Hiljaisuudessa ilman sanoja.

[marke]

Hei jälleen :) Eipä mitään, olen nauttinut hiljaiselosta.:) Huomaan, että sanojen ja käsitteiden pyöritttely ärsyttää ja herättää vastustusta. Yhdistän tunteen menneiden vuosien iok-opiskeluun ja siihen sanojen vääntelyyn ja kääntelyyn, mihin olen lopen kyllästynyt. Mielen hiljaisuus on tuntunut todella hyvältä.

Keho ei muodostu aistihavainnoista.

Eikö? Etkö pysty havaitsemaan kehoasi tai muiden kehoja aistihavainnoin?
Tarkista tämä.

No, pystynhän toki! Sanojen ja käsitteiden pyörittelyä... Keho muodostuu / ei muodostu aistihavainnoista. No, ei keho todellakaan muodostu aistihavainnoista, se on verta ja lihaa ja hiukan vettäkin! :)

Nyt yritän keskittyä aistimaan.
Aistin kehoani, hengityksen ääni kuuluu ja ilmavirran kulkemisesta johtuvia tuntemuksia ilmenee nenässä, pallean ja rinnan seudulla. Kosketellessani kehoa ilmenee pehmeyden ja lämmön tuntemuksia. Katsoessani havaitsen muodon ja värin. Äänet, tuntemukset, muodot, ja värit ovat aistihavaintoja. Ilmenee tuoksuja, hajuja ja makuja, jotka ovat myös aistihavaintoja. Keho on sana. Keho-käsitys muodostuu edellisten havaintojen kautta.

Kuvaile nyt mikä "minuus" kokemisesi kautta on tällä hetkellä. Selitä juuri kuten koet sen. Ei miten ajattelet sen olevan, vaan miltä se tuntuu, kun katsot suoraan.

Kehon toiminnot, hengittäminen ja aistiminen, tapahtuvat ilman ”minuutta”. Ajatuksia tulee ja menee. Ne eivät ole ”minun” ajatuksiani, en samastu niihin tai jos samastun, huomaan sen. Sama pätee tunteisiin, niitä ilmenee ja taas häviää, niihin ei liity ”minuutta”, paitsi aika ajoin ;) Kokemus ajatusten ja tunteiden ”minuuttomuudesta” on nyt selkeä. ”Minun tarinani” on pudonnut pois :)

Tyhjyys tuntuu, samoin keveys ja vapaus. Tulevan suunnittelu ja huolehtiminen on pudonnut pois, on levollisuus, kiireettömyys ja rauha. Elämä tapahtuu ilman ”minää”, yrittämättä, suorittamatta, kontroilloimatta, vastustamatta tai valitsematta.

Kiitos ohjauksesta. Hyvää viikonloppua :)