Opasta etsimässä

User avatar
Ronzza
Posts: 25
Joined: Thu Jan 24, 2013 2:43 pm

Opasta etsimässä

Postby Ronzza » Thu Jan 24, 2013 10:41 pm

Hei!

Tosiaan. Eiköhän otsikko kerrokkin jo oleellisen. Opasta siis etsin ja valmis aloittamaan prosessin, näin tiivistetysti :)

User avatar
Ronzza
Posts: 25
Joined: Thu Jan 24, 2013 2:43 pm

Re: Opasta etsimässä

Postby Ronzza » Fri Jan 25, 2013 2:22 pm

Nähtävästi en pystynyt muokkaamaan viestiäni, ainakaan en sitä varten tarkoitettua toimintoa löytänyt. Edellisessä viestissä siis tuli ilmi kaikista oleellisin, mutta ajattelinpa kertoa tähän hieman itsestäni.

Olen 19 vuotias nuori mies ja voisinpa sanoa oman henkisen matkani alkaneen varsinaisesti 15-vuotiaana jolloin sairastuin jonkinlaiseen masennukseen. Millään ei ollut mitään merkitystä ja vuodet vierivät eteenpäin antamatta minkäänlaista hengähdystaukoa kaikesta siitä ahdistuksesta ja pelonsekaisesta olotilasta joka oli aivan uutta minulle tuolloin. Noin vuosi sitten tulin tietoiseksi senkinlaisista käsitteistä kuin henkisyys ja herääminen. Yhdistin tuolloin lähinnä itseäni henk.kohtaisesti kiinnostavat paranormaalit ja yliluonnolliset asiat ns. 'henkisyyteen' ja tämä alkoi loistaa jonkinlaista valoa tielleni.

Olin muutaman kuukauden ajan hyvin onnellinen, olettaen tietynlaisen pelastuksen tapahtuneen, näin ei kuitenkaan käynyt. Kesällä 2012 jo kannabikseen tutustuttuani siirryin kokeilemaan muutaman kerran psilosybiiniä sisältäviä sieniä ja tuolloin näin ensi kertaa todellisuuden 'oikean' luonteen. Hetken aikaa tuon tilan saavuttamisesta ja valaistumisesta tuli minulle pakkomielle, mutta pikkuhiljaa aloin ymmärtämään, että onnellisuuden saavuuttakseni en voi sitä jahdata. Olen mielestäni tällä hetkellä käymässä läpi suurta prosessia jossa egoni, minäni tekee kuolemaa. Viime aikoina olen ollut ikäänkuin jonkinlaisessa välimaastossa. Tämä jakso on ollut hyvin rankka omalta osaltaan, mutta päästääkseni irti elämäni aikana syntyneistä mielihaluista ja tarpeista jotka eivät vain enää kiinnosta minua olen tehnyt parhaani ja lähinnä koittanut tarkkailla koko prosessin etenemistä itsestään. Erilaisten konseptien ja uskomusjärjestelmien kaatuminen etenkin viime viikkoina on ollut vahvaa ja joidenkin asioiden 'läpi' näkeminen paljon helpompaa.

Tällä hetkellä en oikeastaan pysty haluamaan mitään muuta kuin jonkinlaisen pelastuksen, vapautuksen. Olen täysin valmis aloittamaan tämän prosessin ja näkemään, että onko 'minua' oikeasti olemassa. Läpikäymääni tilaa uskon monien kutsuvan sielun pimeäksi yöksi (dark night of the soul) ja tosiaan, olen mielestäni prosessissa jota ei käy enää peruuttaminen vaan kaikista palavin halu tällä hetkellä on saada jonkinlainen rauha ja löytää tuo päätepiste jonka jälkeen etsintäni loppuisi.

User avatar
Method
Posts: 18
Joined: Sun Jan 06, 2013 8:36 am

Re: Opasta etsimässä

Postby Method » Tue Jan 29, 2013 5:52 am

Hei Ronzza,

ja mainiota, että löysit tänne foorumille ja että olet miettinyt asioita. Saan sinun tekstistäsi myös hyvin avoimen ja rehellisen kuvan, joka varmasti auttaa tässä prosessissa, mikäli päätät lähteä siihen mukaan.

Voin toimia oppaanasi, mikäli niin haluat. Ennen kuin lähdemme matkaan, alla kuitenkin muutamia kysymyksiä sekä oletuksia, joiden mukaan etenemme. On tärkeää, että olet valmis sitoutumaan näihin prosessin ajaksi:
  • Vastaat esittämiini kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti oman tämänhetkisen kokemuksesi perusteella. Se mitä olet lukenut aiemmin ei auta tässä prosessissa, vaan kyse on siitä, että tutkit itse omaa havaintoasi tässä hetkessä.
  • Kirjoitamme molemmat pääosin vähintään kerran päivässä, kunnes yhdessä toteamme opastuksen päättyneeksi, minuuden fiktion läpinähdyksi. Olemme LU:ssa havainneet, että opastus toimii parhaiten kun yhteys on melko tiivis. Ilmoitetaan puolin ja toisin, jos tulee jokin este.
  • Jätät muun "henkiseen etsintään" liittyvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi, jotta voit keskittyä tutkimaan pyytämiäni asioita täysipainoisesti. Voit palata niihin opastuksen päätyttyä.
Voitko sitoutua näihin odotuksiin?

Jos vastauksesi on kyllä, voimme aloittaa.

Mieti rauhassa ja kerro, että mitä odotat tältä opastusprosessilta.

Kerroitkin tuossa yllä jo aika paljon, mutta onko vielä jotain muuta? Mitä ajattelet kokevasi, kuulevasi, tuntevasi ja näkeväsi, kun prosessi on päätöksessä ja olet vapautunut?

Mitkä ovat odotuksesi siitä, että miten vapautuminen muuttaisi elämääsi? Mikä muuttuu? Millaista uskot elämäsi olevan vapautumisen jälkeen?

Paljon kysymyksiä, joten pohdi rauhassa vastauksiasi.

-Method

User avatar
Ronzza
Posts: 25
Joined: Thu Jan 24, 2013 2:43 pm

Re: Opasta etsimässä

Postby Ronzza » Thu Jan 31, 2013 12:10 pm

Hei Method!

Olisi mainiota jos voisit toimia oppaanani. Olen valmis sitoutumaan mainitsemiisi odotuksiin.

Hmm, on vaikea mennä täysin sanomaan mitäkö odotan prosessilta kaiken kaikkiaan. Tässä kuitenkin asioita joita toivoisin tapahtuvan ja muuttuvan vapautumisen jälkeen:
- Syvä rauha, onnellisuus ja ilo, ehkäpä paremmin kuvattuna helpotus
- Tietynlaisen 'itsevarmuuden' korostuminen ja voimistuminen ihmissuhteissani, mahdollisimman autenttinen olotila
- Tuon viattomuuden ja lapsenomaisen innostuneisuuden ja leikkimielisyyden takaisinsaaminen pienemmissä tai suuremmissa määrin (joita kokenut satorien yms. kokemuksien avulla)

Olen viimeaikoina kovasti miettinyt, että jos on totta, että minua ei ole, niin mitä tapahtuu kun tämä keho/mielikompleksi kuolee? Ymmärrän, että aivot rekisteröivät kokemukset muistiin ynnä muuta, mutta en ole täysin perillä mitä tapahtuu tälle havainnolle/havainnoitsijalle kun keho katoaa. Olen melko varma, että minuuden illuusion läpinäkeminen poistaa kuoleman pelon tai selkeyttää sitä, mitä sitten tapahtuu, mutta tässä vaiheessa se on minulle täysin epäselvää. Olen itse saanut kokemuksia siitä, että tietoisuus on ikuista, että olemassaoloa ei ole pakeneminen. En kuitenkaan ymmärrä kuinka se tulee yhteen sen kanssa, että minua ei entiteettinä olemassa ole. Tämä on viimeinen 'mutta'ni ennenkuin täysin ymmärrän minkälaiseen prosessiin olen lähdössä, valmis olen siitä huolimatta.

Uskon elämän vapautumisen jälkeen olevan näennäisesti hyvinkin samanlaista. Ulkoisesti tuskin juuri mitään muuttuu, ainakaan vähään aikaan. Olen varma, että minuuden läpinähneenä olisin kykenevämpi luomaan täysin nyt-hetkestä ja se helpottaisi myös elämäni olosuhteita, en pistäisi elämälle vastaan vaan antaisin mennä. Sisäisesti maailmani muuttuisi varmasti paljonkin, uskoisin löytäväni iloa pienimmistä asioista ja oppisin nauttimaan kaikesta suuremmissa määrin.

Vielä viimeinen kysymys tähän väliin: Olen kesällä lähdössä armeijaan ja nyt kevään aikana olisi tarkoitus viedä koulu finaaliin asti (opintoja ei kovinkaan paljon jälellä) ja löytää väliaikaisesti jonkinlaista työtä. Mietityttää vielä se, että miten nämä kyseiset asiat mahtaisivat ratketa jos lähitulevaisuudessa niin sanotusti vapautuisin, olisiko asioiden hoito helpompaa vai jopa ehkä vaikeampaa heti näin alkuun?

User avatar
Method
Posts: 18
Joined: Sun Jan 06, 2013 8:36 am

Re: Opasta etsimässä

Postby Method » Tue Feb 05, 2013 10:32 pm

Hei Method!

Olisi mainiota jos voisit toimia oppaanani. Olen valmis sitoutumaan mainitsemiisi odotuksiin.
Hienoa! Ja pahoittelut, kun en huomannut vastausta aikaisemmin. Lisäsin nyt tämän ketjun siten, että aina kun vastaat, saan siitä ilmoituksen suoraan sähköpostiini.

Opastusprosessin on tarkoitus sujua niin, että pyrimme viesteilemään päivittäin, kunnes opastus päättyy.

Hmm, on vaikea mennä täysin sanomaan mitäkö odotan prosessilta kaiken kaikkiaan. Tässä kuitenkin asioita joita toivoisin tapahtuvan ja muuttuvan vapautumisen jälkeen:
- Syvä rauha, onnellisuus ja ilo, ehkäpä paremmin kuvattuna helpotus
- Tietynlaisen 'itsevarmuuden' korostuminen ja voimistuminen ihmissuhteissani, mahdollisimman autenttinen olotila
- Tuon viattomuuden ja lapsenomaisen innostuneisuuden ja leikkimielisyyden takaisinsaaminen pienemmissä tai suuremmissa määrin (joita kokenut satorien yms. kokemuksien avulla)

Olen viimeaikoina kovasti miettinyt, että jos on totta, että minua ei ole, niin mitä tapahtuu kun tämä keho/mielikompleksi kuolee? Ymmärrän, että aivot rekisteröivät kokemukset muistiin ynnä muuta, mutta en ole täysin perillä mitä tapahtuu tälle havainnolle/havainnoitsijalle kun keho katoaa. Olen melko varma, että minuuden illuusion läpinäkeminen poistaa kuoleman pelon tai selkeyttää sitä, mitä sitten tapahtuu, mutta tässä vaiheessa se on minulle täysin epäselvää. Olen itse saanut kokemuksia siitä, että tietoisuus on ikuista, että olemassaoloa ei ole pakeneminen. En kuitenkaan ymmärrä kuinka se tulee yhteen sen kanssa, että minua ei entiteettinä olemassa ole. Tämä on viimeinen 'mutta'ni ennenkuin täysin ymmärrän minkälaiseen prosessiin olen lähdössä, valmis olen siitä huolimatta.
Hyviä pohdintoja. Jos sinua, ts. minää, ei ole, mitä voisi tapahtua, kun keho kuolee? Jos jotain ei ole, niin voiko mitään tapahtuakaan. Tässä on nyt useita asioita limittäin, joten suosittelen, että lähdemme eteenpäin purkamalla niitä yksitellen. Ei syödä koko kakkua yhdellä suupalalla, vaan katsotaan miten asiat etenevät luonnollisesti.

Uskon elämän vapautumisen jälkeen olevan näennäisesti hyvinkin samanlaista. Ulkoisesti tuskin juuri mitään muuttuu, ainakaan vähään aikaan. Olen varma, että minuuden läpinähneenä olisin kykenevämpi luomaan täysin nyt-hetkestä ja se helpottaisi myös elämäni olosuhteita, en pistäisi elämälle vastaan vaan antaisin mennä. Sisäisesti maailmani muuttuisi varmasti paljonkin, uskoisin löytäväni iloa pienimmistä asioista ja oppisin nauttimaan kaikesta suuremmissa määrin.

Vielä viimeinen kysymys tähän väliin: Olen kesällä lähdössä armeijaan ja nyt kevään aikana olisi tarkoitus viedä koulu finaaliin asti (opintoja ei kovinkaan paljon jälellä) ja löytää väliaikaisesti jonkinlaista työtä. Mietityttää vielä se, että miten nämä kyseiset asiat mahtaisivat ratketa jos lähitulevaisuudessa niin sanotusti vapautuisin, olisiko asioiden hoito helpompaa vai jopa ehkä vaikeampaa heti näin alkuun?
Kiitos vielä kun kerroit odotuksistasi ja sinun on hyvä tässä vaiheessa tietää, että ei ole mitään, jota voisin sanoa, että mitä prosessin aikana tapahtuu lopulta. Kannattaakin olla avoin ja huomata minkälaisia asioita mahdollisesti herää prosessin aikana ja kertoa niistä avoimesti.

Kerroit myös kehon katoamisesta ja jos jokin katoaa, oliko se edes koskaan olemassa? Jos filosofoidaan, niin mitään ei ole olemassa, mutta se ei ole tämän foorumin suora tarkoitus. Pyrimme täällä keskittymään egon, l. minän harhan läpinäkemiseen, siispä seuraava kysymys:

Millaisia ajatuksia / huomioita herää, kun totean, ettei "minää" tai "sinua" ole ollut koskaan olemassa missään muodossa?

User avatar
Ronzza
Posts: 25
Joined: Thu Jan 24, 2013 2:43 pm

Re: Opasta etsimässä

Postby Ronzza » Tue Feb 12, 2013 1:12 pm

Hei taas. Toivottavasti saataisiin prosessi käyntiin nyt vihdoinkin toden teolla :) Tiedän väitteesi, että minua ei ole pitävän täysin paikkansa. Selvästikkään en kuitenkaan tuota asiaa koe koska täällä olen opastusta etsimässä. Se, mitä se minussa aiheuttaa on erilaisia tunnereaktioita.

Ensimmäiseksi tunnen helpotusta, mutta tunnen tuon helpotuksen ikäänkuin helpotuksena siitä, että minua ei olisi egona, mutta tarkkailijana tai jonkinlaisena määrittelemättömänä olentona kuitenkin. En mene asioiden edelle, mutta jos tuota tarkkailijaakaan ei eräänlaisena entiteettinä ole olemassa, tunnen tyhjyyttä, väistämätöntä kaipuuta jonkinlaiseen samaistumiseen koska haluan olla enemmissä tai vähemmissä määrin 'joku' tai 'jokin'. Asiat jotka ovat elämässäni tapahtuneet ovat tapahtuneet, tiedän älyllisesti, että niistä ei ollut kukaan ottamassa kunniaa tai menettämässä ylpeyttään jne. En kaipaa menneisyyteen ansioitteni ja menetyksieni perään, en löydä niiden kautta enää oikeastaan identiteettiä. Asiat ovat kuin ovat. Tarina jota olen vuosien saatossa rakentanut on alkanut menettämään merkitystään ja todellisuuttaan. En toivo rakentavani enää lumetta silmieni eteen, mutta siitä huolimatta nautin elämisestä, ja tämän kokemuksen kaikkine aistinautintoineen haluaisinkin jatkuvan. Väistämättäkin myös kaiken edellä mainitsemani ohella mieleeni tulee ajatuksia puolustaa itseään monilla eri tavoin. Puolustus on kuitenkin viime aikoina vähentynyt entisestään mitä enemmän olen alkanut käsittää, että on hyvin todennäköistä, että minua ei ole eikä koskaan ole ollut.

User avatar
Method
Posts: 18
Joined: Sun Jan 06, 2013 8:36 am

Re: Opasta etsimässä

Postby Method » Tue Feb 12, 2013 8:44 pm

Hei taas. Toivottavasti saataisiin prosessi käyntiin nyt vihdoinkin toden teolla :) Tiedän väitteesi, että minua ei ole pitävän täysin paikkansa. Selvästikkään en kuitenkaan tuota asiaa koe koska täällä olen opastusta etsimässä. Se, mitä se minussa aiheuttaa on erilaisia tunnereaktioita.
Hei,

ja hienoa! Mennäänpä siis eteepäin. Esitän todennäköisesti vielä muutamia, aika suoria kysymyksiä ja on tärkeää, että kerrot vain avoimeksi jos tunteita herää, ja jos herää niin millaisia.

Mistä tiedät, että et koe tuota asiaa (minua ei ole olemassa -asiaa)?

Mitä voit mielestäsi kokea, kun minää ei ole?
Ensimmäiseksi tunnen helpotusta, mutta tunnen tuon helpotuksen ikäänkuin helpotuksena siitä, että minua ei olisi egona, mutta tarkkailijana tai jonkinlaisena määrittelemättömänä olentona kuitenkin. En mene asioiden edelle, mutta jos tuota tarkkailijaakaan ei eräänlaisena entiteettinä ole olemassa, tunnen tyhjyyttä, väistämätöntä kaipuuta jonkinlaiseen samaistumiseen koska haluan olla enemmissä tai vähemmissä määrin 'joku' tai 'jokin'. Asiat jotka ovat elämässäni tapahtuneet ovat tapahtuneet, tiedän älyllisesti, että niistä ei ollut kukaan ottamassa kunniaa tai menettämässä ylpeyttään jne. En kaipaa menneisyyteen ansioitteni ja menetyksieni perään, en löydä niiden kautta enää oikeastaan identiteettiä. Asiat ovat kuin ovat. Tarina jota olen vuosien saatossa rakentanut on alkanut menettämään merkitystään ja todellisuuttaan. En toivo rakentavani enää lumetta silmieni eteen, mutta siitä huolimatta nautin elämisestä, ja tämän kokemuksen kaikkine aistinautintoineen haluaisinkin jatkuvan. Väistämättäkin myös kaiken edellä mainitsemani ohella mieleeni tulee ajatuksia puolustaa itseään monilla eri tavoin. Puolustus on kuitenkin viime aikoina vähentynyt entisestään mitä enemmän olen alkanut käsittää, että on hyvin todennäköistä, että minua ei ole eikä koskaan ole ollut.
Hyviä pohdintoja. Kiitos niistä. Tartutaan tässä vaiheessa ajatuksiin.


Mistä ajatukset tulevat?
Entä mihin ne menevät?
Osaatko sanoa mitä ajattelet seuraavaksi? Tai minuutin päästä? Viiden minuutin?

Kiitos.

User avatar
Ronzza
Posts: 25
Joined: Thu Jan 24, 2013 2:43 pm

Re: Opasta etsimässä

Postby Ronzza » Tue Feb 12, 2013 9:37 pm

Mistä tiedät, että et koe tuota asiaa (minua ei ole olemassa -asiaa)?

Mitä voit mielestäsi kokea, kun minää ei ole?
Suoraan sanoen en tiedäkkään, en vain tunne kokevani asiaa niin. On vaikea sanoa mitä voisin kokea kun minää ei ole. Uskon, että kokemukset olisivat puhtaampia ollen koskemattomia ilman mielen jatkuvaa tulkintaa niistä. Aikaisempien kokemusten perusteella uskoisin asian myös olevan näin. Kokemus ilman minää olisi varmasti tosiaan puhtaampi ja paremman sanan puutteessa vapaampi.
Mistä ajatukset tulevat?
Entä mihin ne menevät?
Osaatko sanoa mitä ajattelet seuraavaksi? Tai minuutin päästä? Viiden minuutin?
Ajatukset ilmenevät itsestään. Hyvin usein ärsyynnyn niiden jatkuvasta ilmaantumisesta ja siitä kuinka en voi vaikuttaa siihen kuin tietyssä määrin, tai ainakin koen pystyväni vaikuttamaan. Menneisyydessä ollessani masentunut uskoin täysin ajatuksieni olevan totta ja se puudutti minua suuresti. Tuntui kuin niiltä ei olisi päässyt karkuun, etenkään niistä kaikista ahdistavimmilta. Vähitellen olen oppinut tarkkailemaan niitä jossain määrin, mutta en silti osaa sanoa mistä ne ilmestyvät (paitsi tyhjästä/ei mistään). Ne ilmaantuvat itsekseen ollen usein liitoksissa sen hetkiseen tilanteeseen. Voin miettiä jotain asiaa tietoisesti, mutta loppupeleissä sekin ajatus tuntuu tapahtuvan itsekseen, ilmaantuvan itsekseen tyhjästä. Ajatukseni myös katoavat hetkessä tyhjyyteen, sen tilalle noustessa taas uudenlainen ajatus jostain. On mahdotonta sanoa mitä ovat ajatukseni minuutin tai viiden minuutin päästä, tai vaikkapa viiden sekunnin. Tosin kuten mainitsin, tuntuu siltä, että nyt jos ajattelen asiaa, että mitäkö ajattelen viiden sekunnin päästä, voin kyetä ohjaaman ajatukseni vaikka asiaan X ja hyvin todennäköisesti mieleni takertuu tuon asian X ympärille, ja näin pystyn sitä asiaa ajattelemaan. Se, miten ja millä tavoin asiaa ajattelen, ja kuinka nopeasti asian unohdan sen korvaantuessa uudella ajatuksella on mielestäni ulottumattomissa siltä seikalta, että olisin kykenevä ajatuksen kontrolliin.

User avatar
Ronzza
Posts: 25
Joined: Thu Jan 24, 2013 2:43 pm

Re: Opasta etsimässä

Postby Ronzza » Thu Feb 14, 2013 3:55 pm

Ajattelin jatkaa sillä koen sen hyödylliseksi. Aikaisemmin ennen ryhtymistäni tähän prosessiin olin tutkinut foorumia ja muita opastusketjuja siinä toivossa, että löytäisin etsimäni sieltä. Muistan tietynlaiset harjoitukset esimerkkinä minän etsimisen tästä tällä hetkellä tapahtuvasta kokemuksesta jne. Olen tarkastellut tätä ja muita vastaavia toisten oppaiden suosimia harjoituksia nyt viimeisten parin päivän ajan samalla kuin antanut tämän opastuksen tapahtua painollansa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että eilen yöllä asioita hautoessani ja tarkastellessani sain jopa pari kertaa välähdyksen siitä, että minua ei ole, mutta sitten hetken jälkeen analysointi jatkui normaaliin tapaan. Tunnen jo olevani hyvin lähellä, itseasiassa tuntuu kuin tämä prosessi tapahtuisi pikkuhiljaa itsekseen hyvin huomaamatta, kuitenkin sitä täyttä realisaatiota odotellessa. Jokatapauksessa, koen, että nyt jatkuva opastaminen olisi todellakin hyödyksi ja arvostaisinkin myös sinulta Method sitä johon molemmat sitouduimme prosessin alussa, vähintään kerran päivässä kirjoittamista (toivottavasti jopa enemmän).

Takaisin eiliseen harjoitukseen ja realisaatioon: Tulin yöllä tulokseen, että se, että en vielä ole löytänyt totuutta kaiken sen etsimisen, ahdistuksen, hien ja verenvuodatuksen jälkeen tuppaa välillä väkisinkin ärsyttämään minua suunnattomasti. Kysyin itseltäni, että kuka ärsyyntyy? Kuka oikeasti on täällä ärsyyntymässä? Oivalsin hetkellisesti, että tuo ärsyyntyminen tai turhautuminen vain on olemassa, mutta kukaan ei omista sitä. Ei ole tarkoitus poistaa tuota turhautumista vaan tajuta että se ei ole kiinni missään todellisessa. Se kasvattaa itse itseään ja ajattelee olevansa minä, vaikka minää ei ole. Tuon jälkeen kuten sanoin, palasin takaisin 'normaaliin' tilaani ja nyt ymmärrän asian jälleen kerran enemmänkin älyllisesti sen sijaan, että kokisin asian olevan näin, tai ehkä paremmin tuntisin kokevani asian näin.

User avatar
Ronzza
Posts: 25
Joined: Thu Jan 24, 2013 2:43 pm

Re: Opasta etsimässä

Postby Ronzza » Fri Feb 15, 2013 6:01 pm

Kolmatta viestiä putkeen, mutta asiahan on näin, että realisaatio tapahtui viime yönä :)

Koitin mm. viimeksi mainitsemieni harjoitusten avulla löytää minää enkä siinä onnistunut. Itseasiassa en muista paljoakaan miten "viimeinen katsominen" tapahtui sillä olin sängyssä, väsynyt ja mielessäni kävin näitä asioita läpi jonkin aikaa kunnes PUM, tai jos se olisi ääni se varmasti olisi "HIiisss.." (koska hyvä jos alustavasti huomasin mitään tapahtuneen). Ymmärsin, että minua ei ole, tai paremminkin ymmärtäminen tapahtui. Ei ollut ketään minua ymmärtämässä, mutta ajatus tai realisaatio ymmärtämisestä ilmeni. Missä se ilmeni? Ei missään, tässä ja nyt, hiljaisuudessa, aivan itsekseen. Kuten mainitsin olin väsynyt, mutta tajuttuani asian tai kun asian tajuaminen oli tapahtunut en vain voinut mennä nukkumaan vaan valvoin pitkään aamulle yli 8 asti noiden tuntien aikana nauttien olostani ja todeten, että tämä on niin obvious, että en voi enää mennä missään nimessä takaisin. Se on mahdotonta, nyt se tapahtui.

Myöhemmin herättyäni tuntui siltä kuin tuo realisaatio olisi kadonnut, mietin itsekseni mistä se johtuisi? Miten niin selvän asian näkeminen voisi olla 'poissa'. Ei se ollut. Meni hetki kunnes sain palautettua mieleeni sen kuinka kaikki tapahtuu tässä ja nyt, itsekseen, autopilotilla eikä ole ketään tekemässä tai ajattelemassa asiaa. Nyt päivän ajan on tuntunut siltä kuin minän harhan läpinäkeminen tulee ja menee, tulee ja menee. Se ei ole yhtä vankka kuin yöllä sen tajutessani, mutta koen, että sitä ei ole enää peruuttaminen. Tällä hetkellä se kuitenkin näyttäytyy hyvin heikkona verrattuna aikaisempaan, mutta se pyörii päässä taukoamatta ja jatkuvasti etsinkin minää kokemuksesta ja kysyn/ajatus kysyy: Kuka minä olen, missä minä olen? Jne jne. Jos tätä tällä hetkellä näkee oppaista kukaan muu kuin method, pyydän kovasti apua minän harhan läpinäkemisen lopullisessa niittauksessa.

User avatar
Method
Posts: 18
Joined: Sun Jan 06, 2013 8:36 am

Re: Opasta etsimässä

Postby Method » Sun Feb 17, 2013 8:24 am

Kolmatta viestiä putkeen, mutta asiahan on näin, että realisaatio tapahtui viime yönä :)

Koitin mm. viimeksi mainitsemieni harjoitusten avulla löytää minää enkä siinä onnistunut. Itseasiassa en muista paljoakaan miten "viimeinen katsominen" tapahtui sillä olin sängyssä, väsynyt ja mielessäni kävin näitä asioita läpi jonkin aikaa kunnes PUM, tai jos se olisi ääni se varmasti olisi "HIiisss.." (koska hyvä jos alustavasti huomasin mitään tapahtuneen). Ymmärsin, että minua ei ole, tai paremminkin ymmärtäminen tapahtui. Ei ollut ketään minua ymmärtämässä, mutta ajatus tai realisaatio ymmärtämisestä ilmeni. Missä se ilmeni? Ei missään, tässä ja nyt, hiljaisuudessa, aivan itsekseen. Kuten mainitsin olin väsynyt, mutta tajuttuani asian tai kun asian tajuaminen oli tapahtunut en vain voinut mennä nukkumaan vaan valvoin pitkään aamulle yli 8 asti noiden tuntien aikana nauttien olostani ja todeten, että tämä on niin obvious, että en voi enää mennä missään nimessä takaisin. Se on mahdotonta, nyt se tapahtui.

Myöhemmin herättyäni tuntui siltä kuin tuo realisaatio olisi kadonnut, mietin itsekseni mistä se johtuisi? Miten niin selvän asian näkeminen voisi olla 'poissa'. Ei se ollut. Meni hetki kunnes sain palautettua mieleeni sen kuinka kaikki tapahtuu tässä ja nyt, itsekseen, autopilotilla eikä ole ketään tekemässä tai ajattelemassa asiaa. Nyt päivän ajan on tuntunut siltä kuin minän harhan läpinäkeminen tulee ja menee, tulee ja menee. Se ei ole yhtä vankka kuin yöllä sen tajutessani, mutta koen, että sitä ei ole enää peruuttaminen. Tällä hetkellä se kuitenkin näyttäytyy hyvin heikkona verrattuna aikaisempaan, mutta se pyörii päässä taukoamatta ja jatkuvasti etsinkin minää kokemuksesta ja kysyn/ajatus kysyy: Kuka minä olen, missä minä olen? Jne jne. Jos tätä tällä hetkellä näkee oppaista kukaan muu kuin method, pyydän kovasti apua minän harhan läpinäkemisen lopullisessa niittauksessa.
Hei Ronzza! Loistavaa,

Koska en tarkalleen vielä tiedä, että mitä harjoituksia olet tehnyt, niin tässä alla yksi oivallinen harjoitus, joka on ollut täällä foorumilla. Uskon, että se olisi hyvä tehdä viimeistään, nyt ellet ole sitä jo tässä muodossa tehnyt.

On "normaalia" että olotila ja ajatus siitä, että minän "vahvuus" vaihtelee. Olen kuvannut itse asiaa joillekin, että sitä on vähän kuin korkki joka on alkuun upoksissa vedenpinnan alla ja yhtä-äkkiä pulpahtaa pintaan... ja välillä voi tulla aalto, joka työntää korkin takaisin pinnan alle - uneen, tarinaan.

Yksi tärkeä asia mielestäni on myös se, että kun oivallus tapahtuu, on edelleen käytössä vain sanoja, joten esimerkiksi sanaa minä, tulee käytettyä varmasti normaalisti.

Mikä se minä loppujen lopuksi on? Se joka kommentoi, selostaa, nimeää? Uskomus? Joka tapauksessa "ei-todellinen", koska minä on illuusio, joka on lähtenyt rakentumaan heti syntymästä lähtien.

Jos myös vielä palaat alkuperäisiin tavoitteisiisi, niin millaisia ajatuksia herää näistä oivalluksista, joita olet saanut?


***

Rauhoitu. Varaa hetki aikaa (30-60min tms.) ja ota kynä ja paperia valmiiksi (kirjoittamalla voi paljastua asioita, joita ei ajattelemalla ikinä uskoisi, tämän varmaan olet kokenutkin prosessin aikana...).

#Rauhoitu hetkeksi. Keskity vain ja ainoastaa näköaistiin. Kastele ns. "pehmeällä katseella", älä tulkitse. Tutki jokaista kysymystä tarpeeksi perusteellisesti:

-Missä näkeminen tapahtuu?
-Löydätkö pelkän näköhavainnon perusteella erillisen: "näkemisen", näkemisen kohteen ja näkijän?
-Mitä näet pelkän näköhavainnon perusteella?
-Löytyykö pelkästä havainnosta mitään "kovaa, konkreettista?" (ei ajattelua)

#Tee sama hajuaistille (haistellessa kannattaa ottaa joku juusto tms. tuoksuva esine lautaselle, ei haistella kädestä):
-Missä haistaminen tapahtuu?
-Löydätkö, pelkän hajuaistin perusteella erillisen "hajun" "hajun kohteen" ja "haistajan"?
-Mitä haistat pelkän hajuaistin perusteella?
-Löytyykö pelkästä hajuaistissa mitään "kovaa, konkreettista?" (ei ajattelua)

Tee sama testi vielä tuntoaistille, kuulolle ja makuaistille. Näin "kaikki" tunnetut aistit on käyty läpi.

Huomaa mitä ajatuksia herää ja mitä tapahtuu, nyt kun olet jo saanut massiivisia oivalluksia.

User avatar
Ronzza
Posts: 25
Joined: Thu Jan 24, 2013 2:43 pm

Re: Opasta etsimässä

Postby Ronzza » Mon Feb 18, 2013 11:58 pm

On "normaalia" että olotila ja ajatus siitä, että minän "vahvuus" vaihtelee. Olen kuvannut itse asiaa joillekin, että sitä on vähän kuin korkki joka on alkuun upoksissa vedenpinnan alla ja yhtä-äkkiä pulpahtaa pintaan... ja välillä voi tulla aalto, joka työntää korkin takaisin pinnan alle - uneen, tarinaan.

Yksi tärkeä asia mielestäni on myös se, että kun oivallus tapahtuu, on edelleen käytössä vain sanoja, joten esimerkiksi sanaa minä, tulee käytettyä varmasti normaalisti.

Mikä se minä loppujen lopuksi on? Se joka kommentoi, selostaa, nimeää? Uskomus? Joka tapauksessa "ei-todellinen", koska minä on illuusio, joka on lähtenyt rakentumaan heti syntymästä lähtien.

Jos myös vielä palaat alkuperäisiin tavoitteisiisi, niin millaisia ajatuksia herää näistä oivalluksista, joita olet saanut?
Hei taas :)

Juu näinhän tässä on viimeaikoina käynytkin, että minän vahvuus on vaihdellut. Esimerkkinä tänään koin hetkellisesti taas minän häviämisen kokonaan, sitten se taas pulpahti pintaan jostain. Tuo mainitsemasi seikka, että sanoja tulee käytettyä vielä niiden seassa useasti myös "minä" on yksi asia joka varmasti (ja ainakin mielestäni) estää illuusion läpinäkemisen pysyvyyttä koska se tuntuu vetävän "minut" takaisin kokemukseen ja hetkeen. Asia helpottuu vähitellen anyways :)

Niin mikä se minä on? Kuten sanoin näin tänään taas hetkellisesti harhan läpi. Se tapahtui toistaessani mielessä harjoituksia ja tajuten lopulta, että minä on ajatus, ajatus ei ajattele joten kuka ajattelee? Ajatus tapahtuu, samoin myös ajatus "minä" joka tuntuu olevan väistämättömästi jokaista tai ainakin melkein jokaista ajatusta edeltävä ajatus tai ajatus joka on yhteydessä muuhun ajatukseen. Ymmärrän täysin järjellisesti minän illuusion ja vielä enemmän tiedän sen olevan totta kun olen sen kokenut. On ihmeellistä kuinka kaikki tuo hetkessä eläminen ilman minää ja olemassaolosta nauttiminen ovat nyt kuin unia vain, tapahtuiko niitä koskaan? Totta kai tapahtui, mutta niiden todentuntuisuus menettää aina hyvin paljon merkitystään kun "minä" tulee takaisin kehiin. Tätä voisin oikeasti verrata täysin unennäkemiseen ja sen unohtamiseen. Vielä paremmin esimerkkinä kävisi selkounien näkeminen jotka tuntuvat kokemuksen ajan välillä todellisemmilta kuin tämä todellisuus, heti unesta herättyä kuitenkin tulee miettineeksi, että tapahtuiko sitä lainkaan.

Alkuperäisiin tavoitteisiini palatessani sen perusteella mitä jo koin ilman minää on tämä juuri se asia mitä kaikista eniten haluan. Se ei ehkä vastaa täysin niihin odotuksiini, että elämä ilman minää on jatkuvaa naurua, hymyilyä jne jne, mutta se vapauttaa taakasta kaikista suurimmalta ollen se mitä olen etsinytkin erilaisten henkisten metodejen ja oppien avulla. Kaikki henkiset gurut puhuvat samasta asiasta, mutta kuitenkin tällä tavoin saman aarteen löytää kaikista helpoimmin ilman turhia uusia uskomuksia ja aatteita :)
-Missä näkeminen tapahtuu?
-Löydätkö pelkän näköhavainnon perusteella erillisen: "näkemisen", näkemisen kohteen ja näkijän?
-Mitä näet pelkän näköhavainnon perusteella?
-Löytyykö pelkästä havainnosta mitään "kovaa, konkreettista?" (ei ajattelua)

- Näkeminen tapahtuu ei missään ja "kaikkialla". Se on olemassa kaikkialla ja kaikessa minne ikinä katsookin. Se tosin rajoittuu siihen alueeseen johon silmät ovat tuolla hetkellä kohdistuneet. Fyysisesti näkeminen tapahtuu silmissä/aivoissa.
- Näkijää ei näköhavainnon perusteella ole, mutta näkeminen tapahtuu + mieli kertoo mikä asia on juuri nähty (leimaaminen). Voisi sanoa (tai mieli haluaa sanoa), että silmät näkevät ja omistavat näkemisen ja sitä kautta se kuuluisi entiteetille "minä", mutta silmät ovat vain instrumenttejä joiden kautta näkeminen tapahtuu.
- Värejä, muotoja, syvyyttä ja etäisyyttä. Kauneutta ja rumuutta. Valoa ja varjoja. Monipuolisen kirjon olemassaolevia asioita ja esineitä.
- Kyllä. Ns. raakadata (sana näiltä foorumeilta). Sen havainnoiminen vaatii kuitenkin ponnistelua ja paremman sanan puutteessa keskittymistä, jotta mieli ei leimaa näkemiä asioita joksikin mitä ne esim. ovat nimeltään.

Tein alustavasti testin ainoastaan näköaistille, mutta se riittäköön näin alkajaisiksi. Oletan, että "perusasiat" joita näköaistin kanssa koin pätevät myös muihin aisteihin.

Palataan taas :)

User avatar
Method
Posts: 18
Joined: Sun Jan 06, 2013 8:36 am

Re: Opasta etsimässä

Postby Method » Mon Mar 04, 2013 8:34 pm

Hienoa kun pääsit vastaamaan. Olen huomannut kohdallani, että se minä joka asustaa tässä keho-mieliyhdistelmissä on vain entistä enemmän ahdistunut mitä enemmän sen harha häviää. Koen vähintään kerran päivässä suurta ahdistusta ja melkein paniikkiakin, tämä kuitenkin toimii mahtavana katalyyttina harhan häviämiselle entisestään ja se tuppaa nopeuttamaan sitä mahtavasti. Minään palaaminen on kohdallani aikamoinen umpikuja, ja jos se tulee esille kärsin suunnattomasti minkä takia ainoa suunta on harhan läpinäkeminen kokonaan ja jatkuvasti (ainakin suurimmassa osin).

Jos sinulla tulee antaa mieleen mitään hyviä harjoituksia edellä mainitsemieni ahdistustilojen kohdalle, jotka voisivat auttaa hyvin ja helpottamaan tuon hetkistä olotilaa niin kerro ihmeessä. Olisin siitä erittäin kiitollinen :)

Vastaus kysymykseesi tähän hetkeen vaikuttamisesta: En pysty vaikuttamaan mielestäni läsnäolevaan hetkeen mitenkään. Tosin se vaikuttaa siltä että pystyisin koska mieli jatkaa selostustaan ja keho liikkuu ja tekee omia juttujaan. Esimerkkinä jos sanon, että voin päättää suljenko tämän koneen jolla kirjoitan nyt niin en voi sitä päättää. Päätös tapahtuu itsestään ja jostain mielen syövereistä ajatus koneen sammuttamisestakin ilmeni täysin itsestään. Ei ollut ketään joka ajatteli ajatuksen/asian olemassaoloon vaan se tapahtui.

User avatar
Method
Posts: 18
Joined: Sun Jan 06, 2013 8:36 am

Re: Opasta etsimässä

Postby Method » Mon Mar 04, 2013 8:37 pm

Kiitos Ronzza viestistäsi.

Mistä tiedät, että on minä, joka on ahdistunut, kun harha häviää?

Miten siis osoitat itsellesi, että se on "minä" joka kokee nuo tunteet? Olisiko mahdollista, että tunne vain tapahtuu ja miten se nimetään, ts. annetaan merkitys asialle, johon aletaan suhtautumaan.

Voiko tunne siis olla hyvä tai huono? Voisiko se olla vain tunne, joka tapahtuu...


-Sami

User avatar
Method
Posts: 18
Joined: Sun Jan 06, 2013 8:36 am

Re: Opasta etsimässä

Postby Method » Fri Mar 22, 2013 8:56 am

Moikka,

Jos sopii niin voisin siirtää osan tästä privaatista keskustelusta tuonne julkiselle puolelle. Lähinnä muutaman kysymyksesi, joihin voin tällöin vastata ja saadaan prosessi jatkumaan. Tässä kuitenkin oma vastaukseni julkisesti.

Yksi kaverini käytti myös aika paljon psykedeelejä (erilaisia sieniä) ja hänellä oli vastaavia kokemuksia. Näistä kokemuksista noustiin kuitenkin entistä vahvempana persoonana esiin.

On mahdollista päästä samoihin tiloihin myös ilman ulkopuolisia aineita, koska tällöin et ole enää riippuvainen mistään ulkoisesta tekijästä, kuten esimerkiksi psykedeeleistä.

Yksi kysymys kuitenkin heräsi minulle: Mistä tiedät, että tuo euforiamainen tila oli sitä, että ego / minä katosi? Miten voit määritellä sen?

En siis kyseenalaista sitä, että näin ei olisi käynyt, mutta koska psykedeelit vaikuttavat aisteihimme, ei niiden kautta saavutettuaj kokemuksia kannata pitää mittarina sille, miltä vapaus minästä tuntuu / näyttää / kuulostaa, ilman niitä.

Olen kuullut myös derealisaatiosta ja nyt kannattaakin unohtaa jo näidenkin asioiden nimet. Olet kokenut sen minkä olet kokenut ja jotta esimerkiksi ympäristö voi vaikuttaa vieraalta ja turvattomalta, siellä SINUSSA täytyy olla joku "minä" joka tulkitsee ympäristön vaaralliseksi ja turvattomaksi.

Jos läpsäiset itseäsi poskelle, tiedät sen tunteen ja voit palata takaisin itseesi. Läps! Sattuiko?

Nuo ovat kokemuksia, omia sellaisiaan ja eivät ne voi estää sinua näkemästä sen läpi, jonka läpi ei voi nähdä, koska sitä minää ei ole ikinä ollut olemassakaan.

Ajattele, yrität nyt aisteilla mitata jotain kokemusta, jota ei voi mitata (minän harhan läpinäkeminen). Siitä tässä prosessissa on kyse, että ymmärrät, että elämä tapahtuu, asiat tapahtuvat, meistä riippumatta, meille kaikille.

Mikä estää sinua rentoutumasta? Kuka sanoo, että et voi rentoutua ja lakata etsimästä?

Mistä voit tietää milloin harhan läpinäkeminen on pysyvää? Mikään ei ole pysyvää, monet suuret aikamme gurut ovat itsekin välillä takaisin minässään, mutta tunnistavat sen "sisäisen selostajan" tai miksi sitä nyt ikinä kutsutakaan ja palautuvat takaisin lopulta tilaan, josta he voivat _vain_ kokea kaiken. Toisin sanoen, ei se ole vaarallista, että tilasi vaihtelevat - niin käy meillä jokaisella, jopa useita kertoja päivässä.

Koulutan itse paljon ja huomaan välillä olevani "minässä" kouluttamassa, kun taas heti sen tunnistettuani saatan palata pikku hiljaa "vapaaksi" ja koulutuskin saa aivan erilaisen rytmin, vapauden. Enkä koe, että pystyn millään tavalla vaikuttamaan tuohon, koska näin vain tapahtuu.

Jokaisen prosessi tähän minän harhan läpinäkemiseen on erilainen. Siksi en voi antaa sinulle mitään yksittäistä neuvoa, että miltä se näyttää tai tuntuu tai kuulostaa, kun olet tilassa, jossa ymmärrät, että minä on vain se tarina. Tarinalla on selostaja (tai selostajia).

Ja jotta asiaan voi heittää vielä lisää paradokseja, niin voitko itse päättää, että lopetat etsimisen, vai tapahtuuko niin vain jossain vaiheessa?

Onko sinulla jokin asia, jonka voit päättää, siis toisin sanoen, voitko valita jonkin asian tapahtuvan?

Jatketaan :) ja hyvää viikonloppua!

-Sami


Return to “Suomeksi”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest