Etsin ohjaajaa

Dansk, Nederlands, Suomeksi, Portuguesa
User avatar
ijv
Posts: 24
Joined: Tue Aug 28, 2012 7:53 am

Etsin ohjaajaa

Postby ijv » Mon Sep 10, 2012 12:10 pm

Hei,
Etsin ohjaajaa.

User avatar
DesertRain
Posts: 135
Joined: Sat Aug 18, 2012 6:45 pm

Re: Etsin ohjaajaa

Postby DesertRain » Tue Sep 11, 2012 7:28 am

Hei ivj, ja tervetuloa. Voin toimia oppaanasi.

Käydään aluksi läpi muutama perusasia:

• Vastaat esittämiini kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti tämänhetkisen kokemuksesi perusteella. Se mitä tiedät, tai olet lukenut aiemmin ei auta tässä prosessissa, vaan kyse on siitä, että tutkit itse omaa havaintoasi tässä hetkessä. Vain rehellisyys auttaa.
• Kirjoitamme molemmat pääosin vähintään kerran päivässä, kunnes yhdessä toteamme opastuksen päättyneeksi, minuuden fiktion läpinähdyksi. Olemme LU:ssa havainneet, että opastus toimii parhaiten kun yhteys on tiivis. Ilmoitetaan puolin ja toisin, jos tulee jokin ylitsepääsemätön este.
• Jätät muun "henkiseen etsintään" liittyvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi, jotta voit keskittyä tutkimaan pyytämiäni asioita täysipainoisesti. Voit palata niihin opastuksen päätyttyä.

Kuulostavatko nämä odotukset sellaisilta, joihin voit sitoutua? Jos kuulostavat, voimme aloittaa.

Kertoisitko, mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki, hassutkin, odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi?

Terveisin

DR

User avatar
ijv
Posts: 24
Joined: Tue Aug 28, 2012 7:53 am

Re: Etsin ohjaajaa

Postby ijv » Tue Sep 11, 2012 7:53 am

Moi DR ja kiitos viestistäsi.

Perusasiat ovat selvät. Voin sitoutua niihin.

Itse opastusprosessilta odotan tiivistä "tutkiskelua", asioiden näkemistä sellaisina kuin ne ovat: sen huomaamista mikä on ns. aiemmin jäänyt näkemättä. Odotan intensiivistä työskentelyä asian parissa.
Lopputuloksena ns. itsen läpinäkemistä ja sitä kautta vapaus.
Käytännössä vapauteen liittyviä odotuksia ovat:
- aitouden lisääntyminen, että on ns. rehellinen itselleen mitä todella haluaa eri tilanteissa ja toimii myös sen mukaan. Lisäksi myös ulospäin että tunteet tulevat esille sellaisinaan ilman pidättelyä.
- kykenee hyväksymään eri tilanteet sellasinaan
- tietynlainen keveys, stressin väheneminen, huolehtimisen, murehtimisen väheneminen.
- etsimisen loppuminen, tällöin käytännössä rauhan tunteen lisääntyminen ja ajankäytöllisesti enemmän tekisi jotain muuta kuin henkisten kirjojen lukemista, harjoituksia, itsetutkiskelua ym. No kenties mielenkiinnosta voi tulla luettua jotain esim. tyyliin "onpa hienosti kuvattu mistä on kyse" myös vapautumisen jälkeen mutta hieman eri lähtökohdista, eri intentiolla sekä tosiaan ei niin paljon
- kärsimyksen loppuminen, joka osaltaan viittaa asioiden hyväksymiseen sellaisenaan. Mutta myös fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen hyvinvointiin tietyiltä osin - en kuitenkaan odota että esim. joku kipu häviäisi kehosta, mutta esim. että ei identifioisi itseään kehoon ja kipuun jos sellaista sattuu esiintymään.
- erillisyyden kuvitelman ja tunteen lakkaamista
- pelkojen väheneminen
- ns. tässä hetkessä elämisen lisääntyminen. Kokisi niin sanotusti että tämä hetki on riittävästi - joka lisäisi pienistäkin asioista nauttimista enemmän.

ijv
-----

Hei ivj, ja tervetuloa. Voin toimia oppaanasi.

Käydään aluksi läpi muutama perusasia:

• Vastaat esittämiini kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti tämänhetkisen kokemuksesi perusteella. Se mitä tiedät, tai olet lukenut aiemmin ei auta tässä prosessissa, vaan kyse on siitä, että tutkit itse omaa havaintoasi tässä hetkessä. Vain rehellisyys auttaa.
• Kirjoitamme molemmat pääosin vähintään kerran päivässä, kunnes yhdessä toteamme opastuksen päättyneeksi, minuuden fiktion läpinähdyksi. Olemme LU:ssa havainneet, että opastus toimii parhaiten kun yhteys on tiivis. Ilmoitetaan puolin ja toisin, jos tulee jokin ylitsepääsemätön este.
• Jätät muun "henkiseen etsintään" liittyvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi, jotta voit keskittyä tutkimaan pyytämiäni asioita täysipainoisesti. Voit palata niihin opastuksen päätyttyä.

Kuulostavatko nämä odotukset sellaisilta, joihin voit sitoutua? Jos kuulostavat, voimme aloittaa.

Kertoisitko, mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki, hassutkin, odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi?

Terveisin

DR
DesertRain

Viestit: 3
Liittynyt: Elokuu 18th, 2012, 7:45 pm
YksityisviestiLähetä sähköpostia käyttäjälle DesertRain

User avatar
DesertRain
Posts: 135
Joined: Sat Aug 18, 2012 6:45 pm

Re: Etsin ohjaajaa

Postby DesertRain » Tue Sep 11, 2012 8:39 am

Hyvä.

Mitä ajatuksia ja tunteita seuraava lause herättää:

Ijv, sinua ei ole olemassa eikä ole koskaan ollut.


-DR

User avatar
ijv
Posts: 24
Joined: Tue Aug 28, 2012 7:53 am

Re: Etsin ohjaajaa

Postby ijv » Tue Sep 11, 2012 9:50 am

Ajatus että minua ei ole olemassa herättää risiriitaisia ajatuksia ja tunteita.
Toisaalta helpotusta, kepeyttä, iloa, rauhaa. Ettei tätä elämää tarvitse ottaa niin vakavasti että voi ottaa rennommin. Asiat ikäänkuin vain tapahtuvat mutta ei ole ns. tekijää, kokijaa, ajattelijaa, tuntijaa. Näin ajateltuna tuntuisi helpottavalta ettei identifioidu eri tilanteisiin, ajatuksiin, tunteisiin.

Toisaalta taas ko. ajatus nostaa pintaan vihaa, turhautumista ja vastustusta. Esim. että miten sitä on ponnistellut eri asioiden suhteen, miten sitä on ottanut tietyt asiat hirvittävän raskaasti.
Ja sitten vielä eräänlaista pelkoa että ikäänkuin häviäisi jonnekin ja siihen liittyen tietynlainen tyhjyyden tunne. Eräällä tapaa loppumista, siihen liittyvää vastustusta ja pelkoa tuntemattomasta. Olemattomuuden pelkoa, sekä hieman myös nihilistisiä ajatuksia (vaikka järjellisesti ne tuntuvat hassuilta) että onko millään mitään väliä, hällä väliä tyylisiä ajatuksia. Että onko millään mitään merkitystä, tarkoitusta - kyseenalaistamista mitä täällä sitten tekee, tai kuvittelee puuhastelevansa.
Ikäänkuin tarvitsisi luopua jostakin. (vaikka teoriatasolla ymmärtää että miten illuusiosta mukamas tarvitisi luopua, siis sellaisesta jota ei ole - mutta käytännössä ko. ajatuksia ja tunteita nousee nyt esille).

Tuossa noita mitä tuli mieleen kun nyt ajattelin ko. asiaa.

I

-------
Hyvä.

Mitä ajatuksia ja tunteita seuraava lause herättää:

Ijv, sinua ei ole olemassa eikä ole koskaan ollut.


-DR

User avatar
DesertRain
Posts: 135
Joined: Sat Aug 18, 2012 6:45 pm

Re: Etsin ohjaajaa

Postby DesertRain » Tue Sep 11, 2012 6:55 pm

Ajatus että minua ei ole olemassa herättää risiriitaisia ajatuksia ja tunteita.
Toisaalta helpotusta, kepeyttä, iloa, rauhaa. Ettei tätä elämää tarvitse ottaa niin vakavasti että voi ottaa rennommin. Asiat ikäänkuin vain tapahtuvat mutta ei ole ns. tekijää, kokijaa, ajattelijaa, tuntijaa. Näin ajateltuna tuntuisi helpottavalta ettei identifioidu eri tilanteisiin, ajatuksiin, tunteisiin.


Ok.
Toisaalta taas ko. ajatus nostaa pintaan vihaa, turhautumista ja vastustusta. Esim. että miten sitä on ponnistellut eri asioiden suhteen, miten sitä on ottanut tietyt asiat hirvittävän raskaasti.
Tuntuu siis, että jokin ei mennyt niinkuin olisi pitänyt ("ponnistelin liikaa ja otin asioita liian raskaasti, turhaan"), ja siksi näitä tunteita nousee. Pyytäisin sinua istumaan seuraavien kysymysten kanssa:


Voitko olla täysin varma, että asioiden olisi pitänyt mennä toisella tavalla ja sinun olisi pitänyt toimia toisella tavalla, oli minää tai ei?

Voitko olla varma, että olisit mitenkään kyennyt toimimaan toisin?

Ja sitten vielä eräänlaista pelkoa että ikäänkuin häviäisi jonnekin ja siihen liittyen tietynlainen tyhjyyden tunne. Eräällä tapaa loppumista, siihen liittyvää vastustusta ja pelkoa tuntemattomasta. Olemattomuuden pelkoa, sekä hieman myös nihilistisiä ajatuksia (vaikka järjellisesti ne tuntuvat hassuilta) että onko millään mitään väliä, hällä väliä tyylisiä ajatuksia. Että onko millään mitään merkitystä, tarkoitusta - kyseenalaistamista mitä täällä sitten tekee, tai kuvittelee puuhastelevansa.
Ikäänkuin tarvitsisi luopua jostakin. (vaikka teoriatasolla ymmärtää että miten illuusiosta mukamas tarvitisi luopua, siis sellaisesta jota ei ole - mutta käytännössä ko. ajatuksia ja tunteita nousee nyt esille).
Pelko on pohjimmiltaan suojelumekanismi. Pyydän sinua kutsumaan uudelleen esiin sen olemattomuuden pelon, jonka lause "sinua ei ole" sinussa herättää. Katso pelkoa läheltä. Paikallista se kehossasi. Kiitä sitä siitä, että se yrittää vain täyttää tehtävänsä. Älä työnnä sitä pois. Kysy siltä, mitä sen takana on; mitä se yrittää suojella? Katso reaaliaikaista kokemusta. Löydätkö mitään, mitä pitäisi suojella?

Mitä tulee merkitykseen: mieli on se, joka antaa merkityksiä millekään. Mieli on leimasinkone, joka nimeää, arvioi, luokittelee, tuomitsee. Ajatukset siitä, että millään ei ole merkitystä, millään ei ole väliä, ovat nekin merkityksen antamista, nimittäin kielteisen merkityksen.
Pyydän sinua nyt katsomaan, onko merkityksiä mielen, ajatusten ulkopuolella?

Kerro, mitä saat selville.

-DR

User avatar
ijv
Posts: 24
Joined: Tue Aug 28, 2012 7:53 am

Re: Etsin ohjaajaa

Postby ijv » Wed Sep 12, 2012 9:25 am

Tuntuu siis, että jokin ei mennyt niinkuin olisi pitänyt ("ponnistelin liikaa ja otin asioita liian raskaasti, turhaan"), ja siksi näitä tunteita nousee. Pyytäisin sinua istumaan seuraavien kysymysten kanssa:
Voitko olla täysin varma, että asioiden olisi pitänyt mennä toisella tavalla ja sinun olisi pitänyt toimia toisella tavalla, oli minää tai ei?
Voitko olla varma, että olisit mitenkään kyennyt toimimaan toisin?


En todellakaan voi olla täysin varma että asioiden olisi pitänyt mennä toisella tavalla ja että minun olisi pitänyt toimia toisella tavalla oli minä tai ei.
En myöskään voi olla varma että olisin kyennyt toimimaan toisin.
- Toisaalta on helppo sanoa, että asiat menivät niin kuin ne menivät koska ne menivät siten, piste.
- Sitten tulee mieleen ajatuksia että tietyt tämän hahmon ns. ehdollistumiset käyttäytymistapoihin, reaktiomalleihin ovat saattaneet vaikuttaa toimintaan. Ja tietyt tunnetilat, esim. pelot ovat saaneet toimimaan tietyllä tavalla. Eräällä tapaa on toiminut paikoin ikään kuin automaattiohjauksella tiettyjen tapojen mukaisesti. Mutta tämä on täysin spekulaatiota, en voi olla varma tästäkään.

Pelko on pohjimmiltaan suojelumekanismi. Pyydän sinua kutsumaan uudelleen esiin sen olemattomuuden pelon, jonka lause "sinua ei ole" sinussa herättää. Katso pelkoa läheltä. Paikallista se kehossasi. Kiitä sitä siitä, että se yrittää vain täyttää tehtävänsä. Älä työnnä sitä pois. Kysy siltä, mitä sen takana on; mitä se yrittää suojella? Katso reaaliaikaista kokemusta. Löydätkö mitään, mitä pitäisi suojella?

-Tein tämän 2 kertaa. Illalla ennen nukkumaan menoa ja aamulla. Illalla olin väsynyt ja en päässyt aivan loppuun asti koska nukahdin. Illalla kehoni alkoi reagoimaan. Pallea alkoi nykimään, rinnassa sekä kurkussa alkoi tuntua painetta. Alussa olin mukana tunteissa, sitten koin että nuo ovat vain tuntemuksia, joita oli kiinnostava seurata, olkoonkin että tunne ei ollut niin mukava. Esille nousi vanhoja muistikuvia jotka saivat aikaan mm. syyllisyyden tunteita. Kysyin siitäkin että mitä tämän takana on, että mitä yrität suojella. Sitten tuli esille kuoleman pelko. Melko pian kuitenkin selvisi että pelko koski pikemminkin epätoden, epäaidon kuolemaa. Kohta sen jälkeen nukahdin.

-Aamulla alkukokemukset olivat melko samat: keho reagoi voimakkaasti, vatsa liikkui, rinnassa ja kurkussa tuntui painetta, hengityksestä tuli katkonaista ja tuntui että oli vaikea saada henkeä. Huomasin kuitenkin että ne ovat vain tuntemuksia – ei ns. minä. Jälleen tuli esille valheellisuuden kuolema. Kysyin siitäkin että mitä pyrit puolustamaan. Kullakin kerralla keho reagoi edellä mainituin tavoin joskin intensiteetti väheni. Paikoin myös olkapäät ja kädet alkoivat liikkua. Kysyin uudestaan ja uudestaan mitä yrittää puolustella. Pari kertaa aloin yhtäkkiä nauraa voimakkaasti ja mieleeni juolahti ajatus miten mieleni on luonut eri tilanteet eli antanut tapahtumille erilaisia tulkintoja ja merkityksiä. Tästäkin jatkoin eteenpäin. Yhdessä vaiheessa olo tuntui täysin tyhjältä, pelkkää tyhjyyttä. Siinä tilassa vierähti tovi vaikka kysyin siinäkin että mitä pyrit puolustelemaan. Sitten sekin tila meni ohi. Sitten mieleeni tuli sanat: rakkaus ja vapaus – samalla tunnetila tuli erittäin hyväksi. Kysyin siinäkin että mitä tämän takana on, ajatukseni oli että nuokin ovat vain sanoja, käsitteitä (ajatuksia). Sen jälkeen tuli erittäin hyvä olo ilman sanoja, vapaa fiilis. Keho reagoi, ikään kuin energia olisi virrannut ylöspäin vatsasta ja olo oli hyvin innostunut. Jonkin ajan päästä kehon reaktiot loppuivat mutta positiivinen olo jäi – ilman sanoja. Itse asiassa pyrkiessäni kysymään että mitä tämän takana on, ei mieleeni tullut mitään sanoja – tuossa nyt tuo ilmaisu "pyrin kysymään" tuntuu haussulta koska tosiaan mitään ajatuksia ei siinä tullut esille.
- En siis lopulta kyennyt löytämään mitään mitä tulisi suojella.


Mitä tulee merkitykseen: mieli on se, joka antaa merkityksiä millekään. Mieli on leimasinkone, joka nimeää, arvioi, luokittelee, tuomitsee. Ajatukset siitä, että millään ei ole merkitystä, millään ei ole väliä, ovat nekin merkityksen antamista, nimittäin kielteisen merkityksen.
Pyydän sinua nyt katsomaan, onko merkityksiä mielen, ajatusten ulkopuolella?


-En löydä merkityksiä jos ei ole ajatuksia antamassa merkityksiä, lyömässä leimoja.
-Mieleeni kylläkin juolahti intuitioon liittyvät oivallukset, mutta toisaalta nekin ovat vain eräänlaisia ajatuksia. Tosin osaa niistä mieli ei aina kykene selittämään.

User avatar
DesertRain
Posts: 135
Joined: Sat Aug 18, 2012 6:45 pm

Re: Etsin ohjaajaa

Postby DesertRain » Wed Sep 12, 2012 4:40 pm

En todellakaan voi olla täysin varma että asioiden olisi pitänyt mennä toisella tavalla ja että minun olisi pitänyt toimia toisella tavalla oli minä tai ei.
En myöskään voi olla varma että olisin kyennyt toimimaan toisin.
- Toisaalta on helppo sanoa, että asiat menivät niin kuin ne menivät koska ne menivät siten, piste.
- Sitten tulee mieleen ajatuksia että tietyt tämän hahmon ns. ehdollistumiset käyttäytymistapoihin, reaktiomalleihin ovat saattaneet vaikuttaa toimintaan. Ja tietyt tunnetilat, esim. pelot ovat saaneet toimimaan tietyllä tavalla. Eräällä tapaa on toiminut paikoin ikään kuin automaattiohjauksella tiettyjen tapojen mukaisesti. Mutta tämä on täysin spekulaatiota, en voi olla varma tästäkään.
Hyvä, jätetään spekulaatiot sikseen.


-Tein tämän 2 kertaa. Illalla ennen nukkumaan menoa ja aamulla. Illalla olin väsynyt ja en päässyt aivan loppuun asti koska nukahdin. Illalla kehoni alkoi reagoimaan. Pallea alkoi nykimään, rinnassa sekä kurkussa alkoi tuntua painetta. Alussa olin mukana tunteissa, sitten koin että nuo ovat vain tuntemuksia, joita oli kiinnostava seurata, olkoonkin että tunne ei ollut niin mukava. Esille nousi vanhoja muistikuvia jotka saivat aikaan mm. syyllisyyden tunteita. Kysyin siitäkin että mitä tämän takana on, että mitä yrität suojella. Sitten tuli esille kuoleman pelko. Melko pian kuitenkin selvisi että pelko koski pikemminkin epätoden, epäaidon kuolemaa. Kohta sen jälkeen nukahdin.



-Aamulla alkukokemukset olivat melko samat: keho reagoi voimakkaasti, vatsa liikkui, rinnassa ja kurkussa tuntui painetta, hengityksestä tuli katkonaista ja tuntui että oli vaikea saada henkeä. Huomasin kuitenkin että ne ovat vain tuntemuksia – ei ns. minä. Jälleen tuli esille valheellisuuden kuolema. Kysyin siitäkin että mitä pyrit puolustamaan. Kullakin kerralla keho reagoi edellä mainituin tavoin joskin intensiteetti väheni. Paikoin myös olkapäät ja kädet alkoivat liikkua. Kysyin uudestaan ja uudestaan mitä yrittää puolustella. Pari kertaa aloin yhtäkkiä nauraa voimakkaasti ja mieleeni juolahti ajatus miten mieleni on luonut eri tilanteet eli antanut tapahtumille erilaisia tulkintoja ja merkityksiä. Tästäkin jatkoin eteenpäin. Yhdessä vaiheessa olo tuntui täysin tyhjältä, pelkkää tyhjyyttä. Siinä tilassa vierähti tovi vaikka kysyin siinäkin että mitä pyrit puolustelemaan. Sitten sekin tila meni ohi. Sitten mieleeni tuli sanat: rakkaus ja vapaus – samalla tunnetila tuli erittäin hyväksi. Kysyin siinäkin että mitä tämän takana on, ajatukseni oli että nuokin ovat vain sanoja, käsitteitä (ajatuksia). Sen jälkeen tuli erittäin hyvä olo ilman sanoja, vapaa fiilis. Keho reagoi, ikään kuin energia olisi virrannut ylöspäin vatsasta ja olo oli hyvin innostunut. Jonkin ajan päästä kehon reaktiot loppuivat mutta positiivinen olo jäi – ilman sanoja. Itse asiassa pyrkiessäni kysymään että mitä tämän takana on, ei mieleeni tullut mitään sanoja – tuossa nyt tuo ilmaisu "pyrin kysymään" tuntuu haussulta koska tosiaan mitään ajatuksia ei siinä tullut esille.
- En siis lopulta kyennyt löytämään mitään mitä tulisi suojella.


-En löydä merkityksiä jos ei ole ajatuksia antamassa merkityksiä, lyömässä leimoja.
-Mieleeni kylläkin juolahti intuitioon liittyvät oivallukset, mutta toisaalta nekin ovat vain eräänlaisia ajatuksia. Tosin osaa niistä mieli ei aina kykene selittämään.
Hyvää työtä! Jätetään myös intuition ja ajatusten ero sikseen toistaiseksi. Sen sijaan jatketaan siitä, mihin päädyit pelkoharjoituksen kanssa. Et löytänyt mitään, mitä pelon pitäisi suojella. Panit myös merkille, että pelossa oli kyse vain tuntemuksista, eikä niihin sisältynyt minää. Pyydän sinua seuraavaksi mietiskelemään seuraavaa:

Näkemistä tapahtuu,

kuulemista tapahtuu,

tuntemista tapahtuu,

ajatuksia tapahtuu,

tekoja tapahtuu.

Missä näiden kaiken keskeltä on löydettävissä "minä", ljv?


Istu tämän kanssa niin kauan kuin on tarpeen, ja yritä pitää se mielessä myös kaikessa päivittäisessä toiminnassa. Kerro, löytyykö "minää" mistään ja jos on pienintäkään tunnetta, että siellä on "minä" jossain, niin katsotaan sitä sitten tarkemmin.

User avatar
ijv
Posts: 24
Joined: Tue Aug 28, 2012 7:53 am

Re: Etsin ohjaajaa

Postby ijv » Thu Sep 13, 2012 4:51 pm

Näkemistä tapahtuu,
kuulemista tapahtuu,
tuntemista tapahtuu,
ajatuksia tapahtuu,
tekoja tapahtuu.
Missä näiden kaiken keskeltä on löydettävissä "minä", ljv?

Istu tämän kanssa niin kauan kuin on tarpeen, ja yritä pitää se mielessä myös kaikessa päivittäisessä toiminnassa. Kerro, löytyykö "minää" mistään ja jos on pienintäkään tunnetta, että siellä on "minä" jossain, niin katsotaan sitä sitten tarkemmin.


Luin tämän tehtävän illalla ja lähdin siitä lenkille tehtävä mielessäni. Heti aluksi havaitsin miten kehoni alkoi reagoida, samalla suustani tuli spontaanisti kirosanoja ja mieleeni tuli ajatuksia että "miten elämäni ajan olen uskonut johonkin fiktiiviseen hahmoon". Samalla tuli tunne että olen ikäänkuin tarkkailija - kun kävelin pururadalla
- esiintyi tuntemuksia jalkapohjissa
- lintujen ääniä kuului
- kädet ja jalat liikkuivat
- puita näkyi
- Havaitsin että ajatukset ns. hiljenivät, niitä oli erittäin vähän. Ne tulivat ja menivät.
- - en kuitenkaan löytänyt minää ko. lenkin aikana

*Jatkoin katsomista kotona, kaikessa mitä tein - olipa kyse ruuan laitosta, syömisestä, sohvalla istumisesta. Yölläkin katsominen tuli esille kun heräsin. Ja sitten aamusta asti koko päivän jatkoin taas katsomista eri tilanteissa - töissä, keskustellessani ihmisten kanssa ym. Huomasin että parissa kohtaa olin vuorovaikutustilanteissa intensiivisesti mukana ja niissä ainakin toviksi olin kiinni tarinoissa ja tuolloin katsominen jäi.
- Minulla oli epäilys että miten käy jos tulee jokin tilanne joka herättää voimakkaita tunteita tai kipua että tuleeko ns. minä-identifioituminen siihen ts. että kokisi sen että tuo olen minä, tuo tapahtuu minulle, minä teen tuon, minä koen tämän jne. Ja itse asiassa kipua ja kehollisesti epämiellyttäviä tuntemuksia tuli useampaan kohtaan kehoa päivän aikana. Useimmissa tapauksissa totesin ne tuntemuksiksi, paikoin saattoi tulla ajatus että tuntemus on epämiellyttävä. Paikoin koin tilanteen kuitenkin haastavammaksi epämiellyttävien tuntemusten ilmetessä jotka herättivät raskaita tunteita ja vetivät energiaa alas. Samalla alkoi nousta ajatuksissa esille myös tarinoita - osan niistä näin ns. läpi että kyseessä on vain ajatus, vain tarina joka ilmenee ko. tuntemukseen liittyen. Mutta huomasin kyllä että seikkoihin missä ajatukseen/tarinaan liittyi voimakas epämiellyttävä tunne niin ne olivat sitkeämpiä säilymään ajatuksissa. Ja niissä saattoi olla hetkittäin tuota identifioitumista ko. tarinoihin. En myöskään aina kyennyt hyväksymään niitä samalla tavalla kuin ns. normitilaa (kivuton).

Keskustellessani ihmisten kanssa, toisen kysyessä kuulumisia tai mielipidettä - aloitin kertomaan että "minä tein sitä ja tätä" tai "minun mielestäni". Heti lopetettuani puheenvuoron tuli mieleeni kuitenkin että kerroin juuri tarinan mitä "minä" teki. Ja välillä saatoin olla itse kiinni tarinassa. En tarkoita sitä että minulla olisi ollut tarve puhua tyyliin: "tämä hahmo teki sitä ja tätä". Pikemminkin viittaan siihen että miten identifioin minän todeksi, tekijäksi, toimijaksi, ajattelijaksi.
Edelliseen harjoitukseen liittyen,että kun siinä oli puhetta pelosta ja puolustelusta. Että en silloin löytänyt minää jota puolustella. Nyt kuitenkin havaitsin että päivän aikana esiintyi tietyissä vuorovaikutustilanteissa jännittämistä - tämän jälkeen mietin sitä että jos kerran ei ole ketään ketä puolustella niin miksi jännittämistä esiintyy, miksi hermostumista esiintyy jos kerran ei ole mitään mitä tarvitsisi puolustaa. Sitä mietin että onko jokin imago-"minä", johon tietoisesti / tiedostamattomalla tasolla uskoisin jota tarvitisi puolustaa. Että onko se ns. piilossa ja en vain itse nähnyt sitä.

Sitä aloin myös miettimään että kun lähes koko päivän minulla oli kokemus eräänlaisesta tarkkailijasta että oliko
se ns. minä. Siis joka havaitsee ajatukset, joka huomioi että näkemistä tapahtuu, että kuulemista esiintyy, että tekeminen ilmenee. Esim. heilutin kättä ja mieleeni tuli ajatus että käsi liikkuu - en ajatellut että minun käsi liikkuu tai että minä liikutan kättä. Mutta juuri se tarkkailija joka noteerasi tuon käden liikkeen näkemisen ja ajatuksen siitä että käsi liikkui - sitä aloin miettiä että onko se minä. En ottanut tarkoituksella mitään roolia tyyliin "olen kotka joka katsoo etäältä hahmon liikkeitä, ajatuksia ym." - vaan se ikäänkuin tuli kokemukseksi kun aloin tehdä tähän liittyvää katsomista.
- Vielä tuosta kehollisuudesta. Kun kuuntelin jonkun toisen puhetta saattoi tulla mieleeni ajatus että nyt (nimi) puhuu - kun sanoja tuli omasta suustani, en kokenut sitä täysin samana. Että onko tässä jossakin määrin identifioitumista kehoon että pitäisin sitä minänä, siitä en ole täysin varma. Useimmiten ei ole ollut päivän aikana kuten edellä mainitsin käsi-esimerkistä mutta en voi sanoa tästä varmuudella että sitä ei esiintyisi esim. huomenna. Samoin kun joku kutsui minua nimellä päivän aikana, reagoin ko. kuulemiseen - kun kuulin jonkin toisen nimen, en itse reagoinut. Tämäkin oli hieman hämmentävää.

- Jos nykyhetken kokemusta kuvaan, eli tätä kirjoitushetkeä niin vastaus on: Ei - ts.
- kuuleminen tapahtuu
- näkeminen tapahtuu
- tekemistä tapahtuu
- tuntemuksia esiintyy
mutta en löydä minää.
Kuitenkin mikäli katson päivän kokemuksia, katsomista niihin liittyviä ajatuksia niin en voi varmuudella sanoa että esim. huomenna en olisi identifioitunut johonkin minä-tarinaan, tuntemukseen. Onko siis jokin noihin liittyvä seikka minulta jäänyt katsomatta.
- Nytkin päivän aikana suureksi osaksi en kokenut että tietty tuntemus tapahtuu minulle tai että minä puhuu, kuulee, näkee - - kuitenkin päivän aikana parissa vuorovaikutustilanteessa olin intensiivisemmin kiinni tarinoissa ja olotila tuntui erilaiselta kun muuten olo oli pikemmin tarkkailija.

I

User avatar
DesertRain
Posts: 135
Joined: Sat Aug 18, 2012 6:45 pm

Re: Etsin ohjaajaa

Postby DesertRain » Fri Sep 14, 2012 12:41 pm

Hyvä!

Et löytänyt minää mistään, kuitenkin mainitset, että sinulla oli kokemus ikään kuin tarkkailijana olemisesta. Välittömän kokemuksen perusteella, missä tuntuu, että "sinä" olet? Silmien takana? Jossain muualla?

Panit hyvin merkille, että vaikka et aikaisemmin löytänyt mitään minää, jota puolustaa, niin tunteita (esim. jännitystä) saattaa nousta ikään kuin suojaamaan jotain tiedostamatonta minäkuvaa. Vaikka nähdäkseni ei ole välttämättä tarpeen nähdä aivan kaikkien minäkuvien/identiteettien läpi tämän prosessin loppuun saattamiseksi, niin voit tehdä seuraavaa seuraavan kerran, kun huomaat jonkin minäkuvan tai uskomuksen aktivoituvan.

1. Ota selvää, mistä minäkuvasta on tarkalleen ottaen kyse. Ne ovat yleisesti ottaen muotoa "Minä olen X".
2. Kysy "Onko se totta, että minä olen X?" Odota, että vastaus nousee sisältäsi. Jos mieli lähtee harhailemaan, palauta se kysymykseen. Jos kyseessä on syvälle juurtunut ja tärkeä minäkuva, kehossa voi nousta tunteita vastustamaan kysymystä. Älä anna niiden häiritä, vaan pidä kysymys mielessäsi, kunnes vastaus nousee ilmiselvänä välittömästä kokemuksestasi. Huomaat sen kyllä.

Onko Byron Katien Työ-metodi tuttu sinulle? Yllä oleva kysymys on osa neljän kysymyksen sarjaa, jolla voidaan tehokkaasti kyseenalaistaa mikä tahansa uskomus, mukaan lukien minäkuvat. Muut kysymykset ovat "Voitko ehdottomasti tietää sen olevan totta?" (jos uskomus osoittautuu erityisen syvään juurtuneeksi), "Miten reagoit kun uskot tuohon ajatukseen?" (kun ajatuksen läpi on nähty ensimmäisen tai toisen kysymyksen avulla) ja "Kuka olisit ilman tuota ajatusta?" Jos haluat olla perusteellinen, voit käydä kaikki nämä kysymykset läpi samaan tapaan kuin edellä.

Mitä tulee vaikeisiin tunteisiin yleisesti ottaen: panit hyvin merkille tuntemusten ja tarinoiden yhteenlinkittymisen. Jos tuntuu, että samaistumista tunteisiin ja tuntemuksiin tapahtuu erityisen helposti, olivat ne sitten huonoja tai hyviä, voit kysyä: onko tämä tunne/tuntemus "minä"? Katso, löytyykö niistä "minää".

Pyydän sinua siis edelleen jatkamaan sen katsomista, että löytyykö minää mistään. Näkemisestä? Kuulemisesta? Ajatuksista? Tuntemuksista ja tunteista? Toiminnasta? Tuntuuko, että olet "tarkkailija"? Jos tietyt minäkuvat ja minä-tarinat osoittautuvat arjessa "tahmeiksi", niin kyseenalaista ne ylläolevalla menetelmällä. Kerro sitten vuorokauden kuluessa, että mitä löytyy ja miten menee.

User avatar
ijv
Posts: 24
Joined: Tue Aug 28, 2012 7:53 am

Re: Etsin ohjaajaa

Postby ijv » Sat Sep 15, 2012 4:27 pm

Hyvä!

Et löytänyt minää mistään, kuitenkin mainitset, että sinulla oli kokemus ikään kuin tarkkailijana olemisesta. Välittömän kokemuksen perusteella, missä tuntuu, että "sinä" olet? Silmien takana? Jossain muualla?

Panit hyvin merkille, että vaikka et aikaisemmin löytänyt mitään minää, jota puolustaa, niin tunteita (esim. jännitystä) saattaa nousta ikään kuin suojaamaan jotain tiedostamatonta minäkuvaa. Vaikka nähdäkseni ei ole välttämättä tarpeen nähdä aivan kaikkien minäkuvien/identiteettien läpi tämän prosessin loppuun saattamiseksi, niin voit tehdä seuraavaa seuraavan kerran, kun huomaat jonkin minäkuvan tai uskomuksen aktivoituvan.

1. Ota selvää, mistä minäkuvasta on tarkalleen ottaen kyse. Ne ovat yleisesti ottaen muotoa "Minä olen X".
2. Kysy "Onko se totta, että minä olen X?" Odota, että vastaus nousee sisältäsi. Jos mieli lähtee harhailemaan, palauta se kysymykseen. Jos kyseessä on syvälle juurtunut ja tärkeä minäkuva, kehossa voi nousta tunteita vastustamaan kysymystä. Älä anna niiden häiritä, vaan pidä kysymys mielessäsi, kunnes vastaus nousee ilmiselvänä välittömästä kokemuksestasi. Huomaat sen kyllä.

Onko Byron Katien Työ-metodi tuttu sinulle? Yllä oleva kysymys on osa neljän kysymyksen sarjaa, jolla voidaan tehokkaasti kyseenalaistaa mikä tahansa uskomus, mukaan lukien minäkuvat. Muut kysymykset ovat "Voitko ehdottomasti tietää sen olevan totta?" (jos uskomus osoittautuu erityisen syvään juurtuneeksi), "Miten reagoit kun uskot tuohon ajatukseen?" (kun ajatuksen läpi on nähty ensimmäisen tai toisen kysymyksen avulla) ja "Kuka olisit ilman tuota ajatusta?" Jos haluat olla perusteellinen, voit käydä kaikki nämä kysymykset läpi samaan tapaan kuin edellä.

Mitä tulee vaikeisiin tunteisiin yleisesti ottaen: panit hyvin merkille tuntemusten ja tarinoiden yhteenlinkittymisen. Jos tuntuu, että samaistumista tunteisiin ja tuntemuksiin tapahtuu erityisen helposti, olivat ne sitten huonoja tai hyviä, voit kysyä: onko tämä tunne/tuntemus "minä"? Katso, löytyykö niistä "minää".

Pyydän sinua siis edelleen jatkamaan sen katsomista, että löytyykö minää mistään. Näkemisestä? Kuulemisesta? Ajatuksista? Tuntemuksista ja tunteista? Toiminnasta? Tuntuuko, että olet "tarkkailija"? Jos tietyt minäkuvat ja minä-tarinat osoittautuvat arjessa "tahmeiksi", niin kyseenalaista ne ylläolevalla menetelmällä. Kerro sitten vuorokauden kuluessa, että mitä löytyy ja miten menee.



Byron Katien 4 kysymystä on tuttu minulle. Olen lukenut useita hänen kirjojaan ja täytellyt lomakkeita, mutta nyt on ollut taukoa ko. menetelmästä jonkin aikaa. Toinen mainitsemasi menetelmä - johon liittyi myös tunteiden tarkastelu (jos niitä ilmenee) muistuttaa Scott Kilobyn kehittelemää menetelmää: Unfindable inquiry. Jossa pyritään löytämään tietty minäkuva, jonka kokee omaksi, johon uskoo, tai jollaisen merkityksen on antanut tietyille arjessa ilmeneville tilanteilla: esim. "olen hylätty" / "olen etsijä", "olen arvoton", "olen rakastamaton", "olen erillinen" jne. Aluksi kysytään esim. "onko tämä sana hylätty se" sitten vastaa vain kyllä/ei. Mikäli tunteita/tuntemuksia tulee esille kokee ne raakana ilman sanoja/mielikuvia ja niistä kysyy samalla että onko tämä tuntemus se - jälleen vastaus k/e. Näin jatketaan kunnes paljastuu että eihän sitä löytynytkään mistään.

Noita minä-kuvia tuli päivän aikana pintaan useita. Osaa aloin itse tarkoituksella tutkia, esim. "olen tarkkailija". Tarkkailijan etsintä kesti n. 2h - eli se oli verraten sitkeä, kun koko ajan tuli ko. ajatuksen takaa uusia ajatuksia/sanoja ja mielikuvia sekä raskaita tunteita jotka pitivät ko. minäkuvaa yllä. Lopulta koin että en löytänyt tarkkailijaa ja että en ole se. - Tämä siis tämän hetken kokemukseni.

Havaitsin että osa ns. minäkuvista oli varsin sitkeitä. Pari sessiota kesti yli 2h ja pari oli tunnin mittaisia. Eli tänään vierähti monta tuntia noita tutkiskellessa. Tuli mieleen että tietyt jutut ovat olleet mukana läpi elämän ja se on heijastunut käytökseeni / kokemuksiini / millaisen merkityksen olen antanut kokemuksille. Useat liitännäismielikuvat ovat olleet arkiajattelusta pimennossa, ikäänkuin jäävuoren lailla: pinnalla näkyvää osaa vain pieni osa, pinnan alta paljastui useita ns. minäkuvia. Hyvin sitkeä oli teennäinen, valheellisen minäkuva - tähän liittyi myös etsijän minäkuva: "kuka olisin ilman etsintää" - joka herätti myös pelkoa. Teennäisyys, valheellisuus liittyi tässä yhteydessä kokemukseen: olen teeskennellyt olevani tämä hahmo, vetänyt ikäänkuin naamiaisasun päälle. Erinäiset tunteet: esim. viha, pettymys, pelko tulivat vastaan tutkiskelun aikana kuin myös useat kehon reaktiot. Lopulta en löytänyt ns. teennäistä minää mistään ja koin olevani kotona, kokonainen. Tutkiskelun alussa oli tunne että jotain puuttuu. Tässä nyt pari esimerkkiä mitä tuli vastaan. Jossain vaiheessa juolahti mieleen että näitä ns. valheellisia minäkuvia saattaa itselläni olla paljon. Täten oli huojentavaa kuulla että nähdäkseen minän läpi ei tarvitse ns. jokaista kiveä kääntää. Toisaalta noissakin tutkiskeluissa tuli mieleen että kun valitsee tarkasteltavaksi minäkuvaksi sellaisen joka on ns. syvällä oleva vrt. puun juuret - ei jokaista puun oksaa tarvitse erikseen katkaista vaan puu kaatuu kun juuret on nykäisty irti. Tämä symbolisena vertauksena sille että kun tietyt minäkuvat katsoo läpi niin samalla nähdäkseni tippuu useampi ns. pienempi minäkuva. Tämä nyt vain mitä itselleni tuli mieleen - en tiedä varmasti onko näin. Mutta siis osa minäkuvista oli tosiaan varsin sitkeästi kiinni, ikäänkuin liimalla olisi liitetty yhteen tarina (ajatus/sana/mielikuva) sekä tunne/tuntemus.

En siis kyennyt tänään löytämään tarkkailijaa mistään, en myöskään koe olevani tarkkailija.
En myöskään löytänyt minää ajattelemisesta, kuulemisesta, näkemistä tai tekemisestä.
Kuten mainitsin useita ns. minäkuvia tuli päivän aikana vastaan.
- Viime viikkojen aikana olen kokenut muutaman kerran tilan jossa en ole kokenut minää. Tuolloin keskittyminen, läsnäolo on ollut vaivatonta, olo on ollut kevyt. Kuitenkin 1-3 päivän päästä kokemus on muuttunut. Täten en voi tietää mikä on näkemykseni huomenna, esim. tuleeko huomenna uudet minäkuvat tai samat minäkuvat jälleen eteeni, jotka olin nyt katsovinani lävitse. Tai tuleeko huomenna tunne että minä olisi mukana ajattelemisessa, tekemisessä, näkemisessä, kuulemisessa.
- Kävellessäni tänään pururadalla tuli minulle lähinnä mieleen että minä on ns. taruhahmo, eräänlainen tarina mutta ei siis varsinaisesti olemassa.

Ijv

User avatar
DesertRain
Posts: 135
Joined: Sat Aug 18, 2012 6:45 pm

Re: Etsin ohjaajaa

Postby DesertRain » Sat Sep 15, 2012 6:29 pm

Hyvää työtä minäkuvien kanssa.
En siis kyennyt tänään löytämään tarkkailijaa mistään, en myöskään koe olevani tarkkailija.
En myöskään löytänyt minää ajattelemisesta, kuulemisesta, näkemistä tai tekemisestä.
Kuten mainitsin useita ns. minäkuvia tuli päivän aikana vastaan.
- Viime viikkojen aikana olen kokenut muutaman kerran tilan jossa en ole kokenut minää. Tuolloin keskittyminen, läsnäolo on ollut vaivatonta, olo on ollut kevyt. Kuitenkin 1-3 päivän päästä kokemus on muuttunut. Täten en voi tietää mikä on näkemykseni huomenna, esim. tuleeko huomenna uudet minäkuvat tai samat minäkuvat jälleen eteeni, jotka olin nyt katsovinani lävitse. Tai tuleeko huomenna tunne että minä olisi mukana ajattelemisessa, tekemisessä, näkemisessä, kuulemisessa.
- Kävellessäni tänään pururadalla tuli minulle lähinnä mieleen että minä on ns. taruhahmo, eräänlainen tarina mutta ei siis varsinaisesti olemassa.
Jos ei spekuloida, mikä tilanne voi olla kuvitellussa tulevaisuudessa, kun katsot nyt välitöntä, nykyhetken kokemustasi, onko "sinua" olemassa? Onko minää, kontrolloijaa, oman elämänsä tirehtööriä nimeltä "ljv" olemassa?

User avatar
ijv
Posts: 24
Joined: Tue Aug 28, 2012 7:53 am

Re: Etsin ohjaajaa

Postby ijv » Sat Sep 15, 2012 9:16 pm

Jos ei spekuloida, mikä tilanne voi olla kuvitellussa tulevaisuudessa, kun katsot nyt välitöntä, nykyhetken kokemustasi, onko "sinua" olemassa? Onko minää, kontrolloijaa, oman elämänsä tirehtööriä nimeltä "ljv" olemassa?

Ei

User avatar
DesertRain
Posts: 135
Joined: Sat Aug 18, 2012 6:45 pm

Re: Etsin ohjaajaa

Postby DesertRain » Sun Sep 16, 2012 5:49 pm

Tuntuuko sinusta siltä, että olet nähnyt minän illuusion läpi, vai onko vielä jotain epäilyksiä tai työstettävää?

User avatar
ijv
Posts: 24
Joined: Tue Aug 28, 2012 7:53 am

Re: Etsin ohjaajaa

Postby ijv » Sun Sep 16, 2012 6:33 pm

Tuntuuko sinusta siltä, että olet nähnyt minän illuusion läpi, vai onko vielä jotain epäilyksiä tai työstettävää

Ehkä hieman hämmentynyt, että tässäkö tämä nyt oli - kun on vuosikausia etsinyt ja etsinyt.
Eilen välähti hetken aikaa ajatus: "liian hyvää ollakseen totta" mutta sekin meni ohitse (naureskellen).

Eilisen illasta lähtien on ollut hyvä, kevyt fiilis. Ikäänkuin jotain (illuusio) olisi tippunut harteilta pois.
Ehkä tietyt odotukset, pohjautuen siihen mitä on lukenut non-duality kirjallisuutta ja alan piirien henkilöiltä kuullut heidän kanssaan jutellessaan saavat aikaan vähän hämmennystä. Että kun ei itse koe tiettyjä juttuja tällä hetkellä. Toisaalta ymmärrän sen että tietyt kokemukset ovat yksilöllisiä tässäkin. (en odottanut enkelien serenaadia)
Ja toisaalta nuokin olivat vain nousevia ajatuksia jotka tulivat ja menivät.

Samoin se mitä mainitsin aiemmin minäkuvista - että todennäköisesti niitä saattaa olla jäljellä ja erilaisia varjoja - mutta toisaalta jos jokin niistä aktivoituu niin on ainakin sen osalta enemmän hereillä ja on työkaluja katsoa niiden läpi. Toisaalta saitilla ollut linkki Kilobyn After the Fall artikkeliin oli tältä osin osaltaan avaava, että ei ole harvinaista yleisesti ottaen että noita esiintyisi minän läpinäkemisen jälkeenkin.

Hieman pidempää prosessia odotin myös, vaikkakin useat mitä olin aiemmin lukenut tältä saitilta olivat menneet intensiivisesti tiiviissä ajassa päätökseen. Mutta siis en odottanut sinun kysyvän tuota kysymystä aivan näin nopeasti.
Juuri mietin että mitkä ovat kriteerit että voin sanoa että tämä oli tässä - muuta kuin että kyllä sen sitten tietää.
...vai paljastiko se tuo että ylipäänsä kysyin sen että tulisi vielä jotain tarkentaa.

Minulla ei ole vastausta kaikkiin kysymyksiin. Minulta on kysytty erilaisia miksi-kysymyksiä, että miksi täällä näyttää olevan kuvitteellisia hahmoja, sitten absoluuttisen tason juttuja: "onko tuo puu tuossa", unesta ym. Näihin kaikkiin minulla ei ole varmaa vastausta. Mutta käsittääkseni sitä ei tässä haettukaan.

Sen voin sanoa tällä hetkellä että "minä" tuntuu tarinalta, keksityltä hahmolta - jota ei ole ikinä ollut olemassa.
Senkin ymmärrän että tuntuisi täysin naurettavalta alkaa kertoa tarinaa minästä joka on päässyt perille tai ei ole päässyt perille, koska ne olisivat vain uusia kuvitteellisia leimoja minälle, jota ei ole - luoden täten uutta kuvitteellista imagoa-identiteettiä. Toki voi kertoa kokemuksista eri tarinoita mutta tarkoitan sitä että käsitteisiin ei tarvitse samaistua.

I


Return to “Other Languages”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest