Etsin opasta

[Liina]

Olen 37-vuotias ja ollut henkisellä tielläni kolme vuotta. Mitä pidemmälle olen kulkenut, sen tuskaisemmaksi oloni on muuttunut. Vaikka tietysti helpotuksia ja oivalluksiakin on tullut. Lopulta kaikki palaa kuitenkin samaan tuskaan, eikä mikään muutu. Vuodenvaihteessa sain rohkeuden puuskan lähteä purkamaan ja kuorimaan itseäni, ja se onkin vienyt eteenpäin, vaikka onkin ollut rankkaa.

Pari viikkoa sitten koin jonkinlaisen rauhakokemuksen. Heräsin yöllä ja tunsin valtavan rauhan ja helpotuksen tunteen. Rauhaa suorastaan vyöryi päälleni. En tiedä kuinka kauan olin tuossa, mutta aamulla olin ihmeissäni ja vähitellen olo laimeni.

Kokemus sai minut kiinnostumaan kaikesta uudella tavalla ja rohkenin lähteä vihdoin etsimään kuka minä olen. Olo muuttuu kuitenkin vain tuskaisemmaksi, eikä kirjoista lukeminen tee yhtään viisaammaksi. Olisin suuresti kiitollinen, jos täältä voisin löytää oppaan.

-Liina

[Petteri]

Terve, toimin mielelläni oppaanasi, mikäli vain haluat!

Täällä LU:ssa aloitamme nämä dialogit käymällä muutama perusasiaa läpi alkajaisiksi. Toivon sinulta tämän opastusprosessin ajan seuraavia asioita:

Vastaat kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti oman tämänhetkisen kokemuksesi perusteella. Se mitä olet lukenut aiemmin ei auta tässä prosessissa, vaan kyse on siitä, että tutkit itse omaa havaintoasi tässä hetkessä. Kirjoitamme molemmat pääosin vähintään kerran päivässä, kunnes yhdessä toteamme opastuksen päättyneeksi, minuuden fiktion läpinähdyksi. Olemme LU:ssa havainneet, että opastus toimii parhaiten kun yhteys on melko tiivis. Ilmoitetaan puolin ja toisin, jos tulee jokin este.
Voitko luvata, että jätät muun "henkiseen etsintään" liittyvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi, jotta voit keskittyä tutkimaan pyytämiäni asioita täysipainoisesti. Voit palata niihin opastuksen päätyttyä.
Kuulostavatko nämä odotukset sellaisilta, joihin voit sitoutua?

Jos kuulostavat, voidaan aloittaa.

Kertoisitko mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki, hassutkin, odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi?

[Liina]

Hienoa, kiitos paljon! Odotukset kuulostavat sopivilta. Kysyisin vielä, että kuuluuko meditointi noihin mainitsemiisi "henkisiin materiaaleihin" ? Eli, tulisiko myös se jättää pois?

Kertoisitko mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki, hassutkin, odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi?

Odotan helpotusta! Helpotusta jatkuvasta päänsisäisestä vatvomisesta ja murehtimisesta. Vapautumista kontrollin tarpeesta ja monista muistakin typeristä tarpeista. Odotan, että voisin avata silmäni ja nähdä maailman ihmeellisenä tässä hetkessä. Jatkuva poukkoilu tulevassa ja menneessä on todella raskasta, joten eläminen tässä hetkessä antaisi varmaankin sisäistä rauhaa. Odotan myös helpotusta jostakin, josta pidän niin kovin kiinni, että se tekee minut hulluksi. Puristan koko kehollani jotakin ja olen aivan uupunut siihen.

Näen vapautumisen muuttavan elämääni erityisesti helpottavalla tavalla. Tärkeää on myös kokemus sisäisestä rauhasta.

[Liina]

Hienoa, kiitos paljon! Odotukset kuulostavat sopivilta. Kysyisin vielä, että kuuluuko meditointi noihin mainitsemiisi "henkisiin materiaaleihin" ? Eli, tulisiko myös se jättää pois?

Kertoisitko mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki, hassutkin, odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi?[/quote]

Odotan helpotusta! Helpotusta jatkuvasta päänsisäisestä vatvomisesta ja murehtimisesta. Vapautumista kontrollin tarpeesta ja monista muistakin typeristä tarpeista. Odotan, että voisin avata silmäni ja nähdä maailman ihmeellisenä tässä hetkessä. Jatkuva poukkoilu tulevassa ja menneessä on todella raskasta, joten eläminen tässä hetkessä antaisi varmaankin sisäistä rauhaa. Odotan myös helpotusta jostakin, josta pidän niin kovin kiinni, että se tekee minut hulluksi. Puristan koko kehollani jotakin ja olen aivan uupunut siihen.

Näen vapautumisen muuttavan elämääni erityisesti helpottavalla tavalla. Tärkeää on myös kokemus sisäisestä rauhasta.

[Petteri]

Odotan helpotusta! Helpotusta jatkuvasta päänsisäisestä vatvomisesta ja murehtimisesta. Vapautumista kontrollin tarpeesta ja monista muistakin typeristä tarpeista. Odotan, että voisin avata silmäni ja nähdä maailman ihmeellisenä tässä hetkessä. Jatkuva poukkoilu tulevassa ja menneessä on todella raskasta, joten eläminen tässä hetkessä antaisi varmaankin sisäistä rauhaa. Odotan myös helpotusta jostakin, josta pidän niin kovin kiinni, että se tekee minut hulluksi. Puristan koko kehollani jotakin ja olen aivan uupunut siihen.

Näen vapautumisen muuttavan elämääni erityisesti helpottavalla tavalla. Tärkeää on myös kokemus sisäisestä rauhasta.

Hyvä, että kerroit odotuksistasi! Laitetaan ne hetkeksi sivuun - niihin voimme palata myöhemmin tarkemmin. Kumpikaan meistä ei vielä tässä vaiheessa voi tietää mitä tulee tapahtumaan, vaikutukset ovat yksilöllisiä. Silti tämä prosessi on todennäköisesti vähintäänkin alku asioiden selkeytymiseen.

Hienoa, kiitos paljon! Odotukset kuulostavat sopivilta. Kysyisin vielä, että kuuluuko meditointi noihin mainitsemiisi "henkisiin materiaaleihin" ? Eli, tulisiko myös se jättää pois?

Meditointi on ok. Onko jokin oppisuunta, jota harjoitat? Henkisillä materiaaleilla tarkoitetaan "ulkopuolisia opettajia". Prosessin tarkoitus on katsoa suoraan omasta kokemuksesta käsin, sen sijasta, että etsitään tietoa suoran kokemuksen ulkopuolelta.


Ja sitten ensimmäinen kysymys. Katso suoraan, tästä hetkestä käsin ja vastaa rehellisesti. Minkälaisia tunteita ja ajatuksia herättää, jos väitän, ettei sinua, Liina, ole, eikä ole ollut koskaan olemassa missään muodossa? Vastaa rauhassa.

[Liina]

Meditointi on ok. Onko jokin oppisuunta, jota harjoitat? Henkisillä materiaaleilla tarkoitetaan "ulkopuolisia opettajia". Prosessin tarkoitus on katsoa suoraan omasta kokemuksesta käsin, sen sijasta, että etsitään tietoa suoran kokemuksen ulkopuolelta.

Ei ole mitään oppisuuntaa, enkä kulje kenenkään ajatusten perässä. Voisi sanoa, että ihan itse olen muokannut henkisyyteni sieltä täältä oivallusten kautta.


Ja sitten ensimmäinen kysymys. Katso suoraan, tästä hetkestä käsin ja vastaa rehellisesti. Minkälaisia tunteita ja ajatuksia herättää, jos väitän, ettei sinua, Liina, ole, eikä ole ollut koskaan olemassa missään muodossa? Vastaa rauhassa.[/quote]

Se tuntuu oudolta ja vieraalta, jotenkin lannistavalta. Olen lukenut ketjuja, ja ymmärrän, että näin on, mutta en millään malttaisi luopua historiastani. Tykkään kaikesta kokemastani, vaikka juuri nyt tuntuukin, että olen vain aiheuttanut sotkua elämässäni. Voimakkain tunne on kuitenkin suru. Ymmärrän, että minun on luovuttava jostain, ja tunnen oloni todella surulliseksi. Tunne tuntuu rinnassa voimakkaana puristuksena.

Huomaan myös, että ajatukset alkavat välittömästi vastustamaan luopumista ja väittämään vastaan. "Kuka sitten muka oli se, joka teki niin ja näin tai eikö se ole vastuutonta ajatella, että se et ollut sinä, joka valitsi tuon opinahjon ja mokaili" Päässäni on selvästi kaksi keksenään väittelevää, joiden touhu ei etene mihinkään.

[Petteri]

Ihan viestini alkuun pieni tekninen juttu: Lainauksen täytyy alkaa aina komennolla [ quote] ja päättyä [ /quote] (ilman väliä siis). Kun painat "post reply" niin pääset vastausnäkymään missä siis kirjoitetaan viesti. Vastausnäkymästä voit tekstikentän alapuolelta valita tekstin minkä korostat ja sitten paina nappulaa "quote" lainatun tekstin oikeasta yläkulmasta. Tämä on ehkä minusta helpoin tapa tehdä lainauksia. Ainoa asia siis oikeastaan mikä noista lainauksistasi puuttui oli se [ quote]-komento alkuun. Oliko liian hankalasti selitetty? Sitten ennen viestin lähettämistä voit painaa "esikatselu"-painiketta niin näet onko "muotoilut" onnistuneet.

Se tuntuu oudolta ja vieraalta, jotenkin lannistavalta. Olen lukenut ketjuja, ja ymmärrän, että näin on, mutta en millään malttaisi luopua historiastani. Tykkään kaikesta kokemastani, vaikka juuri nyt tuntuukin, että olen vain aiheuttanut sotkua elämässäni. Voimakkain tunne on kuitenkin suru. Ymmärrän, että minun on luovuttava jostain, ja tunnen oloni todella surulliseksi. Tunne tuntuu rinnassa voimakkaana puristuksena.

Huomaan myös, että ajatukset alkavat välittömästi vastustamaan luopumista ja väittämään vastaan. "Kuka sitten muka oli se, joka teki niin ja näin tai eikö se ole vastuutonta ajatella, että se et ollut sinä, joka valitsi tuon opinahjon ja mokaili" Päässäni on selvästi kaksi keksenään väittelevää, joiden touhu ei etene mihinkään.

Tämä prosessi saattaa herättää monenlaisia tuntemuksia. Jos ilmenee voimakkaita tunteita tai muuta mielestäsi prosessin kannalta oleellista niin kerro niistä.

Nyt meidän ei ole luovuttava mistään. Riittää, että katsomme miten asiat ovat.

Seuraavaksi tutkitaan hiukan ajatuksia:

Mistä ajatukset tulevat?
Minne ne menevät?
Voitko valita seuraavan ajatuksesi?

[Liina]

Kiitos tekniikkavinkistä!

Mistä ajatukset tulevat?
Minne ne menevät?
Voitko valita seuraavan ajatuksesi?

En kyllä yhtään käsitä, mistä ajatukset tulevat tai minne ne menevät. Aikaisemmin luulin, että tietysti itse tuotan ne, mutta jos nyt oletetaan, että minua ei ole, niin en tiedä. Ne näyttävät elävän omaa elämäänsä, lipuvan itseksensä. Vaikkakin pystyn jollakin tavalla vaikuttamaan niihin, esim. pysäyttämään ajatuksen, ihan vain sanomalla stop.

Toisinaan voin antaa itselleni määräyksiä, vaikka ajatella positiivisia ajatuksia. (Se on kyllä alkanut tuntua teennäiseltä ja tunteiden vastustamiselta, joten en ole sitä enää tehnyt.) Luulen, että juuri seuraavan ajatuksen valitseminen ei onnistu. Lopulta ne kuitenkin ilmaantuvat jostakin, vaikka niille hieman antaisikin tiettyä suuntaa.

[Petteri]

mutta jos nyt oletetaan, että minua ei ole, niin en tiedä. Ne näyttävät elävän omaa elämäänsä, lipuvan itseksensä. Vaikkakin pystyn jollakin tavalla vaikuttamaan niihin, esim. pysäyttämään ajatuksen, ihan vain sanomalla stop.

Unohdetaan olettaminen. Vaikka olisit lukenut, että "minää ei ole" niin sekin on vain uskomus, ennenkuin suora kokemuksesi sen vahvistaa tai todistaa vääräksi.

Nyt riittää, että pysähdyt, istut ja laitat vaikka silmät kiinni ja katsot ajatuksiasi. Mistä ajatukset tulevat ja minne ne menevät? Löydätkö muuta havaintoa kuin lipuvista ajatuksista, jotka katoavat sinne "käsittämättömyyteen"?

Toisinaan voin antaa itselleni määräyksiä, vaikka ajatella positiivisia ajatuksia. (Se on kyllä alkanut tuntua teennäiseltä ja tunteiden vastustamiselta, joten en ole sitä enää tehnyt.) Luulen, että juuri seuraavan ajatuksen valitseminen ei onnistu. Lopulta ne kuitenkin ilmaantuvat jostakin, vaikka niille hieman antaisikin tiettyä suuntaa.

Oletko varma, että annoit itsellesi tosiaan määräyksiä ajatella positiivisia ajatuksia sen sijasta, että tämä "määräys" oli vain yhtälailla ajatus, joka ilmestyi ja katosi siinä missä muutkin ja sitä seurasi vain muita ajatuksia?

[Petteri]

Unohdetaan olettaminen. Vaikka olisit lukenut, että "minää ei ole" niin sekin on vain uskomus, ennenkuin suora kokemuksesi sen vahvistaa tai todistaa vääräksi.

Eli siis täydennän vielä tätä. "ennenkuin suora kokemuksesi sen vahvistaa todeksi tai todistaa vääräksi"

[Liina]

Nyt riittää, että pysähdyt, istut ja laitat vaikka silmät kiinni ja katsot ajatuksiasi. Mistä ajatukset tulevat ja minne ne menevät? Löydätkö muuta havaintoa kuin lipuvista ajatuksista, jotka katoavat sinne "käsittämättömyyteen"?

En löydä muita havaintoja ajatuksista. Ne siis vain tulevat tyhjästä ja lipuvat ohitse, sitten tuleekin jo seuraava jne. Tietysti ajatukset ovat eri tavoilla sävyttyneitä rauhallisesta kiivaaseen, joten ne helposti vaikuttavat tunteisiin ja kehoon.

Oletko varma, että annoit itsellesi tosiaan määräyksiä ajatella positiivisia ajatuksia sen sijasta, että tämä "määräys" oli vain yhtälailla ajatus, joka ilmestyi ja katosi siinä missä muutkin ja sitä seurasi vain muita ajatuksia?

Totta. Tietenkin määräyskin on vain ajatus.

[Petteri]

En löydä muita havaintoja ajatuksista. Ne siis vain tulevat tyhjästä ja lipuvat ohitse, sitten tuleekin jo seuraava jne. Tietysti ajatukset ovat eri tavoilla sävyttyneitä rauhallisesta kiivaaseen, joten ne helposti vaikuttavat tunteisiin ja kehoon.

Ajatukset nousevat tyhjyydestä ja katoavat samaan tyhjyyteen. Hyvä huomio! Ajatukset voivat vaikuttaa tunteisiin ja kehoon.

Jos ajatukset ilmestyvät ja katoavat "hallitsemattomasti", kannattaako niistä vastaan taistella?

Ovatko ajatukset totta? Tarvitseeko todellisuus ajatuksia?

Kenelle ajatukset kuuluvat?

[Liina]

Jos ajatukset ilmestyvät ja katoavat "hallitsemattomasti", kannattaako niistä vastaan taistella?

Ovatko ajatukset totta? Tarvitseeko todellisuus ajatuksia?

Niin.. ei varmastikaan kannata taistella ajatuksia vastaan. Huomaan kuitenkin tekeväni niin, ja se vie kyllä paljon energiaa. Toisaalta huomaan myös, että mieli haluaa jollakin tavalla hallita tuota hallitsematonta ajatusvirtaa.

Ajatukset eivät ole siinä mielessä totta, kuin esim. edessä olevani pöytä on. Pöytä on konkreettinen ja kosketeltava, se jää siihen vaikka en ajattelisikaan sitä. Se mikä ajatuksissa hetken voi olla totta (voin ajatella totta olevaa pöytää) katoaa ajatuksen taas vaihduttua. Suurin osa ajatuksista on kuitenkin tulevaa tai mennyttä, oletusta tai jossittelua, eivätkä ole siis tässä ja nyt.

Todellisuus ei tarvitse ajatusta mihinkään. Kaikki on juuri niin kuin ovat, vaikka kukaan ei ajattelisi sitä. Joki virtaa, vaikka sitä ei ajttele. sydän lyö, vaikka sitä ei ajattele.

Kenelle ajatukset kuuluvat?

Hmmm.... en tiedä. Tarkoitatko, että kuka omistaa ajatukset, vai kuka tuottaa ne?
En tiedä, miten jotain mikä ei ole konkreettista voisi omistaa. Ei mielestäni mitenkään. ainakaan siinä mielessä kuin yleensä asioita omistetaan. Jälkimmäiseen on sanottava, että yhä siellä on se minä, joka ne tuottaa. Tai jotenkin ymmärtäisin myös, että siellä on kaksi: ego ja se toinen.

[Petteri]

Niin.. ei varmastikaan kannata taistella ajatuksia vastaan. Huomaan kuitenkin tekeväni niin, ja se vie kyllä paljon energiaa. Toisaalta huomaan myös, että mieli haluaa jollakin tavalla hallita tuota hallitsematonta ajatusvirtaa.

Onko mieli muuta kuin ajatuksia?

Ajatukset eivät ole siinä mielessä totta, kuin esim. edessä olevani pöytä on. Pöytä on konkreettinen ja kosketeltava, se jää siihen vaikka en ajattelisikaan sitä. Se mikä ajatuksissa hetken voi olla totta (voin ajatella totta olevaa pöytää) katoaa ajatuksen taas vaihduttua. Suurin osa ajatuksista on kuitenkin tulevaa tai mennyttä, oletusta tai jossittelua, eivätkä ole siis tässä ja nyt.

Todellisuus ei tarvitse ajatusta mihinkään. Kaikki on juuri niin kuin ovat, vaikka kukaan ei ajattelisi sitä. Joki virtaa, vaikka sitä ei ajttele. sydän lyö, vaikka sitä ei ajattele.

Eli mikään todellinen ei katoa vaikka ajattelu lakkaisi. Ja vaikka näkisit edessäsi pöydän ja suljet silmäsi ja yrität kuvitella pöytää niin ajatus siitä ei ole ikinä yhtä elävä tai kosketettava kuin se pöytä mikä on fyysisesti kokemuksessasi kun avaat silmät ja kosket sitä.

Hmmm.... en tiedä. Tarkoitatko, että kuka omistaa ajatukset, vai kuka tuottaa ne?
En tiedä, miten jotain mikä ei ole konkreettista voisi omistaa. Ei mielestäni mitenkään. ainakaan siinä mielessä kuin yleensä asioita omistetaan. Jälkimmäiseen on sanottava, että yhä siellä on se minä, joka ne tuottaa. Tai jotenkin ymmärtäisin myös, että siellä on kaksi: ego ja se toinen.

Niin onko ajatusten omistamisella tai tuottamisella eroa? Onko tuottajaa tai omistajaa havaittavissa?

Tutkitaan asiaa: Jos minä on todellinen, sen ei pitäisi kadota vaikka ajattelua ei tapahdu. Tehdään harjoitus missä tutkitaan ns. raakadataa mitä aistejen ja tuntemusten kautta saadaan.

AISTIT:
-Tutki viidellä aistillasi: millaista dataa kukin aisti välittää? Löytyykö aisteista jotain, joka kertoisi minän olemassaolosta?

Vietä ainakin 10-20 minuuttia tutkien puhtaita aistimuksia.
Näkö, kuulo, tunto, haju, maku. Kun olet tutkinut näköaistin, suosittelen sulkemaan silmät tutkiessasi muita aisteja.

Keskity yhteen aistiin kerrallaan.

Todellisuus on tässä ja nyt. Onko totta, että kaikki ns. varma tieto on saatavilla vain nykyhetkestä käsin? Tutki tätä.

Jos haluat tilaa ajatuksilta harjoituksen aikana niin kun huomaat ajatusten ilmaantuvan voit sanoa mielessäsi "plop" ja kuvitella ajatuksen poksahtavan kuin saippuakupla. Toinen vaihtoehto on, että annat vain ajatusten tulla ja mennä, pitäen huomion harjoituksessa. Sillä ei ole väliä mitä ajatus sanoo, vaan sillä mitä voi sanoa varmasti havaittavaksi kokemuksessasi.

[Liina]

Onko mieli muuta kuin ajatuksia?

Niinpä, mieli taitaa olla vain ajatuksia.. ohi lipuvia ajatuksia. Ajatuksetko hallitsevat toisia ajatuksia? Taidan päästä hitusen jyvälle..

Tein aistiharjoituksen ja huomasin, että aistit tapahtuvat kehon tasolla. Silmät näkevät, ja silmät ovat kehossa. Toisaalta voisin sanoa, että MINUN silmät näkevät. Mutta en osaa sanoa missä se minä konkreettisesti on. Sama toistuu muissakin aisteissa, mutta näköaistissa ehkä voimakkaimmin.

Jos mietin, että näköaistia ei olisi, niin kaikki ulkopuolellani kuitenkin tapahtuisi ja jatkaisi eloaan, näköäni ei tarvita. Jos mietin, että mitään aistiani ei olisi, niin kaikki jatkuisi samalla tavalla edelleen. Missä minä olisi tuolloin? Voisiko ajatella, että aistit ovat jonkinlaisia kokemuksia tai tapa havannoida maailmaa.

Todellisuus on tässä ja nyt. Onko totta, että kaikki ns. varma tieto on saatavilla vain nykyhetkestä käsin? Tutki tätä.

Mitä tarkoitat varmalla tiedolla? Sitäkö, minkä voi kokea aistien avulla?