Etsin opasta

[gabie]

Haluan astua portista ja kokea ykseyden, tuletko oppaakseni?

[Ville]

Moi gabie!

Hienoa että olet löytänyt tiesi tänne foorumille. Voin toimia oppaanasi mikäli niin haluat. Ennen opastus prosessin alkua pitää kuitenkin huomioida kolme kohtaa joita toivon sinulta:

1. Vastaat esittämiini kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti oman tämänhetkisen kokemuksesi perusteella. Se mitä olet lukenut aiemmin ei auta tässä prosessissa, vaan kyse on siitä, että tutkit itse omaa havaintoasi tässä hetkessä.

2. Kirjoitamme molemmat pääosin vähintään kerran päivässä, kunnes yhdessä toteamme opastuksen päättyneeksi, minuuden fiktion läpinähdyksi. Olemme LU:ssa havainneet, että opastus toimii parhaiten kun yhteys on melko tiivis. Ilmoitetaan puolin ja toisin, jos tulee jokin este.

3. jätät muun "henkiseen etsintään" liittyvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi, jotta voit keskittyä tutkimaan pyytämiäni asioita täysipainoisesti. Voit palata niihin opastuksen päätyttyä.

Jos nämä kolme kohtaa tuntuvat siltä että pystyt niitä noudattamaan, voimme aloittaa prosessin. Annatko minulle vielä oman etunimesi mitä voimme käyttää prosessin aikana. Se on parempi kuin nimimerkki.

Ville

[gabie]

Hei Ville,

Kiitos viesistäsi ja siitä, että tulit oppaakseni.
Nuo mainitsemasi kolme kohtaa ovat ok minulle. :-)

Etunimeni on Elli

[Ville]

Hienoa, Elli. Eiköhän aloiteta sitten.

Mitä odotat tältä prosessilta? Mitä odotat että tapahtuu kun tämä prosessi on ohitse? Mainitset että haluat "astua portista ja kokea ykseyden". Mitä luulet sen olevan? Kirjoita kaikki mitä mieleen tulee. Myös kaikki hauskat tai nolot ajatukset, kaikki odotukset mitä sinulla on. Tarkasti ja yksityiskohtaisesti.

[gabie]

Hei Ville,

Odotan rauhaa. Tietynlaista suhtautumista asioihin olen jo "oppinut" tai olen muuttunut siitä mitä olen ollut. Mutta luulen, että vielä on paljon tekemistä. Luulen, että valaistuneena saavuttaa tunteen "olla rauhassa" vaikka mitä tahansa tapahtuu. En tarkoita välinpitämättömyyttä enkä vahvuutta vaan tyyneyttä ja rauhaa. Lisäksi sitä, että pystyisin hyväksymään kaiken ja kokemaan ehdotonta rakkautta kaikkea kohtaan. Luulen, että valaistumisella on jokin syvä ja pyhäkin tarkoitus meitä kaikkia varten. Haluaisin sitten myös osaltani jakaa ja auttaa ihmisiä valaistumaan ja pääsemään turhasta "taakasta" ja kohtaamaan ilon ja rauhan. Tämä varmaankin selittää sitä mitä luulen valaistumisen olevan. Minulle on kyllä kerrottu, ettei sitä voi sanoin kuvailla eikä se ole mitään mitä luulee sen olevan, mutta jokainen kuitenkin muodostaa kaikesta oman käsityksenä. Olen myöskin pelännyt tulla valaistuksi, sitä että muuttuisin ja vaipuisin tiedostamattomaan olotilaan. Minän kadottamisen luulen myös kuuluvan valaistumisprosessiin. Olen kokenut tunteen, jossa haluaisin luopua kaikesta ja eritoten rahasta, se ei ole koskaan merkinnyt minulle paljoa, kaikenlainen omistaminen on jotain sellaista, josta haluan luopua. Joskus olen ollut kunnianhimoinen, sitä en ole enää, sillä mielestäni sillä ei ole merkitystä. Luulen, että valaistumisen myötä löytäisin myös sen koko ikäni etsimäni rakkauden tunteen ja täyttäisin sen kaipuun, joka on seurannut minua aina. Olen etsinyt sitä romanttisesta rakkaudesta, mutta todennut aidon rakkauden toteutuvan vain äidinrakkauden kautta.
Tuollaisia ajatuksia minulla on valaistumisesta :-)

Elli

[Ville]

Luulen, että valaistuneena saavuttaa tunteen "olla rauhassa" vaikka mitä tahansa tapahtuu. En tarkoita välinpitämättömyyttä enkä vahvuutta vaan tyyneyttä ja rauhaa. Lisäksi sitä, että pystyisin hyväksymään kaiken ja kokemaan ehdotonta rakkautta kaikkea kohtaan. Luulen, että valaistumisella on jokin syvä ja pyhäkin tarkoitus meitä kaikkia varten. Haluaisin sitten myös osaltani jakaa ja auttaa ihmisiä valaistumaan ja pääsemään turhasta "taakasta" ja kohtaamaan ilon ja rauhan.

Niin kuin itse sanoit, se ei ole sitä mitä luulet sen olevan. Älä odota tällaisia asioita. Kukaan ei tiedä miten prosessi päättyy, mitä näet.

Luulen, että valaistumisen myötä löytäisin myös sen koko ikäni etsimäni rakkauden tunteen ja täyttäisin sen kaipuun, joka on seurannut minua aina. Olen etsinyt sitä romanttisesta rakkaudesta, mutta todennut aidon rakkauden toteutuvan vain äidinrakkauden kautta.

On tärkeää jättää kaikki odotukset pois. Tässä prosessissa katsomme vain sitä mikä on. Tästä lähtien älä lue tarinoita siitä mitä valaistuminen on tai jos sinulla on oivaltaneita ystäviä, älä kuuntele heidän kuvauksiaan siitä mitä he kokevat. On tärkeää että et odota jotain tapahtuvaksi. Et voi tietää mitä tapahtuu, se on ainut asia mitä voit oikeasti tietää. Kiitos että listasit odotuksesi, nyt päästä niistä irti :)

Tämä rakkaus asia saattaa mennä hieman ohi meidän kohteesta, mutta kysyn silti. Miksi luulet että aito rakkaus toteutuu vain äidinrakkautena? Miksi äiti rakastaa lastaan enemmän kuin itseään?

Kerro minulle mitä sinussa herättää seuraava lause:

Sinua ei ole olemassa.

Tutki tarkkaan, tässä hetkessä, omalla suoralla kokemuksella, mitä tunteita ja ajatuksia lause herättää? Miltä se tuntuu kehossa? Missä kohtaa?

[gabie]

Hei,

Ok, lähden tyhjältä pöydältä, enkä odota mitään.

Luulen, että aito rakkaus on ehdotonta rakkautta ja äidin rakkaus lapseensa on sellaista.

Kerro minulle mitä sinussa herättää seuraava lause:

Sinua ei ole olemassa.

Tutki tarkkaan, tässä hetkessä, omalla suoralla kokemuksella, mitä tunteita ja ajatuksia lause herättää? Miltä se tuntuu kehossa? Missä kohtaa?[/quote]

Ensimmäinen reaktio tuohon oli tyrmistys. Sitten tuli tunne, että olen mitätön ja arvoton. Tunsin tunteen tulevan "päin kasvojani" ja tunsin sen sitten kurkussani ja sydämen kohdalla.

[Ville]

Ensimmäinen reaktio tuohon oli tyrmistys. Sitten tuli tunne, että olen mitätön ja arvoton. Tunsin tunteen tulevan "päin kasvojani" ja tunsin sen sitten kurkussani ja sydämen kohdalla.

Onko tässä tunteessa pelkoa? Surua? Ahdistusta? Helpotusta? Iloa?

[gabie]

Ensimmäinen reaktio tuohon oli tyrmistys. Sitten tuli tunne, että olen mitätön ja arvoton. Tunsin tunteen tulevan "päin kasvojani" ja tunsin sen sitten kurkussani ja sydämen kohdalla.

Onko tässä tunteessa pelkoa? Surua? Ahdistusta? Helpotusta? Iloa?

Tuossa ensireaktiossa oli lähinnä aggressiota ja sitten pettymystä. Mutta kun seuraavana päivänä ajattelin samaa, se oli helpompaa. Oli kepeää ajatella niin. Ajattelin, että jos minua ei ole, ei varmasti ole ketään muutakaan..
Mutta sitten tuli monta kysymystä: miksi sitten kuulen, näen, tunnen, ajattelen ja miksi kaikki muutkin tekevät niin? Ja jos sillä ei ole merkitystä, ja jos ketään ei ole, miksi en sitten voi kuulla, nähdä ja tuntea kaikkea sitä ääntä jota maailmassa on, nähdä kaikkea kaiken tämän läpi, jota ei ole? Miksi meillä on keho ja miksi ihmeessä tämä kaikki..?

[Ville]

Tuossa ensireaktiossa oli lähinnä aggressiota ja sitten pettymystä. Mutta kun seuraavana päivänä ajattelin samaa, se oli helpompaa. Oli kepeää ajatella niin.

Hyvä. Kerro jos prosessin aikana nousee vahvoja tunteita. Ne ovat merkki siitä että jotain pitää katsoa. Hyvä että nyt tuntuu kepeältä. Siis jatketaan.

miksi sitten kuulen, näen, tunnen, ajattelen ja miksi kaikki muutkin tekevät niin? Ja jos sillä ei ole merkitystä, ja jos ketään ei ole, miksi en sitten voi kuulla, nähdä ja tuntea kaikkea sitä ääntä jota maailmassa on, nähdä kaikkea kaiken tämän läpi, jota ei ole?

Minkä kaiken läpi näet jota ei ole? Tämän prosessin tarkoitus ei ole nähdä että MITÄÄN ei ole. Maailma on, se ei ole harhaa. Se mikä on harhaa, siitä otamme nyt selvää.

"Minä" on vain ajatus. "Minä" ei ole todellinen niin kuin maailma on. Tämä ei ole oppi minkä annan sinulle, vaan sinun täytyy itse nähdä, tuntea ja ymmärtää tämä. Se onnistuu ainoastaan omalla suoralla kokemuksella.

Tee seuraavat kokeet ja kerro tulokset:
1. Osoita itseäsi sormella siihen kohtaan missä minä on. Missä tämä kohta on?
2. Ole hetki hiljaa paikallasi. Kuuntele mitä ääniä kuulet ympärilläsi. Tarvitsetko minää jotta voit kuulla ääniä vai tapahtuuko kuuleminen ilman minää? Onko äänessä jokin minä vai ei?

[gabie]

Kun pyysit osoittamaan "minää" sormella, osoitin otsaani. Kävi yhtäkkiä mielessä jokin asia tuosta
minästä, jota en osaa selittää. Jotenkin niin, että minä/ego olisi vain ajatus.
Istuin silmät suljettuina ja kuuntelin. Kuulin television äänen tai televisiosta kuului ääntä..
itseasiassa siihen ei tarvittu "minää", sieltä tuli ääntä ilman minääkin :-)

[Ville]

Istuin silmät suljettuina ja kuuntelin. Kuulin television äänen tai televisiosta kuului ääntä..
itseasiassa siihen ei tarvittu "minää"

Hyvä. Palataan tähän asiaan vielä uudestaan. Katsotaan ajatukset ensin, sitten sukelletaan taas aisteihin.

Kun pyysit osoittamaan "minää" sormella, osoitin otsaani.

Eli minä on ensi sijaisesti otsassasi. Ajattelen, siis olen?

Tee seuraava koe:
Istu hijaa paikallasi ja katsele ajatuksiasi. Anna niiden nousta ja mennä, mitä tahansa ajatuksia, ei väliä sisällöllä. Kiinnitä huomio siihen mistä ajatukset nousevat ja mihin ne menevät. Sitten vastaa kahteen hyvin yksinkertaiseen kysymyksiin: Mistä ajatukset nousevat? Mihin ne menevät?

[gabie]

Istuin alas, hiljennyin ja suljin silmäni. Näen värejä, enkä ajattele, tätä olen harjoitellut, mutta
tovin kuluttua tulee jokin ajatus, se nousee muistista ja haihtuu jonnekin. Luulen, että se haihtuu päälaelta.
Kun avaan silmäni ja havaitsen asioita, niistä nousee ajatuksia, eli niitä tulee silmieni ja korvieni kautta, mutta
nekin haihtuvat nopeaan jonnekin ilmaan tai äärettömyyteen.
Jotenkin on vaikeaa ajatella, jopa tänään sattunut ikävä tapaus ei saa "jalansijaa" ja jää pyörimään ajatuksiin.

[Ville]

Istuin alas, hiljennyin ja suljin silmäni. Näen värejä, enkä ajattele, tätä olen harjoitellut, mutta
tovin kuluttua tulee jokin ajatus, se nousee muistista ja haihtuu jonnekin. Luulen, että se haihtuu päälaelta.
Kun avaan silmäni ja havaitsen asioita, niistä nousee ajatuksia, eli niitä tulee silmieni ja korvieni kautta, mutta
nekin haihtuvat nopeaan jonnekin ilmaan tai äärettömyyteen.

En tiedä yrititkö olla ajattelematta. Tämä ei ole kokeen tarkoitus. Tämän kokeen tarkoitus on yksinkertaisesti huomata mistä ajatukset tulevat ja mihin ne menevät. Kokeile uudestaan. Jos ajatukset nousevat muistista, missä tämä muisti on? Voitko osoittaa muistia sormella, siinä se on? Jos ajatukset tulevat aisteista, voitko osoittaa esim. näköä sormella, siinä se on?

Jotenkin on vaikeaa ajatella, jopa tänään sattunut ikävä tapaus ei saa "jalansijaa" ja jää pyörimään ajatuksiin.

Voitko avata lisää sitä mitä tämä tarkoittaa?

Oletko aiemmin tehnyt henkisiä harjoituksia? Minkälaisia? Oletko meditoinut? Lukenut kirjoja, katsellut videoita? Kerro hieman taustasi lisää.

[Ville]

Olen matkoilla viikonlopun. Palaan asiaan maanantaina. Hyvaa viikonloppua!