olisiko vielä mahdollista saada opasta?

[Maahinen]

Aivan totta, olen sekoittanut "katsomisen" ja näköaistin:). Eli katsominen pitää sisällään kaiken nähdyn, mutta myös "tunne-aistimukset". Näköaistilla siis näen objektit, muodot, värit joille mieli antaa nimet tai kuvauksen.

Ajatuksia en pysty "hallitsemaan", en voi tietää seuraavaa ajatusta. Ne tulevat ja ne menevät. Se mihin voi vaikuttaa on antaako ajatusten ketjuuntua, eli lähteä niiden mukaan.
Tämä on haasteellinen paikka että enkö voi tietoisesti suunnata ajatuksia johonkin suuntaan. Esim päätän suunnata huomion talvisiin ajatuksiin-saan siitä ajatusketjun esim, lumi, lumipallo, lumiukko, talvinen metsä, lumihiutale.

JOs minää ei ole, mistä tämä päätös ajatella jotain tiettyä esim. talveen liittyviä ajatuksia tulee. Sen voin hoksata että mieli(onko sitäkään) alkaa pyörittämään siihen liittyviä ajatuksia muistista ja kokemuksista, mutta mikä tai mistä tulee tämä ensimmäinen "päätös" ajatella juuri talvisia ajatuksia.

Eli kai tämä menee siihen pystynkö vaikka minää nyt ei olisikaan tekemään valintoja ja jos en niin jokin ne tekee.

t. Maahinen

[Jaakko]

Ne tulevat ja ne menevät. Se mihin voi vaikuttaa on antaako ajatusten ketjuuntua, eli lähteä niiden mukaan.

Aivan. Jotkut ajatukset ikään kuin vievät mukanaan ennen kuin huomaakaan ja nämä ajatukset ovat niitä mitkä mieli on kategorisoinut todella tärkeiksi ajatuksiksi. Olivatpa ne todellisuudessa tärkeitä tai eivät, niin mieli uskoo niihin. Näistä seuraa tunnereaktio, mikä taas aiheuttaa uuden ajatuksen jne. Tällainen ajatusketju stoppaa siihen paikkaan, missä muistat, että ainiin eihän mikään näistä ajatuksista ole totta. ne ovat vain oletuksia perustuen menneeseen.

Tämä on haasteellinen paikka että enkö voi tietoisesti suunnata ajatuksia johonkin suuntaan. Esim päätän suunnata huomion talvisiin ajatuksiin-saan siitä ajatusketjun esim, lumi, lumipallo, lumiukko, talvinen metsä, lumihiutale.

JOs minää ei ole, mistä tämä päätös ajatella jotain tiettyä esim. talveen liittyviä ajatuksia tulee. Sen voin hoksata että mieli(onko sitäkään) alkaa pyörittämään siihen liittyviä ajatuksia muistista ja kokemuksista, mutta mikä tai mistä tulee tämä ensimmäinen "päätös" ajatella juuri talvisia ajatuksia.

Eli kai tämä menee siihen pystynkö vaikka minää nyt ei olisikaan tekemään valintoja ja jos en niin jokin ne tekee.

Hyviä havaintoja tässä. Ensinnäkin vastaappa omaan kysymykseesi onko mieltä olemassa? mikä on mieli suorassa kokemuksessa?

Ja todellakin mistä tulee se päätös alkaa ajatella vaikka talveen liittyviä asioita? Tarviiko olla joku päättämässä? Mitä jos sekin tapahtuu täysin automaattisesti, joskin mieli ei halua tätä helposti hyväksyä, sillä mieli tahtoo ymmärtää. Tässä tapauksessa se yrittää ymmärtää mitä se ei pysty ymmärtämään ja siksi tulee lopputulemaan, kuten on oltava minä ohjailemassa ajatuksia. Tätä ei tarvitse ymmärtää. Kuka haluaa ymmärtää? Keskity vain suoraan kokemukseen eli tähän eläväiseen ainoaan todelliseen asiaan. Ainoaan asiaan mihin voi luottaa kuin vuoreen.

[Maahinen]

tervehdys!

Kyllä se menis siten että tulee ajatus-liittyy tunne-seuraa reaktio/johtopäätös ja sama alusta. Tarpeeksi monta kierrosta ja on jo tuttu reitti/kaava eli vaikkapa uskomus. Siihen voi nyt suoraan liittää lisää samankaltaisia ajatuksia/tunteita ja taas uskomus. Laajeneva kimppu jota kuorrutetaan aina uusilla ja tulee alkuperäisen kimpun lisäksi toinen kimppu jne..kuitenkaan tietämättä varmasti onko alkuperäinen ketju totta. Korttitalo on hyvä sana kuvaamaan tuota kerrostumista.

Ensinnäkin vastaappa omaan kysymykseesi onko mieltä olemassa? mikä on mieli suorassa kokemuksessa?

Kun katsotaan aistein mitä on olemassa en voi löytää sellaista kuin mieli. Sitä käytetään kuvastamaan ajattelua ja ajatustoimintaa. Mielikuva, mielipide. Mitä se on, niin päädyin jo aiemmin tulokseen että mieli on muisti/varasto jossa nämä tutut ajatuskuviot ovat. Niiden avulla toimin/toimitaan. Koska mieli toimii ajatusten parissa se on sitä tai koostuu siitä samasta mistä ajatuksetkin. Ajatus ei ajattele, "ajatteleeko" mieli-kai se on sellainen lottopallokoneisto joka hyrrää kokoajan, mutta varmaan voisi sanoa myös ettei sellaista kuin mieli ole olemassa muuta kuin ajatuksena.

Ei tätä voi ymmärtää, ajatuksen tasolla kysymys kuuluu olenko olemassa-olen koska kysyn-miksi en sitä näe/koe-no ethän näe atomeitakaan, sähköä

-jos pallo laitetaan laatikon sisään ja näet että se laitetaan sinne-kysymys kuuluu onko pallo olemassa laatikon sisällä...alkaa suttaamaan tämä ajatuksen kulku.

Ja todellakin mistä tulee se päätös alkaa ajatella vaikka talveen liittyviä asioita? Tarviiko olla joku päättämässä? Mitä jos sekin tapahtuu täysin automaattisesti, joskin mieli ei halua tätä helposti hyväksyä, sillä mieli tahtoo ymmärtää.

Tämä on myös vaikea juttu, koska tulee niin täysin sellainen kohtalo-uskomus. Muistan viimeketjussa kun katsoin videon jossa todettiin että päätökset syntyvät ennen kuin "sinä" teet päätöksen. Eli ne pystyivät aivoista näyttämään että päätös on jo tehty ja myös minkä henkilö valitsi.
Eli silloin jäisi vain jäljelle tapahtuma nimeltä "esim.teko" -ei valitsijaa. Mutta minkä pohjalta valitseminen tapahtuu, tapahtuuko se niiden kaavojen(muistojen/kokemusten) mukaan joita "mieleen" on iskostunut vai ilman niitä. Koska jotenkin tuo on karua jos ajatellaan ihmiskunnan historiaa ja tätä päivää millaisia "tekoja" teemme.
Varmaan tässä on se kuviteltu turvassa olo kontrolloimisen kautta. Tätä pähkäilin kai viimeksikin. Jos antaa hallinnan mennä pelkää että sekoaa.

Jos taas on totta että sinä et ikinä ole mitään kontrolloinutkaan niin silti kaikki mennyt jokseenkin normisti. Tämä on ihan yhtä vaikiaa mitä aina ennenkin vaikkakin asiat on sinänsä selvempiä.

Tässä tapauksessa se yrittää ymmärtää mitä se ei pysty ymmärtämään ja siksi tulee lopputulemaan, kuten on oltava minä ohjailemassa ajatuksia. Tätä ei tarvitse ymmärtää. Kuka haluaa ymmärtää? Keskity vain suoraan kokemukseen eli tähän eläväiseen ainoaan todelliseen asiaan. Ainoaan asiaan mihin voi luottaa kuin vuoreen.

Kuka haluaa ymmärtää niin sen täytyy olla sitten ajatus tai mieli joka haluaa ymmärtää, mutta se ei voi sitä tehdä. Tympäsee tämä sotkeminen. Se ei voi sitä tehdä-jää ajatukset kuka haluaa ymmärtää-miksi-koska se on sen työtä-ja kuka sitä työtä seuraa?-minä-no kuka minä?-uskomus joka koostuu ajatuksesta ja tunteesta-no onko sitä minää olemassa?-on ajatuksena ja tunteena-no mikä se minä on?-ajatus-kuka sen ajatuksen ajattelee-kuka on ajattelija? ei ole ajattelijaa koska ajatus ei ajattele. Mitä jää jäljelle-ajatuksia liittyen johonkin.
Sori tämä viestiketju, ei tuossa oo mitään järkeä, mutta näin se kysely menee itselläni.

kiitos

t. Maahinen

[Maahinen]

Pelko syntyy siksi että se synnytetään suojelemaan minä ajatusta ettei minä ajatus/tunne katoaisi, ettei sitä huomattaisi pelkäksi ajatukseksi. Pelosta tehdään henkilökohtainen-se tapahtuu "minulle"tai "minä" ajattelen nämä ajatukset jotka pelottavat.
Pelko siis on synnytetty suojelemaan "minää" jota ei ole olemassa eikä tule koskaan olemaan olemassa. Pelon estää näkemästä ettei minää ole. Mutta mikä haluaa olla olemassa vaikka ei voi sitä oikeasti olla ja rakentaa pelon suojaksensa. Ei tätä tajua. Mieli tai niin paljon puhuttu ego.
Ajatus-egoajatus-pelko-minä/minunajatus

tuommosta tuli mietittyä

t. M

[Jaakko]

Kyllä se menis siten että tulee ajatus-liittyy tunne-seuraa reaktio/johtopäätös ja sama alusta. Tarpeeksi monta kierrosta ja on jo tuttu reitti/kaava eli vaikkapa uskomus. Siihen voi nyt suoraan liittää lisää samankaltaisia ajatuksia/tunteita ja taas uskomus. Laajeneva kimppu jota kuorrutetaan aina uusilla ja tulee alkuperäisen kimpun lisäksi toinen kimppu jne..kuitenkaan tietämättä varmasti onko alkuperäinen ketju totta. Korttitalo on hyvä sana kuvaamaan tuota kerrostumista.

Onko tuo ajatusten kerrostuma totta suorassa kokemuksessa? Voitko ajatella kahta tai useampaa ajatusta yhtä aikaa?

Kun katsotaan aistein mitä on olemassa en voi löytää sellaista kuin mieli. Sitä käytetään kuvastamaan ajattelua ja ajatustoimintaa. Mielikuva, mielipide. Mitä se on, niin päädyin jo aiemmin tulokseen että mieli on muisti/varasto jossa nämä tutut ajatuskuviot ovat. Niiden avulla toimin/toimitaan. Koska mieli toimii ajatusten parissa se on sitä tai koostuu siitä samasta mistä ajatuksetkin. Ajatus ei ajattele, "ajatteleeko" mieli-kai se on sellainen lottopallokoneisto joka hyrrää kokoajan, mutta varmaan voisi sanoa myös ettei sellaista kuin mieli ole olemassa muuta kuin ajatuksena.

Juuri näin. Ilman spekulointia eli ajatusten "sisältöön menemistä" on vain itsestään pulpahtelevat ajatukset. Kehotan ottamaan jossain välissä aikaa vaikka puolituntia ja seuraamaan näitä ajatuksia erittäin keskittyneesti. Olet varmaan joskus tehnyt tätä, mutta tee uudelleen, sillä se on hyvä tapa luoda "tilaa" ajatusten väliin ja TUNTEA etteivät ne ole mitenkään henkilökohtaisia tai tärkeitä. Tietenkään ei ole sinua päättämässä tätäkään harjoituksen aloittamista, mutta tämä on vain tapa kommunikoida :)

Ei tätä voi ymmärtää, ajatuksen tasolla kysymys kuuluu olenko olemassa-olen koska kysyn-miksi en sitä näe/koe-no ethän näe atomeitakaan, sähköä

Kuka kysyy? ovatko nämäkin vain itsestään tulevia ajatuksia?:) eT SINÄ ole olemassa, vaikka tulee kysymys esitetäänkin :) Mitä on olemassa? vain kokemus eikö vain?

jos pallo laitetaan laatikon sisään ja näet että se laitetaan sinne-kysymys kuuluu onko pallo olemassa laatikon sisällä...alkaa suttaamaan tämä ajatuksen kulku

Älä yritä ymmärtää. Kenen tarvitsee tietää onko se pallo siellä vai ei? Se on mielen homma analysoida kaikkea. Eikä siitä tarvitse tulla kumpaankaan johtopäätökseen onko se pallo siellä laatikossa vai ei! Ketä se kiinnostaa? Suorassa kokemuksessa et näe enää palloa, mutta sinulla on aavistus siitä että se pallo siellä hyvin todennäköisesti on ja voit myös tarkistaa asian avaamalla laatikon.. Sinulla on myös aavistus SINUN olemassa olosta, mutta sitä et voi löytää mistään.

Huomio myös, että varmasti jotakin ON! on tämä kokemus.. On nämä kädet jotka kirjoittavat ja on ajatukset, joihin uskominen tapahtuu tai ei tapahdu. Tarvitaanko tähän mitään minuutta kontrolloimaan?

Eli silloin jäisi vain jäljelle tapahtuma nimeltä "esim.teko" -ei valitsijaa. Mutta minkä pohjalta valitseminen tapahtuu, tapahtuuko se niiden kaavojen(muistojen/kokemusten) mukaan joita "mieleen" on iskostunut vai ilman niitä. Koska jotenkin tuo on karua jos ajatellaan ihmiskunnan historiaa ja tätä päivää millaisia "tekoja" teemme.
Varmaan tässä on se kuviteltu turvassa olo kontrolloimisen kautta. Tätä pähkäilin kai viimeksikin. Jos antaa hallinnan mennä pelkää että sekoaa.

Aivan loistavaa että otit asian esille! Kontrollin menettämisen pelko oli itsellenikin yksi suurimpia pelkoja. Fakta on kuitenkin se, että elämä pitää huolen itsestään ja on aina pitänyt. Kuvittele, miten sattuman varaisesti sää muuttuu! Tarviiko tuuli minuutta tuullakseen? tarviiko sade tekijää? Tarviiko se orava minuutta, jotta
valitsee oikean pähkinän? Tarviiko linnulla olla minuus, kun se päättää käydä ulostamassa siihen tarkoitettuun paikkaan, eikä tee sitä omaan pesäänsä? :D Se hallinnan tunteen menetys voi olla pelottavaa, mutta se on vain tunne! Oikeasti et ole koskaan mitään hallinutkaan! Elämä on vain elänyt ja pitänyt huolta itsestään. Se miksi ihmiset tekee mitä tekevät on kuitenkin myös osa elämää. Minä olen ollut itselleni myös haitaksi ymmärtämättä että minun ei tarvitse tehdä itselleni niin kuin olen tehnyt. Sekin on vain osa elämää.

Kuka haluaa ymmärtää niin sen täytyy olla sitten ajatus tai mieli joka haluaa ymmärtää, mutta se ei voi sitä tehdä. Tympäsee tämä sotkeminen. Se ei voi sitä tehdä-jää ajatukset kuka haluaa ymmärtää-miksi-koska se on sen työtä-ja kuka sitä työtä seuraa?-minä-no kuka minä?-uskomus joka koostuu ajatuksesta ja tunteesta-no onko sitä minää olemassa?-on ajatuksena ja tunteena-no mikä se minä on?-ajatus-kuka sen ajatuksen ajattelee-kuka on ajattelija? ei ole ajattelijaa koska ajatus ei ajattele. Mitä jää jäljelle-ajatuksia liittyen johonkin.
Sori tämä viestiketju, ei tuossa oo mitään järkeä, mutta näin se kysely menee itselläni.

Turhautumisen tunne on aivan luonnollinen osa prosessia. Kerro jatkossakin kaikista ilmenevistä tunteista. Olet oikeassa, tuo ajatusketjusi on malliesimerkki siitä, miten yritetään mielellä ratkaista jokin pulma. Tämä ei ratkea mielellä. Onko sinua Maahinen olemassa vai ei?! Kokemus on! mutta onko SINUA?

Pelko syntyy siksi että se synnytetään suojelemaan minä ajatusta ettei minä ajatus/tunne katoaisi, ettei sitä huomattaisi pelkäksi ajatukseksi. Pelosta tehdään henkilökohtainen-se tapahtuu "minulle"tai "minä" ajattelen nämä ajatukset jotka pelottavat.

Siltä vaikuttaa. Ja nyt KATSO, Kenelle se pelko tapahtuu? Suorassa kokemuksessasi! Tsemppiä! olet tehnyt hyvää tutkimustyötä tähän asti :)

[Jaakko]

Ja lisään vielä sen, että huomaa ettei pelkoa tarvitse pelätä. Se on vain tunne ja tunteet on tehty koettavaksi. Joskus pelko varoittaa aiheettomasti. Kiitä sitä sillä se tekee työnsä hyvin.

[Maahinen]

terve

Kirjoitan tähän nyt hieman. Illalla enemmän jos voin. Tarvitsen nyt hieman enemmän aikaa käydäkseni kaikki läpi.

Voin huomata yhden ajatuksen kerrallaan. Ajattelin "kimppuna" sellaista automaattista usean ajatuksen /tunteen läpimenoa. Eli uskomukseen kuuluisi monta eri ajatusta ja tunnetta ja kun se jostain syystä "käynnistyisi" käy kaikki uskomukseen liitetyt ajatukset 1-jotakin läpi automaatilla.

Mutta yksi ajatus kerrallaan.
Ajatukset ovat pulpahtelevat liittyen nyt mikä mihinkin ja ketjuuntuvat helposti riippuen tietty mikä sisältö "ensimmäisellä" ajatuksella on.

Mielen hommat on ymmärtää ja se ei voi tätä minä asiaa ymmärtää. Se on kehä joka pyörii. Itse-asiassa on vapauttavaa tajuta että sitä ei mielellä ratkaista. Nythän se saa pörrätä ja etsiä kun tekee sitä joka tapauksessa.
Tullutkin muuten sellainen olo että kun tulee "etsin minää/katsojaa yms.tekijää" niin siitä kieltäytyy koska tietää ettei sitä löydy.

t. M

[Jaakko]

Mielen hommat on ymmärtää ja se ei voi tätä minä asiaa ymmärtää. Se on kehä joka pyörii. Itse-asiassa on vapauttavaa tajuta että sitä ei mielellä ratkaista. Nythän se saa pörrätä ja etsiä kun tekee sitä joka tapauksessa.

Kyllä. Ajatuksia tulee ja menee, mutta nyt keskitytään suoraan kokemukseen. Koitetaan sieltä etsiä sitä Minää. jään odottamaan vastauksia kysymyksiin. Päivän jatkoja!

[Maahinen]

Terve

Onko sinua Maahinen olemassa vai ei?! Kokemus on! mutta onko SINUA?

En löydä minää ja kun siitä puhutaan on sen oltava viittaus olemiseen tai kokemukseen. Ymmärrän tämän, mutta tätä kokemista peittää jokin.

Ja nyt KATSO, Kenelle se pelko tapahtuu? Suorassa kokemuksessasi!

Pelko on epämääräinen tuntemus johon liittyy ajatus/ajatuksia. Ei sitä sinällään ole, etsiessä on vain "tyhjää" eikä se voi kenellekään tapahtua kun minä on ajatus.
Uusi "pelko" on tämä, että tämä minuuden harha ei vaan varmistu. Sinänsä se kertoo myös sen että siihen on kiinnitettävä huomiota, että mikä se on ja kenelle sen pitää varmistua.


t. Maahinen

[Maahinen]

Unohdin kirjoittaa pelosta vielä. Ensin tulee ajatus joka herättää "pelon"tunteen eli näin ollen "mieli" ja tunteet "keskustelevat" keskenään..

t. M

[Jaakko]

Pelko on epämääräinen tuntemus johon liittyy ajatus/ajatuksia. Ei sitä sinällään ole, etsiessä on vain "tyhjää" eikä se voi kenellekään tapahtua kun minä on ajatus.

Hyvin havannoitu.

Tutki vielä mitä pelko on suorassa kokemuksessa? Ilman itsestään "pulpahtavaa" ajatusta. Tunne se raaka tunne kehossasi täysin, mutta älä mieti sitä mielelläsi. älä analysoi sitä tai kehitä tarinaa sen ympärille. Tee ensin äskeinen ja kun olet tehnyt tätä jonkin aikaa voit katsoa, että kuka sitä tuntemusta katsoo? Vai onko vain tuntemus?

Uusi "pelko" on tämä, että tämä minuuden harha ei vaan varmistu.

Voitko olla varma ettei tämä minuuden harha varmistu harhaksi? Mitä voit tietää todeksi?

En löydä minää ja kun siitä puhutaan on sen oltava viittaus olemiseen tai kokemukseen.

Olemisen tunne on yleisesti tunne johon liitetään nimilappu MINÄ. Kokemus tapahtuu, Olemisen tunne tapahtuu ja näitä ei ole tarkoitus kieltää. Onko siinä tunteessa mitään henkilökohtaista jos et ajattele sitä?

Ymmärrän tämän, mutta tätä kokemista peittää jokin.

Voiko kokemusta peittää mikään?

[Maahinen]

Terve

Tutki vielä mitä pelko on suorassa kokemuksessa? Ilman itsestään "pulpahtavaa" ajatusta. Tunne se raaka tunne kehossasi täysin, mutta älä mieti sitä mielelläsi. älä analysoi sitä tai kehitä tarinaa sen ympärille. Tee ensin äskeinen ja kun olet tehnyt tätä jonkin aikaa voit katsoa, että kuka sitä tuntemusta katsoo? Vai onko vain tuntemus?

No mielestäni se menee siten että ensin tulee ajatus joka herättää tunteen/nimeää tunteen. Se on puhtaimmillaan jonkunlainen aistimus, nimeämätön varmaan, energia ja muuttuva.
Tässä pystyy huomaamaan tuon ajatus/tunne ja sitten alkaa ongelma eli on vain kokemus joka äkkiä onkin kokemus jota joku katsois.

Minuuden harhasta että se varmistuisi tai ei en voi mitenkään olla varma, turha "pelko" sinänsä koko homma.

Olemisen tunne on yleisesti tunne johon liitetään nimilappu MINÄ. Kokemus tapahtuu, Olemisen tunne tapahtuu ja näitä ei ole tarkoitus kieltää. Onko siinä tunteessa mitään henkilökohtaista jos et ajattele sitä?

Ja tässäkin on olemisen tunne, sellainen kokonainen ja äkkiä se on minun oleminen, siis merkattu.

Voiko kokemusta peittää mikään?

Kokemisen peittää sen merkkaaminen joksikin ja jollekkin kuuluvaksi.

Äsken istuin puolituntia, istuin ja katselin ja tunnustelin. Aivan kuin joku läpinäkyvä verho tai lasi tököttäs siinä edessä. Ja sekin on tuntemus ja huvittavakin, paitsi että se on syvältä. Alkaa olemaan "suht idioottimainen" olo tätä jauhaessa.

kiitos

t. Maahinen

[Jaakko]

Kokemisen peittää sen merkkaaminen joksikin ja jollekkin kuuluvaksi.

Tässä on liikaa ajatusta mukana. Katso suoraan kokemukseesi.

Ajatus voi näennäisesti peittää kokemuksen, mutta huomaatko, että myös ajatus on kokemus. Suora kokeminen on yhtä kuin Tämä Hetki, ilman sen ympärille kehitettyä tarinaa. Tunto, näkö, maku, haju, kuulo ja myös ajatus siinä määrin, että se tapahtuu yhtä varmasti, kuin muutkin aistimukset kokemuksessa, mutta ajatuksen "sisältö" on tarinaa. Täyttä potaskaa.

paitsi että se on syvältä. Alkaa olemaan "suht idioottimainen" olo tätä jauhaessa.

Mikä tässä kokemuksessa voi olla syvältä? Se on vain ajatus. Mikä siitä tekee niin henkilökohtaisen? vastaa suorasta kokemuksestasi! En pyydä sinua kertomaan tarinaa muististasi, vaan katso miksi ajatukseen pitäisi uskoa, kun se ei ole tarkka kuvaus tämän hetkisestä kokemuksestasi.

[Maahinen]

Terve

Ajatus voi näennäisesti peittää kokemuksen, mutta huomaatko, että myös ajatus on kokemus. Suora kokeminen on yhtä kuin Tämä Hetki, ilman sen ympärille kehitettyä tarinaa.

tämän tajuaminen tuntuu auttavan tässä, eli juuri ennen tarinan alkua. Tapahtuu erilaisia ja tuntoisia aistimuksia ja myös ajatuksia. Sitten melkeen heti siihen mukaan tulee tarina. Tämä ei ehkä olekkaan epätoivosta räpeltämistä:)

Tutkailin erilaisia toimintoja. Käsien nostelua ja katseen kierrätystä, jalkojen nostelua yms. ja huomasin että mielen selostus tulee jälkikäteen, tosi nopeasti tosin, mutta viiveellä. Eli silloin voi todeta että on tapahtuma nimeltä käden nosto-ei minua nostamassa kättä ylös.

Mikä tässä kokemuksessa voi olla syvältä? Se on vain ajatus. Mikä siitä tekee niin henkilökohtaisen? vastaa suorasta kokemuksestasi! En pyydä sinua kertomaan tarinaa muististasi, vaan katso miksi ajatukseen pitäisi uskoa, kun se ei ole tarkka kuvaus tämän hetkisestä kokemuksestasi.

:) syvältä siinä oli se että katsoessani "tiedän" kaiken olevan jo tässä, mutta en "näe" sitä ja se tuntu aika turhauttavalta eilen.

Tuo ajatus juttu on tosi hyvä.

t. Maahinen

[Jaakko]

tämän tajuaminen tuntuu auttavan tässä, eli juuri ennen tarinan alkua. Tapahtuu erilaisia ja tuntoisia aistimuksia ja myös ajatuksia. Sitten melkeen heti siihen mukaan tulee tarina. Tämä ei ehkä olekkaan epätoivosta räpeltämistä:)

Aivan mahtavaa, Olen mielissäni havainnoistasi! Eli kuten sanoit "Juuri ennen tarinan alkua" on se "tila" missä näet ajatukset selvästi sotkeutumatta niiden sisältöön. Tätäkin voit tehdä aina kun aikaa löytyy esim. bussissa, kaupan jonoissa...

Tutkailin erilaisia toimintoja. Käsien nostelua ja katseen kierrätystä, jalkojen nostelua yms. ja huomasin että mielen selostus tulee jälkikäteen, tosi nopeasti tosin, mutta viiveellä. Eli silloin voi todeta että on tapahtuma nimeltä käden nosto-ei minua nostamassa kättä ylös.

Juurikin näin. Ei ole ketään nostamassa kättä ylös. On vain ajatuksia siitä. Jatketaampa tästä eteenpäin parilla kysymyksellä.

Ohjaatko sinä kehosi jääkaapille, kun sinulle tulee nälkä vai tapahtuuko se itsestään?
Teetkö sinä päätöksen HALUTA lähteä ulos?