Anuq05:n ketju

[Iida]

Anuq05, tämä on sinun ketjusi. Aloittaisitko esittäytymällä kertoen hieman etsinnästäsi tähän saakka sekä odotuksistasi?

[Iida]

Anuq05 siis etsii opasta.

[anuq05]

Opas haussa...

Olen opiskellut ihmeidenoppikurssia vuodesta 2004 ja Jeff Fosterin Ihmeellinen poissaolo kirja ravisteli egoani kunnolla ja sai miettimään asioita uudelta kantilta. Olen jumissa "minääni" tarinoihini, enkä pääse yksin eteenpäin...Voisko joku auttaa?

[Kittie]

Hei Anuq05, Kittie täällä. Voin toimia oppaanasi.

Käydään aluksi muutama perusasia läpi. Toivon sinulta tämän opastusprosessin ajan seuraavia asioita:

• Vastaat esittämiini kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti tämänhetkisen kokemuksesi perusteella. Se mitä tiedät, tai olet lukenut aiemmin ei auta tässä prosessissa, vaan kyse on siitä, että tutkit itse omaa havaintoasi tässä hetkessä. Vain rehellisyys auttaa.
• Kirjoitamme molemmat pääosin vähintään kerran päivässä, kunnes yhdessä toteamme opastuksen päättyneeksi, minuuden fiktion läpinähdyksi. Olemme LU:ssa havainneet, että opastus toimii parhaiten kun yhteys on tiivis. Ilmoitetaan puolin ja toisin, jos tulee jokin ylitsepääsemätön este.
• Jätät muun "henkiseen etsintään" liittyvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi, jotta voit keskittyä tutkimaan pyytämiäni asioita täysipainoisesti. Voit palata niihin opastuksen päätyttyä.

Kuulostavatko nämä odotukset sellaisilta, joihin voit sitoutua?

Jos kuulostavat, voidaan aloittaa.

Kertoisitko mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki, hassutkin, odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi?

Ystävällisin terveisin,
Kittie

[anuq05]

Käydään aluksi muutama perusasia läpi. Toivon sinulta tämän opastusprosessin ajan seuraavia asioita:

• Vastaat esittämiini kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti tämänhetkisen kokemuksesi perusteella. Se mitä tiedät, tai olet lukenut aiemmin ei auta tässä prosessissa, vaan kyse on siitä, että tutkit itse omaa havaintoasi tässä hetkessä. Vain rehellisyys auttaa.
• Kirjoitamme molemmat pääosin vähintään kerran päivässä, kunnes yhdessä toteamme opastuksen päättyneeksi, minuuden fiktion läpinähdyksi. Olemme LU:ssa havainneet, että opastus toimii parhaiten kun yhteys on tiivis. Ilmoitetaan puolin ja toisin, jos tulee jokin ylitsepääsemätön este.
• Jätät muun "henkiseen etsintään" liittyvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi, jotta voit keskittyä tutkimaan pyytämiäni asioita täysipainoisesti. Voit palata niihin opastuksen päätyttyä.

Kuulostavatko nämä odotukset sellaisilta, joihin voit sitoutua

Jos kuulostavat, voidaan aloittaa.

Kertoisitko mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki, hassutkin, odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi?

Ystävällisin terveisin,
Kittie[/quote]


Hei ja Kiitos Kittie!!!
Tuntuu että vihdoinkin olen valmis menemään eteenpäin ja samalla myös toinen ajatus tulee heti perään että: et ole, et osaa tehdä tätäkään oikein. Onko tämä taas uusi henkinen juttu jonka olen keksinyt ja josta olen innostunut hetken ja taas mennään samaa vanhaa latua joka on nähty ja ei johda mihinkään. HALUAN TOTUUDEN en kivoja versioita siitä.Kaipaan yksinkertaisuutta en temppuja ja turhia harjoituksia. Olen lukenut Gateless Gatecrashers kirjaa ja huomannut että" minun" on todella vaikea sitoutua mihinkään täysillä. Siitä huolimatta että osa minua tuntuu vastustavan tätä kovastikin HALUAN SITOUTUA TÄHÄN. Odotan eniten vapautumista raskaasta olosta, luomistani tarinoista joihin olen todella väsynyt.
Olin ajatellut, että kun valaistun niin tuska päässä loppuu, kaikki on aina hyvin..plää plää kun luin Jeff Fosterin kirjan ihmeellinen poissaolo tulin vihaiseksi siitä ettei niin olekaan. Ei onnea ja autuutta hamaan hautaan yms. Valaistuminen olisi ratkaissut kaikki ongelmat. Olisin hyvä äiti 24/7 voisin auttaa muita jne. Olisin jotenkin erityinen, kaikenlaista egohölynpölyä. Kova kolaus, tavallista arkea mitä hienoa siinä on...väsymys ei lopukaan...Olen tosi väsynyt koko ajan.
Nyt tajuan teoriassa mistä Jeff ja Elena puhuu, mutta se ei ole minulle totta vielä. Joku syvällä"minussa" tietää/resonoi että nyt olen lähellä mutta silti on paljon hämmennystä. Tällaista mielen päällä
anuq05

[Kittie]

Kiitos rehellisyydestäsi!
Odotuksesi ovat ihan realistisia, mutta jätetään ne syrjään odottamaan ja keskitytään nyt läsnäolevaan hetkeen. :)

Mitä tunteita/ajatuksia nousee kun sanon että sinua/Anua(?) ei ole olemassa eikä koskaan ole ollutkaan?

Terveisin,
Kittie

[anuq05]

Mitä tunteita/ajatuksia nousee kun sanon että sinua/Anua(?) ei ole olemassa eikä koskaan ole ollutkaan?

Tulee helpotuksen tunne, pääsee pois vankilasta, ei ole ongelmia, kaikki on mahdollista. KAIKKI on ollut valhetta ja olen uskonut siihen 200%:sti.
Mutta mitä sitten...Miten "minä" sitten toimin, puhun jos minua ei ole olemassa...Olen miettinyt kysymystäsi jo muutaman päivän ja aluksi nousi pelkoa etten osaa olla ilman "Anun tarinaa" siitä, että olen tyhmä enkä oikeasti osaa mitään, enkä tiedä mistään mitään loppujen lopuksi. Mitä ihmettä sitten tapahtuu en osaa olla olematta "anu"
Tämäkin juttu on taas joku epätoivoinen yritys siitä ettei minun tarvitsisi tehdä sitä työtä mitä teen. Olishan se paljon hienompaa olla valaistunut ja tietää mitä elämässään tehdä...Olla luova eikä rajoittaa itseään koko ajan, en osaa, en uskalla..ja välillä kyllä toisinkin päin( henkisissä jutuissa olen tuntenut paremmuutta minä muka tajuan, tuo toinen ei) Henkisissä jutuissa on aina kuitenkin tuntunut, että eikä tässä vielä kaikki aina joku asia tökkinyt mikään ei riitä eikä vie mihinkään. Mitä minulle tapahtuu kun minua ei ole...Nyt päällimmäisenä tunteena on helpotus ja naurattaa. Aivan kuin "minun takana" tapahtuu naurua hyväntahtoista naurua niinkuin räjähtäisin kappaleiksi eikä se satu. Tyhjyys, tyhjä kangas...

[anuq05]

Mulla alkoi naurattamaan ihan kamalasti naurua vaan tulee..

[Kittie]

Hienoa!
Pelkoa saattaa nousta, se on ok. Onhan egon tehtävä ollut suojella ettei mitään ikävää 'sinulle' tapahdu.
Muistaa vain joka hetki olla rehellinen ja totuudellinen, mikään todellinenhan ei tule siitä särkymään.

Miten siis seepra pärjää luonnossa, eihän silläkään ole minää? Se kohtaa asioita, reagoi niihin tavallaan, ravistelee pelon ja tuntemukset kehosta pois ja jatkaa elämää.
Seepran ei ole tarve paapoa minäänsä ja harmitella toiselle seepralle miten kojootti meinasi napata hänet. "Apua, kojootti yritti syödä minut! Miksi juuri minä? Minä, erikoislaatuinen ja harvinaisen kaunis yksilö.." Normaalipäivä seepran elämässä... ;)

Miltä siis elämä tuntuu ilman Anua?

"Olishan se paljon hienompaa olla valaistunut ja tietää mitä elämässään tehdä..."
Onko valaistuneella elämä helpompaa ja selkeämpää kuin sinulla juuri nyt? Entä jos vapautuneen elämä on helpompaa koska he eivät yritä olla ohjaksissa ja yritä taistella elämää vastaan? He vain menevät minne elämä kuljettaa?

Aurinkoista lauantaipäivää!
Kittie

[anuq05]

Onko valaistuneella elämä helpompaa ja selkeämpää kuin sinulla juuri nyt? Entä jos vapautuneen elämä on helpompaa koska he eivät yritä olla ohjaksissa ja yritä taistella elämää vastaan? He vain menevät minne elämä kuljettaa?

Varmaankin juuri siksi ettei tarvitse taistella koko ajan jotain vastaan. Haluaisi että asiat olisi jotenkin toisella lailla kuin ne on.
Sallii sen tapahtua mitä juuri nyt tapahtuu. Viikonlopun aikana olo on ollut helpompaa, kevyempää, juuri nytkin. Tuntuu etten ole koskaan aikaisemmin ollut niin läsnä kuin nyt. Olen kyllä yrittänyt. Nyt en yritä mitään. En yritä olla läsnä. Ajatuksia tulee ja menee, kiukkua, väsymystä, pettymystä, naurua,iloa, pelkoa siitä, että tällainen olo katoaa niinkuin aina ennenkin ja masennun. Ajatukset vaan tulee jostain ja menee jonnekin ei tarvi tarttua niihin. Jos tulee masennusta tulkoon eihän se haittaa. Aivan kuin kankaalle ilmenisi asioita, esineitä ja ajatuksia, alkuperä sama kaikilla, vain eri muotoja.
Hyvää yötä

[Kittie]

pelkoa siitä, että tällainen olo katoaa niinkuin aina ennenkin ja masennun.

Kun olet lapsena nähnyt, ettei joulupukkia ole olemassa, et ole enää pystynyt uskomaan siihen seuraavanakaan jouluna. Aivan kuten 'minä'. Kun kerran näkee 'minän' ajatukseksi, mielikuvitushahmoksi, sitä on mahdotonta saada enää todesta.

Ajatukset siis tulevat jostain ja menevät johonkin. Niitä on vaikea hallita ja poistaa. Ne saavat tulla ja mennä vapaasti, kunhan niitä ei lähde uskomaan.

Haluaisi että asiat olisi jotenkin toisella lailla kuin ne on.
Sallii sen tapahtua mitä juuri nyt tapahtuu.

Onko siis mahdollista olla muualla kuin juuri nyt tässä? Onko edes mahdollista että olisi eri työpaikka juuri nyt? Onko ollut esim mahdollista valita että synnytätkö tytön vai pojan? Asiat ovat juuri nyt niin kuin ne ovat. Ehkä seuraavassa hetkessä ne ovat toisin, mutta nyt ne ovat kuten ovat etkä siihen 'sinä' pysty vaikuttamaan koskaan.

[anuq05]

Hei,

Ei ole mahdollista ja se tuntuu helpottavalta:) Naurattaa kun ajattelen kuinka paljon energiaa olen tuhlannut siihen että asiat olisivat jotenkin toisin. Elämä on koko ajan ollut läsnä "minä" vaan esti näkemästä sitä.
Just tätä hetkeä tässä näin, kaikkia ääniä, ajatuksia, tunteita, tuoksuja. Kaikki saa olla niinkuin ne on. Tuntuu siltä kuin söisinkin ekaa kertaa, maistan ruuan paremmin..miltä ruoka tuntuu suussa...hassua miten elämä on aina läsnä ja sitä ei huomaa vaan hösää koko ajan jotain etsii ei löydä...ja sekinon elämää ja täysin ok.
Kiitos Kittie!

[Kittie]

Kuullostaa hyvältä!

Tehdään näin että palataan torstai-iltana tänne ja sillä välin nauti minättömästä elämästä. :)

Kirjoita tällä välin paperille tarina minästä tekemässä asioita ja sen jälkeen ilman minää, passiivissa.
Esim. minä heräsin aamulla -> keho herää aamulla. / minä valitsin keittää kahvia -> kahvi tuli keitetyksi.
Tarinaa ei tarvitse kirjoittaa tänne, mutta kirjoita mitä ajatuksia se herättää.

Mukavia hetkiä!
Kittie

[anuq05]

Hei Kittie,
Vastaan jo nyt, koska on aikaa

Kirjoita tällä välin paperille tarina minästä tekemässä asioita ja sen jälkeen ilman minää, passiivissa.
Esim. minä heräsin aamulla -> keho herää aamulla. / minä valitsin keittää kahvia -> kahvi tuli keitetyksi.
Tarinaa ei tarvitse kirjoittaa tänne, mutta kirjoita mitä ajatuksia se herättää.

Kun kirjoitin minä muodossa tarinaa "minua" vaan naurattaa...ei ole minää joka herää aamulla, tai joka tekis yhtään mitään, tapahtuu herääminen, keho tekee mitä tekee. On sellainen olo jota on hankala selittää kirjoittamalla tai ylipäänsä puhuakaan. On vain tyhjyyttä jossa tapahtuu asioita, muttei kuitenkaan tunnu tyhjältä. Aivan kuin Ikuisuus hymyilisi koko ajan lempeästi. Nämäkin on vain sanoja, koska eihän ole ketään hymyilemässä. Lempeä ja lämmin tunne. Jos olen jossain paikassa missä ihmisiä paljon on kuin olisi katsomassa suurta näytelmää, kuuluu puheen sorinaa, kehot liikkuu...Jotenkin "ymmärrän" Jeffin kirjan otsikon ihmeellinen poissaolo se kuvaa hyvin olotilaa...Ei oikein tee mieli edes puhua, on naurua ja kyyneleitä silmäkulmassa yhtäaikaa. Niinkuin ihmeiden oppikursissa sanotaan sanat on vain symbolien symboleita...Epäilystä nousee mieleen voiko olla totta että kaikki on niin yksinkertaista. Naurattaa kun ajattelen että yrittää olla läsnä tässä hetkessä kun sitä jo On. Luulee että elämä ois jossain muualla. Eihän sitä voi olla kuin nyt. Kotona ja kaikki hyvin. Tämä lempeys jota tunnen saa olon Todella liikuttuneeksi.

[Kittie]

Koetko nyt nähneesi 'minuuden' illuusion lävitse? :)