Löytyisikö opas?

[Paka]

Todellakin Sofia

Periaatteessa kaikki tunteet nousevat halun ja pelon akselilta ja ovat niiden sekoituksia erilaisissa suhteissa.

Huomaatko yhteyden ajatuksen ja tunteen välillä?

Miten ajatus laukaisee tunteen, tunne nimikoidaan – uusi laukaisu – tunne voimistuu – lisää nimikointia → hankala noidankehä. Tämä jatkuu loputtomiin kun minä on keskipisteenä.

[Sofia]

Hei,

Niinhän se on. Ajatus ja tunne pelaavat minän ping pong peliä. S.

[Paka]

Tuntuuko sinusta, että olet nähnyt minuuden illuusion lävitse?

[Sofia]

Päkä hyvä,

No kyllä minusta siltä tuntuu. Oikeastaan viimeisimpiä oivalluksia oli tämä käsite Aware Ego, josta puhutaan niin paljon, kuten ehkä tiedät. Olin ajatellut sen kuvaavan tietoisuutta, minän tuolla puolen, ja uskonut tunnistavani sen, mutta sitten tajusin, että sekin on vain Minä, kuten nimikin vielä ihan suoraan sanoi. Se minua nauratti. Sitäkään ei siis ole olemassa. Siis täytyi astua vielä askel taaksepäin ja nähdä sekin vain egona. Tämän tietoisuusleikin luomana egona, mutta silti harhana.

Sofia

[Paka]

Hei,

Olet jo aikaisemmin nähnyt minän läpi hienoa, kerro milloin se tapahtui, mikä sai sinut katsomaan/näkemään?Miltä tämän näkeminen tuntuu, mikä on ero ennen ja jälkeen?

[Sofia]

Hei,

Koetin laittaa yksityisviestin, mutta ei tainnut toimia. Palaan asiaan. S.

[Sofia]

Näitä asioita on aika hankala selittää. Tässä jotain.

Olen tehnyt erilaisia lähinnä buddhalaisia harjoituksia yli kymmenen vuotta, ensimmäinen suurempi oivallus oli vuonna 2008, silloin näin ensimmäisen kerran minän rajojen suhteellisuuden. En silloin kiinnittänyt siihen niin paljon huomiota siinä suhteessa. Maailma vaan avautui, hiljeni, säkenöi, oli täydellinen juuri sellaisena kuin se oli, aktiivisesti ja intensiivisesti läsnä. Katsoin maailmaa uusin silmin, maailma oli sama, mutta minä näin sen toisin. Minulla ei enää ollut merkitystä, vain maailma oli. Myös aika muuttui merkityksettömäksi silloin.

Vuoden 2009 alkupuolella oivalsin lisää ’rajattomasta minästä’, josta käsin arkinen minä oli hyvin rajallinen ja monella lailla ehdonvarainen, siis vain ehdollisesti olemassa rajattomassa ymmärryksessä, tai tietoisuudessa. Silloin tuntui kuin pää olisi vaihdettu.

Vasta tämän viimeisen ’tietoisen minän’ paljastuminen harhaksi tuntui selvittävän kaiken lopullisesti.

Miksi lähdin etsimää? Halusin löytää vapautta ja rauhaa. Elämä ahdisti. Vapauden löysin ja nyt tunnen löytäneeni rauhan myös.

Miltä tuntuu? Aloin tuntea, että ’tiedän’ asioita katsomalla. Osasin vastauksia kysymyksiin, joihin en ennen tiennyt vastausta, joita en ennen ollut lainkaan tajunnut. Asiat eivät enää ole niin ’henkilökohtaisia’, niillä on vähemmän väliä. On vähemmän väliä sillä, mikä on ’minun’ suhteeni niihin . Asiat eivät keskity minuun. Ne vain elävät omaa elämäänsä.

Tämän oivalluksen myötä joku aivan erityinen jännite, joka on pitänyt minua vallassaan niin kauan kuin muistan, hävisi. Puskeminen elämässä eteenpäin lakkasi. Tuli uudenlainen rauha. Tuli rohkeutta, tuli huolettomuutta ja rentoutta ihmssuhteisiin, kun ei jännitä, että mitä minusta ajatellaan. Asiat eivät enää ole suhteessa minuun, niin stressi lievenee. On silti töitä, jotka täytyy tehdä.

[Paka]

Hei,

Kiitos vastauksesta, palaan asiaan huomenna olen tänään reissussa.

Tarkenna vielä mistä minän harha muodostuu? Onko sellaista koskaan ollut? Onko olemassa erillistä minää missään muodossa?

[Sofia]

Oikeastaan kun on vain havaitsemista ei ole ymmärrystä mistä ’minästä’ puhutaan, kun sitä ei ole. Siitä ei ole mitään havaintoa. Kysymys on vain hämmentävä ja absurdi, on vaikea tietää mistä puhutaan.

On kuin kysyisit uudelleen ja uudelleen siitä yksisarvisen sarven väristä.

Vastaan kuitenkin sen mitä kaikesta huolimatta ymmärrän.


Miten harha syntyy?
Harha syntyy itseään vahvistavasta prosessista, jossa kehon toiminta johtaa tyydytykseen. Halulle syntyy subjekti, jonka mieli tuottaa, subjekti omistaa halun itselleen ja myös siten myös pelon siitä, että halu ei tyydyty. Minä uskoo itse olevansa olemassa ja pitää halua ja kehon aktiivisuutta todisteena siitä. Jos kerran on olemassa halua ja toimintaa täytyy olla haluaja, minä. Minä vakuuttaa, että minä tein sen. Sitten se projisoidaan myös toisiin ihmisiin. Tällä samalla periaatteella luodaan Jumala. Jos jotakin tapahtuu täytyy olla tekijä, subjekti.

Minää ei ole koskaan ollut olemassa, on vain keho ja sen elämä, on vain elämän luonnollinen ilmeneminen ihmisessä, se ilmenee myös mielessä ’jonkinlaisena haluna’ tavoitteena elää (ja tuottaa elämää ja suojella sitä).

Ei ole erillistä minää missään muodossa, on vain harha subjektista, johon olemme ehdollistuneet elämämme aikana. Piintynyt käsitys, jonka olemme antaneet hallita.

Oliko tämä se mitä halusit tietää?

Kaikkea hyvää sinulle,

Sofia

[Paka]

Kiitos kattavasta vastauksesta. Annan tämän ketjun nyt muiden oppaiden katsottavaksi.
He saattavat antaa lisäkysymyksiä siitä "yksisarvisen väristä" tai sitten vahvistavat tämän ketjun. Tähän saattaa mennä muutama päivä.

[Sofia]

Hei Päkä,

Kiitos sinulle kärsivällisyydestä tässä keskustelussa. Harvoin tällaista keskustelua pääsee käymään, olen siitä hyvin kiitollinen sinulle.

Sofia

[Paka]

Hei Sofia,

Muut oppaat ovat lukeneet tätä ketjua ja heiltä tässä muutama kysymys/kommentti:

" Olisin hyvin kiinnostunut katsomaan minuuden läpi. Teoriassa tiedän sen olevan olematon, mutta kokemus siitä on vähintään häilyvä." Aloitat tämän ketjun näillä sanoilla. Onko jokin tässä muuttunut opastyksen aikana? Jos on niin mikä? Mitä konkreettista haluat täältä?

T: Päkä

[Sofia]

Hei,

Minun oli aika vaikea aloittaa tämä ketju millään sanoilla, koska en tiennyt mikä teidän opetuksenne on ja mikä minun ymmärrykseni suhteessa siihen on. En juurikaan lukenut muita ketjuja tms. ennen aloittamista. Halusin olla rehellinen, mutta en voinut olla varma ja ilmoittaa siis alun perin tietäväni kaikkea. Sitähän ei koskaan tiedä. Halusin sanoa, että jotakin tiedän, mutta olen utelias edelleen, varsinkin sen suhteen, miten elämä edelleen ehkä muuttuu tai muuttuko?

Mikä on muuttunut? Tietenkin nyt tiedän mikä teidän opetuksenne on ja mikä oma ’ymmärrykseni’ ’näkemiseni on suhteessa siihen. Olen nähnyt teidän terminologianne ja ’metodinne’. Tiedän nyt enemmän kuin aloittaessani. Olen viisastunut.

Olo on selvästi selkeämpi myös itseni suhteen, rauhallisempi. Varmaan oivallus vahvistui ja tiivistyi ja sain luottamusta siihen, että niin on, ja kuinka havaitsee kun minä ei häiritse. Nyt voin selkeämmin tarkkailla mikä elämässä muuttuu mistäkin syystä. Asiat selkenevät myös itselle, kun ne joutuu kirjoittamaan ja kuvaamaan toiselle, niin vaikeaa kuin se välillä onkin ja epäilyttää puhummeko samaa kieltä. Enhän minä tästä aiemmin ole kenenkään kanssa kommunikoinut. Omassa mielessäni vain arvaillut.

Konkreettisesti tämä on auttanut minua hahmottamaan oman tilani ja rohkaissut etenemään tähän suuntaan. Olen kiinnostunut myös mahdollisesti jatkamaan jollain tavoin, kunhan nyt ensin selviän tästä. Uteliaisuus on edelleen.

[Paka]

Tiedän nyt enemmän kuin aloittaessani. Olen viisastunut.

Tämän foorumin tarkoitus ei ole tietää enemmän tai viisastua vaan ainoa tehtävä on nähdä oma kohtaisesti minän illuusion läpi! Minättömyyden näkemistä ei etsitä tiedolla, päättelyllä, ei edes kognitiivisella oivalluksella, vaan suoran kokemuksen mukaan tuomalla näkemisellä. Mikään viisaus kautta tieto ei palvele tätä näkemistä.

Oletko 100% varmuudella nähnyt että minää ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan?

[Sofia]

Hei,

Ymmärrän hyvin, että kysymys ei ole viisastumisesta. Siksi tämä kommunikointi onkin osin hankalaa. Viisastuminen on kaikesta huolimatta tapahtunut myös, kun sitä kysyttiin. Mikään lukeminen ei auta muuta kuin ymmärtämään jälkikäteen sen minkä sitten on kokenut. Lukeminen ei voi sinne viedä. Toisaalta jos et ole kuullut koko asiasta, et ehkä ymmärrä mitä tapahtuu, vaikka koetkin minättömyyden. Elelet vaan niinkuin ennenkin.

Minättömyyteen ei voi päästä mitenkään ajattelemalla, tiedän sen. Se on vain oivallus, tilan muutos, jos sallit sen sanan, jonkin putoaminen pois, ei ole havaintoa eikä kokemusta minästä enää, on vain tyhjyys siinä missä ennen oli minä:). Se on minusta olennaisinta, muu on teoriaa ja ajattelua. Ei havaintoa eikä kokemusta minästä millään lailla.

On kuin sinua ohjaava voima olisi lakannut ja olisit yhtäkkiä vapaa. Se on pikemmin ajattelun lakkaamisen tuote kuin ajattelemisen tuote. Ajatusten lakkaamisen salliminen. Kaiken odottamisen lakkaamisen salliminen. Aistiminen on hyvä tie.

Kysymykset minästä ohjaavat ajatuksia uudelleen ja uudelleen vain ajattelemaan, eikä lakkaamaan. Ellei hahmota ajattelun ja näkemisen eroa, juuttuu vain lisää ajatteluun, yrittää ja yrittää uudelleen ja uudellen löytää logiikkaa, kun sitä ei ole. Ei ole mitään selitettävää. Se on turhaa. Kaikki selittäminen on turhaa, muuten kuin toisille kommunikoinnin vuoksi.

Toivoisin voivani vakuuttaa sinutkin, enkä vain itseäni, se vakuuttaisi minuakin lisää :).