Onko opasta vapaana?

[kilppuli]

Saattaa olla tosiaan niin, että maailma, elämä, toimii omalla voimallaan ja omalla logiikallaan tämän minunkin olemukseni kautta. Tahtomukset niin kuin kaikki muukin ehkä vain virtaavat tässä elämän leikissä. Huomaan, että kun ajattelen vähemmän tai kiinnitän ajatuksiin vähemmän huomiota, toimintani on helpompaa ja kevyempää, kauniimpaa. Ehkä voisi sanoa myös että toiminta on silloin viisaampaa (silläkin uhalla, että heti kysyt: Mikä on viisasta? :-)

Hehee, en viilaa pilkkua tässä asiassa :)

Minä taitaa tosiaan olla vain tarina.
Ajatusten ei tarvitse loppua. On kylläkin hetkiä ja mielentiloja, jolloin ajatuksia ei ole, on vain pelkkää ymmärtämistä tai näkemistä, sekä meditaatiossa että tarkkaavaisen läsnäolon ja keskittymisen hetkissä.

Mitenpä tarinassa voisi olla mitään pahaa. Ajatuksissa ei ole mitään pahaa, ei myöskään " minä kuvassa". Ne eivät vain ole todellisia. Onko minää olemassa? Missä se on? Voiko sitä löytää?

No höh, taitaa tuo ajatuksen sanoma olla myös yksi tarina. Varsinainen sanoma jota tässä tunnustelin, onkin ehkä hetken todellisuudessa, jota voi kuunnella ilman ajatusta. Kun onnistun kuuntelemaan hetken sanomaa, se on ilo - ja rakkaus. Toiminta seuraa siitä spontaanisti.

Mielellä on tosiaan tapana kategorisoida asioita. Hyvään, huonoon, oikeaan ja väärään, yms. Onko joku tarina toista todempi, vai todentuntuinen kenties sen sijaan että siitä on kuullut tarinaa? Rikkaus tuntuisi olevan juuri siinä hetkessä, vertaamatta menneeseen. Jokainen hetki on uusi, jokainen hetki elämä on uusi.
Onko jokin toista oikeampi? ( Unohda mielipiteet ja ajatukset) , vaan koe.
Voiko toinen puu olla toista puuta parempi?

Ajatusten merkitys on varmaankin juuri ilmaisuvälineenä toimiminen. Ajattelutyötä tarvitaan myös käytännön suunnitelmien tekemisessä. Siis työkaluina toimimisessa, kuten kirjoitit. Nyt olen esimerkiksi vastuussa ensi viikonlopun retriitin vetämisestä ja järjestelystä. (Olen siis off perjantai-illasta sunnuntai-iltaan!) Ihan pelkällä virtailemisella ja harmonialla retriitti ei järjesty. Kirjoitan listoja muistettavista asioista, kertaan ja pohdin opetettavaa aihetta, laadin päiväjärjestyksen ja työnjaon, kirjoitan viestejä ihmisille siitä mitä heidän pitää ottaa mukaan jne.

Ehkä sitä voi oppia ajattelemaan tiettyjä asioita juuri silloin kun haluaa ja antaa epämääräisten ajatusten virtailla menojaan.

Jep, ajattelu on lahja, se helpottaa kummasti käytännön asioita. Mutta sitten on niitä asioita, jotka hoituvat kyllä omalla painollaan ilman ajattelua, mielipiteitä tai tarinoita.

Mitä on tunteet?Voit kertoa vaikka jostain esimerkistä, jolloin olet kokenut jotain voimakasta tunnetta. " Epämieluisa" tunne voi olla helpompi käsittää. Mistä tunne tulee? Minne se menee? Onko tunnetta ilman ajattelua?

Tosi mielenkiinoista. Kivaa.

Naulan kantaan :)

Voihan sinäkin hyvin, iloa ja valoa!

[Amitabha]

Mitenpä tarinassa voisi olla mitään pahaa. Ajatuksissa ei ole mitään pahaa, ei myöskään " minä kuvassa". Ne eivät vain ole todellisia. Onko minää olemassa? Missä se on? Voiko sitä löytää?

No ei ole, ei voi löytää. Kärvistelemme turhaan.

Onko joku tarina toista todempi, vai todentuntuinen kenties sen sijaan että siitä on kuullut tarinaa? Rikkaus tuntuisi olevan juuri siinä hetkessä, vertaamatta menneeseen. Jokainen hetki on uusi, jokainen hetki elämä on uusi.
Onko jokin toista oikeampi? ( Unohda mielipiteet ja ajatukset) , vaan koe.
Voiko toinen puu olla toista puuta parempi?

Tarinoista tulee tosiaan todentuntuisia kun niitä kuulee ja ajattelee paljon. Kokemus saattaa tukea tätä tarinaa, mutta uusi kokemus peittyy sitten tämän vanhan tarinan taakse.
Nämä taitavan ja taitamattoman (oikean ja väärän) suuntaviitat ovat varmaan tärkeitä ensin, kun mieltä harjoitetaan vastaanottavaiseksi ja positiiviseksi. Mutta sitten pitänee osata irrottautua kaikista käsitteistä ja tarinoista, katsoa suoraan. Tätä harjoittelen. Se on helpottavaa. Ilo ja myötätunto tulevat mukaan kokemukseen.

Mitä on tunteet?Voit kertoa vaikka jostain esimerkistä, jolloin olet kokenut jotain voimakasta tunnetta. " Epämieluisa" tunne voi olla helpompi käsittää. Mistä tunne tulee? Minne se menee? Onko tunnetta ilman ajattelua?

Viimeaikoina olen muistanut usein joitain menneisyyden mokiani. Häpeän tunne liittyy suoraan itse keksimääni tarinaan tästä toiminnastani ja sen laadusta. Ehkä joku muukin on sen silloin tuominnut ja ilmaissut sen minulle. Kun katson toimintaani tarkempaan, ei se ole ollut niin paha juttu. En ole aiheuttanut mitään pahaa oikeastaan. Ainostaan häpeän tarinat (saamastani kasvatuksesta kumpuavat) nostavat tämän häpeän tunteen.

(Nyt painelen metsäkävelylle kuulostelemaan lisää.)

Tuntuu että kaikki kielteiset tunteet nousevat ajatuksista, ajatusten tarinoista. Tunsin juuri surua siitä, että vaikka tämä suora kokemus aina välillä avautuukin, aika usein itse asiassa, niin melko pian ajatusten tarinat tulevat sumuna sen eteen. No, sitten kun lakkasin kuuntelemasta tätä tarinaa, ja kiinnitin taas huomioni suoraan sen hetkiseen kokemukseeni, suru häipyi.

Myös monilla positiivisilla tunteilla on tarina takanaan. Joskus ruokin positiivisuuttani tällaisilla tarinoilla. Selviytymiskeino ehkä. Mutta on myös ilman kohdetta ja ilman tarinaa tai syytä olevia positiivisia tunteita kuten ilo ja onnellisuus, rauha, tyyneys.

Hei taas, huomiseen!

[kilppuli]

No ei ole, ei voi löytää. Kärvistelemme turhaan.

Tunnustele tätä kokemusta muutama päivä rauhassa ja kerro sitten miltä vaikuttaa.

Tarinoista tulee tosiaan todentuntuisia kun niitä kuulee ja ajattelee paljon. Kokemus saattaa tukea tätä tarinaa, mutta uusi kokemus peittyy sitten tämän vanhan tarinan taakse.
Nämä taitavan ja taitamattoman (oikean ja väärän) suuntaviitat ovat varmaan tärkeitä ensin, kun mieltä harjoitetaan vastaanottavaiseksi ja positiiviseksi. Mutta sitten pitänee osata irrottautua kaikista käsitteistä ja tarinoista, katsoa suoraan. Tätä harjoittelen. Se on helpottavaa. Ilo ja myötätunto tulevat mukaan kokemukseen.

On ollut tärkeä oppia tiettyjä taitoja elämässä kuten vaikkapa puhuminen jotta voimme elää täällä tätä ihmisen ihmeellistä elämää. Tosiaan mieli on taitava rakentelemaan erilaisia samaistumsia ja uskomuksia liittyen itseensä, muihin, ympäristöön, mihin tahansa. Ne tarinat joita on kuullut/ ajatellut useaan kertaan ovat usein voimallisempia. Niiden läpi voi onneksi nähdä, ja irroittaa tarinasta.Mitä jää ilman tarinaa?


Mikä on sanojen rooli tai merkitys?

Kuvaile mitä ovat seuraavat. Kerro minulle niistä niinkuin en olisi koskaan kuullut/nähnyt/tuntenut/aistinut mitenkään muuten seuraavista.

Joulupukki


Yliopisto


Muki


Viimeaikoina olen muistanut usein joitain menneisyyden mokiani. Häpeän tunne liittyy suoraan itse keksimääni tarinaan tästä toiminnastani ja sen laadusta. Ehkä joku muukin on sen silloin tuominnut ja ilmaissut sen minulle. Kun katson toimintaani tarkempaan, ei se ole ollut niin paha juttu. En ole aiheuttanut mitään pahaa oikeastaan. Ainostaan häpeän tarinat (saamastani kasvatuksesta kumpuavat) nostavat tämän häpeän tunteen.

Lakkaako tunne häpeästä ilman tarinaa?
Joskus voi olla myös että esiin nousee joko jostain ärsykkeestä tai ilman ärsykettä joku tuntemus jolle tarinankertoja/pään urheilu selostaja koittaa keksiä syytä ja merkitystä. Tästä seuraa usein lisää tarinaa ja kenties jopa tunteen voimistuminen. On oikeen suotavaa kokea kaikki nousevat tunteet, sellaisenaan, liittämättä niihin tarinaa. Tunnustele tätä.

Tuntuu että kaikki kielteiset tunteet nousevat ajatuksista, ajatusten tarinoista. Tunsin juuri surua siitä, että vaikka tämä suora kokemus aina välillä avautuukin, aika usein itse asiassa, niin melko pian ajatusten tarinat tulevat sumuna sen eteen. No, sitten kun lakkasin kuuntelemasta tätä tarinaa, ja kiinnitin taas huomioni suoraan sen hetkiseen kokemukseeni, suru häipyi.

Hyvää ja avointa tarkastelua, hienoa! Niin inhimillistä. Kun ei tarvitse vastustaa mitään, voi hyväksyä kaiken. Koetko, että voit hyväksyä? Myös sen että tarinoita nousee, mutta aina voit taas katsoa niiden läpi.

Myös monilla positiivisilla tunteilla on tarina takanaan. Joskus ruokin positiivisuuttani tällaisilla tarinoilla. Selviytymiskeino ehkä. Mutta on myös ilman kohdetta ja ilman tarinaa tai syytä olevia positiivisia tunteita kuten ilo ja onnellisuus, rauha, tyyneys.

Todellisuus on neutraali, merkitykset luodaan. Tosiaan myös positiivisten kokemusten yhteydessä on usein tarinoita. uskomuksia ja erilaisia kuvitelmia. Haaste voi olla siinä, jos mieli koittaa takertua ja ripustautua johonkin, joka ei ole todellista, vaan kuvitelmaa.

Mitä on minä?

Voi hyvin :)

[kilppuli]

Heips! Olen viikonlopun ja ensi viikon koulutuksessa + lomalla, joten voi olla että vastailen vähän viiveellä.

Rauhallista ja antoisaa viikonloppua :)

[Amitabha]

Hei!

Vastaan edellisiin kysymyksiisi ennen tätä taukoamme.

( No ei ole, ei voi löytää. Kärvistelemme turhaan. )

Tunnustele tätä kokemusta muutama päivä rauhassa ja kerro sitten miltä vaikuttaa.

Tätä kokemusta olen tunnustellut (kuten taisin mainitakin) jo jonkin aikaa. Huojennus minän vallan loppumisesta (toivottavasti) ja mielekiinto tuntematonta kohtaan ovat suurimmat tunteet.

Mikä on sanojen rooli tai merkitys?

Sanat yrittävät kuvata todellisuutta. Niillä yritetään kommunikoida ja viestittää toisille asioita itsestä ja itsen suhteesta muihin sekä yhteisestä todellisuudesta. Niillä kerrotaan myös näitä turhia tarinoita, jotka peittävät todellisuuden.

Kuvaile mitä ovat seuraavat. Kerro minulle niistä niinkuin en olisi koskaan kuullut/nähnyt/tuntenut/aistinut mitenkään muuten seuraavista.

Joulupukki
Yliopisto
Muki

Joulupukki on satuolento. Sille on keksitty tietty ulkonäkö ja tietty tarina.
Yliopisto on rakennus ja koulutusinstituutio.
Muki on lieriön muotoinen esine, jonka toinen pää on suljettu pyöreällä levypinnalla ja toinen pää on avoin. Usein toisessa sivussa on litteän puolikaaren muotoinen uloke.

Lakkaako tunne häpeästä ilman tarinaa?

Kyllä lakkaa.

Mitä jää ilman tarinaa?

Seikkailu tuntemattomaan.

Kun ei tarvitse vastustaa mitään, voi hyväksyä kaiken. Koetko, että voit hyväksyä? Myös sen että tarinoita nousee, mutta aina voit taas katsoa niiden läpi.

Kyllä voin hyväksyä. Myös sen että tarinoita nousee. Kiitos kun muistutat että niiden läpi voi aina nähdä. Olen nimittäin aika väsynyt näihin tarinoihin ja kyllästynyt mieleni temppuiluun. Sekin helpottaa usein kun sanon mielelleni tai minälleni, että älä ole huolissasi. Ole rauhasssa vaan. Ei tarvitse puolustautua. Kaikki on ok.

Mitä on minä?

En tiedä. Ainakin se on tarina ja koostuu monista tarinanpätkistä, joita minulle on kerrottu ja joita olen myös itse keksinyt.

Antoisaa koulutusta ja hyvää lomaa!

[kilppuli]

Kiitos vastauksista! Tuntuu että olet siellä missä olet aina ennenkin ollut, perillä ja juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan :)

Koetko että minän harhan läpi on nähty? Voiko minää löytää mistään?
Onko jotain kysymyksiä noussut mieleen?

Huomioi ihan " perus elämää" ( ihan kuin sellasta olisi ;) ) muutama päivä, ja kirjoittele sitten kokemuksiasi. Huomaatko että jotain on muuttunut, yms. Jos koet että harhan läpi on nähty, laittelen sitten "loppu kysymykset " kehiin.

Iloista ja aitoa viikonloppua!

[Amitabha]

Koetko että minän harhan läpi on nähty? Voiko minää löytää mistään?
Onko jotain kysymyksiä noussut mieleen?

Kyllä koen näkeväni minän harhan läpi. Minää ei löydy mistään. Sitä ei ole koskaan ollutkaan missään. Ei niin, etteikö se minä tai ego toistuvasti pyrkisi tuomaan vanhoja näkökantoja ja tarinoita näkyviin ja kuuluviin, mutta ei kovinkaan vakuuttavasti. Kuin vanhasta tottumuksesta vain. Tarinat vaimenevat ja mieleni rauhoittuu kyllä samantien, kun sanon että ei hätää, ole rauhassa vain, mikään ei uhkaa sinua. Ei ole tarvetta puolustaa tai selitellä tai olla oikeassa.

Jos jotain kysymyksiä on mielessäni ollut, koskee ne myötätunnon ja muista ihmisistä välittämisen "puuttumista" näissä LU-jutuissa. Se ei kuitenkaan ole minulle ongelma, sillä koen, että läsnäolo sisältää arvostuksen ja rakkauden ja myötätunnon. Egohan se meitä siitä poispäin vie. Luotan spontaanin toiminnan vahingoittamattomuuteen, silloin kun ego ei sitä ohjaa.

Huomaatko että jotain on muuttunut, yms

Jos jotain on muuttunut, niis se, että en enää harmittele harhailevia ajatuksiani ja vanhojen tarinoiden sitkeää ilmestymistä tyrkylle. Sinun opastuksesi ansiosta minun on helpompi hyväksyä, että ajatus edelleen harhautuu - mutta palautuu kyllä tähän hetkeen heti kun sen siihen taas suuntaan. Selkeään ajatteluun on myös helpompi kesittyä ylipäätään. Tarinat edelleen tulevat ja menevät; tulevat, vaikka en enää niihin uskokaan ja menevät kyllä menojaan kun olen ne nähnyt.

Tunteiden suhteen olen ollutkin melko rauhassa jo jonkin aikaa. Ei ole tarvetta reagoida niiden mukaan. Tunteet on helppo nähdä tapahtumina. Niihin liittyneet tarinat on myös melko helppo nähdä ja on hyvin huojentavaa luopua tällaisista muihin tarinoihin pohjautuvista tunnetarinoista.

Elämä on ylipäätään kivaa. Tykkään ihmisistä ja tykkään luonnosta ja kaikesta elämästä. On rauhallinen ja kiireetön olo. Energiaa vapautuu tähän hetkeen, kun se ei ole sidoksissa menneisiin tai tuleviin tarinoihin. Kiitos!

[kilppuli]

Heipsan ja terkkuja italiasta :)

Kyllä koen näkeväni minän harhan läpi. Minää ei löydy mistään. Sitä ei ole koskaan ollutkaan missään. Ei niin, etteikö se minä tai ego toistuvasti pyrkisi tuomaan vanhoja näkökantoja ja tarinoita näkyviin ja kuuluviin, mutta ei kovinkaan vakuuttavasti. Kuin vanhasta tottumuksesta vain. Tarinat vaimenevat ja mieleni rauhoittuu kyllä samantien, kun sanon että ei hätää, ole rauhassa vain, mikään ei uhkaa sinua. Ei ole tarvetta puolustaa tai selitellä tai olla oikeassa.

Jos jotain kysymyksiä on mielessäni ollut, koskee ne myötätunnon ja muista ihmisistä välittämisen "puuttumista" näissä LU-jutuissa. Se ei kuitenkaan ole minulle ongelma, sillä koen, että läsnäolo sisältää arvostuksen ja rakkauden ja myötätunnon. Egohan se meitä siitä poispäin vie. Luotan spontaanin toiminnan vahingoittamattomuuteen, silloin kun ego ei sitä ohjaa.

Kiitos vastauksista. "Minä" on tosiaan yksi uskomus muiden joukosta. Kun se paljastuu, alkaa koko uskomuksista koostuva solmuinen lankakerä aueta. Uskomuksia jää melkein aina vielä systeemiin ja niitä voi aina tutkia läsnäolon valossa. Onko tuo nyt ihan varmasti totta. Luottaa siihen että prosessi huolehtii itsestään. Luulen että oletkin jo kerennyt tätä ennen tehdä "purku työtä" jo hyvin. Kannattaa aina tutkia niin kauan kuin joku asia tuntuu todelta. Jatkoprosessi voi tuntua välillä mukavalta tai välillä ihan joltain muulta.Mitään ei tarvitse " muuttaa" , mistään ei tarvitse päästä eroon. Vain ajatukset voi tuumia moista. Nautti vaan kyydistä ja " vapaapudotuksesta" :)

Tämä LU:n prosessi on tosiaan vain yksi pienen pieni osa. Ehkä tätä voisi kutsua joksikin askeleeksi, joka ei suinkaan ole päätepysäkki, vaan enempikin alku. Myötätunto ja rakkaudellisuus ovat ihania asioita, mutta tarinoita nekin. Itse koen että rakkaus voi ilmetä niin monella tavalla. LU:lla ei ole mitään " yhtenäistä linjaa" - tässä pointtina on pääasiassa jättää minän harhan näkemisen kannalta epäoleelliset asiat sikseen. Niihin kaikkiin voi palata/ jatkaa/ toimia uudella tavalla nähtyään harhan läpi. Mutta tosiaan, meitä on täällä niin monenlaisia. Kukaan kai koskaan kuitenkaan toista parempi, vaikka aikeet, teot ja toimet olisivat millaisia. Niin hullua kun se onkin, merkitykset luodaan mielessä. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö voisi toimia sydämmellisesti ja muut huomioiden. Ehkä kysymys onkin enemmän aikeen puhtaudessa. Toiminko nyt vain lopulta itseäni varten, vai aidosti muita varten, yms.
Tulipahan kirjoitettua, vaikka et varsinaisesti kysynytkään mitään :) Suosittelen kuitenkin että jos on LU:n asioista vielä kysymyksiä mielellä että lähetät ne suoraan ylläpitoon.

Tässä vielä viimeiset 5 kysymystä. Tunnustele niitä hetki ja vastaa rehellisesti ja riittävän perusteellisesti (jaaritella ei tietystikään tarvitse). Pyydän tämän jälkeen muita oppaita katsomaan, onko jotain, mitä kannattaisi tutkia.

1. Onko sinua olemassa millään tavalla, missään muodossa? Onko koskaan ollut? Mitä sinä olet?
2. Mikä 'minä' tai itse on ja miten se muodostuu?
3. Miltä tämän näkeminen tuntuu?
4. Miten selittäisit jollekulle, joka ei ole koskaan kuullutkaan nondualismista tai no-selfistä, mistä tässä prosessissa on kyse? Vaikkapa lapselle tai nuorelle?
5. Mikä tässä prosessissa oli se asia, joka käänsi vaa'ankielen, "työnsi alas jyrkänteeltä"? Eli mikä sai sinut katsomaan?

Elämä on ylipäätään kivaa. Tykkään ihmisistä ja tykkään luonnosta ja kaikesta elämästä. On rauhallinen ja kiireetön olo. Energiaa vapautuu tähän hetkeen, kun se ei ole sidoksissa menneisiin tai tuleviin tarinoihin. Kiitos!

AH! Nauti elämästä. Mamma mia :) Kiitos sinulle.

[Amitabha]

1. Onko sinua olemassa millään tavalla, missään muodossa? Onko koskaan ollut? Mitä sinä olet?

Ei minua ole erillisenä olemassa millään tavalla. Ei ole koskaan ollutkaan. Olen tapahtumavirta, prosessi joka on osa koko maailmakaikkeuden prosessia.

2. Mikä 'minä' tai itse on ja miten se muodostuu?

Minä on tarina. Se koostuu muiden ja oman mielen kertomista tarinoista. Yrityksistä puolustaa ja ylläpitää näitä tarinoita. Jotkin vanhat tarinat ovat rajoittavia ja negatiivisia. Uusilla tarinoilla mieli yrittää korvata näitä vanhoja. Jossain vaiheessa se onkin varmaan välttämätöntä, jotta pääsee eteenpäin. Kaikki tarinat ovat kuitenkin harhakuvitelmia minästä, jota ei ole.

3. Miltä tämän näkeminen tuntuu?

Helpottavalta. Iloiselta. On ihanaa, kun voi vain olla huikean kiinnostavassa ja ihmeellisessä nykyhetkessä kuuntelematta vanhoja tarinoita ja luomatta uusia tarinoita. On kiva tehdä kaikkea ilman painetta onnistumisesta tai kelpaamisesta. Ei ole tärkeää, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Voin aidommin välittää heistä, kun en moista edes mieti.

4. Miten selittäisit jollekulle, joka ei ole koskaan kuullutkaan nondualismista tai no-selfistä, mistä tässä prosessissa on kyse? Vaikkapa lapselle tai nuorelle?

On kyse turvallisesta olemassaolosta ilman pakkoa kelvata jollekulle toiselle tai edes itselleen. Voi vain olla ja elää rauhassa ystävänä itsensä ja muiden ja koko maailman kanssa. (Eteensä pitää silti katsoa ja käyttää järkeään.) Saa uskoa sydämensä tietoon siitä, että kaikki on hyvin vaikka ei suorittaisikaan elämää. Jokainen on OK. Kukaan ei ole tärkeämpi tai oikeammassa kuin toinen. Ei tarvitse tulla joksikin. Voi olla niin kuin on. Se riittää. Elämä itse elää itseään. Voi vain kulkea mukana.

5. Mikä tässä prosessissa oli se asia, joka käänsi vaa'ankielen, "työnsi alas jyrkänteeltä"? Eli mikä sai sinut katsomaan?

Itse asiassa kuuden elementin harjoitus, vipassana-luonteinen ”spiritual death” –harjoitus, on jo aiemmin saanut minut katsomaan minättömyyttä. Tässä LU -prosessissa on ollut tärkeintä se, että opin hyväksymään harhailevien ajatusten ja tarinoiden ”roikkuvan systeemissä” kuten sinä oppaani sanoit, vaikka näenkin tarinoideni läpi. Olen siis saanut lisää kärsivällisyyttä. Ymmärrän että kyseessä on prosessi, ja luotan ettei se käänny enää itseään vastaan, vaikka vanhat mielen tavat vielä kummittelevatkin.
Kiitos!

Toivottavasti loma on ollut antoisa! Italia kuulostaa kivalta. Olin siellä joskus itsekin näin keväällä.

Ystävällisin terveisin,
Hannele

[kilppuli]

Kiitos vastauksistasi :) LU:n prosessiin kuuluu, että vielä muut oppaat lukevat ketjun läpi ja ikäänkuin vahvistavat että prosessi on päättynyt. Jos jollekkin oppaalle tulee jotain kysyttävää, tai huomaavat jotain jota olisi hyvä vielä katsoa, niin sitten saattaa olla että kysyn vielä täydentäviä kysymyksiä. Tähän saattaa mennä muutama päivä aikaa. Mutta kuten ehkä tiedätkin, olennaisinta on se mitä koet.

Helpottavalta. Iloiselta. On ihanaa, kun voi vain olla huikean kiinnostavassa ja ihmeellisessä nykyhetkessä kuuntelematta vanhoja tarinoita ja luomatta uusia tarinoita. On kiva tehdä kaikkea ilman painetta onnistumisesta tai kelpaamisesta. Ei ole tärkeää, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Voin aidommin välittää heistä, kun en moista edes mieti.

Kuulostaa niin tutulta. Monesti sitä jotenkin jopa "auttaa eniten kun ei mitenkään edes tiedä auttavansa.

Itse asiassa kuuden elementin harjoitus, vipassana-luonteinen ”spiritual death” –harjoitus, on jo aiemmin saanut minut katsomaan minättömyyttä. Tässä LU -prosessissa on ollut tärkeintä se, että opin hyväksymään harhailevien ajatusten ja tarinoiden ”roikkuvan systeemissä” kuten sinä oppaani sanoit, vaikka näenkin tarinoideni läpi. Olen siis saanut lisää kärsivällisyyttä. Ymmärrän että kyseessä on prosessi, ja luotan ettei se käänny enää itseään vastaan, vaikka vanhat mielen tavat vielä kummittelevatkin.
Kiitos!

Kuulostaa mielenkiintoiselta harjoitukselta. Se on tosiaan hyvä tiedostaa että mieli ja ajatukset eivät katoa, ja jotkut vanhat mallit voivat olla tiukassakin. Uteliaasti, avoimesti ja rakkaudella vaan niiden läpi katsomaan. Aina voi kysyä, onko tämä varmasti totta. Ja muistaa että vastaus on vain uskomus. Todellisuus on ennen sanoja, ennen tulkintaa. Miten ihanaa! Ja välillä jotain ihan muuta. Mutta sekin on ok. Elämä virtaa, ajatuksia sekä tunteita esiintyy, ja mieli voi olla ystävä kun se ei ole isäntänä pitämässä ruorista kiinni ja kuvittele ohjaavansa paattia.

Toivottavasti loma on ollut antoisa! Italia kuulostaa kivalta. Olin siellä joskus itsekin näin keväällä.

Kiitos, oikein antoisa ja kaunis maa. Ihmiset ovat yleisesti ottaen mukavan suoria ja avoimia!

Voi hyvin!

[Amitabha]

Kiitos ystävällisista ja kannustavista sanoista.
Odotellaan siis, tuleeko muuta kysyttävää.

Uteliaasti, avoimesti ja rakkaudella vaan niiden läpi katsomaan.

Sainpa lukea tekstissäsi sen kaipaamani sanan "rakkaus". Kiitos siitä.

Iloisiin kuulemisiin!

[kilppuli]

Kiitos ystävällisista ja kannustavista sanoista.
Odotellaan siis, tuleeko muuta kysyttävää.

Uteliaasti, avoimesti ja rakkaudella vaan niiden läpi katsomaan.

Sainpa lukea tekstissäsi sen kaipaamani sanan "rakkaus". Kiitos siitä.

Iloisiin kuulemisiin!

Aurinkoista päivää!

Muiden oppaiden " hyväksyntä" on tullut. Lyhyissä ketjuissa kehotetaan usein vielä tarkastelemaan mitä on ns. suoraan katsominen, joten kysympä vielä muutaman lisäkysymyksen. Lähinnä sen vuoksi , että voit luottavaisin mielin tietää millätavoin voit tarkastella mahd. esiin nousevia kysymyksiä. Ja näistä myös kaikki muut opimme!

Kuvaile siis vielä vapaasti mitä on rakkaus? Mitä on kärsimys? Onko niissä jotain henkilökohtaista?


Hymyä ja valoa!

[Amitabha]

Kuvaile siis vielä vapaasti mitä on rakkaus? Mitä on kärsimys? Onko niissä jotain henkilökohtaista?

Rakkaus on virtaus. Se on erottamaton osa elämän energiaa. Se ei ole henkilökohtaista. Rakkaus on kaikille sama. Ei voi rakastaa toista ja toista olla rakastamatta. (Sana rakkaus on kärsinyt inflaation ja se on pahasti korrumptoitunut, ja siksi me budhalaiset käytämme mieluummin sanaa metta.)

Kärsimys on väärinkäsitys. Se on sitä että käsitys itsestä ja maailmasta on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Se on sitä ettei hyväksy asioita niin kuin ne ovat. Kärsimys on henkiläkohtaista siinä määrin kuin kokee olevansa erillinen ja itsenäinen minä. Kun minän harha häipyy, ei ole ketään joka kärsisi. Voidaan sanoa, että kärsimys on totta, mutta kärsimyksen syy on harhaa.

Rakkain terveisin,
Hannele

[kilppuli]

Kaunis vastaus :) Kiitos. Koitin lähettää sinulle myös yksityisviestiä, jos haluat mukaan LU:n "käyneiden" facebook ryhmään. Siellä voi jakaa kokemuksia, keskustella ja kysyä sekä ihan vaan ihmetellä elämän ihmettä. Lisäisin sinut mielelläni joukkoon, jos suinkin haluat ja löydyt facebookista?

Aurinkoa ja energiaa!

[Amitabha]

Kiitos itsellesi!

Oli hyvä taival. En kuitenkaan ainakaan nyt heti tahdo jutella facebook-ryhmässä. Olen kyllä fb:ssa mutta sosiaalisuuskiintiöni on tällä haavaa aika täynnä :-)

Kaikkea hyvää!