sykäyksen joka on kuin ajatuksen juuri ja sen jälkeen ajatus saa muodon puheena päässäni. Kun katson ajatuksen syntyä keskittyneesti, niin en voi sanoa, että minulla olis valtaa ajatukseen. Ensin sykäys (ajatuksen juuri), jota en pysty hallitsemaan millään lailla ja sen jälkeen se saa uuden paljon selvemmän muodon sanoina. En ole ennen pystynyt katsomaan ajatusta tuossa aikaisem massa vaiheessa vaan vain tuossa mikä on jo muodostunut selväksi ajatukseksi.. Ja siinä vaiheessa tuntuu, että ajatus olisi minun. ja että minulla olisi valtaa ajatukseeni. ja voisin valita, mitä ajattelen. Koskaan en ole tutkinut noin tarkasti, miten ajatus syntyy ja onko mulla siihen valtaa vai ei.

Jos minä päätän ajatella seuraavana lentokonetta, niin se on jo itsessään ajatus, jolla on samanlainen juuri kuin millä tahansa ajatuksella ja se ilmestyi minulle ilman minun vaikutusta asiaan. Mutta jos tuota ajatuksen kehitystä ei tarkkaile riittävän tarkasti, niin se kyllä tuntuu, että minä olisin ajatukseni ihan itse valinnut ja ajatellut. Onpa erikoista.. :D

Ja avaa tätä vähän laajemmin: mitä tarkoitat kun sanot että tuntuu että ajatukset kertovat totuuden?

Iida

Jotenkin tuntuu, että kyllähän ajatuksilla on kuitenkin jonkinlainen arvo olemassa. olen toki lukenut ja tutkinut ja huomannut todeksikin, että ajatusten sisältö on ehdollistumisen seuraus, eikä se ole koskaan absoluuttista tietoa.. Mutta silti onhan se totta, että minä esimerkiksi pelkään sosiaalisia tilanteita tai että en ole vaistunut.

-Jaakko

[Jaakko]

viimeinen sana on valaistunut :)

-Jaakko

[Iida]

Mielenkiintoista... Palataan ajatuksiin pian, mutta mieti vielä sitä ennen tunteiden syntyä.

Tutki suorasta kokemuksestasi:
Mikä saa aikaan tunteen?
Mitä tunteelle tapahtuu ja mitä siitä seuraa?

Mukavaa tutkiskelua!
Iida

[Jaakko]

Ajatus saa aikaan tunteen. Esim. Pelon tunne tulee kehoon kun ajattelen, että minä saatan mennä sekaisin. Vaikka ajatus tulee monta kertaa viikossa, niin aina se
ei vakuuta minua eikä tunnettakaan kerkeä ilmestyä kehoon.

Tunteet tuntuu kehossa jonkinlaisena energiana, kihelmöintinä ja jännittyneisyytenä. se tulee tyhjästä ja katoaa paikalleen. Yleensä kun minulla on joku epämiellyttävä
tunne esimerkiski pelko, niin en pidä siitä ollenkaan ja haluan sen muuttuvan.. tai siis nuo leimaavat ajatukset minun "näkökenttään" ilmestyy. Hyvä tunne puolestaan on oikein miellyttävä ja haluan pitää siitä kiinni niin pitkään
kuin se on mahdollista.

-Jaakko

[Iida]

Kyllä, ajatuksethan ne ovat jotka laukaisevat tunteita.

Ensin on siis aistimus (kehon "sisäinen" tai sen ulkopuolelta tuleva). Aistimusta seuraa ajatus, joka nimeää sen joksikin ja tekee siitä jonkin tulkinnan. Ajatus saa aikaan tunteen, josta edelleen seuraa uusi ajatus, joka saattaa vahvistaa tunnetta tai saa aikaan uuden tunteen.

Esimerkiksi: kuulet tutun biisin vuosien takaa (aistimus) --> biisin ajankohtaan liittyvä ajatus/muisto nousee --> ajatus nostaa tunteen (kuten lämmin tunne ja kaipaus) --> uusi ajatus (vaikkapa: asioiden olisi pitänyt mennä toisin) --> uusi tunne (esim. häpeä tai suru) --> uusi ajatus (mitä minä tällaisia enää mietin..?) --> uusi tunne (suuttumus)
Loputon ajatusten ja tunteiden mylly pyörii niin kauan kuin Sen keskuksena kuvittelee olevan minän.

Tuntuuko kaikki tämä ihan selvältä?

Yleensä kun minulla on joku epämiellyttävä
tunne esimerkiski pelko, niin en pidä siitä ollenkaan ja haluan sen muuttuvan.. tai siis nuo leimaavat ajatukset minun "näkökenttään" ilmestyy. Hyvä tunne puolestaan on oikein miellyttävä ja haluan pitää siitä kiinni niin pitkään
kuin se on mahdollista.

Mitä seuraa epämiellyttävien tunteiden välttelystä ja miellyttäviin takertumisesta?

Mikä tai mitä tai missä tämänhetkisen kokemuksesi mukaan se minä on, joka välttelee tai pitää kiinni tunteista? Voitko osoittaa sen sijainnin tai olemuksen? Todista että se on olemassa.

Iida

[Jaakko]

Kyllä, ajatuksethan ne ovat jotka laukaisevat tunteita.

Ensin on siis aistimus (kehon "sisäinen" tai sen ulkopuolelta tuleva). Aistimusta seuraa ajatus, joka nimeää sen joksikin ja tekee siitä jonkin tulkinnan. Ajatus saa aikaan tunteen, josta edelleen seuraa uusi ajatus, joka saattaa vahvistaa tunnetta tai saa aikaan uuden tunteen.

Esimerkiksi: kuulet tutun biisin vuosien takaa (aistimus) --> biisin ajankohtaan liittyvä ajatus/muisto nousee --> ajatus nostaa tunteen (kuten lämmin tunne ja kaipaus) --> uusi ajatus (vaikkapa: asioiden olisi pitänyt mennä toisin) --> uusi tunne (esim. häpeä tai suru) --> uusi ajatus (mitä minä tällaisia enää mietin..?) --> uusi tunne (suuttumus)
Loputon ajatusten ja tunteiden mylly pyörii niin kauan kuin Sen keskuksena kuvittelee olevan minän.

Tuntuuko kaikki tämä ihan selvältä?

Kyllä se on ihan selvää. niinhän se on. Se tuntuu vaan niin henkilökohtaiselta, kun tapahtumaketju (aistimus -> ajatus -> tunne) on käynnissä.

Mitä seuraa epämiellyttävien tunteiden välttelystä ja miellyttäviin takertumisesta?

Iida

Epämiellyttävien tunteiden välttely saa aikaan lisää pahaa oloa. Ymmärrän, että vastustaminen heittää vaan lisää vettä kiukaalle ja huono tunne voimistuu. Hyviin tuntemuksiin takertumisesta en itse asiassa näe muuta huonoa, kuin että se sattuu, kun se väistämättä kuitenkin joskus katoaa.

Mikä tai mitä tai missä tämänhetkisen kokemuksesi mukaan se minä on, joka välttelee tai pitää kiinni tunteista? Voitko osoittaa sen sijainnin tai olemuksen? Todista että se on olemassa.
Iida

Se on tämä keho. Missä tunteet asuu, missä ajatukset elää.. Voisin sanoa, että suurin osa minä-tunteesta liittyy näkökenttään eli silmiin. suurimpaan aistiin. Tuntuu, että minä voisi sijaita ehkä silmien takana, mutta ihan varmuudella en pysty sanomaan. Sen minän olemuksesta en osaa sanoa yhtään mitään, kun tarkastelen sitä tässä hetkessä. muistin kautta spekuloidessani sanoisin, että se on joku juttu aivoissa. Tällaisia ajatuksia mulla tulee tuosta. Mulla on vahva tunne, että tämä keho on minä.

-Jaakko

[Iida]

Hei Jaakko!

Epämiellyttävien tunteiden välttely saa aikaan lisää pahaa oloa. Ymmärrän, että vastustaminen heittää vaan lisää vettä kiukaalle ja huono tunne voimistuu. Hyviin tuntemuksiin takertumisesta en itse asiassa näe muuta huonoa, kuin että se sattuu, kun se väistämättä kuitenkin joskus katoaa.

Kuvasit juuri kaksi keskeisintä kärsimyksen syntytapaa: epämiellyttäviksi tulkittujen asioiden välttely ja hyviksi tulkittujen tunteista kiinnipitäminen. Kumpikin ovat tapoja vastustaa todellisuutta. Sitä että kaikkien kokemusten luonteeseen kuuluu ohimenevyys.

Se on tämä keho. Missä tunteet asuu, missä ajatukset elää.. Voisin sanoa, että suurin osa minä-tunteesta liittyy näkökenttään eli silmiin. suurimpaan aistiin. Tuntuu, että minä voisi sijaita ehkä silmien takana, mutta ihan varmuudella en pysty sanomaan. Sen minän olemuksesta en osaa sanoa yhtään mitään, kun tarkastelen sitä tässä hetkessä. muistin kautta spekuloidessani sanoisin, että se on joku juttu aivoissa. Tällaisia ajatuksia mulla tulee tuosta. Mulla on vahva tunne, että tämä keho on minä.

Oletko varma, tutkitaan vähän aistien avulla.

Aistit ovat AINOA tapa, jolla saat suoraan tietoa todellisuudesta (esimerkiksi lukiessasikin informaatio välittyy näköaistisi kautta). Vai?

Tee tämä harjoitus rauhassa ja syvenny siihen kunnolla, niin kuin et olisi koskaan tutkinut aistejasi (tuskin oletkaan tällä tarkkuudella). Varaa vaikka vartti jokaista aistia kohti: näkö, kuulo, tunto, haju, maku. Sulje silmäsi muiden aistien kuin näköaistin kohdalla.
Syvenny tutkimaan yhtä aistia kerrallaan ja pyri jättämään muut aistit ja ajattelu huomiotta siksi aikaa.

Kirjoita jokaisesta aistista erikseen:
-Millaista dataa kyseinen aisti puhtaasti välittää (ilman ajatuksen avulla tehtyä tulkintaa)
-Löytyykö kyseisestä datasta jotain sellaista, mikä kertoisi jotain minästä? Löytyykö aistihavainnoista minää?
-Voit kirjoittaa myös muuta mitä tämä koe mahdollisesti herättää.

Iida

[Iida]

Hei Jaakko!

Epämiellyttävien tunteiden välttely saa aikaan lisää pahaa oloa. Ymmärrän, että vastustaminen heittää vaan lisää vettä kiukaalle ja huono tunne voimistuu. Hyviin tuntemuksiin takertumisesta en itse asiassa näe muuta huonoa, kuin että se sattuu, kun se väistämättä kuitenkin joskus katoaa.

Kuvasit juuri kaksi keskeisintä kärsimyksen syntytapaa: epämiellyttäviksi tulkittujen asioiden välttely ja hyviksi tulkittujen tunteista kiinnipitäminen. Kumpikin ovat tapoja vastustaa todellisuutta. Sitä että kaikkien kokemusten luonteeseen kuuluu ohimenevyys.

Se on tämä keho. Missä tunteet asuu, missä ajatukset elää.. Voisin sanoa, että suurin osa minä-tunteesta liittyy näkökenttään eli silmiin. suurimpaan aistiin. Tuntuu, että minä voisi sijaita ehkä silmien takana, mutta ihan varmuudella en pysty sanomaan. Sen minän olemuksesta en osaa sanoa yhtään mitään, kun tarkastelen sitä tässä hetkessä. muistin kautta spekuloidessani sanoisin, että se on joku juttu aivoissa. Tällaisia ajatuksia mulla tulee tuosta. Mulla on vahva tunne, että tämä keho on minä.

Oletko varma, tutkitaan vähän aistien avulla.

Aistit ovat AINOA tapa, jolla saat suoraan tietoa todellisuudesta (esimerkiksi lukiessasikin informaatio välittyy näköaistisi kautta). Vai?

Tee tämä harjoitus rauhassa ja syvenny siihen kunnolla, niin kuin et olisi koskaan tutkinut aistejasi (tuskin oletkaan tällä tarkkuudella). Varaa vaikka vartti jokaista aistia kohti: näkö, kuulo, tunto, haju, maku. Sulje silmäsi muiden aistien kuin näköaistin kohdalla.
Syvenny tutkimaan yhtä aistia kerrallaan ja pyri jättämään muut aistit ja ajattelu huomiotta siksi aikaa.

Kirjoita jokaisesta aistista erikseen:
-Millaista dataa kyseinen aisti puhtaasti välittää (ilman ajatuksen avulla tehtyä tulkintaa)
-Löytyykö kyseisestä datasta jotain sellaista, mikä kertoisi jotain minästä? Löytyykö aistihavainnoista minää?
-Voit kirjoittaa myös muuta mitä tämä koe mahdollisesti herättää.

Iida

[Jaakko]

Näköaisti: välittää muotoja, värejä. Nämä silmillä havaitut muodot ja värit eivät kerro minusta mitään.

Kuuloaisti: välittää ääniä. Kuuloaistilla en löydä mitään, mikä kertoisi minusta mitään.

tuntoaisti: aistii fyysisiä tuntemuksia keholla. myös emootiota se välittää. se ei kerro minusta mitään.

Hajuaisti: Se välittää erilaisia hajuja, joita myös voisi leimata ajatuksissa monenlaisiksi, mutta ne ovat vain hajuja.

Makuaisti: välittää makuja eikä kerro yhtään mitään minusta.

Mulla tekis kokoajan mieli sanoa minkä tahansa aistin kohdalla, että se on minun aisti vaikka se ei suoranaisesti kerro mitään minusta.
Tuntoaistista totesin taas sen, että mikään tunne ei itsessään ole muuta kuin jonkinlaista väreilyä tai energiaa, mutta kun syntyy ajatus, joka
kertoo tunteesta jotain, niin siitä tulee yleensä ongelma. Alkaa se tuttu ajatus->tunne->ajatus -mylly.

Ei mikään aisti kerro minusta mitään, mutta ajatuksissa se minä tuntuu olevan. Uskon, että nämä aistit ovat minun ja minun käytössä.. Tai aistit
toimii itsestään kyllä, mutta minä ohjaan tätä kehoa, jossa aistit luonnollisesti toimivat.

-Jaakko

[Iida]

Ei mikään aisti kerro minusta mitään, mutta ajatuksissa se minä tuntuu olevan. Uskon, että nämä aistit ovat minun ja minun käytössä.. Tai aistit
toimii itsestään kyllä, mutta minä ohjaan tätä kehoa, jossa aistit luonnollisesti toimivat.

Hmmm... Jos minä on ajatuksissa, mikä minä silloin on?

Kirjoitit ohjaavasi "tätä kehoa"... katsotaan sitä tarkemmin.

Kun sinulle tulee nälkä, ohjaatko sinä kehon jääkaapille vai tapahtuuko se itsestään?
Kun sinulle tulee vessahätä, ohjaatko sinä tietoisesti kehosi vessaan?
Pystytkö päättämään millä hetkellä nukahdat? Tai että ET herää vierestäsi kuuluvaan poran ääneen?
Kierrätätkö sinä vertasi tai ohjaatko sydäntäsi?
Teetkö sinä päätöksen haluta lähteä ulos?

Keksi esimerkkejä asioista,jotka luonnossa tapahtuva ilma tekijää.
Sitten keksi esimerkkejä kehossasi tai toiminnassasi tapahtuvista asioista, jotka tapahtuvat itsestään ilman että ohjaat niitä millään tavalla. Siis ilman tekijää.

Kirjoita kun olet valmis.

Iida

[Jaakko]

Kirjoitit ohjaavasi "tätä kehoa"... katsotaan sitä tarkemmin.

Kun sinulle tulee nälkä, ohjaatko sinä kehon jääkaapille vai tapahtuuko se itsestään?
Kun sinulle tulee vessahätä, ohjaatko sinä tietoisesti kehosi vessaan?
Pystytkö päättämään millä hetkellä nukahdat? Tai että ET herää vierestäsi kuuluvaan poran ääneen?
Kierrätätkö sinä vertasi tai ohjaatko sydäntäsi?
Teetkö sinä päätöksen haluta lähteä ulos?

Keksi esimerkkejä asioista,jotka luonnossa tapahtuva ilma tekijää.
Sitten keksi esimerkkejä kehossasi tai toiminnassasi tapahtuvista asioista, jotka tapahtuvat itsestään ilman että ohjaat niitä millään tavalla. Siis ilman tekijää.

Kirjoita kun olet valmis.

Iida

En pysty päättämään millä hetkellä nukahdan maatessani sängyssä. En pysty hallitsemaan verenkiertoa tai sydämen toimintaa. Mutta esimerkiksi kun nälkä tulee, niin voin päättää olla vielä menemättä jääkaapille, Tai voin päättää mennä sinne kävellen tai vaikka tanssahdellen.

Halu lähteä ulos ilmestyy minulle, mutta minä voin vielä puntaroida sen jälkeenkin, että lähdenkö vai jäänkö.. ja päättää sittenkin jäädä. Joten tuntuu, että minä teen päätöksen.

Hetkinen.. Kun tutkin ajatuksiani muutama päivä sitten, huomasin ettei minulla ole valtaa ajatukseen vaan se tapahtuu itsestään jonkin aistimuksen aikaan saamana. Enkä voi millään tietää seuraavaa ajatustani. Eli tuohon perustuen mieli reagoi väsymykseen tuottamalla useampia ajatuksia, esim. pitäisi mennä nukkumaan ja pitäisi vielä valvoa, jotta näkisin urheiluruudun. Mistä se päätös kahden välillä tulee.. Menee vähän sekavaksi.
Tuo ajatusten tarkkailu on jostakin syystä nyt vaikeaa ja tahdon juuttua ajatuksiini kiinni.

Luonnosta huomaan seuraavia asioita, jotka eivät tarvitse tekijää.
Puut kasvaa. Kasvit kasvaa..Pilvet muodostuvat itsestään.. vesi jäätyy ilman jäädyttäjää. mutta jäädyttäjä on kylläkin ilma. Tai siis vesi reagoi ilmaan. Reagoi ilman erillistä reagoiaa.. se on sen ominaisuus.

Havaintoja kehostani:
Hengitys tapahtuu itsestään ilman hengittäjää, mutta tässäkin voin päättää pidättäväni hengitystä jonkin aikaa. Eli ajatuksella on joku valta siihenkin. kynnet kasvaa ilman kasvattajaa. Samoin hiukset.
Jos ajatuksiakin tulee ilman ajattelijaa, niin mistä tulee se usko ajatuksiin, että ne kertovat minusta?

Hmmm... Jos minä on ajatuksissa, mikä minä silloin on?

Iida

Ehkä se on se joka uskoo niiden ajatusten sisältöön. Jos ajatus on samanlainen aistimus, kuin vaikka ohi ajavan auton ääni, niin miksi siihen pitää takertua..

-Jaakko

[Iida]

Hei Jaakko!

Rohkaisun sana: olet tehnyt hyvää työtä tähän saakka. Jatka samaa rataa!

Iida wrote:
Hmmm... Jos minä on ajatuksissa, mikä minä silloin on?

Ehkä se on se joka uskoo niiden ajatusten sisältöön.

Nyt et vastannut kovin selvästi... Mitä tarkoitat "sillä joka uskoo ajatusten sisältöön"? Löydätkö jotain joka uskoo ajatusten sisältöön? Jos löydät, mikä se tarkalleen on?

------
Toiseksi:
Mitkä asiat olet itse aivan varmasti valinnut itse ja tietoisesti elämässäsi?
(Tutki asiaa kunnolla: mieti miten päädyit juuri kyseiseen valintaan? Olisitko voinut valita toisin jos kaikki edeltävät olosuhteet olisivat olleet samanlaiset kuin olivat?
Valitsitko haluta tietyn tyttö- tai poikaystävän? Valitsitko haluta tietyn opiskelupaikan?

Tsemppiä!
Iida

[Jaakko]

Nyt et vastannut kovin selvästi... Mitä tarkoitat "sillä joka uskoo ajatusten sisältöön"? Löydätkö jotain joka uskoo ajatusten sisältöön? Jos löydät, mikä se tarkalleen on?

------
Toiseksi:
Mitkä asiat olet itse aivan varmasti valinnut itse ja tietoisesti elämässäsi?
(Tutki asiaa kunnolla: mieti miten päädyit juuri kyseiseen valintaan? Olisitko voinut valita toisin jos kaikki edeltävät olosuhteet olisivat olleet samanlaiset kuin olivat?
Valitsitko haluta tietyn tyttö- tai poikaystävän? Valitsitko haluta tietyn opiskelupaikan?

Tsemppiä!
Iida

No alotetaampa työpaikasta. Olisinko valinnut jatko-opinnot töiden sijaan jos kaikki edeltävät olosuhteet olisivat olleet samanlaiset kuin olivat.. Vastaus on: en olisi, koska minuun vaikuttaneet asiat olivat siihen mennessä muokanneet mieltäni siihen pisteeseen, että pidin mieluisempana vaihtoehtona mennä mielummin töihin, kuin opiskelemaan.

Valitsinko itse ryhtyä soittamaan rumpuja? Jokin viehätti minua rumpujen soitossa ja halusin olla rumpali.. se ei ollut minun päätettävissäni.

menenkö soittamaan rumpuja vai läppärille kyseenalaistamaan uskomuksiani.. Siinä on kaksi mahdollisuutta. Se valinta näyttää olevan aina ajatus. Se ilmestyy "näkökenttääni" tyhjästä. En minä sitä valitse. Se ajatus tulee niin kuin jonkun ohjelmoinnin läpi.

Tämähän tarkoittaa, että kaikki on vaan reagointia aistimuksiin ohjelmoinnin kautta. Minua ei tämän perusteella tarvita kyllä mihinkään. En löydä aisteillani tässä hetkessä ketään joka uskoo ajatuksiin. Mutta silti tuntuu vahvasti siltä, että minä olen ajattelija ja ajatukset minun ajattelemia. On hyvin vaikea ymmärtää, että tässä pohtii vain liuta ajatuksia itsestään, jotka ohjaavat näitä käsiä kirjoittamaan tämän kaiken tänne

Musta kuitenkin tuntuu, että oon täällä ruumiissa tarkkailemassa tätä kaikkea erillisenä minänä.

-Jaakko