tarvitsisin oppaan

[Maahinen]

huomenna pääsen vastaamaan tuntoja,
mukavaa lauantaita

t. M

[Maahinen]

Terve taas

Mieli on aika taitava siirtämään tulevaisuuteen kaikkea. Tyyliin " sitten kun olen vapaa" , " sitten kun olen nähnyt", sitten kun sitä ja tätä".

Olen huomannut tämän, tulevaisuus on jo osaksi suunniteltu jos mieltä uskon.

Turhautuminen on ihan ok, muistan kyllä itsekkin prosessin aikana sen tunteen. Jopa niin, että kerran ulkoillessani ja tutkiessani aistimuksia huusin ääneen " miksen mä helv*tti tajua?" Sen jälkeen oli hiljaista. Ja sen jälkeen tuli vahva kokemus siitä, että enhän " minä" voi tätä koskaan tajuta. Miten minä voisi tajuta tai tietää, paketoida ymmärrettäväksi elämän mysteeriä :)

Samantyylinen tuli minulla jokupäivä sitten, päässäni vaan kuului ilontäyteiset sanat "Minä olen vapaa"-kunnes hoksasin että lauseen alussa on pari sanaa liikaa.

Mutta alkaako ketjuuntuminen, jos vain huomaa ajatuksen ottamatta sitä tosissaan? Plop?

Ei ketjuuntuminen ala jos on hereillä eli ei lähde seuraavien ajatuksien mukaan, mutta ei ole helppoa olla lähtemättä:)

Tämä menee jotenkin niin että tarinat kulkevat yläpuolella ja seuraan niitä pohjalta ja tietysti välissä olen sotkeutunut täysin yläpuolen tarinaan. Tämä seuraaja/tarkkailija/isot silmät se ei kommentoi eikä ota kantaa, -------------------------mutta että oon pihalla---------------------
Jos voin seurata ns.minää, tarinaa ja huomata tämmösen tarkkailijan niin kuka sitä tarkkailijaa katsoo? Oon jotenki taas alussa koko *kirosana* savotassa.

Jos uskomus siis perustuu ajatukseen ja tunteeseen niin tullaan siihen, että jos en usko mihinkään ajatukseen niin silloin ei mitään ole.

Katso ja tunnustele tätä rauhassa elämässä. Herättääkö tämä jotain tunteita? pelkoa/helpotusta/iloa/ neutraaliutta?[/quote]
No en minä tiedä, se on varmaan että hajoan palasiksi, katson peiliin ja siellä ei ole mitään, katselen ympärilleni eikä sielläkään ole mitään ja ei ole katselijaa eikä mitään enkä silti ole tajuttomana. Kaikki mitä on yrittänyt tehdä on ihan hukkaan heitettyä aikaa ja mitään tarkotusta ei ole millään...

Periaatteessa tajuan että me eletään tarinoissa ja tarinat viestittelee keskenään, niinku oltais nukketeatterissa ja minä heiluttelen yhtä nukkea ja muut omiaan ja me kaikki otetaan ihan vakavasti nukkejen elämä. Mieli on tikun varressa ja ohjaa nukkea ja voi mahoton minkälaisia episodeja me saahaan aikaan.

tutki että mikä on mieli/ ego?

En osaa sanoa, varmaan kaikki mitä koetan sanoa on jostain kuultua/luettua, aivan kuten kaikki kaikkien mielipiteet, ei ne ole kenenkään omia ne on kerättyjä ja niitä huudellaan omina.

Mutta mietin sellaista että mieli on varasto/muisti, vertailija, ajatuksien kerääjä/kokoaja ja välittäjä. Työkalu jota tarvitaan että voidaan nyt elää tätä elämää. Ego on osa mieltä ja yhtä suurien tunteitten kanssa, sellainen valekuningas. Se tietää mikä on hyvää ja mikä on huonoa ja ollaanko me parempia mitä naapurit ja jos ei niin miksei olla ja mitä pitäs tehdä että olo tulisi paremmaksi ja kun olo paranee niin se muistaa varoittaa että pian menee päin persettä. Lisäksi se muistaa mahottoman hyvin milloin joku on loukannut jne....

Sellainen ajatus tuli mieleeni kun mietin etten löydä mieltä
- ajatukset tapahtuvat- mieli niitä noukkii niin jos ajatuksia ei uskota, ei ole mieltäkään-se herää aina ajatuksien ilmaantuessa.

Hienoa! Kertooko siis määritelmä tai sana todellisuudesta mitään?
Mikä on Maahinen/ Sinä?

Ei sana voi kertoa oikein mitään ja Maahinen on tarina, kimppu ajatuksia/uskomuksia/tunteita ja jatkuvasti muuttuva.

*puistelee päätään*

t. Maahinen

[kilppuli]

Olen huomannut tämän, tulevaisuus on jo osaksi suunniteltu jos mieltä uskon.

Eli tulevaisuus on vain ajatuksissa ja mielikuvissa. Toki sitä on elämässämme maailmassa välillä ihan tarpeen suunnitella, mutta ymmärrämme myös sen että suunnitelmaan takertuminen rajoittaa, ja monesti myös valmistaa pettymykselle jos elämä ei menekkään niin kuin ajatukset ovat odottaneet tai halunneet.

Samantyylinen tuli minulla jokupäivä sitten, päässäni vaan kuului ilontäyteiset sanat "Minä olen vapaa"-kunnes hoksasin että lauseen alussa on pari sanaa liikaa.

Ymmärrän. Sitä oivallusta voisi kuvata parhaiten hiljaisuus, yksikään sana tai lause ei voi sitä kuvata.. On vain oleminen. Kun näkee sanojen harhaanjohtavuuden, voi yhtälailla vapautua myös käyttämään niitä.

Ei ketjuuntuminen ala jos on hereillä eli ei lähde seuraavien ajatuksien mukaan, mutta ei ole helppoa olla lähtemättä:)

Totta :) Siksi voikin olla hyvä antaa ajatusten tulla ja mennä, tarttumatta niihin sen kummemmin. Joitakin ajatuksia voi olla ihan hyväkin tutkia, mutta kun kerran on ymmärtänyt että yksikään ajatus ei ole todellisuus itse, niiden " lankaan" ei tarvitse uppoutua. Voi aina vähänkuin tarkistaa. Kuka kokee tämän? Onko tämä totta?

Tämä menee jotenkin niin että tarinat kulkevat yläpuolella ja seuraan niitä pohjalta ja tietysti välissä olen sotkeutunut täysin yläpuolen tarinaan. Tämä seuraaja/tarkkailija/isot silmät se ei kommentoi eikä ota kantaa, -------------------------mutta että oon pihalla---------------------
Jos voin seurata ns.minää, tarinaa ja huomata tämmösen tarkkailijan niin kuka sitä tarkkailijaa katsoo? Oon jotenki taas alussa koko *kirosana* savotassa.

Et ole ollenkaan alussa, tosi hyviä huomioita! On aika yleistä että nähtyä että minää ei ole, tulee vähänkuin hetkeksi luotua väli-identitetti eli samaistutaan tarkkailijaan ja luullaan että siellä on joku joka tarkkailee. Voit koittaa etsiä tätäkin tarkkailijaa,onko sitäkään? Vai onko vain tarkkailu?

Katso ja tunnustele tätä rauhassa elämässä. Herättääkö tämä jotain tunteita? pelkoa/helpotusta/iloa/ neutraaliutta?

No en minä tiedä, se on varmaan että hajoan palasiksi, katson peiliin ja siellä ei ole mitään, katselen ympärilleni eikä sielläkään ole mitään ja ei ole katselijaa eikä mitään enkä silti ole tajuttomana. Kaikki mitä on yrittänyt tehdä on ihan hukkaan heitettyä aikaa ja mitään tarkotusta ei ole millään...[/quote]

Se mikä on todellista ei hajoa palasiksi vaikka lakkaisit uskomasta siihen. Kyllä, käsitys minästä uskomuksineen alkaa hajoamaan. Mikään todellinen ei katoa. Se on jokaiselle omanlainen kokemus ja prosessi. Anna sille aikaa, katsele rauhassa. Eikö toisaalta ole hieno huomata, että ei tarvitse väkisin yrittää mitään?

Periaatteessa tajuan että me eletään tarinoissa ja tarinat viestittelee keskenään, niinku oltais nukketeatterissa ja minä heiluttelen yhtä nukkea ja muut omiaan ja me kaikki otetaan ihan vakavasti nukkejen elämä. Mieli on tikun varressa ja ohjaa nukkea ja voi mahoton minkälaisia episodeja me saahaan aikaan.

Kuka sitä nukkea heiluttelee?

Mutta mietin sellaista että mieli on varasto/muisti, vertailija, ajatuksien kerääjä/kokoaja ja välittäjä. Työkalu jota tarvitaan että voidaan nyt elää tätä elämää. Ego on osa mieltä ja yhtä suurien tunteitten kanssa, sellainen valekuningas. Se tietää mikä on hyvää ja mikä on huonoa ja ollaanko me parempia mitä naapurit ja jos ei niin miksei olla ja mitä pitäs tehdä että olo tulisi paremmaksi ja kun olo paranee niin se muistaa varoittaa että pian menee päin persettä. Lisäksi se muistaa mahottoman hyvin milloin joku on loukannut jne....

Eikö ole toisaalta jopa koomista,että me uskotaan sokeana johonkin mieleksi kutsuttuun, jota ei voi edes nähdä, koskettaa, haistaa tai maistaa? :)

Mikä on Maahinen/ Sinä?
Ei sana voi kertoa oikein mitään ja Maahinen on tarina, kimppu ajatuksia/uskomuksia/tunteita ja jatkuvasti muuttuva.

Mitä tämä herättää?

Onko jotain muita kysymyksiä tai ajatuksia noussut?

Leppoisaa päivää :)

Kilppuli

[Maahinen]

no katos viesti jonka kirjoitin, ehkä se meinaa että pitää kirjoittaa yksinkertaisemmin:)

Eli tulevaisuus on vain ajatuksissa ja mielikuvissa.

Kyllä eikä sitä silloin ole, kuten ei mennyttäkään.

On aika yleistä että nähtyä että minää ei ole, tulee vähänkuin hetkeksi luotua väli-identitetti eli samaistutaan tarkkailijaan ja luullaan että siellä on joku joka tarkkailee. Voit koittaa etsiä tätäkin tarkkailijaa,onko sitäkään? Vai onko vain tarkkailu?

Tilanteeni on tällä hetkellä sellainen etten voisi väittää vielä näkeväni minuuden harhan läpi vaikka tunnun sen tajuavan.
Tämä tarkkailijajuttu tuntuu avaimelta, koetan saada siitä selvän.

Se mikä on todellista ei hajoa palasiksi vaikka lakkaisit uskomasta siihen. Kyllä, käsitys minästä uskomuksineen alkaa hajoamaan. Mikään todellinen ei katoa. Se on jokaiselle omanlainen kokemus ja prosessi. Anna sille aikaa, katsele rauhassa. Eikö toisaalta ole hieno huomata, että ei tarvitse väkisin yrittää mitään?

On hienoa huomata kuinka asiat etenevät, mieli vaan ihmettelee että miksi juuri nyt tajuaisin jotain. Miten muka on mahdollista että viestittelemällä toisen kanssa ymmärtäisit asioita kun joku toinen voi istua ja tuijottaa 10v seinään ymmärtäen/tai ei jne...

Kuka sitä nukkea heiluttelee?

villinä arvauksena -> vois ajatella että ei ole mitään nukkea heiluteltavana-tai vois ajatella että elämä heiluttaa ja mieli lisää siihen omat pikku mausteensa

Eikö ole toisaalta jopa koomista,että me uskotaan sokeana johonkin mieleksi kutsuttuun, jota ei voi edes nähdä, koskettaa, haistaa tai maistaa? :)

on se koomista ja eipä tässä tarvitse älyllä leuhottaa ainakaan

Mikä on Maahinen/ Sinä?
Ei sana voi kertoa oikein mitään ja Maahinen on tarina, kimppu ajatuksia/uskomuksia/tunteita ja jatkuvasti muuttuva.


Mitä tämä herättää?

Onko jotain muita kysymyksiä tai ajatuksia noussut?

Herättää surua ainakin.
Olen itse yksi suuri kysymysmerkki, kysyn kun tulee mieleen

kiitoksia

t. "Maahinen"

[kilppuli]

Tosi hienoja havaintoja!

Tilanteeni on tällä hetkellä sellainen etten voisi väittää vielä näkeväni minuuden harhan läpi vaikka tunnun sen tajuavan.
Tämä tarkkailijajuttu tuntuu avaimelta, koetan saada siitä selvän.

Hyvä! Tuntuu oleelliselta muistuttaa, että mitään ei varsinaisesti löydy. Mitään kirkkaita ja välähdyksekkäitä tajuamis hetkiä harvemmin tapahtuu. On hankala nimetä yhtä selkeää hetkeä jolloin näkeminen tapahtusi, se on enemminkin kuin vähän kerrallaan mureneva vanha raunio. Uskomuksia ja ajatuksia nousee katsottavaksi, jokaisen voit kuitenkin katsoa tuoreeltaan, onko tämä tosiaan totta? Vaatiiko tämä uskomista, tarinaa, mielikuvia?

On hienoa huomata kuinka asiat etenevät, mieli vaan ihmettelee että miksi juuri nyt tajuaisin jotain. Miten muka on mahdollista että viestittelemällä toisen kanssa ymmärtäisit asioita kun joku toinen voi istua ja tuijottaa 10v seinään ymmärtäen/tai ei jne...

Miten on mahdollista että lintu lentää? Miten on mahdollista että kehossa on käynnissä varmaan tuhansia prosesseja (ruuansulatus, verenkierto,yms)? Miten on mahdollista että suusta tulee ääntä? Miten on mahdollista että sataa lunta?
Elämä on ihmeitä täynnä. Elämä itse on ihme. Sinä olet myös. Ihan yhtälailla, kuin sekin että kukka kasvaa. Se vaan tapahtuu.Ihmeellistä.

Kuka sitä nukkea heiluttelee?

villinä arvauksena -> vois ajatella että ei ole mitään nukkea heiluteltavana-tai vois ajatella että elämä heiluttaa ja mieli lisää siihen omat pikku mausteensa

Veikkaamalla voi voittaa :) Heiluttelijaa ei tosiaan voi paikantaa, nimetä, tunnistaa. Elämä sanana kuvastaa sitä mielestäni myös hyvin.

Herättää surua ainakin.

Kerro tästä surusta vielä. Mitä suru on?
Suru on ihan ok, kaikki tunteet on. Nekin nousevat ja poistuvat itsestään, monesti vieläpä luonnollisemmin kun emme tee tunteista sen kummempia tarinoita.

Tarkastele vielä kumpi on enemmän totta?

Katsominen tapahtuu - vai minä katson?
Käsi nousee – vai minä nostan kättä?
Jalat liikkuvat - vai minä kävelen?
Ajattelu tapahtuu – vai minä ajattelen?
Tekeminen vain tapahtuu – vai minä teen?

Voitko oikeasti kontrolloida mitään?

Vastaile ja tutkiskele kiireettä, saattaa olla että en pääse huomenna kirjoittelemaan, on muutto käynnissä ja vähän avoinna onko netti milloin käytettävissä, mutta pian palataan!

Kilppuli

[Maahinen]

Hei taas, tsemppiä muuttoon

Hyvä! Tuntuu oleelliselta muistuttaa, että mitään ei varsinaisesti löydy. Mitään kirkkaita ja välähdyksekkäitä tajuamis hetkiä harvemmin tapahtuu. On hankala nimetä yhtä selkeää hetkeä jolloin näkeminen tapahtusi, se on enemminkin kuin vähän kerrallaan mureneva vanha raunio.

Tämä on hyvä pitää mielessä kiitos kuistutuksesta, en oikeastaan odota ainakaan enää mitään "suurta", kaikki aikanaan ja tavallaan.

Kerro tästä surusta vielä. Mitä suru on?

Yhdistän tämän surun luopumiseen tai siltä se tuntuu. Ei se sellaista huomattavaa surua ole, vaan jotenkin rinnalla kulkevaa. Se on tunne jonka otan vastaan ja annan mennä tai ainakin koetan toimia niin.

Tarkastele vielä kumpi on enemmän totta?

Katsominen tapahtuu - vai minä katson?
Käsi nousee – vai minä nostan kättä?
Jalat liikkuvat - vai minä kävelen?
Ajattelu tapahtuu – vai minä ajattelen?
Tekeminen vain tapahtuu – vai minä teen?

Voitko oikeasti kontrolloida mitään?

Itseasiassa harjoittelen tätä kokoajan, katsoessani "koetan päästä tilaan" katsominen tapahtuu ja sama muissakin.
Käyn sellaista vuoropuhelua että katson ja tunnen katsojan ja sanon että koska sitä ei löydy ei sitä ole vaan se on opittua ja jatkan katsomista tai kävelyä yms..
Minää ei ole joten kaikki tapahtuu ja ilman minän/mielen kontrollia.

Sellainen "kuori" olo on aika tiheään tai sellainen "avaruuden" täyttämä, voi olla mielikuvitusta tai totta, aika näyttää.

t. Maahinen

[kilppuli]

Kiitos, netti hoitui hyvin joten pääsinkin jo tänään vastailemaan.

Kerro tästä surusta vielä. Mitä suru on?

Yhdistän tämän surun luopumiseen tai siltä se tuntuu. Ei se sellaista huomattavaa surua ole, vaan jotenkin rinnalla kulkevaa. Se on tunne jonka otan vastaan ja annan mennä tai ainakin koetan toimia niin.

suosittelen että käyt lukemassa täältä blogista tuon kohdan 7 Falling erityisesti:
http://markedeternal.blogspot.fi/p/start-here.html

Tunteet saa tulla ja mennä. Niitä vastaan ei kannata käydä sotiin vaan huomata ja antaa lipua itsestään pois. Aina se ei ole helpointa, mutta käy helpommaksi kun muistaa että tunteisiin liittyy käytännössä aina joku tarina tai uskomus. Tällöin tunteet voivat hienosti tulla näyttämään kiinnikkeitä. Ja mitä enemmän on vapautunut ehdollistumista sitä enempi tulee tilaa luonnostaan nousevalla rauhalle, selkeydelle, ilolle ilman sen kummempaa syytä. Näin ainakin itse kuvailisin.

Voisit nyt lukea tämän ketjun läpi. Katsoa onko joku tähän liittyen vielä auki, jos on voidaan vielä jatkaa opastusta. Jos tuntuu että minän harhan läpi on nähty, laitan viimeiset kysymykset tulemaan ja pyydän vielä muita oppaita lukemaan ketjun läpi.

Raikkautta päivään!

[Maahinen]

huomenna koetan illalla lukea ketjun läpi,

t. Maahinen

[Maahinen]

Tervehdys, joo sain luettua läpi viestiketjun. Olen ymmärtänyt minän harhan, mutta tämä selkenee varmasti vielä enemmän. Laita vaan kysymykset tulemaan ja vastaan huomenillalla jos suinki ehdin.

Ja erittäin paljon kiitoksia opastuksesta:)

t. "Maahinen"

[kilppuli]

Huomenta!

Tässäpä nämä kysymykset, vastaile niihin suht laajasti.

1) Onko olemassa erillistä minää missään muodossa? Onko sellaista koskaan ollut?

2) Selitä yksityiskohtaisesti omasta kokemuksestasi, mikä erillisen minän illuusio on, miten se saa alkunsa ja miten se toimii. Kuvaa sitä siten kuin näet sen nyt. ( Voi olla hyvä kuvitella että selittäisi jollekkin joka ei ole koskaan kuullutkaan aiheesta)

3) Miltä tuntuu nähdä tämä? Mikä on ero siihen, mikä tilanne oli ennen dialogin aloittamista? Kerro muutaman viime päivän kokemuksestasi.

4) Mikä oli viimeinen asia, joka kallisti vaa'an ja sai sinut katsomaan?

5) Voitko päättää, valita tai kontrolloida elämän tapahtumia? Onko sinun mahdollista saada asioita tapahtumaan? Anna esimerkkejä omasta kokemuksestasi

6) Onko mitään lisättävää?

Kiitos sinulle!

Kilppuli

[Maahinen]

1) Onko olemassa erillistä minää missään muodossa? Onko sellaista koskaan ollut?

Mieli luo minän ajatuksien/mielikuvien kautta ja kun ajatusta ei oteta totena/uskota ei ole näin minääkään eikä ole koskaan ollutkaan.

2) Selitä yksityiskohtaisesti omasta kokemuksestasi, mikä erillisen minän illuusio on, miten se saa alkunsa ja miten se toimii. Kuvaa sitä siten kuin näet sen nyt. ( Voi olla hyvä kuvitella että selittäisi jollekkin joka ei ole koskaan kuullutkaan aiheesta)

Uskon olevani minä ja koska minää ei ole on se harhaa.
Ajatukset tapahtuvat . Mieli nappaa ajatuksia ja niihin liitetään tunteita ja niistä syntyy uskomuksia ja minä syntyy. Se syntyy varhaislapsuudessa ympäristön vaikutuksesta.

3) Miltä tuntuu nähdä tämä? Mikä on ero siihen, mikä tilanne oli ennen dialogin aloittamista? Kerro muutaman viime päivän kokemuksestasi.

No nyt tuntuu paljon selvemmältä, alussa oli aika sekava olo, vihasta turhautuneisuuteen. Ennen tämän viestittelyn aloittamista palaset ei tuntuneet olevan kohdillaan kuten nyt tuntuu. Oikeahkot palaset oli näkösällä ja olleet jo pitkään, mutta tämän myötä ne löysi paikoilleen ja se tietysti tuntuu hyvältä.

4) Mikä oli viimeinen asia, joka kallisti vaa'an ja sai sinut katsomaan?

Tajuaminen että ajatukset tapahtuvat. Ne syntyvät ja menevät...pulputtava lähde.

5) Voitko päättää, valita tai kontrolloida elämän tapahtumia? Onko sinun mahdollista saada asioita tapahtumaan? Anna esimerkkejä omasta kokemuksestasi

Tämä on vaikea kysymys minulle. Ymmärrän tämän minättömästä näkökulmasta, kaikki tapahtuu, menet virran myötä ja otat vastaan mitä on. Et silloin yritä etkä kontrolloi. Valinnat teet sen suhteen miten asennoidut tapahtumiin.
Kuitenkaan en voi sanoa voivani elää minättömänä tällähetkellä vaan edelleen harjoittelen minättömyyden "tilaa" pitkälle näillä harjoituksilla joita keskustelussa on tullut vastaan.

6) Onko mitään lisättävää?

Sain paljon ja kiitän siitä.

t. Maahinen

[kilppuli]

Kiitos vastauksistasi ja rehellisyydestäsi :) Menee varmaan muutama päivä, kun muut oppaat lukevat ketjun läpi. Jos tulee välillä ajatuksia, kysymyksiä niin käy vaan kirjoittelemassa.

Hienoa päivää!

Kilppuli

[Maahinen]

Terve

Jäi kertomatta muutaman viimepäivien kokemuksista. Kuten mainitsin olen jatkanut harjoituksia, seuraillut mielen nimeämistä, kehon tuntemuksia ja katsomista. Kävellessä "keho kävelee", katsomisessa "katsominen tapahtuu" jne periaatteella. Mitään "välähdyksiä" en ole kokenut ja en odota näin käyvänkään. Tämä prosessi tuntuu etenevän, nopeudesta en tiedä enkä lopputuloksestakaan jos niin voi asian ilmaista.

Mikä on muuttunut todella paljon on suhtautuminen tapahtumiin. Minun ei tarvitse uskoa eikä pelätä mitään ajatusta, ei mitään tunnetta. Tunne on jotain jonka mieli nimeää, ajatus on jotain joka ilmestyy ja mieli tekee siitä sopan jos annan näin käydä. Voin seurata tapahtumia "etäämpää", kertoa itselleni että tämä on tarinaa- ei todellista. En todellakaan väitä ettenkö välillä huomaa olleeni 101%:sti tarinassa mukana:), mutta välillä on kuin katsoisin uteliaana elokuvaa.

Sen ymmärtäminen että olen ollut 100% osana tarinaa ja nyt en jatkuvasti sitä enää ole tekee olosta paljon vapautuneempaa, rauhallisempaa ja iloisempaa. Suuri asia on myös se, että olen turhaan "hakannut päätäni seinään", koettanut saavuttaa tai pärjätä jne....TARINASSA ja vieläpä tarinassa jossa kehuja ja maton alta vetäjä on sama "epätodellinen kaveri" eli oma mieli(ego/minä).

Tuntuu kuin tämä prosessi menee sellaista suuntaa kohden jota olen joskus syvästi toivonut - luottamusta "elämään" ja näinhän se on - minää ei ole ja elämä kulkee kauttani ja se virtaa aina selvemmin mitä vähemmän olen sotkeutunut tarinaani.

Jotain tällaista, kehossa tuntuu olotila jota mieli nimittää nuhaksi:)

t, Maahinen

[kilppuli]

Kiva että kertoilit lisää :)

Mikä on muuttunut todella paljon on suhtautuminen tapahtumiin. Minun ei tarvitse uskoa eikä pelätä mitään ajatusta, ei mitään tunnetta. Tunne on jotain jonka mieli nimeää, ajatus on jotain joka ilmestyy ja mieli tekee siitä sopan jos annan näin käydä. Voin seurata tapahtumia "etäämpää", kertoa itselleni että tämä on tarinaa- ei todellista. En todellakaan väitä ettenkö välillä huomaa olleeni 101%:sti tarinassa mukana:), mutta välillä on kuin katsoisin uteliaana elokuvaa.

Tämähän on tosi iso kuvakulman muutos. En tiedä onko oikeasti ketään joka ei koskaan humpsahda tarinan vietäväksi. Onneksi sen huomatessa voi aina "tarkistaa". Elämä saa tapahtua niin kuin tapahtuu.

Tuntuu kuin tämä prosessi menee sellaista suuntaa kohden jota olen joskus syvästi toivonut - luottamusta "elämään" ja näinhän se on - minää ei ole ja elämä kulkee kauttani ja se virtaa aina selvemmin mitä vähemmän olen sotkeutunut tarinaani.

Ompa hienoa kuulla!

Jotain tällaista, kehossa tuntuu olotila jota mieli nimittää nuhaksi:)

Hehee, keho tosiaan vetelee ihan omaa tarinaansa :) Onneksi siitäkään ei tarvitse tehdä numeroa. Se on sitä mitä se on, ja kohta jotain muuta taas. Paranemista sille ihmeelle jota kehoksi kutsutaan :)

Toinen opas pyysi vähän vielä tarkentamaan, koetko että olet nähnyt minän harhan läpi 100%? Onko tästä vielä pienintäkään epäilystä?

"Itseasiassa harjoittelen tätä kokoajan, katsoessani "koetan päästä tilaan" katsominen tapahtuu ja sama muissakin."
"Kuitenkaan en voi sanoa voivani elää minättömänä tällähetkellä vaan edelleen harjoittelen minättömyyden "tilaa" "

Tutki vielä onko minättömyys tila?

Mukavaa itsenäisyyspäivää!

Kilppuli

[Maahinen]

Hyvää itsenäisyyspäivää

Toinen opas pyysi vähän vielä tarkentamaan, koetko että olet nähnyt minän harhan läpi 100%? Onko tästä vielä pienintäkään epäilystä?

En koe, olen ymmärtänyt tämän minän harhan, mutta en halua että Maahinen muuttuu vihreästä siniseksi. Se nyt vaan on siten, että en pysty esittämään kokeneeni.
Jauhan tätä niin kauan aikaa(itsekseni) ettei minun tarvitse miettiä vastausta edellä olevaan kysymykseen.

t. Maahinen