Etsin opasta

[mag]

Kun sanot että "minun kehoani", niin mistä "minun"-nimilappu tulee keholle näkökentässä? Miksei se ole vain 'keho'? Jos 'minä' on vain käsite / uskomus / ajatus, niin voiko se omistaa kehon?

[minsc]

"Minun" tulee siitä, että on opittu erottamaan "minun" ja "muiden". Jos näen näkökentässä liikkuvan käden, pystyn muita aisteja ja vihjeitä käyttäen tunnistamaan, että tuon käden omistaa juuri tämä lihakasa jossa tämä tietoisuus asustaa. Omistaminen tässä tarkoittaa vain kiinnittyneisyyttä.

Voiko "minä", ajatus, omistaa kehon? Omistaminenkin on vain ajatus, yhdistävä viiva käsitteiden kartassa. On olemassa asioita, jotka esiintyvät yhdessä ja sen perusteella niiden välille muodostetaan yhteys: jokin omistaa jonkin toisen.

[mag]

OK. Katsotaan tässä vaiheessa hieman mistä minä-ajatuksessa oikein on kyse. Mistä minä/minun -leima oikein tulee kaikkeen kokemukseen ja havaintoon.

Minä-ajatus on "esiajatus" jokaisessa ajatuksessa "minä sitä tai tätä". Esim. ajatus "minä nousen tuolista": täytyy olla ensin esiajatus "minä", ennen kuin mikään voi "nousta tuolista". Minä-ajatus on vain oletus, uskomus, konventio, joka helpottaa käytännöllistä elämää ja viestintää. Mutta onko mahdollista osoittaa minään sormella?

PLOP-harjoitus, jossa ajatuksia tarkkaillaan ja niistä astutaan ulos sanomalla "plop" auttaa näkemään minä-ajatukset ennen kuin syntyy tunne erillisyydestä: tarkkaile kaikkia "minä/minun" -esiajatuksen sisältäviä ajatuksia. Minä-ajatuksen myötä syntyy ajatus "toinen".

Saatko kiinni edellisestä?

Mitä tapahtuisi jos lakkaisit uskomasta nouseviin minä-ajatuksiin? Voisitko yrittää katsella miltä todellisuus ympärilläsi näyttäisi ilman minää?

[minsc]

Plop-harjoitus ja varsinkin minä-ajatuksen kiinnisaanti tuottaa vaikeuksia tällä hetkellä, ehkä osin orastavan flunssan ja tukkoisen pään takia.

Saan kiinni (tai ehkä paremminkin tunnistan) minä-ajatuksen vasta pienellä viiveellä. Ajatuskuviot tuntuvat varsin tiukkaan liimatuilta ja automatisoiduilta ja vaatii paljon keskittymistä päästä ajatusten "päälle".

[mag]

Yritä saada vielä vähän ilmavuutta tuohon "minä"-ajatusten tarkkailuun ja niistä ulos astumiseen. Kun olet edistynyt hieman, niin vastaatko myös edellisen viestin lopussa esittämääni kysymyksiin?

[minsc]

Minä-ajatuksen kiinni saaminen lienee vaikeaa siksi, että se viittaa johonkin epämääräiseen. Se tuntuu vain möykyltä, joka kiinnittyy muihin ajatuksiin.

Mitä tapahtuisi jos lakkaisit uskomasta nouseviin minä-ajatuksiin?

Koska minä-ajatus liittyy niin moneen muuhun ajatukseen, tämä varmasti vähentäisi ajatuksille annettavaa uskottavuuutta ja painoarvoa. Suoralle aistimiselle tulisi isompi painoarvo, tai se ainakin saisi tietoisuudessa lisätilaa.

Voisitko yrittää katsella miltä todellisuus ympärilläsi näyttäisi ilman minää?

Näyttää samalta kuin aistidataharjoituksessa. Keskittymällä raakahavaintoon se täyttää tietoisuuden eikä ajatuksille jää tilaa.

[mag]

Minä-ajatuksen kiinni saaminen lienee vaikeaa siksi, että se viittaa johonkin epämääräiseen. Se tuntuu vain möykyltä, joka kiinnittyy muihin ajatuksiin.

Voit ajatella, että mieli on kuvitellut olemassaoloon "minä"-uskomukseen, joka sitten ilmenee yhä uudestaan minä-ajatuksina. Se on tavallaan vain idea, josta nousee jatkuvasti uusia ilmennyksiä ajatusten muodossa.

Koska minä-ajatus liittyy niin moneen muuhun ajatukseen, tämä varmasti vähentäisi ajatuksille annettavaa uskottavuuutta ja painoarvoa. Suoralle aistimiselle tulisi isompi painoarvo, tai se ainakin saisi tietoisuudessa lisätilaa.

Aivan, miltä tuntuisi sitten elää siten, että mentaalinen kerros ei olisi värittämässä suoraa kokemusta jatkuvasti? Olisiko mahdollista olla tekemästä jatkuvasti tulkintoja asioista? Antaa merkityksiä?

Näyttää samalta kuin aistidataharjoituksessa. Keskittymällä raakahavaintoon se täyttää tietoisuuden eikä ajatuksille jää tilaa.

Aivan, eikä ajatusten nouseminen ole mikään ongelma, ei edes minä-ajatusten. Ne nähdään vain ajatuksiksi, eikä niistä löydy minuutta, saatko kiinni tästä?

[minsc]

Aivan, miltä tuntuisi sitten elää siten, että mentaalinen kerros ei olisi värittämässä suoraa kokemusta jatkuvasti? Olisiko mahdollista olla tekemästä jatkuvasti tulkintoja asioista? Antaa merkityksiä?

Luulen, että elämä tuntuisi hyvällä tavalla tyhjemmältä. Pystyisi keskittymään paremmin vain siihen, mitä on tässä ja nyt. Tulkinnat ja merkitykset varmaankin syntyvät ajatuksissa automaattisesti, mutta voi valita, seuraako näitä ajatuksia vai jättääkö ne vain huomiotta.

Aivan, eikä ajatusten nouseminen ole mikään ongelma, ei edes minä-ajatusten. Ne nähdään vain ajatuksiksi, eikä niistä löydy minuutta, saatko kiinni tästä?

Välillä oikein painamalla painaa, tekee ajatuksista ongelman ja haluaisi ajatusmyllyn pois, mutta tottahan se on, että ajatuksia syntyy itsestään (ja hyvä, että syntyy). Ajatusten kanssa elämme kokoajan, joten niitä ei kannata vastustaa. Ajatusten - myös minä-ajatusten - uskominen ja seuraaminen on valinta, mikä nousi esiin myös ykköskysymyksessä.

[mag]

Moi,
Mä olen nostanut pöydälle varmaan kaikki relevantit kysymykset ja harjoitukset tähän minuuden illuusion näkemiseen liittyen. Osaisitko yhdistää pisteet viivalla. Miten sä kuvailisit omilla sanoilla: mistä minuuden illuusiossa on kyse?

Mikä on todiste välittömässä kokemuksessasi, että olet olemassa erillisenä itsenä?

[minsc]

Minuuden illuusio tarkoittaa sitä, että uskomme todeksi ajatuksen ja käsitteen minästä. "Minä" ei kuitenkaan käsitteenä osoita mihinkään konkreettiseen tai yksittäiseen havaittavaan asiaan vaan se on sateenvarjokäsite, joka ryhmittää yhteen muita käsitteitä. Minään liittyviä käsitteitä ovat esimerkiksi keho, kehokuva, ulkonäkö, taidot, persoonallisuus, luonteenpiirteet, älykkyys, halut, toiveet, taipumukset, koti, ystävät, työ, hankitut tavarat... Loputon lista. Ajatellaan, että "minä olen tällainen", "minä haluan tätä enkä tuota", "minä en osaa tuota". Mikä on se "minä" johon viitataan? Se ei ole keho yksinään. Minä ei sijoitu päähän tai aivoihin. Minä ei ole muistoissa. Jokin opittu asia ei ole minä. Käsite "minä" koostuu näistä kaikista yhdessä, se on käsite, jolla voidaan viitata helposti tähän kokonaisuuteen, jonka koemme omaksi yksikökseen, erilliseksi muista ihmiseliöistä.

Mikä tekee minä-käsitteestä haitallisen? Käsitteenä se on tarpeellinen, mutta minä-ajatukseen uskominen vie tilaa siltä, mikä aidosti tapahtuu tässä ja nyt. Minä vie meidät menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Kun uskoo minään, uskoo erillisyyteen. Minä ja maailma. Minää pitää suojella maailmalta. Minän pitää pärjätä maailmassa muiden "minien" joukossa.

"Minä" ei viittaa mihinkään, minkä voisi suoraan kokea. Millään aistilla ei päästä kiinni minään. Näemme silmillämme tuolin ja tunnemme sen kädessämme. Kun tuoli kaatuu, siitä lähtee korvilla kuultava ääni. Tuoli vaikuttaa olevan olemassa, koska voimme havainnoida sen. Miksi uskomme minän todeksi, vaikka emme saa siitä mitään havaintoa? Minä on vain ajatus. Se myönnettäköön, että ajatukset ovat tärkeä työkalu. Tyhjästä saapuvat ajatukset tuottavat hienoja keksintöjä. Ajatukset muuttuvat haitallisiksi, jos annamme niille liikaa painoarvoa ja lähdemme mukaan ajatusten tuottamaan loputtomaan tarinaan. Ajatus on aina tulkintaa ja tulee aina jälkijunassa.

Olenko olemassa erillisenä itsenä? Ajatustasolla kyllä, "minä" on erittäin erillinen muusta maailmasta. Jos havainnoi suoraa välitöntä kokemusta, "minä" poistuu tietoisuudesta ja silti elämä jatkuu kuten aina. "Minä" ei ole tarpeellinen elämässä toimimiseen. Minä-ajatus nousee esiin värittämään kokemuksia ja kehittelemään tarinoita. Mutta tarinoita ne vain ovat, kuten minä itsekin. Todellisuudessa ei ole mitään erillistä minää.

[mag]

Kiitos, tuntuuko susta, että olet nähnyt minuuden illuusion läpi vai onko jotain epäilyksiä?

Minuuden illuusion läpi näkeminen tarkoittaa sitä, että voit alkaa harjoittelemaan elämistä hieman uudella tavalla, kyse ei ole siitä, etteikö saattaisi tulla henkilökohtaisiakin reaktioita asioihin edelleen. Mutta reaktiot nähdään nopeasti vain kuviteltuun minä-keskukseeen perustuviksi, ja siten niiden lataus on poissa ja ne jäävät kokonaan pois pikku hiljaa. Ei vain ole tarpeen puolustaa psykologista minä-keskusta, ei sitä ole muualla kuin kuvitelmissa.

[minsc]

voit alkaa harjoittelemaan elämistä hieman uudella tavalla

Tämä vastaa kokemustani, etenkin aistiharjoitusta tehtäessä tuntui, että näkee ja kokee maailman aivan eri tuntuisena.

Mutta reaktiot nähdään nopeasti vain kuviteltuun minä-keskukseeen perustuviksi

Tämä pitää paikkaansa, nopeus ehkä vaihtelee.

Ainut asia, joka herättää epäilyksiä on se, että "ajatuksiin vajoaminen" tapahtuu helposti ellei ole valppaana, ts. aktiivisesti tee esim. aistiharjoitusta. Tämä lienee kuitenkin osa uudella tavalla elämisen harjoittelua...?

[mag]

Ainut asia, joka herättää epäilyksiä on se, että "ajatuksiin vajoaminen" tapahtuu helposti ellei ole valppaana, ts. aktiivisesti tee esim. aistiharjoitusta. Tämä lienee kuitenkin osa uudella tavalla elämisen harjoittelua...?

Joo, tee vain tuota plop-harjoitusta kunnes osaat olla luontevasti kaikkien ajatusten havaitsija, et ajattelija. Tämä voi viedä kuukausiakin. Tavallaan toi plop-harjoitus on extraa tähän LU-oppimäärään, enkä tiedä, että muut oppaat antaisivat sitä opastettaville tehtäviksi. Itse annan - koska tiedän, että se on juuri se mitä tarvitaan minuuden illuusion näkemisen jälkeen, jos ei mittavaa meditaatiotaustaa takana.

Haluatko yrittää vastata nyt LU:n vahvistuskysymyksiin? Sitten nähdään myös löytävätkö muut oppaat sellaisia asioita, joihin pitäisi vielä osoittaa kysymyksin.

[minsc]

Haluatko yrittää vastata nyt LU:n vahvistuskysymyksiin? Sitten nähdään myös löytävätkö muut oppaat sellaisia asioita, joihin pitäisi vielä osoittaa kysymyksin.

Jep, tehdään näin.

[mag]

Tässä siis pureskeltavaksi LU:n prosessin "viimeiset kysymykset". Vastaa niihin huolella ja kattavasti (pitkähkösti, niin että ajattelusi tulee vastauksista näkyviin) sen mukaan miten tällä hetkellä näet ja koet. Sen jälkeen pyydän muita oppaita vilkaisemaan tätä ketjua ja he saattavat vielä kysyä sinulta jotain, jos huomaavat sellaista, mitä vielä olisi hyvä tässä yhteydessä selventää.

1. Onko sinua olemassa millään tavalla, missään muodossa? Onko koskaan ollut? Mitä sinä olet?
2. Mikä 'minä' tai itse on ja miten se muodostuu?
3. Miltä tämän näkeminen tuntuu?
4. Miten selittäisit jollekulle, joka ei ole koskaan kuullutkaan nondualismista tai no-selfistä, mistä tässä prosessissa on kyse? Vaikkapa lapselle tai nuorelle?
5. Mikä tässä prosessissa oli se asia, joka käänsi vaa'ankielen, "työnsi alas jyrkänteeltä"? Eli mikä sai sinut katsomaan?