Sisäisesti vapaa? Opas palveluksessasi.

[mag]

Tavalla tai toisella olet löytänyt tänne foorumille, ja se on hieno juttu. Olemme hyvän ja tärkeän asian äärellä. Varaa tästä ketju omaa työskentelyäsi varten postaamalla viesti alle.

Täällä LU:ssa aloitamme nämä dialogit käymällä muutama perusasiaa läpi alkajaisiksi. Toivon sinulta tämän opastusprosessin ajan seuraavia asioita:

• vastaat esittämiini kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti oman tämänhetkisen kokemuksesi perusteella. Se mitä olet lukenut aiemmin ei auta tässä prosessissa, vaan kyse on siitä, että tutkit itse omaa havaintoasi tässä hetkessä.
• kirjoitamme molemmat pääosin vähintään kerran päivässä, kunnes yhdessä toteamme opastuksen päättyneeksi, minuuden fiktion läpinähdyksi. Olemme LU:ssa havainneet, että opastus toimii parhaiten kun yhteys on melko tiivis. Ilmoitetaan puolin ja toisin, jos tulee jokin este.
• jätät muun "henkiseen etsintään" liittyvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi, jotta voit keskittyä tutkimaan pyytämiäni asioita täysipainoisesti. Voit palata niihin opastuksen päätyttyä.

Kuulostavatko nämä odotukset sellaisilta, joihin voit sitoutua?

Jos kuulostavat, voidaan aloittaa.

Kertoisitko mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki, hassutkin, odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi?

Väitän, että mikään elämässä ei ole persoonallista. Mikä on todiste välittömässä kokemuksessasi, että olet olemassa persoonallisena olentona tässä ja nyt?

[matkalla_kotiin]

hei,

olen matkalla_kotiin, voisitko näyttää tietä?

Kertoisitko mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki, hassutkin, odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi?

Minulla on suuria vaikeuksia vastata tähän mitään. Mieli hakee jatkuvasti vastauksia muistista. Monet ovat sanoneet että havahtuminen ei muuta mitään. Kuitenkin toivon syvempää empatiakykyä. Pienten arkisten asioiden suurempaa arvostusta. Hetkessä elämistä. Parempaa stressinsietokykyä. En osaa kuvitella mitä vapautuminen voisi olla. Se ei ainakaan tee kenestäkään täydellistä ihmistä.

Väitän, että mikään elämässä ei ole persoonallista. Mikä on todiste välittömässä kokemuksessasi, että olet olemassa persoonallisena olentona tässä ja nyt?

Heräsin juuri ja nyt minulla on nälkä. Tähän epämiellyttävään tunteeseen on pesiytynyt "minä". Minulla on nälkä, ja se on epämiellyttävää. Koska "nälkä" tapahtuu minulle, se on osa minua. Nälkä pitää muuttaa ennenkuin voin olla vapaa. Samaistuminen valheelliseen minuuteen tulee muuttaa ennen kuin voin olla vapaa.

Ajattelin että voisi olla hyödyllistä jos tietäisit vähän taustaani. Kahdeksan vuotta sitten sain ylioppilaslahjaksi Anthony deMellon Havahtumisen. Olen varmaan aina etsinyt jotain tiedostamattani, mutta siitä lähtien etsintä on pikku hiljaa voimistunut. Kirja laittoi kyseenalaistaan paljon perusoletuksia. Vuoden 2012 alussa kuulin (neo-)advaitasta / nondualitystä. Siitä lähtien olen lähes joka päivä lukenut, kuunnellut podcasteja tai keskustellut asian ympäriltä. Tässä piileekiin yksi peloistani: en tiedä enää mitä itse ajattelen - mitkä asiat tiedän sydämellä ja mitkä taas ovat "oikeita" advaita -vastauksia. Ymmärrän minuuden harhan mielen tasolla mutta pyytäisin apua sen tuntemisessa sisimmässäni ja totuuden elämisessä. Olen väsynyt etsintään ja haluan olla jo kokonainen.

Heti kun kuulin advaitasta, tiesin jollain intuitiivisella mutta hyvin syvällä tasolla, että nyt ollaan alastoman totuuden äärellä. Kuluvan vuoden aikana on ollut muutamia suurempia oivalluskokemuksia. Olen kuitenkin pyrkinyt olla antamatta niille kauheasti painoarvoa sillä kaikkien muiden kokemusten tavoin ne tulevat ja menevät. Aivan alussa muistan kuinka kyseenalaistin hyvin syvällä tavalla muiden ihmisten olemassa olon (jos kaikki tapahtuu minun kautta niin silloinhan myös luon muut ihmiset, esim vanhempani). Tähän liittyi energian (kundaliini?) liikkumista / vapautumista. Kokemukseen sekoittui kuitenkin myös jonkin verran surua ja pelkoa. Pian mieli otti kokemuksesta vallan ja se väistyi. Pari päivää tämän jälkeen hymy oli todella herkässä ja kaikki näytti, haisi, tuntui, maistui ja kuului erityisen "todelliselta". Aivan kuin todellisuuden ja minun väliltä olisi poistettu jokin filtteri. Toinen kokemus tapahtui vähän myöhemmin kun olin menossa ystävieni kanssa lounaalle. Muistan miten istuessani alas tunsin miten minä ja tuoli jolla istuin olivat kirjaimellisesti samaa. Kuitenkin aikanaan tämäkin kokemus haihtui.

Kiitos avusta,
Henkka

[mag]

olen matkalla_kotiin, voisitko näyttää tietä?

Toki.

Odotuksesi ovat OK, voidaan jättää ne sivuun tässä vaiheessa.

Mitä ajatuksia ja tunteita herää kun sanon:

Sinua ei ole olemassa, eikä ole koskaan ollut.

[matkalla_kotiin]

Sinua ei ole olemassa, eikä ole koskaan ollut.

Herää epäuskoa, koko asian kieltämistä, pelkoa. Eniten ehkä turhautumista. Jos minua ei ole olemassa kuka on tehnyt kaikki saavutukseni elämässä? Kuka on tehnyt päätökset? Kuka on tuntenut tunteet? Mikä edes on "minä"?

[mag]

Herää epäuskoa, koko asian kieltämistä, pelkoa. Eniten ehkä turhautumista. Jos minua ei ole olemassa kuka on tehnyt kaikki saavutukseni elämässä? Kuka on tehnyt päätökset? Kuka on tuntenut tunteet? Mikä edes on "minä"?

Aivan, näyttää siis siltä, että kaiken keskipisteessä on "minä", joka on "saavuttanut, päättänyt, kokenut tunteita, jne". Voitko paikantaa tuon orkesterin tirehtöörin, minän/minuuden, jonnekin? Osoittaa siihen sormella?

[matkalla_kotiin]

Kyseessä on yleinen tunne joka itsessään on hallitseva. Kun yritän tietoisesti mennä minä-tunteeseen putoan ikään kuin tyhjiöön missä ei ole muuta kuin tämänhetkiset aistiärsykkeet. Minä-tunne kuitenkin palaa välittömästi kun maailma imaisee mukaansa.

[mag]

Kyseessä on yleinen tunne joka itsessään on hallitseva. Kun yritän tietoisesti mennä minä-tunteeseen putoan ikään kuin tyhjiöön missä ei ole muuta kuin tämänhetkiset aistiärsykkeet. Minä-tunne kuitenkin palaa välittömästi kun maailma imaisee mukaansa.

Tyhjiössä vielä ollessasi, miksi uskot siihen ensimmäiseen "minä"-ajatukseen joka nousee? Miksi uskot sitä seuraaviin "minä sitä ja tätä" -ajatuksiin? Miksi uskot ajatuksiin ylipäätään? Kertovatko ne hyödyllisiä asioita sinulle päivittäin? Onko mahdollista navigoida muutoin kuin "uskomalla ajatuksiin" päivittäisessä elämässä?

[matkalla_kotiin]

Ajatukseen uskominen ei ole mikään tietoinen valinta, se tapahtuu samanaikaisesti ajatuksen kanssa. Olen kuullut että ajatukset eivät ole henkilökohtaisia, mutta en tunne sitä.

[mag]

Vastaatko vielä loppuihin kysymyksiin.

[matkalla_kotiin]

Tyhjiössä vielä ollessasi, miksi uskot siihen ensimmäiseen "minä"-ajatukseen joka nousee? Miksi uskot sitä seuraaviin "minä sitä ja tätä" -ajatuksiin? Miksi uskot ajatuksiin ylipäätään? Kertovatko ne hyödyllisiä asioita sinulle päivittäin? Onko mahdollista navigoida muutoin kuin "uskomalla ajatuksiin" päivittäisessä elämässä?

Löysin kolme syytä miksi uskon ajatuksiin.

1) Tapa. Kieli, yhteiskunta, muut ihmiset kummunikoivat aivan kuin ajatukset olisivat Totta.

2) Ajatusten persofinointi. Koska ajatukset tapahtuvat minulle, liitän ajatuksiin leiman: "minun".

3) Oman arvon tunto. En ole valmis luopumaan samaistumisesta ajatuksiin, koska mitä sitten jäisi jäljelle?

Ajatukset ovat tarpeellisia jokapäiväisessä elämässä, kun halutaan suorittaa jokin toiminto, mutta suurin osa ajatuksista on tyhjää ja turhaa arvostelua.

Olen ollut ajatuksitta ainoastaan lyhyitä hetkiä meditoidessa, joten en osaa ottaa kantaa voisiko elämää elää ilman että uskoo ajatuksia. Minulla on vahva tunne, että ajatuksia ei tarvitsisi uskoa.

[mag]

2) Ajatusten persofinointi. Koska ajatukset tapahtuvat minulle, liitän ajatuksiin leiman: "minun".

Kuinka niin tapahtuvat sinulle, oletko varma, että se olet sinä, joka liittää niihin leiman?

Kerrotko välittömään kokemukseen perustuen kuinka ajatukset ilmenevät ja kuinka ne katoavat?

[matkalla_kotiin]

2) Ajatusten persofinointi. Koska ajatukset tapahtuvat minulle, liitän ajatuksiin leiman: "minun".

Kuinka niin tapahtuvat sinulle, oletko varma, että se olet sinä, joka liittää niihin leiman?

Kerrotko välittömään kokemukseen perustuen kuinka ajatukset ilmenevät ja kuinka ne katoavat?

Näyttäisi vahvasti siltä että ajatukset nousevat sponttaanisti tyhjyydestä ja myös katoavat sponttaanisti tyhjyyteen. Tätä prosessia on mahdoton hallita. Jos ajatukset tulevat ulkopuolelta, ts. eivät ole osa todellista "minää", silloin me ei voida olla vastuussa niiden sisällöstä. Silloin voi olla mahdollista, että ne sisältävät jo kohteen itsessään: "tämä on Henkan ajatus: nälkä".

Minulla (tai "minulla") ei ole mitään osaa tähän prosessiin. Yhtä hyvin joku voisi syöttää ajatuksia "päähäni" (ajatukset eivät tapahdu missään paikassa, vaan ilmenevät kokemuksena).

Jos jotain asiaa ei ajattele, sitä ei ole olemassa. Kun olen hyvin uppoutunut johonkin tekemiseen, jopa minä-ajatus saattaa lakata jolloin "minä" lakkaan.

[mag]

Loistavaa, hyvää katsomista!

Ajatukset nousevat ilman, että voimme vaikuttaa asiaan mitenkään, meillä ei ole osaa eikä arpaa.

'Minä' on vain yksi ajatus muiden joukossa, mutta poikkeaa muista sikäli, että sen ympärillä pyörii kokonainen virtuaalitodellisuus.

Seuraavaksi tehdään 360 asteen aistidataharjoitus.

Pysähdy. Tutki aistejasi (näkö, kuulo, tunto, maku, haju) ja rentoudu tutkimaan millaista "raakadataa", millaisia aistimuksia (ilman mielen tulkintoja) kukin aisti puhtaimmillaan välittää? Esim. kuuntele jääkaapin hurinaa intensiivisesti, kuin et olisi koskaan sitä aikaisemmin kuunnellut. Katsele ympärillesi 'pehmeällä katseella' (kuin tarkentamaton kameran linssi): mieli rekisteröi kaiken, mutta ei ole tarpeen nimetä mitään. Anna mielen kulkea vapaasti niihin aistihavaintoihin, jotka vaikuttavat kiinnostavilta tutkia. Miltä kehosta tuntuu istua tuolia vasten, jne.

Käytä harjoitukseen aikaa n. 20 min.

Onko aistien välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän olemassaolosta?

Jos teet tämän harjoituksen huolellisesti, niin huomaat rentoutuneesi identiteetistä, on vain yksinkertainen oleminen. Ja sitten voit myös rekisteröidä kuinka "minä" -ajatus yrittää nostaa päätään taas. Rekisteröi "minä"-ajatus, mutta älä usko siihen. Voit ehkä todeta hiljaa:

Kiitos mieleni, että muistutit "minästä", mutta tässä vain nyt on mukava tarkkailla aistihavaintoja ilman "minää", joten valitsen tämän minästä vapaan kevyen olemisen.

[matkalla_kotiin]

Loistavaa, hyvää katsomista!

Ajatukset nousevat ilman, että voimme vaikuttaa asiaan mitenkään, meillä ei ole osaa eikä arpaa.

'Minä' on vain yksi ajatus muiden joukossa, mutta poikkeaa muista sikäli, että sen ympärillä pyörii kokonainen virtuaalitodellisuus.

Seuraavaksi tehdään 360 asteen aistidataharjoitus.

Pysähdy. Tutki aistejasi (näkö, kuulo, tunto, maku, haju) ja rentoudu tutkimaan millaista "raakadataa", millaisia aistimuksia (ilman mielen tulkintoja) kukin aisti puhtaimmillaan välittää? Esim. kuuntele jääkaapin hurinaa intensiivisesti, kuin et olisi koskaan sitä aikaisemmin kuunnellut. Katsele ympärillesi 'pehmeällä katseella' (kuin tarkentamaton kameran linssi): mieli rekisteröi kaiken, mutta ei ole tarpeen nimetä mitään. Anna mielen kulkea vapaasti niihin aistihavaintoihin, jotka vaikuttavat kiinnostavilta tutkia. Miltä kehosta tuntuu istua tuolia vasten, jne.

Käytä harjoitukseen aikaa n. 20 min.

Onko aistien välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän olemassaolosta?

Jos teet tämän harjoituksen huolellisesti, niin huomaat rentoutuneesi identiteetistä, on vain yksinkertainen oleminen. Ja sitten voit myös rekisteröidä kuinka "minä" -ajatus yrittää nostaa päätään taas. Rekisteröi "minä"-ajatus, mutta älä usko siihen. Voit ehkä todeta hiljaa:

Kiitos mieleni, että muistutit "minästä", mutta tässä vain nyt on mukava tarkkailla aistihavaintoja ilman "minää", joten valitsen tämän minästä vapaan kevyen olemisen.

Olen tehnyt nyt harjoitusta muutaman päivän ajan pitkin päivää lyhyistä 30 sek pätkistä pidempiin 20 min kestäviin pätkiin. Vaikutuksena olen huomannut lisääntyneen rauhan joka kestää koko loppu päivän. Olen myös huomannut miten aistidata ei kerro meille mitään "minästä". "minä" rakennetaan sen päälle.

[mag]

OK. Tehdään vielä toinen harjoitus.

Mistä ajatukset ilmestyvät ja mihin ne katoavat? Välittömän kokemuksen pohjalta? Aivot ja mieli ovat oletuksia, uskomuksia, välittömässä kokemuksessa, joten älä viittaa niihin.

On erittäin tärkeää olla valppaana juuri sinä hetkenä kun uusi ajatus ilmestyy. Kun se tapahtuu, sano hiljaa mielessäsi "plop", ja astu ulos ajatuksesta sanomalla:

"Olet vain ajatus, et mitään todellista"

Anna ajatuksen kadota, ja odota uuden ilmestymistä, ja toista prosessi yhä uudestaan.

Huom. mielen kaksi eri moodia: (1) rekisteröi huonetta ympärilläsi (2) tuottaa tarinoita/ajatuksia näkemästään. Jos tämä jaottelu ei tunnu heti selvältä (huolestut esim. siitä, ettet vain ajattelisi pöytää kun vain rekisteröit sen näkökentässäsi), niin keskity vaikka odottamaan ajatuksia, jotka liittyvät johonkin joka ei ole näkökentässäsi huoneessa ympärilläsi, silloin voit olla 100% varma, että ne ovat täyttä tuubaa, fiktiota.

Saatko edellisen harjoituksen tehtyäsi sellaisen tunteen, että "ihan kuin olisin teflonia, johon mikään ajatus ei takerru, eikä jätä jälkiä" ? :)