Opas Haussa

[Annis]

Tänään on kyllä ollut kova veto samaistua ajatuksiin. Sitten olen väillä samaistunut siihen katsojaan kun havahdun ajatuksista. Ja taas välillä on pieniä vilauksia kokemisesta ilman minua. Tuntuu tosi myrskyisältä juuri nyt, koska mieleen tulee kaikenlaisia vakavalta tuntuvia asioita. Sanon tuntuvia koska kun katson niitä, niin ne ajatukset poksahtelevat rikki kuin saippuakuplat. Mutta uusia tulee ja lähden monien mukaan. Tuntuu kuin mieli yrittäisi pistää vastaan parhailla panoksillaan.

[Olenko]

Sitten olen väillä samaistunut siihen katsojaan kun havahdun ajatuksista. Ja taas välillä on pieniä vilauksia kokemisesta ilman minua.

Millä tavalla tunnistat samaistumisen katsojaksi? Mikä erottaa tuon kokemuksen niistä hetkistä joita kuvailet "kokemiseksi ilman minua"?

Tuntuu tosi myrskyisältä juuri nyt, koska mieleen tulee kaikenlaisia vakavalta tuntuvia asioita. Sanon tuntuvia koska kun katson niitä, niin ne ajatukset poksahtelevat rikki kuin saippuakuplat.

Mukava lukea että olet tarkkaavainen ajatusten kanssa, se on olennaista. Etenkin ajatus "minä", mihin se viittaa?

Tämä ei varsinaisesti tähän ohjaukseen kuulu, mutta tässä on pieni tekniikka mitä olen itse käyttänyt jos jokin asia vaivaa mieltä:

1. Kysy voiko asialle tehdä NYT mitään. Jos voi: Päätä mitä teet ja tee se. Seuraus -> Asia ei enää vaivaa mieltä.
2. Jos asialle ei voi tehdä nyt mitään, mutta jonain myöhempänä ajankohtana kyllä: Päätä mitä teet ja laita itsellesi muistutus että muistat tehdä sen kun aika on kohdalla. Seuraus -> Asia ei enää vaivaa mieltä.
3. Jos asialle ei voi tehdä mitään (ns. maito on jo maassa), silloin täytyy hyväksyä mikä on tapahtunut (koska se on joka tapauksessa jo tapahtunut). Kun asian on hyväksynyt, se ei enää vaivaa mieltä.

Mutta uusia tulee ja lähden monien mukaan. Tuntuu kuin mieli yrittäisi pistää vastaan parhailla panoksillaan.

Kuka lähtee ajatusten mukaan / ketä vastaan mieli taistelee?

[Annis]

Millä tavalla tunnistat samaistumisen katsojaksi? Mikä erottaa tuon kokemuksen niistä hetkistä joita kuvailet "kokemiseksi ilman minua"?

Vau, vaikea vastata... se katsoja on kuin olisi vielä joku henkilö, mutta se tuntuu jotenkin läpinäkyvämmältä kuin se kun olen täysin samaistunut ajatuksiin. Ehkä se katsoja on valaistumisen etsijä, johon helposti samaistun koska silloin voin kuvitella olevani vielä oikeilla jäljillä. Tämä tuntuu nyt kyllä ihan järjettömältä, koska tuntuu että jahtaan omaa häntääni. Tämä joka luulee olevansa jokin henkilö yrittää päästä eroon itsestään ja sillä pysyy ihan varmasti hengissä.

Tämä ei varsinaisesti tähän ohjaukseen kuulu, mutta tässä on pieni tekniikka mitä olen itse käyttänyt jos jokin asia vaivaa mieltä:

Kiitos vinkistä! Teen niin.

Kuka lähtee ajatusten mukaan / ketä vastaan mieli taistelee?

Ajatuksia siis vain tulee ja ne kertovat taistelusta, vaikeuksista, siitä ettei ole tietä ulos. Näitä siis tulvii juuri nyt. En osaa sanoa kuka niiden mukaan menee. Ei näy ketään, mutta kuitenkin useimmiten kuvittelen olevani henkilö, joka yrittää valaistua. Jälleen tuntuu järjettömältä, että tämä henkilö sitten täällä kirjoittaa omista vaikeuksistaan päästä itsestään eroon.

[Olenko]

Vau, vaikea vastata... se katsoja on kuin olisi vielä joku henkilö, mutta se tuntuu jotenkin läpinäkyvämmältä kuin se kun olen täysin samaistunut ajatuksiin. Ehkä se katsoja on valaistumisen etsijä, johon helposti samaistun koska silloin voin kuvitella olevani vielä oikeilla jäljillä. Tämä tuntuu nyt kyllä ihan järjettömältä, koska tuntuu että jahtaan omaa häntääni. Tämä joka luulee olevansa jokin henkilö yrittää päästä eroon itsestään ja sillä pysyy ihan varmasti hengissä.

Hyvin huomattu. Tätä ei tosiaan pohtimalla ja spekuloimalla, siis mielen avulla, selvitetä. Siitä ei ole mitään apua että arvellaan katsojan ehkä olevan "valaistumisen etsijä". Mikä on "valaistumisen etsijä", paitsi käsite/ajatus? Samanlainen mentaalinen leima kuin "minä".

Mikä se on mikä yrittää päästä eroon itsestään?

Ajatuksia siis vain tulee ja ne kertovat taistelusta, vaikeuksista, siitä ettei ole tietä ulos. Näitä siis tulvii juuri nyt. En osaa sanoa kuka niiden mukaan menee. Ei näy ketään, mutta kuitenkin useimmiten kuvittelen olevani henkilö, joka yrittää valaistua.

Ei näy ketään, koska ei ole ketään kuka samaistuu. Samaistumisessa vain tapahtuu ajatuksen todesta ottaminen (kuten että on minä, joka yrittää valaistua), eli tietyllä tapaa "nukahtaminen" läsnäolosta: siitä että nähdään ajatus ajatuksena; kuin pilvenhattarana tietoisuuden taivaalla. Muistatko Moojin videon: ajatuksen etäisyys?

Toinen hyvä video selventämään asiaa:
https://www.youtube.com/watch?v=SZwK86CK7qw

[Annis]

Täällä on nyt ajatusten tulva päällä ja katsominen tuntuu olevan ajatuksen tasolla. Voisin pitää parin päivän tauon vastailussa jos sopii ja palata sitten taas. Iloista uutta vuotta :)!

[Olenko]

Selvä. Selvennän vielä että katsominen on siis oman kokemuksen (ajatuksineen, tunteineen, toimintoineen) avointa havaitsemista ja huomioimista tässä hetkessä. Ilman pohdintaa tai minkäänlaisia odotuksia.

Hyvää alkavaa vuotta! :)

[Olenko]

Selvä. Selvennän vielä että katsominen on siis oman kokemuksen (ajatuksineen, tunteineen, toimintoineen) avointa havaitsemista ja huomioimista tässä hetkessä. Ilman pohdintaa tai minkäänlaisia odotuksia.

Hyvää alkavaa vuotta! :)

[Annis]

Selvennän vielä että katsominen on siis oman kokemuksen (ajatuksineen, tunteineen, toimintoineen) avointa havaitsemista ja huomioimista tässä hetkessä. Ilman pohdintaa tai minkäänlaisia odotuksia.

Niin tähän tuli tosi paljon odotuksia mukaan yhtäkkiä. Ajatuksissa tästä katsomisesta oli tullut tehtävä ja sen tuloksia sitten rupesin odottamaan ja mukaan tuli epäonnistumisen tunne.

[Olenko]

Niin tähän tuli tosi paljon odotuksia mukaan yhtäkkiä. Ajatuksissa tästä katsomisesta oli tullut tehtävä ja sen tuloksia sitten rupesin odottamaan ja mukaan tuli epäonnistumisen tunne.

Tämä on itsessään hyvää huomiointia. Tapahtui samaistuminen ajatukseen minästä joka voi saavuttaa tai olla saavuttamatta jotain. Tämä tuo mukanaan odotuksen / pelon / epäonnistumisen tunteet. Tässä on kärsimyksen juuri pähkinänkuoressa.

Kun katsot tämän hetken kokemusta, kaikkea mistä se koostuu, niin mikä/missä siinä on minä joka voisi valaistua? Onko muuta kuin ajatus joka puhuu valaistumisesta? Voiko ajatus/mielikuva valaistua?

[Annis]

Kun katsot tämän hetken kokemusta, kaikkea mistä se koostuu, niin mikä/missä siinä on minä joka voisi valaistua? Onko muuta kuin ajatus joka puhuu valaistumisesta? Voiko ajatus/mielikuva valaistua?

Ajatus kai ei voi valaistua. Mutta vaikka voin sanoa noin niin tällä hetkellä tässä on taas samaistuminen minään. Jokin pitää tätä nippua yhdessä. En pysty edes kuvailemaan sanoin sitä minätunnetta, joka on. Mikä se on joka voi samaistua ajatuksiin, tunteisiin ja kehoon? Tuntuu että ajaudun aina umpikujaan, koska en näe tämän minän läpi. Ja sitten aina herää kysymys, että mitä tämä 'minä' sitten voi edes tehdä sen eteen että totuus tulisi ilmi.

[Olenko]

Mutta vaikka voin sanoa noin niin tällä hetkellä tässä on taas samaistuminen minään. Jokin pitää tätä nippua yhdessä. En pysty edes kuvailemaan sanoin sitä minätunnetta, joka on. Mikä se on joka voi samaistua ajatuksiin, tunteisiin ja kehoon?

Puhut minätunteesta. Mikä tekee "minätunteen"? Se että tunnetaan tämän kehon tutut fyysiset tuntemukset? Se että tiedostetaan ajatuksia, jotka puhuvat tämän ihmisen tutulla äänellä? Että kaikki tämä tuntuu niin tutulta, niin "omalta"? Toki nämä tuntemukset tuntuvat tutuilta kun niihin on vuosia totuttu, mutta oletko koskaan ollut vastuussa näistä tuntemuksista, eli siitä mistä tietoisuus / tämän hetken kokemus koostuu? Saatko aikaan tuntemuksen kehosta, kuulemisen tai syntyvän ajatuksen?

Tuntuu että ajaudun aina umpikujaan, koska en näe tämän minän läpi.

Onko minää jonka läpi voisit nähdä tai olla näkemättä? Vai onko vain tämän hetken kokemus?

[Annis]

Puhut minätunteesta. Mikä tekee "minätunteen"? Se että tunnetaan tämän kehon tutut fyysiset tuntemukset? Se että tiedostetaan ajatuksia, jotka puhuvat tämän ihmisen tutulla äänellä? Että kaikki tämä tuntuu niin tutulta, niin "omalta"? Toki nämä tuntemukset tuntuvat tutuilta kun niihin on vuosia totuttu, mutta oletko koskaan ollut vastuussa näistä tuntemuksista, eli siitä mistä tietoisuus / tämän hetken kokemus koostuu? Saatko aikaan tuntemuksen kehosta, kuulemisen tai syntyvän ajatuksen?

Jos taas kokeilen ennustaa seuraavaa ajatustani niin ei onnistu. Mutta silti en näe tämän minä-tuntemuksen ja omistamisen läpi. Olen kokeillut usein myös sitä kuinka keho toimii automaattisesti. Jos nyt ajattelen mielessäni "Nouse ylös", niin ei kehoni nouse. Mieli on jakanut ajatukset kahteen, ne jota ei voi kontrolloida ja ne joita voi. Samoin kehon toiminnot ja tunteet. Minulla soi esimerkiksi hyvin usein joku kappale päässä ja sen valintaankaan en ole todellakaan itse koskaan vaikuttanut. Sen näen ja selkeästi. Mutta sitten monet asiat tuntuvat olevan minun kontrollissani. Sitten ajatukseni taistelevat sitä vastaan, että tunteiden, ajatusten ja kehon toimintojen ja havaintojen paikallisuus ei olisi todiste siitä että ne kuuluvat minulle. Näen ihmisiä ympärilläni, jotka kuvittelevat omistavansa omat kehonsa ja mielensä. Täällä ei kuulu heidän ajatuksiaan, elleivät he sano sitä ääneen.

Onko minää jonka läpi voisit nähdä tai olla näkemättä? Vai onko vain tämän hetken kokemus?

Tunnen jatkuvuutta. Tuntuu kuin keho olisi ollut aina sama, vaikka tiedän sen muuttuvan jatkuvasti. Tuntuu kuin tuo ahdistuksen pallo olisi ollut palleassani aina. Tiedän kyllä että se ei siinä ole aina ollut. Mitä haraan vastaan?

Olen niin turhautunut, koska haluan nähdä tämän läpi. Lähes kaikki hereilläoloaikani on omistettu illuusion läpi näkemiselle, mutta tuntuu kuin hakkaisin päätä seinään. En luota siihen että heräisin koskaan.

[Olenko]

Jos taas kokeilen ennustaa seuraavaa ajatustani niin ei onnistu. Mutta silti en näe tämän minä-tuntemuksen ja omistamisen läpi.

Millä tavalla odotat kokemuksesi muuttuvan jotta voit todeta "nyt on nähty minä-tuntemuksen läpi"? Tulisiko kehon tuntua joltain muulta kuin se tuntuu? Minä-ajatuksia ei enään tulisi?

Olen kokeillut usein myös sitä kuinka keho toimii automaattisesti. Jos nyt ajattelen mielessäni "Nouse ylös", niin ei kehoni nouse. Mieli on jakanut ajatukset kahteen, ne jota ei voi kontrolloida ja ne joita voi. Samoin kehon toiminnot ja tunteet. Minulla soi esimerkiksi hyvin usein joku kappale päässä ja sen valintaankaan en ole todellakaan itse koskaan vaikuttanut. Sen näen ja selkeästi. Mutta sitten monet asiat tuntuvat olevan minun kontrollissani.

Kerro esimerkki kontrollista?

Sitten ajatukseni taistelevat sitä vastaan, että tunteiden, ajatusten ja kehon toimintojen ja havaintojen paikallisuus ei olisi todiste siitä että ne kuuluvat minulle.

Katso: Missä se minä on joka kaiken tämän havaitsee? Käännä huomio minään/havaitsijaan. Löytyykö sellaista? Vai onko vain havainnot itsessään?

Kielessä puhutaan kyllä havainnon kohteista, havaitsemisesta, sekä havaitsijasta. Mutta väitän että suorassa kokemuksessa ei ole kuin havainnot itsessään: *ääni*, *muoto/väri*, *haju*, *tunto*, jne. Ei havaitsijaa. Tarkista onko näin? Pikemminkin kuin että nämä havainnot kuuluisivat sinulle, voitaisiin sanoa että ne muodostavat "sinut". Mutta itsessään ne ovat erillisiä (sinusta riippumattomia) ilmiöitä, joten sinua erillisenä olentona ei ole.

Oletko muuten lukenut muita ketjuja tällä foorumilla? Siitä on yleensä ollut apua.

[Annis]

Millä tavalla odotat kokemuksesi muuttuvan jotta voit todeta "nyt on nähty minä-tuntemuksen läpi"? Tulisiko kehon tuntua joltain muulta kuin se tuntuu? Minä-ajatuksia ei enään tulisi?

En odota etteikö minä ajatuksia tulisi. Luulisin että keho tuntuisi vähemmän kireältä, jos ajatuksia ei enää pidä todesta. Olen joitakin kertoja nopeasti nähnyt etten ole "minä". Niistä on jäljellä vain heikkoja muistoja nyt. Eli en varsinaisesti edes tiedä enää mitä odotan. Jokin puskee minua vain etsimään. Millainen sinun kokemuksesi on? Voitko antaa minkäänlaista vertausta?

Kerro esimerkki kontrollista?

Katso: Missä se minä on joka kaiken tämän havaitsee? Käännä huomio minään/havaitsijaan. Löytyykö sellaista? Vai onko vain havainnot itsessään?

Ajattelin tänään, että menen kauppaan ja sitten menin kauppaan. Ajatus kontrolloi tekoa. Tältä se minusta näyttää. Ja siis aiemmin ollaan jo keskusteltu se etten ole ajatukseni, mutta minusta näyttää siltä että ajatukset tulevat mielestäni, jostain tyhjästä tilasta jolla on kuitenkin ääret. Se kokee asioita tietystä kohdasta maailmaa. Se ei koe sitä mitä joku muu kokee.

En osaa katsoa, ajatukset tulevat heti kertomaan miten asian laita on.

Oletko muuten lukenut muita ketjuja tällä foorumilla? Siitä on yleensä ollut apua.

Joo olen lukenut Gateless Gatecrashersia ja muitakin ketjuja. Kun aloitin lukemaan niin näkyi pilkahdus. Nyt tämä kaikki tuntuu ajatusleikiltä. Kiitos kun jaksat opastaa. Itse olen tosi väsynyt. Mutta en halua luovuttaa.

[Olenko]

En odota etteikö minä ajatuksia tulisi. Luulisin että keho tuntuisi vähemmän kireältä, jos ajatuksia ei enää pidä todesta. Olen joitakin kertoja nopeasti nähnyt etten ole "minä". Niistä on jäljellä vain heikkoja muistoja nyt. Eli en varsinaisesti edes tiedä enää mitä odotan. Jokin puskee minua vain etsimään. Millainen sinun kokemuksesi on? Voitko antaa minkäänlaista vertausta?

Odotat pysyvää tilaa. Tässä on kyse näkemisestä/tiedostamisesta. Samaan tapaan kun jos nähdään/tiedostetaan ettei Joulupukkia ole olemassa, ei sen jälkeen enää uskota maagiseen hahmoon joka lentää Jouluyönä poroilla ympäri maailman.

Minä-tarinoillamme on vain paljon vetoa puoleensa, koska niihin on vuosikausia kiinnittäydytty. Ne tempaavat helposti huomion itseensä. Jos näet että ne ovat tarinoita - ajatuksia, niin kuka sinä olet?

Ajattelin tänään, että menen kauppaan ja sitten menin kauppaan. Ajatus kontrolloi tekoa.

Todellako? Jos ajattelet nyt että "menenpä vessaan", menitkö? Jos taas on vessahätä, tarviiko siihen ajatusta että vessaan tulee mentyä? Vai kuvaileeko ajatus toimintaa?

Tässä on hauska testi:

Laita molemmat kätesi pöydälle. Nosta jompikumpi käsi ilmaan. Laita käsi alas. Nosta ja laske molempia käsiäsi vuoronperään ja yhtäaikaa. Ajattele samalla nostavasi ja laskevasi jompaa kumpaa kättä. Tarkkaile ajatuksiasi ja toimintaasi. Onko niillä yhteyttä?

Ja siis aiemmin ollaan jo keskusteltu se etten ole ajatukseni, mutta minusta näyttää siltä että ajatukset tulevat mielestäni, jostain tyhjästä tilasta jolla on kuitenkin ääret. Se kokee asioita tietystä kohdasta maailmaa. Se ei koe sitä mitä joku muu kokee.

Mikä kokee? Ajatusko kokee asioita?

En osaa katsoa, ajatukset tulevat heti kertomaan miten asian laita on.

Älä välitä niistä.