Searching

[Multipass]

Tervehdys,

Hienoa, vähitellen erottelukyky tulee selkeämmäksi.
En ole varma ikoneista, mutta punainen tähti tarkoittaa, että seuraat ketjua ja sinulle tulee ilmoitus, kun vastaus saapuu.

Minä on "tavaratalo". Seillä on tuntemukset, aistit, ajatukset ja näiden tulkinnat eli ulkoaopitut mallit. Siellä on myös muistiarkisto, jonne on ladattu (tulkittujen) kokemusten lisäksi arvot, asenteet, roolit. Tulkitut kokemukset ja muistikuvat eli tarinat. Tarinat elävät omaa elämäänsä, minä seuraa niitä ja mallintaa jo koettuja kuvioita pysyen kussakin opitussa roolissa. Seillä on historia: ihmiskunnan, yhteiskunnan, suvun ja oma historia.
Melkoinen pakkaus.

Melkoinen kuviteltu paketti. Varmistetaan vielä muutama seikka tuosta. Kun vastaat niin tarkasta, miten asia todellisen havainnon kautta esittäytyy. Tunnista samalla mikä kaikki on pelkästään ajatusten muodostamia kombinaatioita, joita ei ole löydettävissä tässä hetkessä. Tämä siksi, että tulet täysin selkeäksi ajattelun rakentumisesta ja uskomuksista.

Minä on sana. Onko tuntemukset, aistit, ajatukset ja niiden tulkinnat ja ulkoa opitut mallit minässä, vai ilmenevätkö ne ajatuksina ja aistimuksina?
Onko niille todellisessa havainnossa mitään tarkkaa pysyvää tukikohtaa, jossa ne ilmenevät?
Missä siellä on muistiarkisto? Missä se sijaitsee?
Miten muisti-ajatus eroaa muista ajatuksista?
Missä on minä, joka seuraa niitä?
Löytyykö mistään havaittavaa kohdetta kaikelle sille mitä kirjoitit yllä vai onko kyseessä pelkästään tarinaa eli ajattelua, mikä selittää ajattelua?

Koita vastata kaikkiin kysymyksiin nyt-hetkestä käsin ja havainnoi mitä ilmenee. Älä koita ymmärtää vaan koe.
Älä välitä vaikka tulisi vähän toistoa vaan tutki uudelleen ja uudelleen, kunnes asia on selvä.

Katso missä minuus eli minä tuntuu aistittuna vahvimmin. Mihin havaittavaan se kiinnittyy voimakkaimmin?
Mihin tunne erillisestä minusta samaistuu?
Älä vastaa ymmärryksestä käsin. Älyllisesti ymmärrät jo, että et ole mitään niistä, mutta tarkastele rehellisenä miltä asia oikeasti vielä tuntuu. Kuvaile sieltä käsin.

Onko nimi "Mirsoko" (oikea oma nimesi) persoona, identiteetti tai sama kuin minä, vai onko se vain yksi nimilappu, sijoitettuna osoittamaan kehoa, jonka tunnet?

Kuvaile miten keho ilmenee todellisten havaintojen kautta.
Mitkä aistit saavat kehon aikaan ja miten?

Jälleen älä mieti vaan tunnustele, havainnoi suoraan ja kuvaile havaitsemisesta käsin :)

Tunne ilmenee, tunteita ilmenee. Äh, alkaa hymyilyttää - kyyneleet silmissä. :-) JOtenkin huvittavaa, hilpeää.

Hienoa, jatka samaa tarkkailukeinoa. Kaikki ilmenee tapahtuu, tulee tehtyä, mutta ohjaajana ei toimikaan se, minkä olemme kuvitelleet olevan vastuussa elämästä.

Vielä yksi harjoitus ja tee se konkreettisesti:

Kuvittele, että ojennan sinulle suuren painavan kurpitsan. Ota se molempiin käsiisi ja tunne sen paino käsissäsi.
Joudut pitelemään sitä molemmilla käsillä ja nyt vain tunne sen olemassaoloa hetki. Jos et jaksa pidellä sitä enää niin miten hankkiudut siitä eroon?

Kerro havaintojasi ja vastaus kokemisesta käsin.

Mukavaa päivää :)

[Mirsko]

Moikka!

Kun vastaat niin tarkasta, miten asia todellisen havainnon kautta esittäytyy. Tunnista samalla mikä kaikki on pelkästään ajatusten muodostamia kombinaatioita, joita ei ole löydettävissä tässä hetkessä.

Todellinen havannointi ei kuvaile, se havaitsee. TH ei analysoi, selitä, se kokee, aistii. Tässä hetkessä on löydettävissä ajatuksia, jotka kyllä selittävät ja kertovat tarinaa. Ja noita kombinaatioita viriää. Niitä on kiva seurata - no, ei aina. Ja mukaanhan sitä humpsahtaa noihin tarinoihin.

Minä on sana. Onko tuntemukset, aistit, ajatukset ja niiden tulkinnat ja ulkoa opitut mallit minässä, vai ilmenevätkö ne ajatuksina ja aistimuksina?
Onko niille todellisessa havainnossa mitään tarkkaa pysyvää tukikohtaa, jossa ne ilmenevät?
Missä siellä on muistiarkisto? Missä se sijaitsee?
Miten muisti-ajatus eroaa muista ajatuksista?
Missä on minä, joka seuraa niitä?
Löytyykö mistään havaittavaa kohdetta kaikelle sille mitä kirjoitit yllä vai onko kyseessä pelkästään tarinaa eli ajattelua, mikä selittää ajattelua?

Jep, minä on sovittu ilmaus kuten eduskunta, urheilu, matematiikka...Ilmenevät ajatuksina ja aistimuksina.
Ei löydy pysyvää tukikohtaa tai sijaintia. Ajattelu tuntuu päässä.
Niin, minää ei ole. Kun sitä tavoittelee, se hajoaa. Se näyttää koostuvan monenlaisesta, myös muistista, mutta sijaintia ei löydy.
Muisti-ajatus ilmenee kuvina, ääninä, tuoksuina, hajuina. Tietty ajatuksina ajatuksista. Valmiina tarinana. Tavallinen ajatus on - ajatus yksinään.
Minä on tarina, ajatuskooste ajatuksista.
Eipä löydy. Tuollaiselta minä näyttäisi koostuvan kun sitä tarkastelee - tarinaa tarinan perään. "Yksilöllisiä" ;-) tarinoita. (runsasta hymyä havaittavissa)

Katso missä minuus eli minä tuntuu aistittuna vahvimmin. Mihin havaittavaan se kiinnittyy voimakkaimmin?

Päässä, siellä missä koen ajatusten jylläävän. Kuitenkin voimakkaimmin koen sen tunteissa, tuntemuksissa.

Mihin tunne erillisestä minusta samaistuu?

Ajatusten tulkintaan, tarinoihin - draamaan! (runsasta hymyilyä) Ihanaa draamaa, nam! Siitä minuudet tykkäävät. Ja siinä napsahti tulkinta. (Lisää hymyä)

Onko nimi "Mirsoko" (oikea oma nimesi) persoona, identiteetti tai sama kuin minä, vai onko se vain yksi nimilappu, sijoitettuna osoittamaan kehoa, jonka tunnet?

Tarvitaan nimilappuja erottamaan "yksilöt" toisistaan. Miks tää on niin kivaa? Tunnen naurun kuplivan sisälläni. Ja kyyneleet tulevat.

Kuvaile miten keho ilmenee todellisten havaintojen kautta.
Mitkä aistit saavat kehon aikaan ja miten?

Tuntoaisti ekana, se tekee "rajaa" ulkomaailmaan. Törmään seinään, astun nurmikkoon, asfalttiin. Öh, siinäpä se. Kehoa ei tarvita näkemiseen, kuulemiseen, ajatteluun, tunteisiin. Tuntemuksilla saadaan keho paikallistettua. Ja kukahan se paikallistaa? Joo, ei löydy sitäkään. (taas virnistelen) Tuntemus on tuntemus. Voihan räkä. No nyt ei oo enää kehoakaan!

Ons tää hysteeristä naurua. Onneksi oon yksin kotona. hekotusta!

Tää on järjetöntä. Tajunnanräjäyttävää! ja naurua!

huhheijaa, kaipa tästäkin toipuu.

Kuvittele, että ojennan sinulle suuren painavan kurpitsan. Ota se molempiin käsiisi ja tunne sen paino käsissäsi.
Joudut pitelemään sitä molemmilla käsillä ja nyt vain tunne sen olemassaoloa hetki. Jos et jaksa pidellä sitä enää niin miten hankkiudut siitä eroon?

Lakkaan uskomasta suureen kurpitsaan!!!! Naurussa kiemurtelua havaittavissa.

Kiitos hilpeästä hetkestä! Huhheijaa...

[Multipass]

Hei ja hienoa :)

Lue tässä vaiheessa keskusteluketju kokonaan läpi. Katso aiempia kysymyksiä nyt siten, miten tarkkailet tällä hetkellä.

Onko jokin muuttunut?
Jos on niin mikä?

Kuvaile omin sanoin kuinka koet elämää tällä hetkellä. Miten tunnetilat tai tapahtumat ilmenevät nyt?

Jatketaan ja varmistetaan, että asia menee kokemisen kautta varmaksi.

[Mirsko]

Hei!

Onko jokin muuttunut?
Jos on niin mikä?

Käytännöllisesti katsoen kaikki on muuttunut. Toisaalta ei mikään, täällä elelen kuten ennenkin. :-)

Mitenhän tuota kuvaisi. Nyt-hetki on voimakkaampi. Nuo jutut tuntuvat kaukaisilta, ikään kuin ne olisivat tapahtuneet jollekin toiselle. Tavallaan ovatkin. Sille minä-tyypille, jota ei enää ole. hymyä nousee.

Kuvaile omin sanoin kuinka koet elämää tällä hetkellä. Miten tunnetilat tai tapahtumat ilmenevät nyt?

Elämä on jotenkin selkeämpää, kirkkaampaa ja rennonpaa. Elämä tapahtuu. Silti samaa.
Eilen kuvailin minättömyyttä isälleni käyttämällä klassista valtameri-vertausta. Hänen kommenttinsa oli: "onkse noin helppoo!" Siis elämä. Juu, onhan se. :-)

Kiitokset opastuksesta ja kärsivällisyydestä!

PS. En saanut valaisevia sitaatteja auki. Osaatko auttaa? Koneeni hylki latauksen.

[Mirsko]

Moi,

näinkö tää päättyi? Vai oletko lomalla?

Käytän uintivertausta. KOen että olen oivaltanut kokemuksen kautta, että vesi kantaa eli olen päässyt eroon kellukkeista. Yksi vaihe on takana. Pystyn uimaan jonkin matkaa, mutta ei näillä taidoilla vielä mennä avomerelle. "Taito" ei ole vakiintunut, juurtunut. Takana on vuosien tarinat. Veikkaan, että sopeutuminen "uuteen" - tai paremminkin uuden ja vanhan sopeuttaminen keskenään vie aikaa. Joten onko teillä tarjota vertaistukea tai jotain jatko-opastusta?

kysyy yhtä käytännöllinen kuin ennenkin

[Multipass]

Hei ja pahoittelut vastauksen kestämisestä.

Jatkamme niin kauan, kuin jokin "minän" suhteen on epäselvää. Muista, että "totuuden oivaltaminen" on vasta ensimmäinen askel ja meillä on paaaaaljon uskottuja käsitteitä kerääntyneenä elämän varrelta. Tarkoitus on oivaltaa ydin "minä" olemattomaksi ja sen jälkeen kaikki muu alkaa purkautumaan vähitellen. Kannattaa jatkaa katsomista kaiken ilmenevän suhteen, jotta ei ajaudu takaisin vanhoihin malleihin. Vaikuttaisi siltä, että olet oivaltanut minuuden harhan luonteen, mutta jos sinulla on jotain kysyttävää tai olet epävarma siitä, mikä "minä" todellisuudessa on, niin kerro.

Laitan tähän loppukysymykset joiden avulla voi herätä mahdolliset epäselvyydet esiin. Vastaa nyt hetkestä käsin siten miten koet asiat. (Älä poimi ajattelusta eli pelkästä ymmärryksestä käsin).

LU:lla on facebookissa erilaisia ryhmiä, joihin liitetään portin läpäisemisen jälkeen, mikäli haluat. Siellä voi jatkokeskustella ja myös pyytää katsomisapua jatkoonkin, mikäli tarvetta. Ryhmät ovat englanninkielisiä.
Jatkoon löytyy kyllä apuja myös suomeksi. Kaikki ryhmissä olevat ovat käyneet tämän läpi joten siellä voi keskustella mahdollisista nousevista asioista ja kysymyksistä.

Vastaa kuitenkin näihin ensin:

1) Onko olemassa erillinen olento/persoona “minä, itse”, millään tavoin havaittavissa tai missään muodossa? Onko sellaista koskaan ollut?

2) Selitä mahdollisimman tarkasti, mikä on erillisen minän illuusio. Milloin se alkaa ja kuinka se toimii oman kokemuksesi mukaan. Kuvaile se täysin, kuten näet sen nyt.

3) Miltä tuntuu nähdä tämä nyt? Mikä on eritavoin verrattuna siihen, kun aloitit tämän keskusteluketjun?

4) Mikä oli se seikka keskustelun aikana, joka tönäisi ja sai sinut katsomaan?

5) Kuvaile päätöksen tekoa, aikomusta, vapaata tahtoa, valintaa ja hallintaa. Mikä saa asiat tapahtumaan? Miten se toimii? Mistä sinä olet vastuussa?
Anna esimerkkejä suoraan kokemuksestasi.

6) Onko jotain muuta mainittavaa?

[Mirsko]

Onko olemassa erillinen olento/persoona “minä, itse”, millään tavoin havaittavissa tai missään muodossa? Onko sellaista koskaan ollut?

2) Selitä mahdollisimman tarkasti, mikä on erillisen minän illuusio. Milloin se alkaa ja kuinka se toimii oman kokemuksesi mukaan. Kuvaile se täysin, kuten näet sen nyt.

3) Miltä tuntuu nähdä tämä nyt? Mikä on eritavoin verrattuna siihen, kun aloitit tämän keskusteluketjun?

4) Mikä oli se seikka keskustelun aikana, joka tönäisi ja sai sinut katsomaan?

5) Kuvaile päätöksen tekoa, aikomusta, vapaata tahtoa, valintaa ja hallintaa. Mikä saa asiat tapahtumaan? Miten se toimii? Mistä sinä olet vastuussa?
Anna esimerkkejä suoraan kokemuksestasi.

6) Onko jotain muuta mainittavaa?

1. ei ole havaittavissa. ei ole ollutkaan koskaan.

2. Se on harha, joka koostuu aistimusten, tuntemusten ja ajatusten tulkinnoista, opituista uskomuksista ja ympäristön reaktioista. Se alkaa lapsuudessa, sinut nimetään erilliseksi ja kohdellaan erillisenä - alleviivaten yksilöllisyyttä!
Illuusiohan toimii mahtavasti. LÄhes kaikki uskovat siihen täysin. Kootut selitykset, syyllistäminen, yksilön esiin kaivaminen, yksilön korostaminen.
Minuuksien kokoelma synnyttää erillisyyden ja pelkoja. Jopa pelkoa minuuden menettämisestä = hulluksi tuleminen!!!
Erilaisuus on pahasta, oma ajattelu on pahasta vaikka erillisyyttä ja yksilöä korostetaan!
Minäilluusio on melkoinen sumutussoppa.

3. No, kyllähän se kääntyy siihen, että kaikki on ok. Elämä tapahtuu, sillä on syynsä - tai ei. Helpottuneelta! Jäykistelyt ja vastuunkantamisen voi lopettaa.
Eritavoin? Ulkoisesti ei mikään. Sisäisesti rennompaa, kiire ja paine loppuivat - lähes kuin seinään. Silti saan aikaiseksi asioita. Paitsi jos pysähdyn aistimaan luontoa! silloin saatan unohtua kokemaan.

4.

Katso kaikkia mainitsemiasi tunteita ja koe kutakin. Kun koet, huomaa, että tunne ilmenee, mutta sana mikä kuvailee tunnetta on pelkkä opittu sana, mikä sisältää myös laadun eli arvon. (miellyttävä, ei-miellyttävä. Toivottava, ei-toivottava.)
Todellisessa kokemisessa erilaiselta tuntuvia tuntemuksia ilmenee ja kaikille toisistaan poikkeaville tunteille on annettu ikioma nimi, etiketti. Tarkkaile, kuinka huomio kiinnittyy tunnetta kuvailevaan tarinaan ja uskominen kohdistuu tarinaan sen sijaan, että tunne olisi pelkkä tunne.

Tuohan se oli mikä avasi väylän oivaltamiselle. Tunne, sen kuuntelu.

5. Ilmenee aistimus, tuntemus, ajatus, jonka jälkeen syntyy toimintaa. Päätöksenteon uskomus syntyy aistimusten jne JÄLKEEN! Kuten myös valinnan ja muiden minä-ajatusten uskomus.
Ilmenee aistimus, tuntemus, ajatus, jonka jälkeen syntyy toimintaa eli reaktio. Sisäinen paine kasvaa siihen asti, että toimintaa tapahtuu. "Pahimmillaan" klassinen teet tai itket ja teet. ;-)
Vastuu? No, jos etenen sisäisen ohjeistuksen varassa, en ole vastuussa. En edes lain edessä. Kyseessä on ns. omantunnon valinta ei rikosoikeudellinen. No, hupsista. Mielenkiintoista. Näin nyt kuitenkin koen.
Esimerkkejä? No tälläisiä 'unohda itsesi' kokemuksia tulee aina lasten ja eläinten kanssa. Ei ole muuta kuin tuo hetki, tuo tilanne. Aina yhtä upeita kokemuksia. Samoin luonto on ehtymätön suoraan kokemisen paikka. Arjessa yksin toimiessa "lakkaan olemasta" melko usein. Muuten on vaiheessa. :-)
6. Joskus aiemmin yksinolo oli mukavaa, en tarvinnut radiota, teeveetä tms. Sitten tuli "hälinävaihe". Nyt on alkanut uudestaan tuo ihana hiljaisuus, yksinolon ihanuus. Rauha on palannut olemukseeni jo ihan kivasti. Hyvässä alussa tässä ollaan.

JOten tuhannet kiitokset tiukasta ohjauksesta. Olit mahtavan sinnikäs, vaikka välillä kipuilin melkoisesti. Kiitos!

Jatkosta: liitä minut johonkin jatkoryhmään. Englanninkielinenkin käy. Suomi on tietty paras kieleni.

[Multipass]

Hei Mirsko ja kiitos itsellesi, että katsoit <3

Asia on vahvistettu, ja saat sähköpostia lähiaikoina. Foorum nimesi muuttuu siniseksi sen merkiksi, että olet "läpäissyt portittoman portin". Sähköposti tulee englanniksi ja jos siinä on epäselvää niin laita minulle viestiä.

Vapaata kesää sinulle :)