Opastusta kaivataan...

Dansk, Nederlands, Suomeksi, Portuguesa
User avatar
Nyyti
Posts: 66
Joined: Tue Oct 14, 2014 9:39 pm

Opastusta kaivataan...

Postby Nyyti » Thu Nov 20, 2014 9:58 pm

Hei.

Kaipaan kovasti opastusta tämän ”minän” illuusion havaitsemisessa.
Halu ymmärtää totuus elämästä ja ”itsestäni” kumpuaa moneen suuntaan. On
vahva tuntemus, että on jotain muuta, jokin totuus, ettei kaikki ole
tässä.. ja silti pyörin ympyrää samojen ajatusten ja tunteiden keskellä,
näihin helposti samaistuen.
Omaan paljon näkemyksiä ja uskomuksia siitä, mikä EHKÄ on totuus elämästä,
ja kuitenkin kaikki nämä ovat ulkopuolelta tulleita uskomuksia, toisten
kertomia tai toisten kokemuksia.
Nyt haluan lopettaa tämän ehkä-uskomisen ja oikeasti nähdä ja kokea sen,
mitä totuudeksi kutsutaan.
Olen lukenut näitä viestiketjuja ja alkanut ymmärtää asioita hieman uudella
tavalla, mutta en oikein osaa edetä. Ymmärrys tapahtuu jollakin
”pinnallisella tasolla”, enkä pääse eteenpäin. Törmään jatkuvasti
ristiriitaisiin ajatuksiin ja kysymyksiin. Tarvitsen apua ja
suoraa opastusta, joka auttaisi ”minua” näkemään totuuden.

Siis.. Ryhtyisitkö oppaakseni?

Nyyti

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opastusta kaivataan...

Postby Paka » Fri Nov 21, 2014 9:34 am

Hei Nyytti,

Toimin oppaanasi. Ennen dialogin aloittamista käymme läpi muutaman perusasian, johon sinun tulee sitoutua:

1) Rehellisyys. Vastaat esittämiini kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti tämän hetkisen kokemuksesi perusteella. Se mitä olet lukenut, kuullut tai oppinut ei auta tässä prosessissa, vaan kyse on siitä, että katsot omaan kokemukseesi tässä hetkessä eli NYT. Huomaa, että on eri asia ymmärtää älyllisesti ja kokea se omakohtaisesti. Tarkoitus ei ole oppia mitään uutta tai USKOA mitä täältä syötetään, vaan katsoa miten asiat on.

2) Kirjoitamme molemmat pääosin vähintään kerran päivässä, kunnes yhdessä toteamme opastuksen päättyneeksi, minuuden fiktion läpinähdyksi. Olemme LU:ssa havainneet, että opastus toimii parhaiten kun yhteys on melko tiivis. Ilmoitetaan puolin ja toisin, jos tulee jokin este.

3) Jätät muun "henkiseen etsintään" liittyvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi, jotta voit keskittyä tutkimaan pyytämiäni asioita täysipainoisesti. Voit palata niihin tämän opastuksen päätyttyä.

Jos voit sitoutua näihin ehtoihin, niin aloitetaan. Kerro mitä odotat tältä opastusprosessilta? Mitä tämän oivaltaminen tuo sinulle?

Kerro laajasti miten näet minän nyt. Mikä minä on?

User avatar
Nyyti
Posts: 66
Joined: Tue Oct 14, 2014 9:39 pm

Re: Opastusta kaivataan...

Postby Nyyti » Fri Nov 21, 2014 12:21 pm

Hei Päkä,

Suuri Kiitos, että lähdet opastamaan minua!
Nämä perusasiat ovat erittäin ok. Haluan sitoutua tähän.
Pitää hieman ajan kanssa pohtia noita kysymyksiä, eli palaan niihin piakkoin.

-Nyyti

User avatar
Nyyti
Posts: 66
Joined: Tue Oct 14, 2014 9:39 pm

Re: Opastusta kaivataan...

Postby Nyyti » Sat Nov 22, 2014 10:05 am

Hei,

Tässä odotuksiani opastusprosessilta:

Ennen kaikkea odotan, että oppisin näkemään mikä tämä ”minä” todellisuudessa on, tai ehkä pitäisi sanoa mitä se EI OLE. Olen jo vuosia pohtinut näitä elämän ”suuria kysymyksiä” ja pohtinut mikä on ”minun” merkitykseni tässä kaikessa. Nyt ihmettelen mikä tämä ”minä” oikeastaan on…tai onko sitä?
Odotan tukea, opastusta ja kanssakulkijaa. Olen pitkään etsinyt ”totuutta” ja sisäistä onnellisuutta ulkoapäin ja alan tukahtua tähän etsintään. Liian monet oivallukset ovat jääneet kirjojen sivuille ja luentosalien nurkkiin. Olen toki oppinut asioita paljon ja näen elämää eri tavalla kuin aikaisemmin…ja silti, jollakin tavalla nämä asiat ovat ymmärrettävissä vain jollain pinnallisella tasolla. Minulla ei ole niistä omaa kokemusta, ja että ne sitä kautta olisivat muodostuneet minulle todeksi. Tämän totuuden sijaan on paljon ehkä-totuuksia, jotka kuitenkin ovat vain mahdollisia uskomuksia, kuinka EHKÄ asiat ovat. Nyt odotan, että saisin jonkinlaisen OMAKOHTAISEN KOKEMUKSEN tästä illuusiosta ja että pystyisin näkemään TOTUUDEN, mitä elämä todellisuudessa on.
Odotan myös apua ja tukea siihen, että todella käännyn katsomaan tätä totuutta SISÄLTÄNI, ”itseni” kautta ja saan tätä kautta oman kokemuksen, eikä niin, että se on joku asia, jonka joku ulkopuoleltani minulle kertoo.
”Minän” harhan kadotessa, odotan vapautuvani myös siltä itseltäni, joka samaistuu helposti ajatuksiin ja tunteisiin, ja tätä kautta elää niitä todeksi.
Haluan elää elämää täydemmin totuudellisessa läsnäolossa, tässä ja nyt, en niin, että katson elämää opittujen uskomusten, mielipiteiden, ajatusten tai tunteiden läpi.
Koen, että näitä uskomuksia ja ohjelmointeja on naputettu minuun vuosien varrella niin paljon, että tarvitsen apua, että opin havaitsemaan ne etäämmältä ja päästämään niistä irti.

Uskon tämän syvemmän oivalluksen tuovan enemmän sisäistä rauhaa elämääni, sen sijaan, että helposti samaistun harhaisiin ajatuksiin tai tunteisiin. Tätä myöten haluan täyttää tätä tyhjyyden tunnetta sisälläni elämällä ja elämisellä, ja päästä eroon siitä tunteesta, että aina kaipaan jotain asiaa tai ihmistä ulkopuoleltani.
Toivon pystyväni vapautumaan turhasta miellyttämisestä ja siitä ajatuksesta, miten muut minut näkevät tai mitä he minusta ajattelevat. Haluan, että voisin jokaisessa hetkessä olla oma ”todellinen itseni”, mitä se sitten onkaan, ilman pelkoja, häpeää tai syyllisyyttä.
Uskon tämän oivalluksen myös auttavan minua hyväksymään paremmin elämän sellaisenaan, kuin se edessäni oikeasti avautuu, jokaisessa hetkessään. Uskon, että tämä vapautuminen voi tuoda tähän elämääni uudenlaisen tavan olla ja elää, rauhaisammin, onnellisemmin ja totuudellisemmin.

Hups, tulipas tässä tätä kamaa.. Laitan pian ajatuksia ”minästä”.

-Nyyti

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opastusta kaivataan...

Postby Paka » Sat Nov 22, 2014 1:55 pm

Ehkä prosessi tuo aivan jotain muuta mitä odotit. Aivan varmaa on vain se, että emme tiedä mitä se tuo tullessaan.
Voitko jäädä ei tietämisen tilaan ja antaa mysteerin avautua? Ehkä mikään odotuksistasi ei tule täyttymään, oletko tässäkin tapauksessa valmis jatkamaan.

User avatar
Nyyti
Posts: 66
Joined: Tue Oct 14, 2014 9:39 pm

Re: Opastusta kaivataan...

Postby Nyyti » Sat Nov 22, 2014 9:24 pm

Totta kai ymmärrän, että prosessi voi olla jotain aivan muuta, kuin mitä kirjoitin. Se voi olla mitä tahansa ja hyvä niin. Odotuksiani tai mitä tästä ehkä saan, rupesin erikseen pohtimaan vasta, kun niitä kysyit, mutta todellisuudessa pyrin etenemään tämän kanssa päivä ja asia kerrallaan. Suhtaudun tähän ennemminkin nimenomaan ilman odotuksia ja hyvällä nöyryydellä. Tämä asia kiinnostaa minua paljon ja toivoisin saavani tästä jonkinlaista syvempää ymmärrystä. Itse prosessista tulee sellainen kuin tulee, syvenee se ymmärrys sitten tai ei. Suhtaudun tähän hyvin avoimesti, mutta samalla suurella mielenkiinnolla. Pidän sitä hyvänä asiana, että en oikeasti tiedä mitä tulee tapahtumaan tai tapahtuuko mitään, se pitää hyvin mielenkiintoa yllä ja koen olevani jonkun uuden edessä koko ajan. Aika näyttänee sen avautuuko minulle jotain vai ei.
Ehdottomasti haluan jatkaa, tai oikeastaan aloittaa, siis kohti tuntematonta..

Tässä ”minä” –ajatuksia…

Yhdistän ”minän” jollain tavalla persoonaani. Se on se, mikä erottaa minut sinusta ja muista. Minä olen se ainutlaatuinen yksilö, joka koostuu kaikesta siitä ulkoisesta ja sisäisestä, mikä on tässä vuosien saatossa rakentunut.
Se koostuu:
Fyysisestä kehostani: Olen tämän näköinen, tämän kokoinen, minulla on tämmöinen ääni, olen tätä sukupuolta… Eli se miten toiset aistien kautta näkevät minut ja miten itse näen itseni. Nämä aisti havainnot kertovat, että olen omanlainen persoonani verrattuna muihin. Ei ole ulkoisesti samanlaista ihmistä kuin minä.
Myös monet luonteenpiirteet muodostavat minän: Kuinka reagoin asioihin, kuinka tunnen, kuinka näytän tunteeni tai jätän näyttämättä, mitä sanon ääneen tai jätän sanomatta, minkälaisia ajatuksia pääni sisällä liikkuu…

Koen minän koostuvan ja rakentuneen kaikesta siitä, mitä olen elämäni aikana tähän mennessä kokenut.
Kaikesta mitä minulle on opetettu ja mitä olen oppinut, siis kaikista niistä tiedoista ja taidoista, joita omaan. Kaikesta siitä, kuinka olen kasvanut ja kuinka olen elänyt..
Näihin liittyy paljon ns. hyviä oppeja ja asioita, mutta myös vääränlaisia uskomuksia ja mielipiteitä, joita olen tiedostamattani ottanut osaksi elämääni. Näistä yhdessä on muodostunut minun tapani reagoida asioihin, niin ”hyvässä kuin pahassa”. Samoin kuin se, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä tai mistä minä tykkään tai en tykkää. Tämä minun elämäni ja menneisyys on omanlaisensa maailmassa ja se tekee kaikkinensa tästä ihmisolennosta tämänlaisen, minunlaisen. Se on myös joku, jolla on kaikki nämä muistot menneistä tapahtumista.
Tiedostan, että ”minässä” on mukana paljon harhaisia uskomuksia ja mielipiteitä itsestä ja maailmasta. Esim. turhia pelkoja, häpeää tai syyllisyyttä. On monenlaisia ”ohjelmointeja” ja tapoja toimia, joista en ole kaikista edes tietoinen..
Koen sen jotenkin niin, että se minä on tämä koko hela hoito, tämä ihminen kaikkinensa; omanlainen keho, omanlaiset ajatukset, omanlainen mieli..

Jollakin tasolla myös koen, että yhdistän eniten tämän minän mieleeni. Ne tuntuvat jotenkin samalta. Nytkin se tässä pohtii tätä sinun kysymystäsi ja yrittää kehon avulla kirjoittaa näitä ajatuksia ymmärrettävään muotoon. Joku muu kirjottaisi tähän erilaisia ajatuksia kuin minä.
Myös päätöksen teko ja valinnat liittyvät vahvasti minuuteen. Aivan kun kehoni sisällä olisi joku ”minä”, joka vastaa päätöksistä ja valinnoista. Esim. päättää, mitä teen, miten teen tai milloin teen jonkun asian. Esim. kirjoitanko tätä tekstiä nyt vai myöhemmin. Minä pohtii vaihtoehtoja ja valitsee mielestään ”parhaimman valinnan”. Koen, että on joku minä joka hallitsee ajatuksia ja tekee päätöksiä. Päätökset voivat olla ns. huonoja tai hyviä, mutta tuntuu, että on joku minä, joka kuitenkin tekee nämä valinnat.
Minä voi päättää mihin asiaan se keskittyy. Esim. Nyt keskityn pohtimaan tätä tehtävää ja valitsen mitä tähän kirjoitan.
Minä voi myös valita mihin aistiin se suuntaa suurimman huomionsa. Esim. keskitynkö katsomaan jotain kohdetta vai toisaalta keskitynkö enemmän kuuntelemaan jotain. Koen, että minä on jollain tavalla aistien takana.
Minä on se joka reagoi ulkoisen maailman tapahtumiin, mutta myös omiin ajatuksiin tai tunteisiin, myös samaistuen helposti näihin.

…Tässä on nyt monenlaisia ajatuksia ”minästä”. Kun syvemmin sitä pysähtyy havainnoimaan, siitä on vaikeampi saada otetta, mutta tässä nyt kuitenkin pohdintoja siitä, kuinka koen minuuden tällä hetkellä…
Huh, näyttäisi siis olevan ihan hyvin tota matskua, jota voi rueta romuttamaan :).

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opastusta kaivataan...

Postby Paka » Sun Nov 23, 2014 9:01 am

Ok hyvä, koska tässä prosessissa on tärkeää ettei ole tiukkoja odotuksia tapahtumien kulusta, ne on hyvä katsoa ja jättää sitten sivuun, tärkeä on avoin suhtautuminen, niin kuin tässä toteat.
Suhtaudun tähän hyvin avoimesti, mutta samalla suurella mielenkiinnolla. Pidän sitä hyvänä asiana, että en oikeasti tiedä mitä tulee tapahtumaan tai tapahtuuko mitään.
Millaisia ajatuksia tai tunteita herää jos sanon, ettei 'minää' ole konkreettisena ja erillisenä yksikkönä olemassa missään muodossa eikä ole koskaan ollutkaan? Ei persoonallista valitsijaa, ajattelijaa, näkijää, tuntijaa, kuulijaa, havaitsijaa? Jos sanon, että on vain elämää, jossa tapahtuu erilaisia prosesseja, muttei ketään kenelle ne tapahtuvat? Avaa tämän herättämiä tuntemuksia. Tässä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia, vain rehellisyys kokemuksesta on 'oikein'. Kerro jos prosessin aikana nousee vahvoja tunteita. Ne ovat merkki siitä että jotain katsottavaa on esim. viha, pelko, turhautuminen yms.
näyttäisi siis olevan ihan hyvin tota matskua, jota voi rueta romuttamaan :).
Tämä on hyvä, pääsemme kohta liikkeelle, kun perusasiat on kartoitettu.

User avatar
Nyyti
Posts: 66
Joined: Tue Oct 14, 2014 9:39 pm

Re: Opastusta kaivataan...

Postby Nyyti » Sun Nov 23, 2014 9:09 pm

Hei,

Tähän aiheeseen hieman aiemmin perehtyneenä uskon, että näin mahdollisesti on, niin kuin sanot, että ”minää” ei ole olemassa. Tätä uskomusta vahvistaa samanlaiset kertomukset joista olen lukenut. Lisäksi olen jutellut ihmisten kanssa, joiden kokemuksen mukaan ”minää” ei ole olemassa.
MUTTA, nämä ovat taas niitä muiden kertomuksia ja kokemuksia eli taas tällainen ehkä-totuus tai uskomus. Pyrin nyt karistamaan kaikki tämmöiset pois, ja aloittaa tämän prosessin mahdollisimman omakohtaisesti ”puhtaalta pöydältä”.

Siis…
Ensimmäinen omakohtainen tuntemus kommentteihisi on selkeästi jonkinlainen turhautuminen. Turhautuminen siitä, että tämä on mielessä ja kokemustasolla niin vaikea ymmärtää.
Olen pitkään ”rakentanut” (tai se on rakentunut) jotain omaa identiteettiä, ”minää”, ja sitten sitä ei ole koskaan ollutkaan? Sitten tässä on vielä yrittänyt opetella ”rakastamaan ja hyväksymään tätä itseään” ja sitten sitä itseä ei olekaan olemassa? Sekavaa.. Turhauttaa, että en ymmärrä tätä, törmään tätä pohtiessani aina johonkin seinään. Herää paljon ristiriitaisia ajatuksia ja tuntemuksia ”minän” puolesta ja vastaan;
- Kyllähän ”minä” näitä asioita tässä nyt yritän ratkaista, vai ovatko nämä kaikki sittenkin vain ajatuksia?
- En ”minä” keksi ajatuksiani ne vaan tulevat jostain, mutta kuka tekee niistä syntyvät päätökset, ellen minä?
- Ajatukset vain ovat, mutta kuka niitä sitten havainnoi ellen ”minä”?
- Jos on vain pelkkä kokeminen ilman kokijaa, niin missä tai kenessä ne tuntemukset ja reaktiot sitten syntyvät, ellei minussa..jne..
Yritän vielä avata tätä turhaumaa konkreettisella esimerkillä, jossa tätä minää nyt on oikein urakalla;
Minä myöhästyn junasta – Minä tajuan, että myöhästyn töistä – Minua ärsyttää, että näin kävi – Minä päätän ottaa taxin – Minä juoksen nopeasti taxitolpalle – Minä päätän keskittyä hengittämiseen ja rauhoittaa mieltäni istuessani taksissa – Minä rauhoitun - Minussa nousee monenlaisia ajatuksia..jne..
Tässä tällainen tyypillinen esimerkki omasta elämästä, jossa koen, että minulle syntyy monenlaisia ajatuksia ja tunteita ja joihin minä valitsen vaihtoehdoista parhaimmat ja näin minä vaikutan tapahtumiin ja tunteisiin. Joku toinen olisi toiminut toisin tai hänelle olisi herännyt toisenlaisia ajatuksia ja tunteita. Tällaisen esimerkin myötä, on vaikea nähdä, että asiat vaan tapahtuvat itsestään tai että on kyse prosesseista. Tämä todella turhauttaa, kun en tajua…Argh!!

Kyllä tämä myös hämmentää. On hölmö ja typertynyt olo. Olen kuin pieni lapsi, joka ei ymmärrä tätä ja kysyy ja kysyy ja kysyy… Ja silti, jotenkin en kaipaa sanallisia vastauksia, vaan toivon sen vastauksen avautuvan ajan kanssa jonkinlaisena kokemuksena tai havaintona, jotta sen oikeasti ymmärrän..

Olen saanut ”minättömyydestä” jotain pieniä ohimeneviä tuntemuksia meditoinnin tai erinäisten havainnoimis-harjoitusten myötä. On tuntunut pieniä hetkiä, että ei ole ketään tai mitään. On vain oleminen, hiljaisuus. Sitten taas ilmestyy äkkiä se ”minä” jostain. Se nimeää ja kommentoi asiaa yms..
Aivan kuin ”minä” tulisi heti ajattelun myötä. Mitä hiljaisempi mieli on, sitä etäämmältä myös tämä ”minä” tuntuu. Kun taas mitä enemmän on ajatuksia tai tunteita, sitä enemmän tuntuu myös ”minä” olevan läsnä. Nämä pienet kokemukset kuitenkin kannustavat tälle matkalle ja tutkimaan enemmän tätä kaikkea.

Useimmat ajatukset tuntuvan nousevan jostain, mitä en pysty paikallistamaan. Mutta varsinkin nämä päättäjä/valitsija ja havainnoija tuntuvat hyvin todellisilta. Näiden myötä yhdistän ”minän” johonkin mielen tasolle enemmän, kuin esim. kehoon.

Jos tässä on todellakin näin suuri valhe kyseessä, jonka olen uskonut ja johon olen samaistunut koko elämäni, niin tämä selkeästi nostaa sitä turhautumista myös lisää ja toisaalta vahvistaa sitä halua ja tahtoa nähdä totuus ja osoittaa tämä ”suuri kusetus” harhaksi.

En varsinaisesti koe pelkoa, mutta ehkä joku pelon suuntainen tunne on myös olemassa etäämmällä. Se liittyy jotenkin siihen mahdolliseen muutoksen pelkoon, että mitä tapahtuu, jos todella koen tämän minän harhan todeksi, että kaikki se mihin olen uskonut, katoaakin kokonaan. Mitä sitten tapahtuu…

Tässä prosessissa on myös jotain hyvin kiehtovaa ja puoleensa vetävää, koska haluan niin paljon ymmärtää tämän asian, vaikka en tiedä voiko sitä mielen tasolla edes ymmärtää. Yksin en ole tämän asian kanssa päässyt eteenpäin ja tämä nostaa paljon hämmennystä ja kysymyksiä. Nousee myös kiitollisuus, että olet opastamassa ”minua” ja jaksat käydä läpi tätä sekavaa tykitystäni…

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opastusta kaivataan...

Postby Paka » Mon Nov 24, 2014 6:15 am

Turhautuminen siitä, että tämä on mielessä ja kokemustasolla niin vaikea ymmärtää.
Aivan mieli ei halua tätä ymmärtää, mutta kokemusena tämä on todella yksinkertainen, eikä tämän ymmärtäminen vaadi aikaa tai pitkää opiskelua. Pelkkä avoin katsominen riittää, ja siihen meillä kaikilla on samanlaiset eväät.
Aivan kuin ”minä” tulisi heti ajattelun myötä. Mitä hiljaisempi mieli on, sitä etäämmältä myös tämä ”minä” tuntuu.
Juuri näin!!!! Pidä tätä ohjenuorana. Mene syvemmälle tähän hiljaisuuteen.

Tutki siis ajatusta ja sen luonnetta:

Tarkkaile vielä mistä ajatukset ilmaantuvat ja minne ne katoavat välittömässä kokemuksessasi? Onko sinulla mitään vaikutusmahdollisuutta siihen minkälaisia ajatuksia nousee kohdatessa tietynlaisia tilanteita tai aistiärsykkeitä? Mitä jos ajatukset ovat osa elämän prosessia aivan luonnollisesti. Voiko ajatus tehdä konkreettisesti mitään? Ovatko ajatukset totta? Huomaa että lapsikin voi uskoa sängyn alla piileksivään mörköön ja tuntee pelkoa tai jopa ihan kauhua. Onko lapsella siitä muuta todistetta kuin tunteensa ja ajatuksensa?

Tee myös seuraava harjoitus. Tarkkaile mikä on seuraava ajatus? Odota niin kauan, että ajatus ilmaantuu. Ja nyt kun olet sen havainnut, mikä odotti ajatusta, oliko se ajatus joka odotti ajatusta? Vai oliko se jotain nimeämätöntä?

User avatar
Nyyti
Posts: 66
Joined: Tue Oct 14, 2014 9:39 pm

Re: Opastusta kaivataan...

Postby Nyyti » Mon Nov 24, 2014 10:11 pm

Kun pysähdyn ja hiljennyn tietoisesti tarkkailemaan ajatuksia, en rehellisesti osaa sanoa mistä ne tulevat.
Ne vaan ilmaantuvat tietoisuuteeni jostain? Aivan kuin ne tulisivat ”jonkun takaa” tai vain ”tyhjästä”. Niitä vain tulee, milloin mitäkin; viisaita ajatuksia, oivalluksia, hyviä ideoita, ”hulluja” ajatuksia, ”fakta” ajatuksia, harhaisia ajatuksia, muistoja…
Koen pystyväni havainnoimaan niitä etäämmältä. Tällä tavalla havaitessani ajatuksen, yhden kerrallaan, se myös katoaa pian havainnon myötä jonnekin. En osaa sanoa tarkemmin minne, se vain katoaa. Jotta tämän kaiken havaitsee, pitää todella ”pysähtyä katsomaan”.

Koen, että en pysty vaikuttamaan minkälaisia ajatuksia syntyy aistien kautta tai eri tilanteissa. Tilanteet synnyttävät ajatuksia ”automaattisesti” (joskus nämä selvästi pohjaavat muistoihin). Samoin käy helposti aistien kautta syntyvissä ajatuksissa, eli teen ensin jonkun havainnon, ja automaattisesti syntyy joku ajatus. Aina ei synny ajatusta, joskus saatan vain katsoa jotakin, ilman ajatuksia (esim. auringonlaskua).
Koen, että menneisyyteni vaikuttaa siihen, minkälaisia ajatuksia tietynlaisissa tilanteissa syntyy. Eli kuinka nyt käsittelen asioita ja elän elämääni, niin ”tavallaan” sitä kautta pystyn vaikuttamaan minkälaisia ajatuksia tulevaisuudessa mahdollisesti nousee tai jää nousematta.
Joka tapauksessa tässä hetkessä en pysty vaikuttamaan mitä ajatuksia eri tilanteet ja aistihavainnot synnyttävät. Minulla voi olla niistä todennäköinen aavistus, mutta varmaksi en osaa sanoa.
Tuntuu, että kuitenkin jollain tavalla pystyn vaikuttamaan ajatuksiin, kun esim. tietoisesti ajattelen, että tänään keskityn tarkkailemaan näitä ajatuksia ja sitten teen niin. Nyt esim. pyrin keskittymään ajattelemaan näitä kysymyksiäsi, joten ajatukset liittyvät tähän ajatuksenkulkuni tutkimiseen. En esim. nyt keskity pohtimaan mitä tekisin tänään illalla tms. Tuntuu, että voin tavallaan asettaa raamit, minkä sisälle syntyy tietynlaisia ajatuksia. Toki raamien sisälle saattaa eksyä muitakin ajatuksia, mutta näin koen, että voin tavallaan tietoisesti asettua ajattelemaan tietynlaisia asioita.
En myöskään pysty olemaan täysin ajattelematta, vaikka kuinka yritän.
Tai tämä klassinen, kun joku sanoo ”ÄLÄ AJATTELE punaista norsua”, ajattelen sitä heti. Koen, että en pysty valitsemaan syntyviä ajatuksia, mutta pystyn valitsemaan, miten toimin niiden mukaan, eli muutanko ajatuksen vaikkapa toiminnaksi.

Tällä tavalla havainnoidessa ymmärrän jollakin tavalla tuon prosessimaisuuden. Ajatuksia ilmaantuu itsestään ikään kuin luonnostaan ja niitä ilmaantuu erilaisia erilaisissa tilanteissa. Ulkoisen maailman havainnointi synnyttää aistien kautta jatkuvasti uusia ajatuksia, mutta myös sisäistä maailmaa tarkkaillessa syntyy ajatuksia, jotka eivät synny ns. aistihavaintojen kautta. Tuntuu, että joku ”luonnollisuus” katoaa siinä, kun en ”tarkkaile” ajatuksia. Tällöin syntyy näitä ajatus-tunne rykelmiä, jotka ovat enemmänkin jonkinlaisia automaatioita, joihin saatan jäädä jumittamaan. Tällöin ikään kuin keskeytän tämän ajatusten luonnollisen virtaamisen.

Ajatus ei voi itsessään tehdä konkreettisesti mitään. Varsinkin, jos tarkkailen ajatuksia etäämmältä, niillä ei ole juuri vaikutusta minuun. Tällöin koen olevani niin sanotusti niiden vaikutuspiirin ulkopuolella; havaitsen yhden ajatuksen kerrallaan ja se katoaa. Tällöin siihen ei liity muita ajatuksia tai tunteita.
Koen silti, että hyvin helposti ajatus herättää tunteen tai uuden ajatuksen. Kun en ole tarkkaavaisuuden tilassa, tämä tuntuu tapahtuvan hyvin automaattisesti, melkein kun ne olisivat yhtä (esim. epämiellyttävä ajatus tai iloinen ajatus). Tuntuu, että tunne ikään kuin liimautuu ajatukseen hyvin nopeasti kiinni, jos en ole tästä tietoinen.
Ajatus muuttuu konkreettiseksi tavallaan vasta sitten, kun valitsen toimia sen mukaisesti, mutta silloin kyse on jo toiminnasta, ei ajatuksesta. Esim. tulee ajatus, että lopetan tämän kirjoittamisen ja nousen tästä tuolista, ja sitten toimin tällä tavalla.

Koen, että ajatukset ovat totta, mutta niiden sisällöt saattavat olla hyvinkin epätodellisia.
On paljon ajatuksia, jotka liittyvät tulevaisuuteen tai toisaalle, eli jotain mitä EHKÄ saattaa tapahtua joskus tai jossain. Nämä tulevaisuuteen liittyvät ajatukset eivät voi olla 100% totta, koska en koskaan voi tietää varmasti mitä tulee tapahtumaan. Voin toki tehdä hyvin todennäköisiä ajatuspäätelmiä, että jos toimin näin, niin todennäköisesti siitä seuraa tämä ja tämä, mutta näitäkään en voi ihan varmuudella sanoa todeksi, ennen kuin asia oikeasti tapahtuu. Näihin tulevaisuuden ajatuksiin liittyy helposti tunteita: odotuksia, haaveita, jännitystä, pelkoja… Vaikka en varmasti voi tietää mitä tapahtuu, niin silti nämä tunteet saattavat tuntua todelta. Kai siinä taas tapahtuu tämä sama tunteen liimautuminen.

Koen, että menneisiin liittyvät ajatukset ovat usein harhaisia myös. Totuus ikään kuin muuttuu muistoissani hieman erilaiseksi ja siihen saattaa jälkeenpäin liittyä hyvinkin erilainen tunnekokemus kuin itse eletyssä tilanteessa. Usein on käynyt tilanne, että on ollut joku ikävä tapahtuma, mutta jälkeenpäin se tuntuukin huvittavalta. Tai jotkut hyvät eletyt hetket saattavatkin jälkeenpäin herättää ihan erilaisia tuntemuksia. Muisti ikään kuin muuttaa ajatuksissa ja tunnetasolla, näitä todellisia elettyjä kokemuksia. Koen kuitenkin, että on myös menneeseen liittyviä ajatuksia, jotka ovat täysin totta. Esim. ”Söin äsken hyvää ruokaa”, ”Olenpas kirjoittanut tähän taas paljon tekstiä”, ”En muistanut lähettää sitä kirjettä”, ”Olen väsynyt” ovat ajatuksia, mutta ne ovat myös totta.
Tuntuu, että paljolti elän ajatuksia ja näihin liittyviä tunteita todeksi, vaikka ne eivät sitä usein ole. En tällöin ikään kuin päästä ajatusta katoamaan, vaan tarraan siihen kiinni, jolloin syntyy siihen liittyviä jatkoajatuksia ja tunnekokemuksia. Jos katson niitä tietoisesti sivummalta, hyväksyn ne ja annan niiden mennä, oleminen tuntuu hyvin rauhaisalta, ns. tunnereaktiota tai uutta tähän liittyvää ajatusta ei synny.
Koen, joidenkin aistihavaintojen synnyttävän ajatuksia, jotka ovat varmasti totta: ”Tuossa on tuoli”, ”Tällä hetkellä kirjoitan tätä tekstiä”, ”Nyt ulkona on pilvistä” jne…

Tein harjoitusta useampaan kertaan..
Koin harjoituksessa, että ei ole olemassa MINÄÄ, joka keksii tai synnyttää näitä ajatuksia, ne vaan ilmaantuvat jostakin.
Samoin koen, että MINÄ ei ole olemassa näiden syntyvien ajatusten sisällä. Ne ovat ns. vain ajatuksia.
Koen, että MINÄ on tämä tarkkailija-havainnoija, joka odottaa näitä ajatuksia. Se on se joka tarkkailee näitä ajatuksia. Se on se joka tiedostamattaan samaistuu näihin ajatuksiin ja tunteisiin ja elää ne todeksi. Tai toisaalta se, joka tietoisesti tarkkailee sivusta ja antaa ajatusten mennä.

Eri kokemuksia myöhemmin päivän varrelta…

…Kun keskityin ”odottamaan” seuraavaksi tulevaa ajatusta, niin välillä katosi KAIKKI, oli vaan se ”oleminen”/hiljaisuus/mustaa.. Tuntui, ettei ollut sitä odottajaakaan. Sitten tuli ajatus, että odotan ajatusta ja sitten tunsin heti tämän ”minän”. Tai kun ”keskityin katsomaan” tulevaa ajatusta, niin silloin se ”minä”/odottaja oli taas läsnä. Nämä ”tyhjät hetket” olivat vain ihan lyhyitä mutta silti, jotenkin hyvin uudenlaisia kokemuksia.
Tässä jotenkin vahvistuu se ilmaantuvien ajatusten ja minän yhteys.

…Hah! Rupesi äsken naurattamaan vaan. Tuli hyvin lyhyt kokemus, että ”ajatus katsoo ajatusta”??? Tuntui aivan ällistyttävältä, eihän niin voi olla? Vai voiko? Häh? Tää on ihan absurdia; ”ajatukset ajattelee ajatuksia”???
Aivan kuin se minäkin olisi välillä ajatus, mutta erilainen laadultaan. Ikään kuin ”minä-ajatus”, joka katsoo etäämmältä toisia ajatuksia…?

Kyllä tuo minä/tarkkailija on hyvin vahvasti läsnä vielä ja tuntuu hyvin todelliselta, mutta ihan uudenlaisia juttuja tässä nyt jotenkin on läsnä. Hämmentävää…

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opastusta kaivataan...

Postby Paka » Tue Nov 25, 2014 6:19 am

Kun pysähdyn ja hiljennyn tietoisesti tarkkailemaan ajatuksia, en rehellisesti osaa sanoa mistä ne tulevat. Ne vaan ilmaantuvat tietoisuuteeni jostain?
Aivan ajatukset syntyvät tyhjästä ja katoavat sinne takaisin. Niin kuin huomasit ajatukset ilmaantuvan itsekseen.

Mieli nimikoi asioita: kukka on todellisuudessa paljon enemmän kuin kirjaimet KUKKA. Sanat ja kuvaukset eivät koskaan tavoita todellisuuden monivivahteisuutta ja rikkautta. Samalla kun mieli nimikoi asioita se erottaa ne ykseydestä. Kukka ei olekkaan = puu. Mieli on tarinankertoja ja se pitää meidät etäällä aina läsnä olevasta hiljaisuudesta, rauhasta myös siitä ilosta ja rakkaudesta. Mutta on tärkeä muistaa että ei ole tarkoitus päästä eroon ajatuksista tai tietoisuudesta. Sehän olisi silkkaa väkivaltaa elämää kohtaan. Keho ON, ajatus ON, tietoisuus ON, havainto ON. Mutta meidän on nähtävä ajatusten luonne, se että ne eivät ole totta. Mutta tämä sinun täytyy tarkistaa itse. Onko ajatusten sisältö totta? Meille on opetettu että puu on puu ja kukka on kukka, käytännän tasolla tämä on ihan ok, ja toimivaa, mutta kun tarkastelemme onko "minää" olemassa meidän on mentävä syvemmälle.

Tutki ja kerro yksikin ajatus mikä on sisällöltään 100% totta, olemassa oleva, elävä???

Toki kieli ja ajattelu ovat varsin hyödyllisiä työkaluja. Mutta ajatuksella ja kielellä on myös haittapuolensa. Koska kukaan ei kertonut meille, että mielessämme pyöriviin ajatuksiin uskominen on myös hyvin vaarallista. Sillä hetkellä kun uskomme ajatuksiimme siirrymme elämään unelmien/mielikuvituksen maailmaan. Maailmaan jota ei aikuisten oikeasti ole olemassa sen enempää kuin mörköä jonka lapsena kuvittelimme asuvan sängyn alla. Tämä unelmien ja mielikuvituksen maailma hypnotisoi tietoisuutemme unenkaltaiseen horrokseen ja alamme elämään ”Matrixissa”. Vastaan pyristely ei auta, se on aivan turhaa, uudelleen ohjelmointi (positiivinen ajattelu yms. mielen hallinta) vie meidät vaan uudelleen saman ongelman ääreen. Ainoa vaihtoehto on todellinen ”vallankumous” eli työkalun (mieli, kieli, ajattelu) joka on ottanut isännän paikan palauttaminen oikealle paikalleen – takaisin pelkäksi työkaluksi.
…Kun keskityin ”odottamaan” seuraavaksi tulevaa ajatusta, niin välillä katosi KAIKKI, oli vaan se ”oleminen”/hiljaisuus/mustaa.. Tuntui, ettei ollut sitä odottajaakaan. Sitten tuli ajatus, että odotan ajatusta ja sitten tunsin heti tämän ”minän”. Tai kun ”keskityin katsomaan” tulevaa ajatusta, niin silloin se ”minä”/odottaja oli taas läsnä. Nämä ”tyhjät hetket” olivat vain ihan lyhyitä mutta silti, jotenkin hyvin uudenlaisia kokemuksia.
Tässä jotenkin vahvistuu se ilmaantuvien ajatusten ja minän yhteys.

…Hah! Rupesi äsken naurattamaan vaan. Tuli hyvin lyhyt kokemus, että ”ajatus katsoo ajatusta”??? Tuntui aivan ällistyttävältä, eihän niin voi olla? Vai voiko? Häh? Tää on ihan absurdia; ”ajatukset ajattelee ajatuksia”???
Aivan kuin se minäkin olisi välillä ajatus, mutta erilainen laadultaan. Ikään kuin ”minä-ajatus”, joka katsoo etäämmältä toisia ajatuksia…?

Kyllä tuo minä/tarkkailija on hyvin vahvasti läsnä vielä ja tuntuu hyvin todelliselta, mutta ihan uudenlaisia juttuja tässä nyt jotenkin on läsnä. Hämmentävää…
Hyvää hämmennystä..... mieli kykenee jakautumaan ja esittämää erilaisia rooleja, hyvä kun huomasit tarkkaile tätä ja raportoi.

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opastusta kaivataan...

Postby Paka » Tue Nov 25, 2014 6:44 am

ps. Suosittelen Quoten käyttöä, maalaamalla lauseen ja painamalla sinistä Quote laatikkoa, saat lainattua tekstistä pätkiä, jotka helpottavat tekstin lukemista. Esikatselusta saat taarkastettua miltä näyttää.

User avatar
Nyyti
Posts: 66
Joined: Tue Oct 14, 2014 9:39 pm

Re: Opastusta kaivataan...

Postby Nyyti » Tue Nov 25, 2014 12:55 pm

Nyt pukkaa turhaumaa ja toivottomuutta...
Mieli nimikoi asioita
Ymmärrän, että mieli nimikoi asioita. Se antaa asioille nimiä, niin kuin sille on opetettu. Minulle esim. on opetettu sana kukka, jollekin toiselle sana flower jne.. Ymmärrän myös, että nämä eri asioille annetut erilliset nimet erottavat asioita toisistaan. Se on kai tavallaan ollut niiden tarkoituskin.
...kukka on todellisuudessa paljon enemmän kuin kirjaimet KUKKA. Sanat ja kuvaukset eivät koskaan tavoita todellisuuden monivivahteisuutta ja rikkautta. Samalla kun mieli nimikoi asioita se erottaa ne ykseydestä. Kukka ei olekkaan = puu. Mieli on tarinankertoja ja se pitää meidät etäällä aina läsnä olevasta hiljaisuudesta, rauhasta myös siitä ilosta ja rakkaudesta.
Nyt oonkin sitten aivan kuutamolla...
Oon jotenkin niin tässä urpossa mielessäni, että näen sen kukan kukkana, enkä koe sitä suurempaa todellisuutta. En koe tätä isompaa ykseyttä, en pysty jotenkin ymmärtämään sitä.
Tästä kaikesta olen toki kuullut ja lukenut yms. lukemattomia kertoja, ja jollain tasolla uskon tähän, mutta tässä todellisuudessa en "ymmärrä/koe" tätä jotenkin ollenkaan...
Tämä turhautuneisuus onkin yksi suuri syy, miksi halusin lähteä tähän prosessiin, että saisin tästä kaikesta edes jotain tolkkua.
Tämä nyt vaan ei avaudu!? Argh!! Tuntuu, että kaikista todellisinta juuri on tämä erillisyys, joka erottaa minut muista ja joka nimeää asiat omikseen. Todella ärsyttävää, oon aivan jumissa.. Jotenkin yritän ymmärtää tätä, mutta tuntuu, että tää pitäs kolahtaa jotenkin mielen takana. Pitäisi jotenkin nähdä KAIKEN läpi, mutta tuntuu, että nää omat mahdollisuudet on siihen niin kovin rajalliset.
Mutta meidän on nähtävä ajatusten luonne, se että ne eivät ole totta. Mutta tämä sinun täytyy tarkistaa itse.
Helpommin sanottu kuin tehty..Kuinkas tämän teen...?
Onko ajatusten sisältö totta? Meille on opetettu että puu on puu ja kukka on kukka, käytännän tasolla tämä on ihan ok, ja toimivaa, mutta kun tarkastelemme onko "minää" olemassa meidän on mentävä syvemmälle.
Niin, periaatteessa kaikki ajatukset taitaa olla jollakin tavoin ulkopuolelta opittua. Vaikea sanoa, mikä olisi täysin "oma" ajatus. Oon valmis menemään niin syvälle kuin on mahdollista päästä, mutta tuntuu, että sätkin vaan tässä pinnalla, enkä osaa edetä.
Tutki ja kerro yksikin ajatus mikä on sisällöltään 100% totta, olemassa oleva, elävä???
Tämäkin taitaa mennä yli mun ymmärryksen.. Koen, että on paljon harhaisia, mielikuvituksen synnyttämiä ajatuksia, mutta koen silti myös, että on ajatuksia, jotka ovat totta. Tämän hetkisen ymmärrykseni mukaan, esim. nämä seuraavat ajatukset ovat tänään olleet minulle totta siinä hetkessä niitä kokiessani:
"Heräsin äsken ja nousin sängystä"
"Tällä hetkellä istun ja kirjoitan näitä sanoja"
"Käteni ovat nyt näppäimistöllä"
"Tuijotan nyt tätä ruutua"
" On nälkä"
"Ulkona on pilvistä"
"Jos hyppään tuosta parvekkeelta alas se sattuu"
"Jos laitan käteni tuohon kiehuvaan veteen se polttaa"
"Keho on olemassa"

Analysoimalla ymmärrän, että jos KAIKKI AJATUKSET ovat valhetta, niin eihän valhe voi nähdä totuutta. Eli niin kauan, kun katson minä-ajatuksin asioita, en voi nähdä niiden läpi. Ja pitäisi jollain tavalla nimenomaan pystyä näkemään kaikkien ajatusten läpi.
Suurin syy etenemiselle taitaa nyt olla se, että en tällä hetkellä pysty näkemään kaikkia ajatuksia valheellisiksi.

Sillä hetkellä kun uskomme ajatuksiimme siirrymme elämään unelmien/mielikuvituksen maailmaan... Tämä unelmien ja mielikuvituksen maailma hypnotisoi tietoisuutemme unenkaltaiseen horrokseen ja alamme elämään ”Matrixissa”. Vastaan pyristely ei auta, se on aivan turhaa, uudelleen ohjelmointi (positiivinen ajattelu yms. mielen hallinta) vie meidät vaan uudelleen saman ongelman ääreen.
Taidan olla jossain niin syvällä tuolla "Matrixissa", että tää mahdollinen ulospääsy epäilyttää kovasti. Tulee selkeästi vastaan tämä raja, että yritän niin kovasti mielellä ymmärtää tätä ja nähdä tämän läpi, mutta mieli ei tähän tunnu riittävän, koska sekin on jotenkn ajatuksista koostuva. Pitäisi jotenkin pystyä näkemään ton koko rykelmän läpi...
Ainoa vaihtoehto on todellinen ”vallankumous” eli työkalun (mieli, kieli, ajattelu) joka on ottanut isännän paikan palauttaminen oikealle paikalleen – takaisin pelkäksi työkaluksi.
Oon kyllä valmiina vallankumoukseen, kunhan vaan ymmärtäisin miten ja mille barrikaadeille nousta.

Yksi havaintoni oli se, että kun pystyn hetkellisesti tavoittamaan sen hiljaisuuden mielessäni, siellä ei ole sanoja tai kieltä. On vain "tyhjyys" tai tuo on ehkä sitä lähinnä kuvaavin sana. Heti kun tulee sanoja tai kieltä on ajatus läsnä. Ajatus on sanoista koostuvaa. Tai sitten se muodostuu mieleeni kuvana, jonka hyvin noepasti mieli nimeää sanojen muodossa joksikin. Koen juuri noin, että ajatukset ovat tässä tapauksessa vahvasti tossa isännän paikalla ja "mua" viedään ku pässiä narussa! Hyvin mieluusti muuttaisin näitä asetuksia!
mieli kykenee jakautumaan ja esittämään erilaisia rooleja...
Tarkoittaako tämä, että mieli jakautuu eri ajatuksiksi ja että nämä ajatukset ovat valheellisia, mutta hyvin todentuntuisia rooleja, kuten "minä" tai "tarkkailija"???

Jatkan tätä ajatusten tarkkailua, vaikka nämä keinot tuntuvat olevan vähän kadoksissa..

User avatar
Paka
Posts: 440
Joined: Fri Aug 03, 2012 10:25 am

Re: Opastusta kaivataan...

Postby Paka » Tue Nov 25, 2014 1:27 pm

Hold your horses, hidasta vauhtia, anna itsellesi edes tilaisuus. Älä tuomitse ennen kuin olet edes katsonut.
Mieli kyllä kertoo tarinaa... en pysty, en osaa plaa, plaa....se on mielen työtä.
Tulee selkeästi vastaan tämä raja, että yritän niin kovasti mielellä ymmärtää tätä ja nähdä tämän läpi, mutta mieli ei tähän tunnu riittävän, koska sekin on jotenkn ajatuksista koostuva. Pitäisi jotenkin pystyä näkemään ton koko rykelmän läpi...
Aivan, oikeassa olet, mieli ei tätä voi ymmärää, ei ikinä ja hyvät uutiset on että sen ei ole edes tarkoitus ymmärtää tätä, tässä on kysymys jostakin mikä on kokemuksessasi mielen käsitteiden ulkopuolella.

Tee aistidata harjoitus:

Uppoudu suoraan kokemukseen. Tutki aistejasi (näkö, kuulo, tunto, maku, haju yksi kerrallaan) millaista "raakadataa", millaisia aistimuksia , ilman mielen tulkintoja, kukin aisti puhtaimmillaan välittää? Käytä harjoitukseen reilusti aikaa. Onko aistien välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän olemassaolosta? Tee rauhassa, hitaasti, anna tälle aikaa.
Uppoudu puhtaaseen aistimukseen ennen nimeämistä, ennen ajatusta.

User avatar
Nyyti
Posts: 66
Joined: Tue Oct 14, 2014 9:39 pm

Re: Opastusta kaivataan...

Postby Nyyti » Tue Nov 25, 2014 8:31 pm

Hei!

Isoimmat turhautumiset ovat toistaiseksi laantuneet :). Ilmottelen tässä ohessa aina näistä mahdollisista tunneryöpyistä mitä tää prosessi synnyttää, niinkuin alussa pyysit.

Ensikokemusten mukaan "minää" ei tunnu olevan olemassa, kun aistit välittävät havainnon aivan puhtaimmillaan. Nämä suorat aistikokemukset saattavat olla aika lyhyitä, sillä ajatus ja nimeäminen tuntuu syntyvän aika pian.
Jotain tässä nyt tapahtuu ja jatkan tämän harjoituksen kanssa työskentelyä vielä kunnolla ajan kanssa...

Nyyti


Return to “Other Languages”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 0 guests