Etsin opasta

[Jaakko]

Terve vaan. Olen kohta 25 vuotias mies ja olin noin kakskymppiseksi asti masentunut ja hyvin stressaantunut. Yleensä vertailin itseäni muihin ja minätuntoni perustui lähes täydellisesti muiden miellyttämiseen. Tämä johtui varmasti kouluajoilta, jolloin tulin kiusatuksi ja oma-arvoni painui pohjaan. Löysin kuitenkin henkisen puoleni Eckhart Tollen youtube-videoiden kautta ja olenkin nyt etsinyt totuutta itsestäni noin 3 tai 4 vuotta. Olen kokenut muutaman kerran "ei minän -tilan", mutta välähdykset eivät ole suuremmin vakiintuneet elämän kokemukseeni. Toki eteenpäin menoa on selvästi tapahtunut.

Nyt olen kuitenkin siinä pisteessä, että luulen tarvitsevani opastusta. Netissä eri opetusten välillä sukkulointi on auttanut tähän pisteeseen asti ja ensimmäiset vuodet olivatkin pelkästään ns.positiivisia kokemuksia, mutta nyt taustalle on hiipinyt pelkoa, joka tuntuu lamaannuttavan minua etsinnässä. Luulen, että olisi helpottavaa ja vähemmän sekoittavaa ottaa vain yksi selkeä linja mitä seurata. Vieläpä omalla äidinkielellä.

[Jaakko]

Kaikki ovat ilmeisesti varattuja, mutta jaksan kyllä odottaa! Sillä välin luen muiden ketjuja.Tämä tyyli tuntuu jotenkin uppoavan muhun ja vietänkin eniten aikaa päivästä juuri tällä sivustolla.

-Jaakko

[Iida]

Hei Jaakko!

Hyvä että olet tutustunut jo LU:hun ja että olet täällä. Prosessi on siis sinulle varmaan jollain tavalla tuttu?

Sanon heti ensimmäisenä, että täällä ei varsinaisesti etsitä tiettyä tilaa tai kokemusta, sillä kokemukset muuttuvat, kuten itsekin olet huomannut. Kyse on todellisuuden luonteen tutkimisesta, oivalluksesta, joka kylläkin voi tuoda tullessaan monenkinlaisia kokemuksia.

Voitko sitoutua viestittämään vähintään kerran päivässä kunnes näkeminen on kiistatta (meidän molempien mielestä) tapahtunut?
Esitän sinulle aina muutaman kysymyksen, joihin vastaat mahdollisimman rehellisesti omasta tämänhetkisestä kemuksestasi.
Odotan myös että jätät muun etsintään liityvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi.

Miltä tämä kuulostaa? Shall we?

Iida

[Iida]

Kemuksestasi eli KOkemuksestasi. :)

[Jaakko]

Hei Jaakko!

Hyvä että olet tutustunut jo LU:hun ja että olet täällä. Prosessi on siis sinulle varmaan jollain tavalla tuttu?

Sanon heti ensimmäisenä, että täällä ei varsinaisesti etsitä tiettyä tilaa tai kokemusta, sillä kokemukset muuttuvat, kuten itsekin olet huomannut. Kyse on todellisuuden luonteen tutkimisesta, oivalluksesta, joka kylläkin voi tuoda tullessaan monenkinlaisia kokemuksia.

Prosessi on tuttu ja ymmärrän mitä tarkoitat.

Hei Jaakko!
Voitko sitoutua viestittämään vähintään kerran päivässä kunnes näkeminen on kiistatta (meidän molempien mielestä) tapahtunut?
Esitän sinulle aina muutaman kysymyksen, joihin vastaat mahdollisimman rehellisesti omasta tämänhetkisestä kemuksestasi.
Odotan myös että jätät muun etsintään liityvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi.

Miltä tämä kuulostaa? Shall we?
Iida

Pystyn sitoutumaan ja jätän kaiken muun etsintään liittyvän tämän ajaksi.

Alotetaan vain!

[Iida]

Hyvä!

Olet siis ainakin lukenut Tollea, mutta kertoisitko vähän tarkemmin henkisen etsintäsi historiasta.

Ja toiseksi listaa ranskalaisilla viivoilla odotuksesi tältä prosessilta ja siltä millaista olisi nähdä minuuden läpi? Opastusprosessin kannalta on hyödyllistä että mietit ja kerrot mahdollisimman tarkkaan kaikki odotuksesi. Mikä olisi toisin ja millä tavalla?

Iida

[Jaakko]

Hyvä!

Olet siis ainakin lukenut Tollea, mutta kertoisitko vähän tarkemmin henkisen etsintäsi historiasta.

Ja toiseksi listaa ranskalaisilla viivoilla odotuksesi tältä prosessilta ja siltä millaista olisi nähdä minuuden läpi? Opastusprosessin kannalta on hyödyllistä että mietit ja kerrot mahdollisimman tarkkaan kaikki odotuksesi. Mikä olisi toisin ja millä tavalla?

Iida

Tarkemmin kun mietin, taitaa olla kolmas vuosi etsiessäni ja Tollesta kaikki alkoi.. täydellistä helpotusta jatkuvaan ahdistukseen. Mooji, adyashanti,Jeff Foster ja muita satunnaisia seurasi sen jälkeen. Moojin sanoja kuunnellessa noin vuosi sitten tunsin kehossani jonkin äärettömän miellyttävän tunteen.. ja siitä lähtien etsintäni on selvästi muuttunut. Sen jälkeen olen muutaman kerran meditoidessani kokenut vissiinkin satorin, jos oikein olen käsittänyt. Eli kaikki ympärilläni on tuntunut jotenkin tuoreelta.. Ajatukseni merkityksensä menettäneiltä, eikä ollenkaan henkilökohtaisilta. Minä en ollut mitään, mutta minä olin kaikki mitä koin.. mutta nämä olivat todellakin vain välähdyksiä, ennen kuin olin jälleen analysoimassa kokemaani. En kuitenkaan ole koskaan ollut kova meditoimaan. Helpompaa minulle on ohjattu pohdiskelu/meditointi eikä itsekseen hiljentyminen oikein ole helppoa.. Pikkuhiljaa jotain on kuitenkin jäänyt käteenkin näistä, sillä olen selvästi myötätuntoisempi ihminen, kuin ennen. Tiedän myös, että jokin tai joku "näkee" koko ajan tämän kaiken mitä tapahtuu ulkopuolellani ja sisälläni. mutta samastun vielä suuresti esimerkiksi pelkoihini. Ihmis-suhteet ovat muuttuneet paljon, eikä mikään ole enää niin kuin ennen. Pelkään välillä sekoavani tästä kaikesta, mutta toisaalta huomaan sen olevan vain pinnallista pelkoa.. Vaikka saatan joskus päiviäkin olla pelkoni kourissa.

-Minä odotan, että näkiessäni minuuden läpi elämästä tulisi kevyempää
-Ei tarvitsisi stressata eikä jännittää
-Voisin vihdoin tehdä mitä oikeasti itse haluan.
-Olisin vapaa
-Odotan että pelkoni katoaisi
-olisin kokonaisvaltaisesti tyytyväinen
-Olisin oma itseni

Minuuden läpi näkeminen olisi varmasti helpotus..

-Jaakko

[Iida]

-Minä odotan, että näkiessäni minuuden läpi elämästä tulisi kevyempää 
-Ei tarvitsisi stressata eikä jännittää
-Voisin vihdoin tehdä mitä oikeasti itse haluan.
-Olisin vapaa
-Odotan että pelkoni katoaisi
-olisin kokonaisvaltaisesti tyytyväinen
-Olisin oma itseni

Minuuden läpi näkeminen olisi varmasti helpotus..

Elämä itse on aina ollutkin kevyttä. Minkä tahansa illuusion ylläpitäminen sen sijaan vaatii paljon energiaa.

Odotukset kannattaa jättää nyt syrjään, sillä ne estävät katsomasta todellisuutta sellaisena kuin se on. Haluatko nähdä totuuden itsestäsi riippumatta siitä, mitä siitä seuraa? Oivalluksen jälkeen todellisuus pysyy sellaisena kuin se on aina ollutkin, sillä itse asiassa mikään todellisuudessa ei muutu. Tulkinta siitä vain tarkentuu yhden harhan pudotessa pois. 

Tiedätkö mitä? Sitä sinua, joka olisi oma itsensä, ei ole olemassa. 
Mitä ajatuksia tai tunteita herättää se, ettei sitä sinua, sitä erillistä yksikköä, joka olet kuvitellut olevasi, ole olemassa?

Olet maininnut jo useampaan otteeseen pelon. hyvä että olet rehellinen. Mikä sinua erityisesti pelottaa? 
Tutki tätä rauhassa, hengitä syvään kysy pelolta mitä se haluaa kertoa sinulle, mistä varoittaa tai mitä suojella?  Vastaa kun olet valmis... 

Iida

PS. Kun kirjoitat, älä korjaile ja hio vastaustasi. Joskus havaintosi saattaa muuttua nopeastikin. Voit vastata useammallakin viestillä, täydentää kokemuksen muuttuessa tai kun uutta tulee mieleen. 

[Jaakko]

Olet maininnut jo useampaan otteeseen pelon. hyvä että olet rehellinen. Mikä sinua erityisesti pelottaa? 
Tutki tätä rauhassa, hengitä syvään kysy pelolta mitä se haluaa kertoa sinulle, mistä varoittaa tai mitä suojella?  Vastaa kun olet valmis... 
 

Jos teen jotakin väärin ja minusta tulee toimintakyvytön ja menetän järkeni.. Jos jokin menee vikaan prosessissa ja elämän kokemukseni laatu heikkenee dramaattisesti.. Minulla on tietynlaiset perusteet tuolle uskomukselle, sillä edellisen kerran meditoidessani eli joskus kesän alussa meditaatio päättyi siihen että aloin tuntea silmien ja otsan alueen painostavalta. ikään kuin jonkinlaista painetta siellä olisi. myös silmien väsymys alkoi silloin. Tuntemus on täällä vieläkin mutta se ei häiritse ollenkaan ellen takerru ja kehitä tarinaa sen ympärille. Itse asiassa muistan yrittäneeni sillon laittaa lopun tuolle etsinnälle ja puskin ikään kuin väkisin kohti jotakin.. taisin yrittää samaistua näkemiseen. Kuulostaa kyllä aika naurettavalta.. Toisaalta tunnen koko kehoni selvemmin, kuin ennen ja jotenkin tämä muuttuminen kertoo, että se on vaarallista ja voi johtaa johonkin pahaan, kuten sekoamiseen ja osastolle joutumiseen tms. Ymmärrän kylläkin myös sen, että ei minulla ole tuolle mitään konkreettista perustetta, mutta jotenkin vain pelko tulee aina takaovesta ja minä olen voimaton sen edessä.

toiseksi pelkoa on aiheuttanut myös ihmis-suhteiden muuttuminen jotenkin vähemmän merkittäväksi.. Minun puoleltani. Tunnen olevani vähän yksin. Mutta sen asian kanssa olen oppinut jo paremmin olemaan.

Tiedätkö mitä? Sitä sinua, joka olisi oma itsensä, ei ole olemassa. 
Mitä ajatuksia tai tunteita herättää se, ettei sitä sinua, sitä erillistä yksikköä, joka olet kuvitellut olevasi, ole olemassa?
 

se ei herätä oikeastaan minkäänlaisia tunteita. ehkä nyt ihan aavistuksen verran jotain pelkoa.. tai ehkä yhdistin sen tuohon muutoksen pelkoon.
en edes oikein ymmärrä mitä se tarkoittaa tai miltä se tuntuisi kokemuksena.

-Jaakko

[Iida]

Pelkoa on tärkeä tutkia, ettei se estä ihmistä katsomasta kokemustaan täss hetkessä. Pelko on tunne, jonka tarkoitus on suojella meitä vaaralta. Välillä se varoittaa myös aiheettomasti... mutta mieli ja pelko toimii hienosti tehtävässään. Nyt voit kiittää mieltä ja pelkoa siitä että se välitti viestinsä ja on huolehtinut tehtävästään. Tee se ihan oikeasti nyt - hymyile sille ja kiitä sitä.

Tuntemus on täällä vieläkin mutta se ei häiritse ollenkaan ellen takerru ja kehitä tarinaa sen ympärille.

Tämä on todella hyvä oivallus. Ilman tarinaa harva asia häiritsee.

Pohditaan omistamista. Tutki omasta kokemuksestasi:
Mikä tekee jostakin esineestä/asiasta/ihmisestä sinun omasi?
Miten asioista tulee jonkun omia?
Jos jonkin esineen omistaja vaihtuu, muuttuuko itse esine? Mikä muuttuu?

Iida

[Jaakko]

Tuo sohva on minun, koska vaihdoin sen rahaan kaupassa.. Rahasta tuli minun, kun kävin töissä, eli vaihdoin oman aikani rahaan.

Eli se on jonkinlainen sopimus ihmisten välillä, mitä kukakin omistaa. ja se kuinka paljon olen antanut itsestäni sen saamiseksi vaikuttaa siihen kuinka kiintynyt siihen olen.

Olen kiintynyt sellaisiin esineisiin tai ihmisiin, joiden kanssa olen ollut pitkään tekemisissä. ja jos ystävä muuttaa kauas tai kuolee, niin kyllä se tuntuu surulliselta. Se oli mun ystävä.. Oliko meilläkin jonkilainen sopimus siitä ystävyydestä?

Jos sohvani varastettaisiin, niin kyllä sekin harmittaisi, kun sen olen menettänyt.. ja ilman minkäänlaista korvausta. Jos myisin tuon sohvan ja sen omistaja vaihtuu, niin minun pitäisi saada siitä jotain korvaukseksi.. sohvahan ei kummassakaan tilanteessa muuttuisi miksikään, mutta minun sisäinen olotila ja ajatukset kylläkin.

-Jaakko

[Jaakko]

mulla on jotenkin hyvä fiilis tästä. haluan saada tämän etsinnän finaaliin mahdollisimman pikaisesti.. Aikaa on vaan niin paljon käytettäväksi vain tähän ketjuun nyt ku oon jättäny kaiken muun etsintään liittyvän pois :)

[Iida]

Hienoa kuulla. Oma päätöksesi katsoa ja tutkia tosissaan on tärkein tekijä tässä prosessissa. Kannattaa käyttää kaikki liikenevät hetket sen tutkimiseen mitä minä on ja onko sitä todellisuudessa olemassa. Voit milloin tahansa kirjoittaa havaintojasi tai tuntemuksiasi.

Palaan aamulla asiaan.

Iida

[Iida]

Omistamisessa siis asiaan, esineeseen, ilmiöön, tunteeseen, ihmiseen tai melkein mihin vaan liitetään kuvitteellinen nimilappu, joss lukee "MINUN". Jos kaikki ovat samaa mieltä, että jossakin asiassa on näkymätön "Jaakko"-nimilappu, sitä pidetään Jaakon omana. Välillä useampi ihminen liittää mielessään nimilappunsa samaan asiaan tai esineeseen, jolloin sen omistajuus ei ole selvää. "Minun" tarkoittaa että on väistämättä myös jotain "ei-minun" mikä luo erillisyydentunnetta. Nämä nimilaput ovat siis vain ajatuksia, omistamisen kohde ei muutu siitä miksikään.

Siirrytään tutkimaan ajatuksia.

Älä ajattele pientä vihreää sammakkoa.
Pidä huolta ettet vain ajattele pientä vihreää sammakkoa.

Voitko valita ajatuksesi?
Mistä ajatukset tulevat? Mitä ajatukselle tapahtuu kun se on mennyt?

Iida

[Jaakko]

Älä ajattele pientä vihreää sammakkoa.
Pidä huolta ettet vain ajattele pientä vihreää sammakkoa.

Iida

Näin koko ajan ajatuksissani tummanvihreän sammakon, kun luin tuota.

Voinko valita ajatukseni? No jos nyt päätän, että valitsen seuraavaksi ajatuksekseni lentokoneen, niin kyllä se ajatuksena ilmestyy minulle. mutta yleensä ajatukset tuntuvat tulevan itsestään ja saavat minun huomion täydellisesti.

Ajatukset tulevat kuin tyhjästä ja katoavat samalla lailla. mutta jokin sanoo, että ajatukset ovat tärkeitä ja että ne kertovat totuuden..

Mulla ei nyt enempää tuu tekstiä tuosta asiasta, mutta jotenkin hämäräksi se tässä pohtiessa silti jää, että miten asian laita oikeasti on. En vaan tunnu saavan oikein otetta ajatusteni alkuihin ja loppuihin.