Ajatukset tulevat tyhjyydestä ja katoavat tyhjyyteen. Ei-mistää ei-minnekään. Kun ajatuksia tarkkailee huomaa, että ne katoavat jättämättä jälkiä. En kylläkään tiedä onko tämä ajatusten perusolemus vai käykö niin ainoastaan silloin kun ajatuksia tarkkailee, ts. käyttää energiaa tarkkailuun.OK. Tehdään vielä toinen harjoitus.
Mistä ajatukset ilmestyvät ja mihin ne katoavat? Välittömän kokemuksen pohjalta? Aivot ja mieli ovat oletuksia, uskomuksia, välittömässä kokemuksessa, joten älä viittaa niihin.
On erittäin tärkeää olla valppaana juuri sinä hetkenä kun uusi ajatus ilmestyy. Kun se tapahtuu, sano hiljaa mielessäsi "plop", ja astu ulos ajatuksesta sanomalla:
"Olet vain ajatus, et mitään todellista"
Anna ajatuksen kadota, ja odota uuden ilmestymistä, ja toista prosessi yhä uudestaan.
Huom. mielen kaksi eri moodia: (1) rekisteröi huonetta ympärilläsi (2) tuottaa tarinoita/ajatuksia näkemästään. Jos tämä jaottelu ei tunnu heti selvältä (huolestut esim. siitä, ettet vain ajattelisi pöytää kun vain rekisteröit sen näkökentässäsi), niin keskity vaikka odottamaan ajatuksia, jotka liittyvät johonkin joka ei ole näkökentässäsi huoneessa ympärilläsi, silloin voit olla 100% varma, että ne ovat täyttä tuubaa, fiktiota.
Saatko edellisen harjoituksen tehtyäsi sellaisen tunteen, että "ihan kuin olisin teflonia, johon mikään ajatus ei takerru, eikä jätä jälkiä" ? :)
Olen tehnyt harjoituksia ja jatkan vielä niiden tekemistä.
Huomioita:
"tyhjällä" mielellä on vaikea muistaa mitä piti sanoa. Muisteleminen yleensä pakottaa pois välittömästä kokemuksesta, joten olen vain tyytynyt olemaan läsnä sen kanssa mitä on ja sanomaan plop kun ajatus ilmestyy.
Vielä pari käytännön juuttua:
Muistini on huonontunut vuoden alusta lähtien kun aloin kyseenalaistamaan identiteettiäni. Muistan hyvin isot asiat tyyliin missä asun ja ketkä ovat vanhempani, mutta jos pitäisi kertoa esim mitä tein eilen onnistuisi se ainoastaan pitkän pohtimisen jälkeen. Asioista ei jää enään jälkeä mieleen samalla lailla. Nyt myös tulevaisuuden suunnitteleminen on muuttunut vaikeammaksi. Kalenteri tuntuu absurdilta kapistukselta. Tämä tekee arjen pyörittämisestä / yhteiskunnassa elämisestä vähän hankalaa. Tämä siis lähinnä ärsyttää, ei tee elämisestä mahdotonta..
Välillä tuntuu että kontrollin menettämisen tunne on aika hurja. Kuin olisi vapaapudotuksessa. Näissä tilanteissa olen kuitenkin yrittänyt sukeltaa fiiliksen entistä syvemmälle ja olla työntämättä mitään pois.
