Oppaan haluaa hän

User avatar
maisteri
Posts: 17
Joined: Thu Mar 20, 2014 1:17 pm

Oppaan haluaa hän

Postby maisteri » Thu Mar 20, 2014 2:00 pm

Hei,

Kaipaan apua koska olen kovin hämmentynyt tästä uudestä "heräämisestä" joka minulle on tapahtunut. Olen aloittanut NLP:n opiskelun noin kuukausi sitten ja tätä kautta ajauduin tutkimaan henkistä hyvinvointia. Nyt tuntuu kuin olisin herännyt unesta, usvasta. Olen pikkuhiljaa oppinut tiedostamaan hieman paremmin omia ajatuksiani ja niiden aiheuttamia uusia ajatuksia ja sitä että ovatko ne minun ajatuksiani ollenkaan. Samoin tunteiden hyväksyminen on ollut asia, jota olen yrittänyt tiedostaa. Kuitenkin lipsun kokoajan vanhoihin kaavoihin ja malleihin. Siihen ohjelmointiin joka päässäni on. Pelottaa olla rehellinen. Pelottaa muuttua. MItä muut sitten ajattelevat? Toisaalta mitä sitten? Toisaalta APUA.

Olen elänyt sitten-kun-elämää varmaan koko ikäni. Sitten kun olen niin ja niin laiha. Sitten kun osaan sitä ja tätä. Sitten kun valmistun. Sitten kun tienaan. Sitten kun joku rakastaa minua. Sitten kun ihmiset pitävät minusta. Sitten kun on kesä. Sitten kun on talvi. Tulevaisuus, menneisyys, tulevaisuus, menneisyys. Entä nykyhetki? Voisinko olla jo juuri siellä, missä minun kuuluukin olla? Huokaus. Pään sisällä on myllerrys ja sitten yhtäkkiä valahdan tuttuun vanhaan moodiin. VArsinkin työelämässä on helppo toimia ja "ajatella" kuten on aina ennenkin tehnyt.

Ja rakkaus, voi rakkaus. Voisinko rakastaa itseäni tällaisena? Voisin! Rakastanko? Haluan vastata kyllä, mutta jokin pieni epäilys aiheeseen liittyy. Miksi? Mistä se tulee? Kyllä, olen inhonnut itseäni ulkonäön takia, heikkouksien takia. Pelännyt etteivät muut hyväksy. Muut eivät rakasta. Ja siksi en usko, että pyyteettömästi olen rakastanut muistakaan. Parisuhteessa..eeeei. Perheessä kyllä.

Sekavaa ajatusten virtaa. Jostain on lähdettävä liikkeelle :)

User avatar
Kittie
Posts: 127
Joined: Tue Jun 05, 2012 10:02 pm

Re: Oppaan haluaa hän

Postby Kittie » Fri Mar 28, 2014 12:29 am

Hei,
Voin toimia oppaanasi prosessin ajan.

Alla ohjeistusta jonka toivon että kuittaat hyväksyväsi:

- Vastaat esittämiini kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti oman tämänhetkisen kokemuksesi perusteella. Vain 100% rehellisyys auttaa. Se mitä olet lukenut aiemmin tai oppinut ei auta tässä prosessissa, vaan kyse on siitä, että katsot omaan kokemukseesi tässä hetkessä eli NYT. Huomaa, että vaikka ymmärtäisit esitetyn ajatukset, et TIEDÄ ennen kuin olet löytänyt asian sisältäsi. Tarkoitus ei ole USKOA mitä täältä syötetään, vaan katsoa miten asiat on ja on aina ollutkin.

- Kirjoitamme molemmat pääosin vähintään kerran päivässä, kunnes yhdessä toteamme opastuksen päättyneeksi, minuuden fiktion läpinähdyksi. Olemme LU:ssa havainneet, että opastus toimii parhaiten kun yhteys on melko tiivis. Ilmoitetaan puolin ja toisin, jos tulee jokin este.

- Jätät muun "henkiseen etsintään" liittyvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi, jotta voit keskittyä tutkimaan pyytämiäni asioita täysipainoisesti. Älä myöskään lue muiden ketjuja tämän opastuksen aikana. Voit palata niihin tämän opastuksen päätyttyä.


Sinä olet varsin hyvää kyseenalaistamista toiminnastasi tehnyt ja toivon sinun jatkavan sitä.
Palataan huomenna asiaan.

User avatar
maisteri
Posts: 17
Joined: Thu Mar 20, 2014 1:17 pm

Re: Oppaan haluaa hän

Postby maisteri » Fri Mar 28, 2014 9:54 am

Hei,

Kiitos Kittie!
Ohjeet sisäistetty! Aloitetaan koska vaan!

User avatar
Kittie
Posts: 127
Joined: Tue Jun 05, 2012 10:02 pm

Re: Oppaan haluaa hän

Postby Kittie » Fri Mar 28, 2014 7:28 pm

Hyvä.

Kerro nyt mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi?

User avatar
maisteri
Posts: 17
Joined: Thu Mar 20, 2014 1:17 pm

Re: Oppaan haluaa hän

Postby maisteri » Sat Mar 29, 2014 10:44 am

Haluan oppia olemaan rehellinen. Itselleni ja muille. Haluan tuntea itseni tärkeäksi ja vahvaksi, niin ettei minun tarvitse hakea tälle käsitykselle vahvistusta ulkopuolelta/muilta ihmisiltä. Olen hakenut hyväksyntää ja ihailua varsinkin miehiltä miltei koko elämäni ja saan suurta nautintoa siitä, että joku huomaa minut. Haluan olla pidetty.
Varsinkin parisuhteessa haluan pystyä laskemaan suojamuurin ja pystyä rakstumaan ja flirttailemaan vielä vuosien jälkeen. Haluan olla niin vahva, että kumppanini voi sanoa minulle mitä tahansa hän tuntee, eikä minun tarvitse loukkaantua näistä asioista vaan pystyä ymmärtämään toista ihmistä. Koska itse tunnen samoja asioita.

Haluaisin vapautua egon kahleista ja olla välittämättä liikaa muiden mielipiteistä. Halun oppia suhtautumaan omaan muutokseniine niin ettei minun tarvitse "selitellä" ja kaunistella ihmisille tätä asiaa. Jotenkin haluaisin olla niin sinut itseni kanssa ja ajatusteni kanssa, että osaisin muillekin selittää ajatukseni tai mielipiteeni, jotka tuntuvat nykyisin poikkeavan aika paljon. Olen aikaisemmin ollut todella kova arvostelemaan muita ihmisiä. Ja nyt kun en arvostelekaan, koska minusta se on täysin turhaa ja toisaalta, kun enhän voi toisten tarinaa tuntea, niin ympärillä ihmetellään ja tavallaan provosoidaankin arvostelemaan ja kertomaan mielipiteeni. Ei minulla sellaista välttämättä ole. Olen lähinnä hämmästynyt, että miten oikeestaan minulla ei ole mitään mielipidettä. Miten yhtäkkiä ymmärränkin toisten ihmisten käyttäytymistä vaikka aiemmin se herätti minussa tunteita/ajatuksia/vastustusta.

Lähinnä kai odotan tältä opastukselta sitä, että osaisin jäsennellä tämän heräämisen aiheuttamat ajatukset tai mielipiteet tai miksi niitä nyt ikinä voikaan sanoa. Tällä hetkellä tuntuu, että olen lähinnä hukassa enkä oikeen osaa perustella mielipiteitäni, koska niille ei ole sanoja. Ja onkohan minulla edes mielipiteitä. Kun asiat vain ovat. MIeli yrittää lyödä leimoja, onko tää hyvä/huono asia. Ja ok, hyväksyn sen, että joskus se niin tekee. Mutta sitten kun ei teekään, niin mitä voi sanoa toisille. Ei ole mielipidettä. Noh, sitten tuntuu, että olen jotenkin "tyhmä" kun ei ole mielipiteitä. Taas tullaan taas siihen toisten miellyttämiseen. Mitä sitten? Jos joku ajattelee, että olen tyhmä..mitä sitten? Ei kai mitään. Miksi se kuitenkin vaivaa minua? En halua että vaivaa..

Tulikohan tässä vastaus?

User avatar
Kittie
Posts: 127
Joined: Tue Jun 05, 2012 10:02 pm

Re: Oppaan haluaa hän

Postby Kittie » Sun Mar 30, 2014 10:31 am

Hyvää pohdintaa!
Mieli luo vahvan tunteen erillisyydestä ja sallitaan se. Tarkoitus prosessissa on myös oppia Itsesi lisäksi ymmärtämään meille tuttua tarinakonetta, mieltä.

Nyt kun olet luonut listan asioista, joiden toivot muuttuvan prosessin myötä, siirrä ne syrjään ja tarkastele tulevia harjoituksia Tässä Hetkessä.

Miltä tuntuu jos sanon että "sinua" ei ole olemassa?
Tarkastele onko sinulla todisteita että erillinen sinä olet olemassa?
Tutki rauhassa ja kirjoita vapaasti kokemuksistasi.
Onko minä ajatuksissa, tunteissa, kehossa?

Aurinkoista sunnuntaita!

User avatar
maisteri
Posts: 17
Joined: Thu Mar 20, 2014 1:17 pm

Re: Oppaan haluaa hän

Postby maisteri » Sun Mar 30, 2014 1:18 pm

Hmm. Ensimmäinen ajatus oli "miten niin ei ole?" Siis mieleen tuli tämmöinen ajatus. Heti kieltomoodi-päälle. No minkäs sitä ajatuksilleen voi? Sitten aloin pohtimaan, että ok, jos jostakin syystä menettäisin muistini ja kaikki se mitä tiedän minusta katoaisi. Sittenhän minua ei ainakaan olisi. Mikä siis todistaa, että on nyt?

Aluksi mieleen tulee kaikki ulkopuoliset asiat - todisteita on paljon, päiväkirjoja, facebook, sähköposteja, esineitä jotka ovat tärkeitä. Mitä jää jäljelle, jos ne otetaan pois? No aika paljon tietenkin, olisinhan minä minä ilman ulkoista maailmaakin.

No, mikä sitten sisälläni todistaa, että minä on olemassa. Muistot, opitut asiat. Jos niitä ei olisi, en olisi. En ole niistä valmis luopumaan! Ajatus, että kaikki mitä "tiedän" katoaisi, tuntuu kauhealta. Toisaalta se, että järjellä ymmärrän kyllä, että se mitä itse itselleni horisen pään sisällä on tavallaan valheellista ja kuvitteellista. Mutta se järjellä ymmärtäminen ja oikeasti käsittäminen ei ole yhteydessä tarpeeksi hyvin. Toisaalta vähän jännittää se, että mitä tapahtuu jos alankin käsittämään yhä paremmin, että mikään mitä päänsisällä ja minussa tapahtuu ei olekaan totta. Tiedän sen toki, että jokainen tunne ja ajatus ovat vain minun ajateltavina ja koettavina. Todellisia ne ovat vain minulle. Päätän itse miten suhtautua siihen kaikkeen. Päätän itse millaista tarinaa kerron itsestäni. Haluan kertoa sellasita tarinaa, joka on "unelma minä", mutta sekin on keksittyä. Pelkkää tarinaa.

Mieli tietysti jo hakeutuu tulevaisuuteen ja mietiskelen, että miltäköhän se tuntuu, kun ei tarvitse kertoa mitään tarinaa itselle? Siis ihan mistään? Miten sitten voin olla ystävien seurassa? Miten osaan käyttäytyä niin, ettei minua pidetä ihan hulluna? Apua! Rakastan ystäviäni, enkä halua luopua heistä! Pelottaa. Taas ymmärrän, että pelkään tulevaisuudessa olevaa kuviteltua asiaa. Siis ajatusta. Hohhoijaa. Mitä oikeasti tämä mieli pistääkään ihmisen kokemaan ilman, että mitään oikeasti edes tapahtuu. Tässä hetkessä minua pelottaa tulevaisuuden mukanaan tuoma tapahtuma, jota ei ehkä tapahdu. Aivan epäloogista.

Tässä hetkessä minua hämmentää se, että en osaa jäsennellä ajatuksia "minusta" ollenkaan. Kuten huomaat ylläolevasta ajatussotkusta. Mieli poukkoilee paikasta toiseen, hädissään. En saa muodostetteua sellaista selkeää ja rauhallista kuvaa tai tunnetta. Tavallaan on huojentavaa ajatella, että saattaa käydä jopa niin, että minun ei tarvitse selitellä kenellekään mitään omasta ajattelumaailmasta ja tulkinnasta. Ehkä en tunne siihen tarvetta, kun ymmärrän oikeasti "minän" käsitteenä.

Miksi mulle tulee, joka kerta kun kirjoitan tänne jotakin, sellainen tunne, että et jaksa lukea tätä sotkua.. tai että eihän tästä varmasti mitään selkoa saa, onko tästä mitään hyötyä?

User avatar
Kittie
Posts: 127
Joined: Tue Jun 05, 2012 10:02 pm

Re: Oppaan haluaa hän

Postby Kittie » Sun Mar 30, 2014 5:20 pm

Miksi mulle tulee, joka kerta kun kirjoitan tänne jotakin, sellainen tunne, että et jaksa lukea tätä sotkua.. tai että eihän tästä varmasti mitään selkoa saa, onko tästä mitään hyötyä?
Tätä on ihana lukea kun tulee niin rehellistä tekstiä!
Kirjoita siis vaan rauhassa juuri sellaisia tekstejä kuin haluat.
Olen tarkoituksella luonut tilan, jossa saat kertoa juuri niitä sinun omia mielipiteitä ja itse tutkia maailmaa sinun näkökulmastasi, tässä ei siis ole kyse minun tai muiden mielipiteistä.

Palaan tuohon muuhun osioon illalla.

User avatar
Kittie
Posts: 127
Joined: Tue Jun 05, 2012 10:02 pm

Re: Oppaan haluaa hän

Postby Kittie » Mon Mar 31, 2014 2:51 pm

Pahoittelut kun vastaamiseni ovat siirtyneet!
Nyt olen taas tietokoneen äärellä ja mahdollisuus sujuvampaan kommunikointiin.
Tässä hetkessä minua hämmentää se, että en osaa jäsennellä ajatuksia "minusta" ollenkaan. Kuten huomaat ylläolevasta ajatussotkusta. Mieli poukkoilee paikasta toiseen, hädissään. En saa muodostetteua sellaista selkeää ja rauhallista kuvaa tai tunnetta. Tavallaan on huojentavaa ajatella, että saattaa käydä jopa niin, että minun ei tarvitse selitellä kenellekään mitään omasta ajattelumaailmasta ja tulkinnasta. Ehkä en tunne siihen tarvetta, kun ymmärrän oikeasti "minän" käsitteenä.
Kun ensimmäisiä kertoja lähtee oikeasta pohtimaan "mikä/kuka minä olen?", mieli takuulla ahdistuu ja nousee kaikennäköistä tarinaa siitä mitä kuvittelet olevasi. Mutta saitko lopulta tuosta tekstistäsi itsellesi selkeyttä kuka sinä olet? Oletko fyysinen kehosi? Oletko ajatuksesi? Mikä se Minä on?

Alla katsottavaksi osuva videopätkä:
https://www.youtube.com/watch?feature=p ... 9SNxWPVu9o

On oikeasti hyvä katsoa ensimmäistä kertaa elämässäsi rehellisesti missä kohdassa Minä on.
Entä jos kätesi leikataan, oletko vielä sinä? Entä jos vaihdat nimesi, oletko vielä sinä?

User avatar
maisteri
Posts: 17
Joined: Thu Mar 20, 2014 1:17 pm

Re: Oppaan haluaa hän

Postby maisteri » Mon Mar 31, 2014 6:04 pm

Hei!

Järjellinen vastaus mahtaa olla, että minua ei ole.

- keho ei ole minä, koska olen olemassa, vaikka minulta poistettaisiin käsi tai jalka tai molemmat
- ajatukset ei ole minä, koska voin vaikuttaa siihen mitä ajattelen, voin muuttaa suhtautumistani, ajattelu on suojamekanismi, minä ei siis voi olla aivoissa
- minä ei ole tunteet, ne muuttuvat, ovat osa opittuja "reaktioita", tulevat ja menevät.
- aistit nyt ei luonnollisesti voi olla minä, koska nekin voidaan ottaa pois
En minä tiedä onko sellaista kuin minä, en ainakaan nyt löydä sitä mistään tai osaa määritellä mikä minussa on minä.

Silti se tuntuu oudolta ajatella, että minua ei ole. Miten niin ei ole. Minä on termi ja kai sille on joku määritelmä. Lapsesta asti ollaan minä ja sinä. En oikeen tiedä miten suhtaudun tähän asiaan. Yhä vähän hämmentynyt olo.

User avatar
Kittie
Posts: 127
Joined: Tue Jun 05, 2012 10:02 pm

Re: Oppaan haluaa hän

Postby Kittie » Tue Apr 01, 2014 6:06 pm

Sitä on jo nuoresta asti samaistunut kehoonsa ja siihenhän ulkoinen maailma näyttää "minän" määrittelevän.
Kukaan ei ikinä ääneen lähde kyseenalaistamaan oletko sinä kehosi. Miksi ei? Ei ole tarvetta kun näyttää siltä että kaikki elävät tyytyväisinä (ja meinasin todeta onnellisina, mutta en nykyään enää koe kovinkaan monen "tavallisen" ihmisen olevan onnellisia).

Tämä pohdinta takuulla saa sinut hämmentymään ja ihmettelemään että mihin olet uskonut koko elämäsi ja mitä nyt. Mikä minä olen, jos en olekaan tämä keho ja ajatukseni.

Tehdään seuraavaksi aistiharjoitus, jossa pääset tarkemmin vielä tutkimaan löytyykö "minä" kuitenkin jonkin aistin kautta.

Pysähdy. Tutki aistejasi (näkö, kuulo, tunto, maku, haju) ja rentoudu tutkimaan millaista "raakadataa", millaisia aistimuksia (ilman mielen tulkintoja) kukin aisti puhtaimmillaan välittää? Esim. kuuntele jääkaapin hurinaa intensiivisesti, kuin et olisi koskaan sitä aikaisemmin kuunnellut. Katsele ympärillesi 'pehmeällä katseella' (kuin tarkentamaton kameran linssi): mieli rekisteröi kaiken, mutta ei ole tarpeen nimetä mitään. Anna mielen kulkea vapaasti niihin aistihavaintoihin, jotka vaikuttavat kiinnostavilta tutkia. Miltä kehosta tuntuu istua tuolia vasten, jne.

Käytä harjoitukseen aikaa n. 20 min.
Onko aistien välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän, kokijan, olemassaolosta?

Mukavia aistiharjoituksia! :)

User avatar
maisteri
Posts: 17
Joined: Thu Mar 20, 2014 1:17 pm

Re: Oppaan haluaa hän

Postby maisteri » Thu Apr 03, 2014 6:58 pm

Heips,

Anteeksi, että on kestänyt vastata. Työkiireitä, enkä ole saanut järkättyä rauhallista hetkeä tuota aistitutkimusta varten. En ole kyllä yhä, mutta olen yrittänyt monessa eritilanteessa tutkia maailmaa herkillä tuntosarvilla.
Olen mm. tuntoaistia ja kehon tuntemuksia eritilanteissa ottanut tarkasteluun..pyöräillessä, kävellessä, sängyssä maatessa, työpöydän ääressä. Tutkinut miltä tuntuu missäkin kohtaa. On kyllä kummallista miten ihminen jättää huomioimatta monia, monia tuntemuksia. Ihan kuin niitä ei olisi olemassakaan ennen kuin kiinnittää oikeasti huomiota. Lisäksi olen töihin pyöräillessä kiinnittänyt erityistä huomiota ympäristöön, mitä kaikkea näen. Yrittänyt toki olla nimeämättä mitään. Luonnosta tulee lapsuus mieleen ja ymmärtää mitä kaikkea jääkään huomaamatta, kun asiat ovat niin tavallisia. Luonto on niin tavallista, ettei sitä huomaa. Tänä aamuna katselin taivasta ja pilviä. Huhhuh. Aika huikeeta :)
Maku ja hajuaisti ovat ehkä olleet kaikkein haastavimpia ja olen todennut, että varsinkin hajuaistia ei tule juuri rekisteröityä, ellei joku asia haiste ällöttävälle tai huikean hyvälle ja tunge sitä kautta tajuntaan. Sama ehkä maussa.

No summasummarum: ei löytynyt mitään ERILLISTÄ minää. Löytyi ennemminkin kokonaisuus. Olen yhtä kehon ja tuntemusten kanssa. En voi päättä minussa tai mielessä, että mitä tuntoaisti tuntee, se vain tuntee. Ihan omia aikojaan, samoin muut aistimukset vain tulevat. Halusin tai en. Voin kulkea toki autopilotilla ja olla huomiomatta tiettyjä itsestään selvyyksiä ja tavallisia asioita, mutta sekään ei ole tietoinen valinta. Minä en sitä päätä. Sen päätän, että haluan huomata, Annan itseni huomata.

User avatar
Kittie
Posts: 127
Joined: Tue Jun 05, 2012 10:02 pm

Re: Oppaan haluaa hän

Postby Kittie » Sun Apr 06, 2014 10:04 pm

On kyllä kummallista miten ihminen jättää huomioimatta monia, monia tuntemuksia. Ihan kuin niitä ei olisi olemassakaan ennen kuin kiinnittää oikeasti huomiota.
Mikä syy tähän toimintaan on? Minkä takia ihminen ei huomaa näitä tuntemuksia?
ei löytynyt mitään ERILLISTÄ minää. Löytyi ennemminkin kokonaisuus. Olen yhtä kehon ja tuntemusten kanssa. En voi päättä minussa tai mielessä, että mitä tuntoaisti tuntee, se vain tuntee. Ihan omia aikojaan, samoin muut aistimukset vain tulevat. Halusin tai en. Voin kulkea toki autopilotilla ja olla huomiomatta tiettyjä itsestään selvyyksiä ja tavallisia asioita, mutta sekään ei ole tietoinen valinta. Minä en sitä päätä. Sen päätän, että haluan huomata, Annan itseni huomata.
Aivan.
Kun lähtee tutkimaan aistien kautta erillistä minää, sitä ei voi löytää.

Mistä veikkaat tämän erillisen minän löytyvän? Mikä on se "maisteri"? Kuka olet?

User avatar
maisteri
Posts: 17
Joined: Thu Mar 20, 2014 1:17 pm

Re: Oppaan haluaa hän

Postby maisteri » Mon Apr 07, 2014 9:04 am

Mikä syy tähän toimintaan on? Minkä takia ihminen ei huomaa näitä tuntemuksia?
Ilmeisesti mielen tehtävä on suojella ja suodattaa tietoa. Tietoa jota ei tarvita selviytymiseen. Voi olla näin voi olla olematta. On vaikea huomata asioita, joita ei tarvi.MIelessä pyörii ajatuksia siitä mihin on matkalla, mitä pitää tehdä tänään, mitä saattaa tapahtua tai olla tapahtumatta, mitä eilen tapahtui, miten se vaikuttaa tulevaisuuteen yms. yms. Ja jos näin on, niin ilmeisesti mielen mielestä tarvitsen noita ajatuksia enemmän kuin oikeita kokemuksia ja havaintoja. Päässä tapahtuu paljon, paljon hölinää ja horinaa asioita, joilla ei ole oikeasti mitään todellisuuspohjaa. Joutuu oikein ravistelemaan itseään irti niistä ajatuksista. Olen todennut, että oikeasti pään ravistaminen esimerkiksi auttaa keskittymään kokemiseen ajattelun sijasta. Jännä juttu :)
Mistä veikkaat tämän erillisen minän löytyvän? Mikä on se "maisteri"? Kuka olet?
Miettimällä en tähän vastausta saa. Kuka minä olen? Adjektiiveja on paljon maailmassa, mutta en ole mitään niistä todella. Ainakaan Aina. Joskus olen. Olen todella keskittynyt kokemaan viime viikot.... Missä se minä on? Ymmärrän järjellä, että sitä ei ole. Yritänkö liikaa kokea ja tuntea jonkun ultimaattisen totuuden?

Tästä maailmasta on tullut outo paikka olla ja elää. Ympärillä ihmiset huomaavat, että jotain on muuttunut. Siitä huomautellaan "leikkisästi" melkein päivittäin. Varmaan ihmiset, jotka eivät kestä muutostani, karisevat kyydistä. Minkäs teet? Olen muuten huomannut, että häpeän tunne on alkanut helpottaa. Pystyn hyväksymään helpommin itseni ja sen että se mitä teen tai olen tekemättä, sanon tai olen sanomatta on minun matkani. Ei muiden. Miksi siis häpeäisin mitään? Sehän on naurettavaa. Välillä tulee jotain tunteita, että hitto, miksi tein noin tai sanoin noin ja hetken päästä voin päästää irti siitä. Tein koska sillä hetkellä se tuntui tekemisen tai sanomisen arvoiselta. Parasta tässä kaikessa on hyväksymisen tunne. Sisältä tuleva helpotus ja ilo, ilman mitään syytä. Voin hymyillä ja päästää irti, ilman mitään syytä!! Ah!

User avatar
maisteri
Posts: 17
Joined: Thu Mar 20, 2014 1:17 pm

Re: Oppaan haluaa hän

Postby maisteri » Thu Apr 10, 2014 7:28 am

Minän erillisyys itsestä alkaa tuntua yhä oudommalta asialta. On keho ja mieli ja tunteet. Kaikki yhtä. Olenko edes erillinen tästä maailmasta? En taida olla. Vapauttavaa huomata, että on oikeasti aika pieni ja mistään mitään tietämätön. Oman epätäydellisyyden myöntäminen ja hyväskyminen vapauttaa kummasti erilaisilta pohdinnoilta ja egon suojelulta. En tarvitse sitä suojamuuria peittämään heikkouksia. Toisinaan tuo ego tosin ottaa vallan ja päättää että minua on hyvä suojelta ulkopuolisten arvostelulta. Vanhat defenssimekanistmit iskee päälle. Onneksi pystyn nykyisin (ainakin välillä) tiedostamaan kun näin käy ja hyväksymään senkin, että poisoppiminen vanhasta ei tapahdu hetkessä.


Return to “Suomeksi”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest