Simon itsetutkiskeluketju. Astu peremmälle...

[mag]

Terve Simo,

Täällä LU:ssa aloitamme nämä dialogit käymällä muutama perusasiaa läpi alkajaisiksi. Toivon sinulta tämän opastusprosessin ajan seuraavia asioita:

• vastaat esittämiini kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti oman tämänhetkisen kokemuksesi perusteella. Se mitä olet lukenut aiemmin ei auta tässä prosessissa, vaan kyse on siitä, että tutkit itse omaa havaintoasi tässä hetkessä.
• kirjoitamme molemmat pääosin vähintään kerran päivässä, kunnes yhdessä toteamme opastuksen päättyneeksi, minuuden fiktion läpinähdyksi. Olemme LU:ssa havainneet, että opastus toimii parhaiten kun yhteys on melko tiivis. Ilmoitetaan puolin ja toisin, jos tulee jokin este.
• jätät muun "henkiseen etsintään" liittyvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi, jotta voit keskittyä tutkimaan pyytämiäni asioita täysipainoisesti. Voit palata niihin opastuksen päätyttyä.

Kuulostavatko nämä odotukset sellaisilta, joihin voit sitoutua?

Jos kuulostavat, voidaan aloittaa.

Kertoisitko mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki, hassutkin, odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi?

Ystävällisin terveisin,

Henri

[Simo]

Olen siis luovalla alalla, ja olen huomannut, että virtalähteenä luovissa prosesseissa on usein oma tarve tulla hyväksytyksi. Mietin, mitä onko tuo pitemmän päälle hyvä ajava voima luovuudelle, ja mitä kävisi, jos huomaisin esim. ulkopuolisen hyväksynnän hakemisen täysin turhaksi. Mitä silloin tekisin elämälläni?

Etsin tavallaan suuntaa/tarkoitusta elämälle, helpotusta asioihin, jotka näyttäytyvät negatiivisessa valossa (sosiaalinen elämä on aina ollut jollain lailla pelottavaa, itsensä toteuttaminen laukaisee pelon, epäonnistuminen laukaisee syyllisyyden yms.), ja selvitystä perustavanlaatuisiin kysymyksiin elämästä.

Odotan tämän ketjun myös antavan uusia näkökulmia itsetutkiskeluun.

[Simo]

Joskus tuntuu kanssa, että tää itsensä löytäminen on myös egon toive, toive saada joku siisti identiteetti 'valaistuneena'.

[mag]

Kiitos Simo,

Hyvä, nyt on joitain odotuksia kirjattu ylös, voidaan jättää ne sivuun tässä vaiheessa, ja aloittaa varsinainen työskentely.

Minkälaisia ajatuksia ja tuntemuksia seuraava toteamus herättää sinussa:

"Sinua ei ole olemassa"

(Ei ole olemassa erillistä itseä todellisuudessa).

t. Henri

[Simo]

Ja jos täysin rehellisiä ollaan, niin kuten sanoin, en omaa valtavaa itsekuria, joten en pysty täysin allekirjoittamaan tuota toista kohtaa tuossa, mutta yritän parhaani. Välillä uskon, että tärkeintä on ura ja sen kannalta keskeisten taitojen kehittäminen, välillä (kuten nyt) en ole kiinnostunut urasta, ja hengellisemmät asiat tuntuvat mielekkäämmiltä.

[Simo]

"Minua ei ole olemassa"

Tein itseasiassa toissapäivänä meditaatiota, jossa annoin ajatusten virrata ja etsin muutenkin semmoista hyvän olon, tai hyväksynnän pistettä mielessä. Tehtyäni sitä hetken, tuli hassu kysymys päähän, että missä se minä on ollut kaiken tämän ajan kun olet tässä antanut ajatusten virrata keskenään, ja se kutkutti sisintä, koska se minä oli loistanut poissaolollaan.

En tästäkään huolimatta sanoisi, että perimmäinen asenne minään olisi mitenkään muuttunut. Tällä hetkellä, tuo ajatus, ettei minää/tekijää ole olemassa, tuntuu siltä osin vieraalta, että tunnen tekeväni valintoja, joskaan en aina. Tunnen tuon minäni olevan vahvasti kytköksissä ajatuksiini, joista en oikein saa etäisyyttä. En tunne, että katselisin ajatuksia. Voin joko ajatuksen jälkeen muodostaa uuden ajatuksen, joka arvioi/pohtii, olinko edellisen ajatuksen aikana tietoinen ajatuksesta, tai sitten, jos en kysy, tuntuu, että ajatukset eivät oikein rekisteröidy mitenkään. Että en ole ollenkaan niistä tietoinen. Tai sitten tämä tietoisuus ajatuksista on jotain hienompaa, kuin mitä kuvittelen sen olevan.

[mag]

Ja jos täysin rehellisiä ollaan, niin kuten sanoin, en omaa valtavaa itsekuria, joten en pysty täysin allekirjoittamaan tuota toista kohtaa tuossa, mutta yritän parhaani.

Tarkoitatko siis tätä sitoumusta tähän työskentelyyn: "kirjoitamme molemmat pääosin vähintään kerran päivässä"?

[mag]

Ajattelin nimittäin ehdottaa seuraavaa: laittaisin sulle päivän kysymyksen / eksperimentin aamulla klo 9:ään mennessä ja sä lukisit sen herättyäsi ja kuljettaisit kysymystä mukanasi päivän aikana mitä sitten teetkin, ja vastaisit sitten ennen nukkumaanmenoa. Jos sattuu kiireisempi päivä kohdalle, niin vastaus voisi olla myös: "en kerennyt katsomaan kysymystäsi riittävästi tänään, tarvitsen vielä toisen päivän aikaa sille".

Miltä tämä kuulostaa?

Päivittäisen viestinvaihdon sitoumuksen taustalla on hyvät syyt. Luota oppaasi :)

Mieti myös kuinka paljon haluat tietää totuuden itsestäsi? Onko se vain "nice to have" -juttu, ei niin tärkeää juuri nyt. On mahdollista aloittaa tämä dialogi myös sellaisena ajankohtana uudestaan, jolloin tunnet, että tämä on ykkösjuttu ratkaista elämässäsi. Tai ainakin niin tärkeä, että haluat kuulostella kysymyksiä päivittäin.

Hyvät yöt,

Henri

[Simo]

Toi kuulostaa hyvältä tuo mitä ehdotit. Vaikka mä en voi luvata mitään, kun en tulevasta tiedä, niin pyrin pitämään tän päivätahdin yllä.

[mag]

Huomenta Simo,

Kiitos vastauksesta tuohon kysymykseen: "Sinua ei ole olemassa". Palaan siihen tämän dialogin aikana.

Sitten tämänpäiväiseen asiaan.

Esittäisin alkuun yhden työoletuksen käyttöömme: "Todellista on se mikä ei katoa kun siihen lakkaa uskomasta". Havainnollistan tätä kolmella esimerkillä: pöytä, yliopisto ja Batman.

• Pöytä on todellinen siten kuten voit todentaa itsellesi kokeellisesti sitä koputtamalla.
• Yliopisto on sana, jota käytetään viestinnässämme: "opiskelen yliopistossa", se ei viittaa mihinkään konkreettiseen. Kun sanon, että opiskelen yliopistossa niin voin aivan hyvin olla etäopiskelija, enkä edes koskaan käy rakennuksessa, jonka seinässä on kyltti "yliopisto". Yliopisto on siis abstrakti käsite, ei konkreettinen asia.
• Batman on kuvitteellinen hahmo. Ei Batmaniä ole oikeasti olemassa.

Voidaanko olla näistä määritelmistä yhtä mieltä?

[mag]

PERJANTAIN 17.8. kysymykset

Haluaisin, että katsot seuraavan videon "The pointing experiment", mutta vain kohtaan 2 min 35 sek asti:

http://www.youtube.com/watch?v=gHfD8ozx ... 5McYoIaEuQ

1. Kun tuon videon henkilö osoittaa sormella kameraa kohti, mitä näet? Kerro mitä näet, älä sitä mitä kuvittelet näkeväsi.

Douglas Hardingin "kokeet", kuten "Pointing experiment" ovat erinomaisia, voit tehdä niitä rajoituksetta dialogimme aikana, löytyy joko Youtubesta tai seuraavasta sijainnista:

http://www.headless.org/experiments-video.htm

2. Jos pöydällä on kuppi, ja osoitat sitä, onko osoittamasi kohde 'kuppi' vai 'Simon kuppi'? Kumpi on todellisempi ilmaisu?

3. Pyydän katsomaan ympärillesi huoneessa, jossa olet nyt. Skannaa hitaasti katseellasi kohteita kuten pöytää, käsiäsi näppäimistöllä, jalkojasi, jne. Ole aivan liikumatta, anna vain katseen lipua näissä kohteissa ja tarkastella niitä, niiden muotoja ja sävyjä, niin kuin katselisit niitä ensimmäistä kertaa.

Löysitkö huoneesta mitään mikä on Simon, huomasitko ajatuksen "minun" nousevan?

Minun pöytäni? Minun käteni? Minun kehoni?

Onko todellisuudessa olemassa Simon pöytä ja Simon keho vai vain yksinkertaisesti: pöytä ja keho näkökentässäni?

t. Henri

[Simo]

Vastaus ensimmäiseen: Mieleen tulee, että jos metsässä kaatuu puu, ja kukaan ei ole sitä todistamassa, kaatuuko se silti? Pöytähän käsitteenä on päässä, ja se, mihin pöydällä viitatataan häviää kokemuksesta heti kun käännän päätäni.

Mutta käytännön tasolla voin sanoa ymmärtäväni nää eroavaisuudet. Pöydällä viitataan oikeaan esineeseen, yliopistolla oikeaan rakennukseen tai abstraktiin käsitteeseen, ja batmanilla vain abstraktiin käsitteeseen.

[mag]

Mieleen tulee, että jos metsässä kaatuu puu, ja kukaan ei ole sitä todistamassa, kaatuuko se silti

Tämä kommentti ei ole relevantti dialogimme kannalta, koska katsomme välitöntä kokemusta.

Pöytähän käsitteenä on päässä, ja se, mihin pöydällä viitatataan häviää kokemuksesta heti kun käännän päätäni.

Aivan. Nimet ovat mielivaltaisia ja koko nimeämisprosessi on mentaalinen. Siihen muotoon mihin olemme tottuneet viittaamaan 'pöytä' sanalla, voisimme aivan yhtä hyvin viitata sanalla 'tuoli' tai 'kuppi', ihan kuinka vain sovitaan.

Mutta käytännön tasolla voin sanoa ymmärtäväni nää eroavaisuudet. Pöydällä viitataan oikeaan esineeseen, yliopistolla oikeaan rakennukseen tai abstraktiin käsitteeseen, ja batmanilla vain abstraktiin käsitteeseen.

Hyvä juttu!

[Simo]

1. En pysty kääntämään silmiä sisäänpäin, en koe olevani kykenevä videossa vaadittavaan asiaan. Tämä mielessä pitäen, en näe mitään.

Olin tehnyt näitä jo aiemmin, ja lukenutkin tuolta kaikenlaista, haitanneekohan?

2. Jos kuppi on omani, voisin sanoa, että se on Simon kuppi, mutta huomaan, että tämä on vain tarinaa kupin aiemmasta käytöstä. 'Kuppi' on todellisempi.

3. Huomasin voivani ajatella, miltä tuntuisi, jos asiat, joita omistan, olisivat jonkun muun. Jos tää olis jonkun muun huone ni aattelisin että miten epäsiisti ja likanen, mutta koska tää on oma huone ni ei haittaa. :D

Koen voivani hetkittäin tutkia omaa kehoani aivan, kuin se olisi 'tuolla', niin kuin vaikka tämä pöytä, tai mikä tahansa, mitä näen. Tulee hienovarainen tunne etääntymisestä, mutta samalla ehkä kiinnittyy huomio pään/silmien alueelle.

Tuntuu, kun mennään silmiin/pään alueelle, tai ajatuksiin, en osaa etäännyttää itseäni niistä. En tunne, että ne olisivat 'maailmassa'.

Jos tulee päivän aikana lisää ajatuksia näistä, niin saatan laittaa illalla kommenttia.

[mag]

Olin tehnyt näitä jo aiemmin, ja lukenutkin tuolta kaikenlaista, haitanneekohan?

Ei haittaa. Pääasia, että kun pyydän tekemään kokeita niin et anna vastausta muististasi, vaan KATSOT ja kerrot mitä näet.

En pysty kääntämään silmiä sisäänpäin, en koe olevani kykenevä videossa vaadittavaan asiaan. Tämä mielessä pitäen, en näe mitään.

Aivan, ei ole mahdollista katsoa silmillä sisäänpäin, koska silmät eivät "käänny". Mutta Hardingin kokeet osoittavat kerta toisensa jälkeen, että oma puhuva päämme on vain oletus kun tarkastelemme välitöntä visuaalista kokemusta. Palaamme ehkä tuohon kokeeseen vielä, mutta katso tässä välissä vielä seuraavakin, koska se on hieman erilainen. Jos olet tehnyt sen aikaisemminkin niin yritä katsoa uudestaan raikkain silmin, niin sanotusti:

http://www.youtube.com/watch?v=b0okQCx9 ... sults_main

Vastaa sitten seuraaviin kysymyksin välittömän visuaaliseen kokemukseen pohjautuen:

1. Kuinka monta päätä on putkessa? Yksi vai kaksi?

2. Edellisen jatkokysymyksenä: oletko ollut elämässäsi kasvotusten toisen ihmisen kanssa koskaan?

3. Kun skannaat hitaasti silmilläsi tuon puhuvan pään, Douglasin, kasvojen yksityiskohtia, niin, eikö hänen kasvoissaan ole mahdollista tehdä havaintoja väreistä ja sävyistä? Olisiko järkeenkäypää ajatella, että tämä on mahdollista koska itse olet väritön?

4. Kun katsot Douglasin puhuvan pään liikettä, niin eikö se ole mahdollista havannoida, koska olet itse täysin liikkumatta?

Jos kuppi on omani, voisin sanoa, että se on Simon kuppi, mutta huomaan, että tämä on vain tarinaa kupin aiemmasta käytöstä. 'Kuppi' on todellisempi.

Aivan, ei ole 'Simon' kuppia, on vain tarinaa siitä kuka kyseistä kuppia on käyttänyt viime aikoina.

Onko todellisuudessa mitään omistajuutta?

Väitän, että Simo ei ole koskaan omistanut mitään. Ei ole Simon kehoa tai kämppää tai polkupyörää. Edes niin vähäpätöinen asia kuin kuppi pöydällä ei ole sinun. Voitko nähdä totuuden sisäisessä omistamattomuudessa? Jos kyllä, niin voitko elää tämän mukaan? Jos esim. hukkaat 20 euron setelin, niin et tuntisi mitään kouraisua sisälläsi, koska seteli ei alunperinkään ollut SINUN, se oli vain lompakkosi sisältöä sen aikaa kuin oli. Miten tällainen asennemuutos muuttaisi vaikuttaisi päivittäiseen elämiseesi?