Opas vapaana!

[Paka]

Hei;

Pitkän hiljaiselon jälkeen - olen käytettävissä.

Päkä

[Merniel]

Hei Päkä! Täällä olisi yksi elämäänsä hämmentyneenä ihmettelevä ohjattavaehdokas....

[Paka]

Hei Merniel,

Aloitetaan dialogit käymällä muutama perusasiaa läpi alkajaisiksi. Toivon sinulta tämän opastusprosessin ajan seuraavia asioita:
- Vastaat esittämiini kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti oman tämänhetkisen kokemuksesi perusteella. Vain 100% rehellisyys auttaa. Se mitä olet lukenut aiemmin tai oppinut ei auta tässä prosessissa, vaan kyse on siitä, että katsot omaan kokemukseesi tässä hetkessä eli NYT.
- Kirjoitamme molemmat pääosin vähintään kerran päivässä, kunnes yhdessä toteamme opastuksen päättyneeksi, minuuden fiktion läpinähdyksi. Olemme LU:ssa havainneet, että opastus toimii parhaiten kun yhteys on melko tiivis. Ilmoitetaan puolin ja toisin, jos tulee jokin este.

- Jätät muun "henkiseen etsintään" liittyvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi, jotta voit keskittyä tutkimaan pyytämiäni asioita täysipainoisesti. Voit palata niihin tämän opastuksen päätyttyä.

Kuulostavatko nämä odotukset sellaisilta, joihin voit sitoutua?
Jos kuulostavat kerro mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki, hassutkin, odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi? Opetusprosessin kannalta on hyödyllistä että kerrot mahdollisimman tarkkaan kaikista odotuksistasi.

Terveisin,

Päkä

[Merniel]

Hei Päkä!
kyllä, voin sitoutua noihin ehtoihin.
Kerron hieman taustaa itsestäni. Olen viisikymppinen, murkkuiästä lähtien hyvin uskontovastainen, lähes ateisti. Elämäni täytti maalliset ilot ja hyvin kunnianhimoinen työni suhteen. Tuli lapset ja tuli avioero. Sitten tuli uusperhe, jonka perustaminen oli äärimmäisen rankkaa. Masennuin aika lailla eikä missään tuntunut olevan mitään mieltä. vajaat 10 vuotta sitten löysin ystäväni avustuksella henkisen polkuni ja se oli todella vaikeaa, alkaa nyt uskomaan johonkin, mitä ei näe, kuule tai koe. Pari vuotta sitten kuvioihin alkoivat tulla Tollen ja Renardin kirjat, IOK:ta olen yrittänyt huonolla menestyksellä opiskella, mieli pistää siinä kovasti vielä hanttiin. Tilanne on mennyt kuitenkin siihen, että olen nyt vähän kuin kahden maailman välissä. Tiedän mielen tasolla että tämä kaikki on harhaa, mutta kokemus muusta puuttuu. Koen kaiken tämän fyysisen todellisuuden erittäin todeksi, uskon ajatuksiini, uskon että minä olen minä, tämä fyysinen olento, kukas muka olen jos en tuo ääni päässäni ja tämä fyysisin aistein koettu keho. Minulla ei ole kokemusta muusta.
Miksi sitten jatkaisin tätä prosessia…jotain on kuitenkin jollain tasolla tapahtunut omassa ymmärryksessäni, olen vapauttanut aika lailla pelkojani (joita on ollut todella paljon rankan lapsuuden vuoksi) ja olen huomannut, miten oloni on muuttunut paremmaksi ja ympärilläni olevat ihmiset ovat myös alkaneet voida paremmin. Pyrin tarkkailemaan ajatuksiani, mutta se unohtuu aika usein…olen lievästi sanoen temperamenttinen ihminen – tosin paljon rauhallisempi kuin vielä muutama vuosi sitten, joten tuo tarkkailu tuppaa joskus olemaan jälkijättöistä. Tunteet kuohahtaa ja sanat tulevat suusta ulos ennen kuin ehdin napata niistä kiinni. Huomaan myös, että vaikka tuossa tilassa on inhottava olla, niin osa minusta nauttii siitä meuskaamisesta ja kiukusta.
Haluan saada laajemman ymmärryksen tälle kaikelle. Haluan, että tämä tuskaan samaistuminen loppuu. Haluan löytää rakkauden ja tyytyväisyyden, olen ne johonkin piilottanut. haluan egon hallinnan loppuvan, en enää jaksa samaistua siihen, mutta kun en aisti muutakaan.
Hieman kyllä huolestuttaa, miten tämän pystyn toteuttamaan kun lukiessani noita muita ketjuja pyyhkii jutut välillä täysin yli!

[Paka]

Kiitos, että kerroit historiastasi ja odotuksistasi. Tässä prosessissa on erittäin tärkeää että et odota jotain tapahtuvaksi. Tosiasia on että emme voi tietää mitä tulee tapahtumaan, se on ainut asia mitä voimme oikeasti tietää. Ole niin paljon kuin mahdollista avoin uudelle koko tämän prosessin ajan.
Oletko myös valmis siihen, että minuuden läpikäyminen voi tuoda tullessaan aivan jotain muuta mitä odotit?
Tässä prosessissa kyse on lähinnä sen tutkimisesta, miten asiat ovat ja ovat aina olleetkin, riippumatta siitä miltä jollakin hetkellä tuntuu tai mitä mieltä olet tai mihin olet uskonut.

Kerro mitä uskot olevasi? Kuka tai mitä sinä olen? Mitä minä on?

Millaisia ajatuksia tai tunteita herää jos sanon, ettei 'minää' ole konkreettisena ja erillisenä yksikkönä olemassa missään muodossa eikä ole koskaan ollutkaan?

[Merniel]

Oletko myös valmis siihen, että minuuden läpikäyminen voi tuoda tullessaan aivan jotain muuta mitä odotit?

En ehkä niinkään odota asioita tapahtuvaksi, toivon kyllä asioita tapahtuvaksi. Tässä on vuosien mittaan huomannut, että juuri mikään ole mennyt kuten on odottanut, joten eipä se mitään uutta ole. Tietysti ego heitti nyt taustalta ajatuksen, että "pahemmaksi vaan menee" ja se muljahti ikävästi vatsassa. Mutta se nyt sitten rauhoittui kun nappasin ajatuksesta kiinni ja "paljastin" sen.

Kerro mitä uskot olevasi? Kuka tai mitä sinä olen? Mitä minä on?

Millaisia ajatuksia tai tunteita herää jos sanon, ettei 'minää' ole konkreettisena ja erillisenä yksikkönä olemassa missään muodossa eikä ole koskaan ollutkaan?

Minä uskon olevani ihminen, fyysisessä kehossa toimiva, luuta, lihaa ja verta. Kirjaviisautena on sitten tuo koko muu juttu, mutta koska siitä ei ole mitään kokemusta, niin samaistun edelleen kehooni ja minääni. Voisin myös määritellä itseäni erilaisin adjektiivein, mutta se lienee nyt tässä turhaa. Pointti on, että samaistun tähän kehoon.
Mitä "minä" on.... se on vuosien varrella opittuja asioita, joko omia uskomuksia tai toisten luomia. Minäni on myös määritelty vaikkapa horoskoopin mukaan "kun olen skorppari niin olen hankala". Minä on joukko uskomuksia, minä on myös tuo päässäni pajattava ääni.
Kun ensimmäisen kerran kuulin tuon, etten olisikaan minä tai että minää ei olekaan, suutuin ihan. Muistan vielä kun puhisin tuota ajatusta täysin naurettavaksi, enkä ymmärtänyt sitä ollenkaan. Murkkuikäisenä kirjoitin pohdintaa, etä kuka minä olen, miksi minä olen juuri minä enkä kukaan toinen... silloin tätä ehkä vielä kyseenalaisti...

Nyt se herättää hämmennystä, että mikä "minä" sitten olen, jos en ole tämä fyysinen minä. Ajatus tuo myös hieman epävarmuutta...onko sitten enää kivaa, jos ei olekaan erillistä minää. Olenko sitten joku tahdottamasti lilluva energiapläjäys... (tulee ihan vanhat star trekit mieleen kun avaruudesta löytyy joku sekopäinen energiakertymä). Kirjojen lukemisen kautta tiedän, että kaiken takana on syyllisyys oletetusta erkaantumisesta Jumalasta, mutta kun tuo Jumalakin on vähän epämääräinen käsite. En koe mitään kaipausta "kotiin". Tiedän, että näin ei ole hyvä olla ja on muutakin, mutta mitä SE sitten on...

Muuten; onko tarkoitus siis, että vastaan joka päivä esittämääsi kysymykseen? Saako mutusteluaikaa hankaliin kysymyksiin? Vai onko vaan tarkoitus, että tässä samalla kun luen viestisi, niin suollan ulos mitä tulee mieleen?

[Paka]

Hei Merniel,

Saat vastausaikaan niin paljon kun tarvitset, mutta pyri ilmoittamaan päivittäin vaikka vaan yhdellä sanalla tai yhdellä lauseella "missä mennään". Joskus on vaan parempi suoltaa mitä mieleen tulee, kun miettiä asiaa liian pitkään. Luota prosessiin se pitää huolta itsestään.

Huomioi että mikään todellinen ei katoa vaikka lakkaisit uskomasta siihen!

Kyllä olet oikeassa on keho, luuta ja verta, on puu, on lehtiä on runko. Mutta eroavatko nämä mitenkään toisistaa?
Missä minä?


Tutkaile asioita jotka tapahtuvat luonnossa automaattisesti ilman minää? Kuten tuuli puhaltaa, lehdet kasvaa.
Mitä asioita sinulle tapahtuu ihan automaattisesti ilman tekijää? Miltä tuntuu, jos sanon ettei ole mitään tekijää ei mitään kontroloijaa?

Muista, että et usko mitään mitä täältä syötetään tai mitään mitä olet oppinut vaat katsot oman kokemuksesi kautta tässä hetkessä.

Atoisaa viikonloppua,

Päkä

[Merniel]

Hmm.. kehollani on elin, aivot, jotka ainakin jonkun koulukunnan oppien mukaan tuottavat ajatuksia, puilta tämä vempukka puuttuu. Puulla ei ole myöskään tietoisuutta. Puu vain on ja kasvaa luonnonlakien myötä.

minä hengitän, veri virtaa suonissani, sydän sykkii, kehoni vanhenee jne... kaikki tämä tapahtuu automaattisesti, ilman varsinaista ohjausta. Ilman ajatuksiani, minää, olisin kuin puu. yhdistän näköjään ajatukset minuuteen, ajatukseni muodostavat minän.

Miltä tuntuu, jos sanon ettei ole mitään tekijää ei mitään kontroloijaa?

Vähän kummalliselta...Lause on toki tuttu, mutta jotenkin en sitä osaa kokonaan hahmottaa. Nousee ajatus, että miten niin ei ole tekijää eikä kontrolloijaa..

Missä minä?

Mitä tarkoitat tällä?

[Paka]

Oikein hyvä Medriel.

Kyllä olet oikeassa on keho, luuta ja verta, on puu, on lehtiä on runko. Mutta eroavatko nämä mitenkään toisistaa? Missä tässä on minä?

Vastasitkin tähän kysymykseen allaolevassa lainaamassani lauseessa. Puulla ei ole ajatuksia joten puulla ei ole minää. Eli päädyt toteamaan että minä on ajatuksissa!!

minä hengitän, veri virtaa suonissani, sydän sykkii, kehoni vanhenee jne... kaikki tämä tapahtuu automaattisesti, ilman varsinaista ohjausta. Ilman ajatuksiani, minää, olisin kuin puu. yhdistän näköjään ajatukset minuuteen, ajatukseni muodostavat minän.

Yleinen harha monilla ihmisillä on että olemme yhtä kuin ajatuksemme. Siis tutkikaamme ajattelua.

Mistä ajatukset syntyvät? Voitko varmasti sanoa mikä on seuraava ajatuksesi? Voitko kontrolloida ajatuksia?
Voitko ehdottomasti luottaa ajatukseen?

[Paka]

Sorry kirjoitusvirheet Mernielistä tuli Medriel.

[Merniel]

heippa Päkä!

Mistä ajatukset syntyvät? Voitko varmasti sanoa mikä on seuraava ajatuksesi? Voitko kontrolloida ajatuksia? Voitko ehdottomasti luottaa ajatukseen?

Voin tarkkailla ajatuksiani, ajatukset muodostavat usein tunteet ja voin kyllä valita tunteeni, kun oikein tsemppaan, paitsi esim öisin - silloin astuvat usein pelot pintaan ja puolitokkurassa niitä on hankalampi kontrolloida.
Mutta että valita ajatuksiani...hmm... voin antaa suuntaa ajatuksilleni, mutta ajatukset kyllä tuntuvat elävän ihan omaa elämäänsä ja oikein villiintyvän, jos en kontrolloi niitä. Voin kyllä siis valita mitä ajattelen, esim työpaikastani, mutta sitten tuntuu tulevan hallitsematonta virtaa, mitä mieltä siitä paikasta olen.
En tosiaankaan voi sanoa, mikä on seuraava ajatukseni, jos en ole erityisesti pähkäilemässä jotain, jolloin se tietysti liittyy (yleensä) aiheeseen. Mutta ajatuksia tupsahtelee sieltä sun täältä... (nytkin pulpahti mieleen, että pitäisi mennä ruokkimaan naapurin kissa - mikä oli tietysti hyvä muistutus kun sen olen luvannut tehdä).
Entä voinko luottaa ajatukseen...no en missään nimessä... päässä risteilee tosi paljon potaskaa. Aika hämmentävän usein ajatusta seuraa tunne, ajatukset ovat näköjään aika harvoin minulla neutraaleja, ainakin tällä hetkellä. Tämä juuri käynnistynyt prosessi on näköjään alkanut jo vaikuttaa.
Nyt ego huutaa..."apua, missä minun minuus on - en olekaan ajatukseni!?!!?" tuli irrallinen olo.

[Paka]

Olet oikeassa että ajatukset nousevat jostakin ja palaavat taas jonnekkin. Emme voi olla varmoja seuraavasta ajatuksesta emmekä missään nimessä voi luotaa niihin.

Aistidata harjoitus

Tutki seuraavaksi aistejasi (näkö, kuulo, tunto, maku, haju) ja rentoudu tutkimaan millaista "raakadataa", millaisia aistimuksia (ilman mielen tulkintoja eli ajatuksia) kukin aisti puhtaimmillaan välittää? Esim. kuuntele jääkaapin hurinaa intensiivisesti, kuin et olisi koskaan sitä aikaisemmin kuunnellut. Katsele ympärillesi 'pehmeällä katseella' (kuin tarkentamaton kameran linssi): mieli rekisteröi kaiken, mutta ei ole tarpeen nimetä mitään. Anna mielen kulkea vapaasti niihin aistihavaintoihin, jotka vaikuttavat kiinnostavilta tutkia. Miltä kehosta tuntuu istua tuolia vasten, jne.

Käytä harjoitukseen reilusti aikaa.

Onko aistien välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän olemassaolosta?

[Merniel]

ok, nyt on töissä kiirettä, keskityn tähän enemmän illalla ja jos en illalla ehdi vastaamaan, niin viimeistään huomen aamulla.

[Paka]

ok, kiva kun ilmoitit. Tee vaan tämä harjoitus kaikessa rauhassa.

[Merniel]

Huomenta, tämä on minulle tosi tosi vaikeaa.
Jokainen aistihavainto tuo mukanaan ajatusvirtaa...
Äänen kuunteleminen toi mukanaan ajatuksen määrittelemään mistä se tulee, onko se iso vai pieni ääni, onko se miellyttävä ja esim jääkaapin hurinasta mieli alkoi analysoimaan jääkaapin sisältöä, että pitäisikö mennä kauppaan!
Pitänee jatkaa tätä harjoitusta? Töissä on tänään rauhallisempaa, niin voin varmaankin tässä päivän mittaan harjoitella tätä.