tässä topikissa seurataan totuudenjanon sammumista

[totuudenjano]

What brings you to Liberation Unleashed?
Tuntuu, että nyt voisi olla mahdollista siirtyä portin tuolle puolen. Meditoinnin aikana on helppo nähdä miten kaikki rakentuu tietoisuudesta, mutta arkikokemus on kuitenkin vielä "minä ja maailma". Tämä kontrasti turhauttaa ja toivonkin, että olisi mahdollisuus tuoda sama kaiken takana vaikuttava kepeys myös muihinkin kuin meditaatiohetkiin.

What are you looking for? What do you expect from this?
Toivon näkeväni erillisen minuuden harhan läpi, niin että jokin muuttuu pysyvästi. Toivon myös, että empatiakykyni ja läsnäolon taitoni kehittyisivät. Haluan myös ajatella, että oppaan läsnäolo tekee prosessista tehokkaamman, kuin tähän mennessä, kun olen tutkinut kokemustani yksin.

What is your background in terms of seeking and inquiry?
Olen ollut kiinnostunut nonduality/advaita vedanta maailmankatsomuksesta nyt reilun viisi vuotta, ja meditoinut (laiskasti) reilut 10 vuotta. Kesällä kävin 10 päivän mittaisen hiljaisen vipassana meditaatioretriitin, jossa keskittymiskyky ja "meditaatiokestävyys" harppasi eteenpäin. Retriitin jälkeen olen lähinnä tehnyt meditaatiota missä tiputtaudun kahden ajatuksen väliseen "tyhjyyteen" ja yritän selvittää mistä ajatukset tulevat ja menevät. Meditoin yleensä noin tunnin kerrallaan, 3-4 kertaa viikossa. Meditaatiostani on viimeaikoina tullut paljon joustavampaa, jos haluan seistä, seison, jos haluan maata makaan -- mutta pidän mielen hiljaisena. Opettajista olen kuunnellut paljon mm. Rupert Spiraa, Alan Wattsia ja Science and Nondualityä.

How ready are you to question your beliefs about who you are and see the truth no matter what? 10

[totuudenjano]

Koska topikin otsikkoa ei voi muuttaa (en ainakaan löytänyt mistä) mainittakoon, että ETSIN OPASTA.

Kiitos

[Jaakko]

Terve. Minä voisin toimia oppaanasi mutta just nyt olen lomalla enkä pääse nettiin joka päivä. Joten menee tämän viikon lopulle. Kysyn muilta suomenkielisiltä myös.

Jaakko

[totuudenjano]

Hienoa Jaakko,

olisin valmis aloittamaan katsomisen vaikka heti, mutta loppuviikosta käy myös. Kiitos yhteydenotosta!

Henkka

[totuudenjano]

Heippa Jaakko,

joko päästäisiin aloittamaan katsominen?

Henkka

[Jaakko]

OK, muutama perusohje:

- Vastaat esittämiini kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti oman tämänhetkisen kokemuksesi perusteella. Vain 100% rehellisyys auttaa. Se mitä olet lukenut aiemmin tai oppinut ei auta tässä prosessissa, vaan kyse on siitä, että katsot omaan kokemukseesi tässä hetkessä eli NYT. Huomaa, että tarkoitus ei ole USKOA mitä täältä syötetään, vaan katsoa miten asiat on ja on aina ollutkin.

- Kirjoitamme molemmat pääosin vähintään kerran päivässä, kunnes yhdessä toteamme opastuksen päättyneeksi, minuuden fiktion läpinähdyksi. Olemme LU:ssa havainneet, että opastus toimii parhaiten kun yhteys on melko tiivis. Ilmoitetaan puolin ja toisin, jos tulee jokin este.

- Jätät muun "henkiseen etsintään" liittyvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi, jotta voit keskittyä tutkimaan pyytämiäni asioita täysipainoisesti. Meditaatiota suosittelen jatkamaan mikäli se helpottaa hiljentymään ja edes auttaa näiden aiheiden tutkimista, itseasiassa näitäkin tutkimuksia voi kutsua meditoinniksi.

Sanoitkin jo odotuksista, että odotat empatiakyvyn ja tietynlaisen kepeyden lisääntyvän.. Ei mitään epärealistisia odotuksia, mutta odotukset on hyvä käydä läpi ja ymmärtää myös että ne ovat vain mielen tulkintoja tulevasta. Tämä prosessi ei välttämättä anna vastauksia kaikkiin maailman kysymyksiin, vaan tarkoitus on nähdä yksi uskomus harhaksi. Hyvin simppeliä ja yksinkertaista.

Olen kuullut myös sanottavan, että minuuden illuusion läpinäkeminen ei ole mikään päätepysäkki vaan vasta ensimmäinen askel. Tämä on ollut varsin todentuntuinen kuvaus minun kokemuksessani.


Mikäli tämä kaikki kuulostaa sinusta hyvältä, niin voidaan aloittaa.

Mitä tunteita ja ajatuksia nousee kun sanon, ettei sinua ole olemassakaan eikä ole ikinä ollutkaan!? Ei ketään kuka meditoi, ei ketään kuka tutkii?

Tässä lisäksi pieni harjoitus jota voit meditoidessasi tehdä ja olet aivan varmasti tehnytkin.

Millä tavoin saat ensikäden tietoa maailmasta?

Pysähdy. Tutki aistejasi (näkö, kuulo, tunto, maku, haju) ja rentoudu tutkimaan millaista "raakadataa",
millaisia aistimuksia (ilman mielen tulkintoja) kukin aisti puhtaimmillaan välittää? Esim. kuuntele jääkaapin hurinaa intensiivisesti, kuin et olisi koskaan sitä aikaisemmin kuunnellut. Katsele ympärillesi 'pehmeällä katseella' (kuin tarkentamaton kameran linssi): mieli rekisteröi kaiken, mutta ei ole tarpeen nimetä mitään. Anna mielen kulkea vapaasti niihin aistihavaintoihin, jotka vaikuttavat kiinnostavilta tutkia. Miltä kehosta tuntuu istua tuolia vasten,
jne.

Käytä harjoitukseen aikaa vaikka n. 20 min. toki pitempäänkin mikäli harjoitus tempaa mukaansa!
Onko aistien välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän olemassaolosta?


Jaakko

[totuudenjano]

OK, muutama perusohje:

Nämä selvät.

Mitä tunteita ja ajatuksia nousee kun sanon, ettei sinua ole olemassakaan eikä ole ikinä ollutkaan!? Ei ketään kuka meditoi, ei ketään kuka tutkii?

Pintaan nousee kevyt surumielisyys. Jos minua ei ole, se tarkoittaa myös, että minun pitää päästää irti kaikista läheisistäni. Myös kaikki aika joka on käytetty "itsensä kehittämiseen" on ollut turhaa. Kysymys sisältää kuitenkin myös vetovoiman, joka on samaan aikaan hienovarainen mutta vahva. On olemassa tunne, että on olemassa jokin aidompi tapa suhtautua elämään.

Millä tavoin saat ensikäden tietoa maailmasta?

Pysähdy. Tutki aistejasi (näkö, kuulo, tunto, maku, haju) ja rentoudu tutkimaan millaista "raakadataa",
millaisia aistimuksia (ilman mielen tulkintoja) kukin aisti puhtaimmillaan välittää? Esim. kuuntele jääkaapin hurinaa intensiivisesti, kuin et olisi koskaan sitä aikaisemmin kuunnellut. Katsele ympärillesi 'pehmeällä katseella' (kuin tarkentamaton kameran linssi): mieli rekisteröi kaiken, mutta ei ole tarpeen nimetä mitään. Anna mielen kulkea vapaasti niihin aistihavaintoihin, jotka vaikuttavat kiinnostavilta tutkia. Miltä kehosta tuntuu istua tuolia vasten,
jne.

Käytä harjoitukseen aikaa vaikka n. 20 min. toki pitempäänkin mikäli harjoitus tempaa mukaansa!
Onko aistien välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän olemassaolosta

Tein harjoitusta tuntoaistilla, kuuloaistilla ja näköaistilla. Kokeilin myös makuaistia, mutta tämä oli haastavaa, koska suussa ei ollut vaihtelua makujen välillä. Kaikki aisteihin ja siten aistituntemuksiin liittyy muutama huomio:

1. Aistiärsyke tulee aina ensin, ja vasta sitten mieli aktivoituu. Ei koskaan toisinpäin.
2. Mieli aktivoituu hyvin salakavalasti/hienovaraisesti ja yritää "omia" aistituntemuksen keksimällä sille syyn/tarinan.
3. Raa'assa aistidatassa ei ole "minää", tämä lisätään jälkikäteen.

Henkka

[Jaakko]

Pintaan nousee kevyt surumielisyys. Jos minua ei ole, se tarkoittaa myös, että minun pitää päästää irti kaikista läheisistäni. Myös kaikki aika joka on käytetty "itsensä kehittämiseen" on ollut turhaa.

Hyvä. Näissä mielen tulkinnoissa ei ole mitään pahaa. mieli tekee vain sitä mitä se on aina tehnyt.

Aistiärsyke tulee aina ensin, ja vasta sitten mieli aktivoituu. Ei koskaan toisinpäin.
Mieli aktivoituu hyvin salakavalasti/hienovaraisesti ja yritää "omia" aistituntemuksen keksimällä sille syyn/tarinan.
Raa'assa aistidatassa ei ole "minää", tämä lisätään jälkikäteen.

Tutkitaan mieltä seuraavaksi. Mitä mieli suorassa kokemuksessa oikein on? Mistä ajatukset tulevat ja mihin menevät? Tuntuuko että sinä olet ajatuksesi tai että sinä ajattelet ajatuksesi? Saatko sinä ajatuksen tapahtumaan? Miten asian laita oikeasti on? voitko tietää mikä seuraava ajatuksesi on ennen kuin se ilmestyy?
(Ajatuksiin luetaan puheääni-ajatukset, mielikuva-ajatukset, musiikki-ajatukset, teksti-ajatukset.. eli kaikenlainen ajatuksen toiminta.)


Jaakko

[totuudenjano]

Tutkitaan mieltä seuraavaksi. Mitä mieli suorassa kokemuksessa oikein on? Mistä ajatukset tulevat ja mihin menevät? Tuntuuko että sinä olet ajatuksesi tai että sinä ajattelet ajatuksesi? Saatko sinä ajatuksen tapahtumaan? Miten asian laita oikeasti on? voitko tietää mikä seuraava ajatuksesi on ennen kuin se ilmestyy?
(Ajatuksiin luetaan puheääni-ajatukset, mielikuva-ajatukset, musiikki-ajatukset, teksti-ajatukset.. eli kaikenlainen ajatuksen toiminta.)

Mieli on ketju ajatuksia, jotka saattavat liittyä toisiinsa tai sitten ei. Ajatukset syntyvät sponttaanisti ei-mistään ja katoavat ei-mihinkään. Löysin ajatuksen synnylle kolme syytä:

1. Tyhjästä (alitajunnasta?) nousevat ajatukset, yleensä nämä tuntuvat olevan kuva-ajatuksia.
2. Ajatukset, jotka "kommentoivat" aistiärsykkeitä (aistiärsykkeisiin lasken myös tunteet).
3. Ajatukset jotka viittaavat toisiin ajatuksiin.

Ajatukset syntyvät siis ilman mitään minä-komponenttia. Ne vaan tapahtuvat sponttaanisti, eikä niihin voi vaikuttaa. Seuraavaa ajatusta ei voi aavistaa, vaan ne ne vaan syntyvät itsestään. Yksittäiset ajatukset saattavat nivoutua yhteen tarinaksi. Jos ajatuksen tiedostaa, se muuttuu mössöksi ja häviää (joskus nopeastikin). Näin sen elinkaari lyhenee. Kun ajatus häviää ennenkuin se on edes kunnolla syntynyt mieltä on vaikea kohdistaa siihen. Ajatusten syntyyn ei voi vaikuttaa.

Vielä lopuksi pari huomiota siitä, mitä kehossa tapahtuu. Jo pidemmän aikaa kurkkuun on saattanut tulla puristava tunne meditaation aikana. Nyt tuntuu, että tunne hellitti ja muutti muotoaan jomotukseksi, joka ilmenee nyt päälaella.

Kiitos vielä Jaakko kun autat minua tässä prosessissa!

Henkka

[Jaakko]

Hyvää tutkimista!

Seuraavaa ajatusta ei voi aavistaa, vaan ne ne vaan syntyvät itsestään.

Eikö olekin mielenkiintoista että ajatukset jotka tulevat viattomasti ihan itsestään voivat saada täydellisen huomion meiltä samaan aikaan kun elämä joka tapahtuu juuri nyt on täysin muuta kuin mitä ajatus yrittää kuvailla.

Yksittäiset ajatukset saattavat nivoutua yhteen tarinaksi.

Katso vielä voitko kokea kahta tai useampaa ajatusta yhtäaikaa? Vai tuleeko kokonainen tarina-ajatuskin vain yhden ajatuksen muodossa?



kokeillaan vielä tällaistakin harjoitusta. Nyt tarkkana:


Älä ajattele punaista autoa. Älä vaan ajattele punaista autoa!


Miten kävi? Ja minkä värinen auto sieltä ajatuksista tuli? Minkä muotoinen se auto oli ja valitsitko SINÄ itse sen?

Vielä lopuksi pari huomiota siitä, mitä kehossa tapahtuu. Jo pidemmän aikaa kurkkuun on saattanut tulla puristava tunne meditaation aikana. Nyt tuntuu, että tunne hellitti ja muutti muotoaan jomotukseksi, joka ilmenee nyt päälaella.

OK. Se onkin hyvin yleistä. Monenlaisia tuntemuksia voi olla ja tulla niin kuin elämässä yleensäkin, mutta harvemmin ne ovat ongelma ellei niiden ympärille luo tarinaa.

Kiitos vielä Jaakko kun autat minua tässä prosessissa!

Eipä mitään! tärkeintä on oma katsomisesi suoraan kokemukseen. Sano aina jos et ole samaa mieltä jostain tai tulee muuta kysyttävää.

Jaakko

[totuudenjano]

Eikö olekin mielenkiintoista että ajatukset jotka tulevat viattomasti ihan itsestään voivat saada täydellisen huomion meiltä samaan aikaan kun elämä joka tapahtuu juuri nyt on täysin muuta kuin mitä ajatus yrittää kuvailla.

On. Joskus vahva ajatus/tunnetila saattaa värittää voimakkaasti koko kokemuksen. Esimerkiksi asia josta on ennen suuresti nauttinut, saattaa muuttua yhdentekeväksi, jos on vaikka vihainen tai surullinen.

Katso vielä voitko kokea kahta tai useampaa ajatusta yhtäaikaa? Vai tuleeko kokonainen tarina-ajatuskin vain yhden ajatuksen muodossa?

Ei voi. Ehkä kahden ajatuksen välillä voi vaihdella, mutta yksi ajatus tapahtuu aina kerrallaan. Lisäksi kaikki ajatukset tapahtuvat aina nykyhetkessä, eivät koskaan menneessä tai tulevaisuudessa. Tarina-ajatus on siis vain yksi ajatus muiden joukossa, joka vaan viittaa tai "kerää" yhteen mennitä ajatuksia. Esimerkki: pienenä loukkasin ranteeni laskettelumäessä. Siihen koski kovasti, ja muistan ajatelleeni muutaman päivän ajan, että kuinka kivaa minulla olisi jos käteeni ei sattuisi. Kuitenkin tosiasiassa olin kokenut ajan mittaan monta hetkeä, jolloin ranteeseen ei juuri sillä hetkellä sattunut -- mieli oli ainoastaan luonut illuusion, että käteen sattuu JATKUVASTI.

Miten kävi? Ja minkä värinen auto sieltä ajatuksista tuli? Minkä muotoinen se auto oli ja valitsitko SINÄ itse sen?

Punainen autohan sieltä putkahti. Rinnastan tämän samaan oivallukseen kuin edellisessä viestissä -- ajatuksia ei voi hallita, ja usein ne ovat aisti-informaation tuotteita. (Tässä tapauksessa jos en olisi nähny yllä olevaa tekstiä, ei mitään punaista autoa olisi putkahtanut mieleeni.).

[Jaakko]

Lisäksi kaikki ajatukset tapahtuvat aina nykyhetkessä, eivät koskaan menneessä tai tulevaisuudessa

Juuri näin. Tulevaisuus ja mennytkin on aina ajatus, joka tapahtuu tässä hetkessä.


Ajatuksia voit tutkia ihan normaalissa arkiaskareissakin.. Voi katsoa mikä on ajatuksen rooli vaikkapa tiskatessa, käsiä liikuttaessa, tiskialtaan täyttämisessä jne. Saavatko ajatukset aikaan asioita vai ovatko ne pikemminkin kuin kommentteja tapahtuvasta toiminnasta.

Katso myös saatko SINÄ valintoja tapahtumaan? Missä on se Henkka joka valitsee tykätä jostain tai valitsee olla tykkäämättä jostain? Päätitkö SINÄ lukea tämän viestin? Tutki ja kerro mitä valinta on suorasta kokemuksesta, nykyhetkestä käsin.

Voit viettää tämän kanssa niin paljon aikaa kunnes olet 100% varma asiasta.

:)

[totuudenjano]

Ok Jaakko,

Teen näitä harjoituksia pari päivää ja raportoin sitten havainnoistani.

Hyvää yötä!

Hekkka

[totuudenjano]

Moikka,

eilen en saanut aikaiseksi rauhoittua ja tutkiskella, enkä halunnut pakottaa. Sanoit, että minun tulisi jatkaa harjoitusta kunnes olen 100% varma. En ehkä ole vielä tässä pisteessä, mutta tässä joitain huomoita toissapäivältä. Ajatusten tarkkailu arjessa (siis ei meditoitaessa) on muuten tosi haastavaa. Ajatuksilla on vahva voima kaapata pois nykyhetkestä.

Saavatko ajatukset aikaan asioita vai ovatko ne pikemminkin kuin kommentteja tapahtuvasta toiminnasta.

Ajatus sanoo, että ajatuksia tarvitaan, jotta asiat tapahtuvat. Kuitenkin minulla on välähdyksiä kokemuksista, joissa asioita on tapahtunut ilman, että ajatuksia on sillä hetkellä ollut läsnä.

Tässä esimerkki siitä, miten asiat tapahtuvat:

1. Olen pesemässä hampaita.
2. Kun purskuttelen käsi hipaisee säärtä.
3. Huomaan, että säärtä kutittaa.
4. Herää ajatus, että jos en rasvaa sääriä, tulee ihotumaa.
5. Alan rasvaamaan jalkoja.

Pintapuolisesti tarkasteltuna ajatus vaikutti suoraan tekemiseen (jalkojen rasvaamiseen). Mutta tapa jolla ajatus syntyi oli sattumanvarainen. Eli vastauksena kysymykseen: kyllä ja ei?

Kun toissa päivänä meditoin, yritin saada kiinni siitä kuka meditoi ja kysyin itseltäni "olenko minä läsnä". Tämä kysymys synnytti tunteen, jota pystyi tarkastelemaan. Tiesin, että tunne ei voi olla minun alkuperäinen "olomuotoni", koska tunteet tulevat ja menevät ja se mikä oikeasti olen, on oltava pysyvää. (Kaikki objektit muttuvat mutta tarkkailija ei voi muuttua, muuten sekin on vain objekti). Kun keskityin tähän huomasin, että tunne yhtäkkiä hävisi. Tämän jälkeen "olenko minä läsnä" tuotti ainoastaan aukon, enkä saanut kysymykselleni vastausta. Tunne oli vähän ikäänkuin olisi yrittänyt haroa tyhjää. Kaikki tämä oli hyvin hienovaraista. Mitään suuria oivalluksia tähän ei liittynyt, tai jäänyt mitään pysyvää kepeyttä tms.

Tämmöistä tällä kertaa,
Henkka

[Jaakko]

Terve. Hyvä! Tiedän miten helposti nämä asiat voi jäädä vain pintapuoliseksi tarkasteluksi, joten vastaathan huolellisesti jokaiseen esittämääni kysymykseen erikseen.


Ja tutkitaan mitä valinta on suorasta kokemuksesta, nykyhetkestä käsin.

Nosta toinen käsistäsi ilmaan. Nyt.

Mistä tuli se valinta nostaa juuri se käsi ilmaan minkä nostit? Saitko
SINÄ tietoisesti juuri sen valinnan nousemaan?

Toinen harjoitus. Nosta käsi pöydän päälle 10cm ilmaan pöydästä.
Napauta kädelläsi kolme kertaa pöytään. Nyt napauta 20 sekunnin sisällä kerran uudestaan pöytään. Ei voi täysin etukäteen tietää milloin napautus tapahtuu. katso valppaasti kuin kissa katsoisi hiirenkoloa ja yritä jäljittää päätöksen teko hetki. Kerro suorasta kokemuksesta käsin, mistä valinta tuli? Kuka sen valitsi? Liikuttiko
ajatus kättä?

(Kaikki objektit muttuvat mutta tarkkailija ei voi muuttua, muuten sekin on vain objekti). Kun keskityin tähän huomasin, että tunne yhtäkkiä hävisi. Tämän jälkeen "olenko minä läsnä" tuotti ainoastaan aukon, enkä saanut kysymykselleni vastausta. Tunne oli vähän ikäänkuin olisi yrittänyt haroa tyhjää. Kaikki tämä oli hyvin hienovaraista. Mitään suuria oivalluksia tähän ei liittynyt, tai jäänyt mitään pysyvää kepeyttä tms.

Ei taida olla mahdollista pitää mitään tunnetta yllä ikuisuuksia.. Aina jostain tulee muutos oli tunne kuinka ihana tai hirveä tahansa. Eikä siihen tässä prosessissa pyritäkään että jostain tunteesta tehdään pysyvä, vaan nähdään mitä elämä oikeastaan on, jonka myötä tulkinta elämästä tarkentuu. Tämä muuttaa suhtautumista elämään.

Tuntuuko sinusta että olet ikään kuin erillinen tarkkailija kaiken taustalla? Silmien takana, kenties? tekemässä valintoja?

Tsemppiä tutkimuksiin :) Sano jos et ymmärrä tai tulee liikaa asiaa kerralla.

Jaakko