tarvitsisin oppaan

[Maahinen]

On tullut aika nähdä illuusion läpi, tarvisin siihen apua

kiitoksia

M

[kilppuli]

Tervetuloa Foorumille, katsotaan vaan!

Aloitetaan katsominen käymällä muutama perusasia läpi alkajaisiksi. Toivon sinulta tämän opastusprosessin ajan seuraavia asioita:

- Vastaat kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti oman tämänhetkisen kokemuksesi perusteella. Vain 100% rehellisyys auttaa. Se mitä olet lukenut aiemmin tai oppinut ei auta tässä prosessissa, vaan kyse on siitä, että katsot omaan kokemukseesi tässä hetkessä eli NYT. Voit rohkeasti kertoa ihan kaikesta mitä nousee esiin opastuksen aikana.

- Pyritään kirjoittamaan ainakin kerran päivässä, kunnes yhdessä toteamme opastuksen päättyneeksi, minuuden fiktion läpinähdyksi. Olemme LU:ssa havainneet, että opastus toimii parhaiten kun yhteys on melko tiivis. Ilmoitetaan puolin ja toisin, jos tulee jokin este.

- Jätät muun "henkiseen etsintään" liittyvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi, jotta voit keskittyä tutkimaan pyytämiäni asioita täysipainoisesti. Voit palata niihin tämän opastuksen päätyttyä.

Kuulostavatko nämä odotukset sellaisilta, joihin voit sitoutua?
Jos kuulostavat kerro vielä mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki, hassutkin, odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi?

Terkuin, Kilppuli

[Maahinen]

Terve Kilppuli ja kiitoksia kun annat aikaasi opastukselleni.

Pystyn päivittäin käymään netissä ainakin kerran ja ilmoitan mikäli en pysty.
Voin jättää muun henkisen etsinnän sivuun, paitsi kerran kuukaudessa minulla on tapaaminen mitä en voi sivuuttaa, mutta jota itse en näe esteenä tälle prosessille.

Koetan olla mahdollisimman rehellinen vastauksissani.

Odotukseni opastusprosessilta!
On kyllä vaikea kertoa - tietysti jo se että kirjoittauduin tälle foorumille kuvastaa että en ole tyytyväinen olotilaani. Tämä ei oikeastaan meinaa normaaleja vaihtelevia elämäntilanteita vaan jotain syvempää tyytymättömyyttä.
Ehkä sen voisin ilmaista että ottaa aika pahasti päähän etten näe minän illuusiota vaikka se kuulemma on nähtävissä.

Tämän minän yhdistän mm. tietysti elämän ja tunteiden yms ylä- ja alamäkiin/vuoristorataan.

Odotus voisi olla se platonin luolavertauksen ajatus- että tuijotan aivan vakavissani seinällä olevia varjoja ja vaikka tajuan tavallaan että ne on harhaa en vaan pääse "näkemään" niiden lähdettä.
Olo on aika narrimainen:). En osaa kertoa kuinka sen toden "nälkeminen" vaikuttaisi elämääni, ehkä se olisi ihan kivasta unesta heräämistä johonkin mitä en tiedä...ehkä pelottavaa kunnes tulee tutuksi.

Taitaa olla aika sekavaa luettavaa, mutta ehkä sain jotain kerrottua.

t. Maahinen

[kilppuli]

Kiitos, kuulostaa hyvältä. Mielellään kuulisin myös hieman taustastasi, kerro vapaasti muutamalla lauseella.

Odotukseni opastusprosessilta!
On kyllä vaikea kertoa - tietysti jo se että kirjoittauduin tälle foorumille kuvastaa että en ole tyytyväinen olotilaani. Tämä ei oikeastaan meinaa normaaleja vaihtelevia elämäntilanteita vaan jotain syvempää tyytymättömyyttä.
Ehkä sen voisin ilmaista että ottaa aika pahasti päähän etten näe minän illuusiota vaikka se kuulemma on nähtävissä.

Hyvä, on kuitenkin prosessin kannalta tärkeää että et odota mitään tiettyä tapahtuvaksi. Näkeminen voi olla hyvinkin " arkista ja tavallista" . Me emme kumpikaan tiedä miten tämä menee kohdallasi, joten pyri tiedostamaan odotukset sekä olemaan avoin sille mitä prosessi tuo tullessaan. Ja kyllä, se on nähtävissä, ja lähdetään tutkimaan tätä nyt tuoreella silmällä . Kyseessä ei ole mikään vaikea juttu, vaan jotain joka voi havaita tutkimalla vähän tarkemmin asioita joita olemme yleisesti ottaen tottuneet pitämään totena, itsenämme.

Tämän minän yhdistän mm. tietysti elämän ja tunteiden yms ylä- ja alamäkiin/vuoristorataan.

Haluatko päästä elämän ylä ja alamäistä eroon?

Taitaa olla aika sekavaa luettavaa, mutta ehkä sain jotain kerrottua.[/quote]
Ihan hyvin sait kerrottua, no worries :)

Lähdetään sitten tutkimaan tarkemmin.
Leikitään, että olet tosiaan Maahinen, erillinen sinä. Mitä " todisteita" sinulla on asiasta? Mikä viittaa siihen että olet erillisenä yksikkönä olemassa?
Käytä rauhassa aikaa tämänkin katsomiseen ja kirjoita vaan vapaasti kokemuksistasi. Löytyykö minä ajatuksista, tunteista, kehosta? Missä se on?

Mukavaa katselmusta!

[Maahinen]

Taustaa

No ehkä 10v olen etsinyt suht vakavissani ja nyt vielä vakavammin.
En tiedä onko sana vakava hyvä tähän, mutta ymmärrät asiayhteyden.

En halua päästä elämän ylä-/alamäistä eroon, en usko sen onnistuvan, mutta
ehkä haluan saada etäisyyttä niihin. Ei vitsi-siis on tapahtuma jossa olen mukana
ehkä enemmän seuraajana kuin tapahtuman vietävänä ja on
tapahtuma joka vie minua kuin päätöntä kanaa.


Erillisyydestä
Kehoni, tunteeni ja ajatukseni ovat todisteita erillisyydestäni.
Tapahtumat olisi todisteita erillisyydestä - vaikkapa autoni hajosi.
Minulle tapahtui sitä tai tätä...

Minä muodostuu siis silloin kun erotan itseni jostain muusta.
Tämä erottaminen tapahtuu kun tunteisiin ja ajatuksiin
lisätään minä/minun.

Aivan kuin edessäni on verho joka kertoo kaiken sen ulkopuolella
olevan minän vastakohtaa.

Missä se minä sijaitsee?
Jos se olisi kehoni
niin tämä minähän vähenisi jos minulta leikattaisiin tukka:), en ole hoksannut
minäni vähenneen ainakaan siitä.
Minä ei taida sijaita missään, se on aika epämääräinen
tunne keskellä yläkehoani ja kasvojani.

Luin äkkiseltään jonkun toisen viestiketjua parin viestin
ajan ennenkuin aloin etsiä opasta ja siinä mainittiin
silmien takana oleva minä.
Itselläni on samanlainen tunne asiasta.

Siis tunne ja opittu varmaan aika lapsuudessa, koskapa pikkulapsi
ei käytä sanaa minä ollenkaan(ainakaan oma pieni tyttöni ei käyttänyt)
vaan sanoi esim. "Nimi" tekee jne...

huhhuh:)

[kilppuli]

Kiitos että kerroit tarkemmin.

En halua päästä elämän ylä-/alamäistä eroon, en usko sen onnistuvan, mutta
ehkä haluan saada etäisyyttä niihin. Ei vitsi-siis on tapahtuma jossa olen mukana
ehkä enemmän seuraajana kuin tapahtuman vietävänä ja on
tapahtuma joka vie minua kuin päätöntä kanaa.

Erillisyydestä
Kehoni, tunteeni ja ajatukseni ovat todisteita erillisyydestäni.

Lähdetään tästä liikkeelle. Onko minä jossain kehon sisällä kenties?

Tee harjoitus jossa tarkatelet ainoastaan kehossa olevia tuntemuksia. Huomaa miten hengitys kulkee, miten voit tuntea varpaat, huulien ympärillä olevat lihakset, yms. Käytä tähän ihan rauhassa aikaa. Löytyykö minä jostain aistimuksesta? Jos löytyy, mikä tekee sitä "minä tuntuisen"?

Minä muodostuu siis silloin kun erotan itseni jostain muusta.
Tämä erottaminen tapahtuu kun tunteisiin ja ajatuksiin
lisätään minä/minun.

Hyvä huomio. Onko erillisyyttä/minää ennen tuota ajatusta " minun?"

Aivan kuin edessäni on verho joka kertoo kaiken sen ulkopuolella
olevan minän vastakohtaa.

Minä ei taida sijaita missään, se on aika epämääräinen
tunne keskellä yläkehoani ja kasvojani.

Onko se aina siellä, 24/7? Ja mitä siellä oikeastaan on?

[Maahinen]

Onko erillisyyttä/minää ennen tuota ajatusta " minun?"
Siis menee kai näin että on tietokone ja on minun tietokone. Erillisyyttä
on tietysti sen verran etten ole =tietokone.

Löytyykö minä jostain aistimuksesta? Jos löytyy,
mikä tekee sitä "minä tuntuisen"?
Jos tunnen varpaani tunnen ne ikäänkuin silmieni välityksellä,
piirtelisin/hahmottelisin kehoni asennon ja sitten tunnen varpaani tai
vaikka tunnen ne kokoajan silti saan etäisyyden silmistä sinne aikaan.
:) kuulostaa kyllä oudolle.
Eli tämä minä on tarkkailija ja asuu silmieni luona tai takana.

Voin kuvailla minää tuntemuksena ja sijaintiakin, ja mietin miksi
voin sitä kuvailla, mitä tämä minun muut/loput sitten ovat jos minään
ei kuulu kaikki. Esim varpaiden tuntemus, hengitys ei ole "minää".

Isommat tunteet herättävät minää, jokin tapahtuma jossa olen vaivaantunut
on automaattisesti "minää" ja silti se tuntuu enemmän energiana/tuntemuksena
edm. kehoni osissa (silmät/kurkku, rinta).

Onko se aina siellä, 24/7? Ja mitä siellä oikeastaan on?
Ei se ole aina siellä, se on aina siellä kun sitä etsitään tai siihen osoitetaan.
En osaa sanoa mitä siellä oikeastaan on...tyhjä tuntemuksia ja ei siltikään:)

Jatkan tätä kehon tuntemuksien katselemista.

t. Maahinen

[kilppuli]

Siis menee kai näin että on tietokone ja on minun tietokone. Erillisyyttä
on tietysti sen verran etten ole =tietokone.

Onko tietokoneen sisällä joku tietokone? Onko kehon sisällä joku sinä?
Onko mahdollista, että kehossa on vain tuntemuksia, eikä niillä ole " minän" kanssa mitään tekemistä?
Huomioi miten mieli leimaa ja nimikoi asioita omakseen.

On käsi - josta mielen selostus sanoo " minun käsi".
On kuppi josta mieli sanoo " minun kuppi".

On tietysti luonnollista että puhuessamme käytämme sanoja joiden tehtävä onkin KUVATA mitä tapahtuu. Mutta kertooko kuvaus koskaan mistään todellisesta? Samalla tavalla kun ravintolassa menu on vain kuvauksia ruuista, ei ruoka itse. Mieli/ ajatukset koittavat KUVATA " minuutta" , parhain mahdollisin keinoin.
Mutta kertovatko sanat ja ajatukset sinusta jotain todellista? Tutki tätä kaikessa rauhassa, esitän tarpeen mukaan lisää kysymyksiä joita voit katsella.

Kuvaa vielä seuraavia mahdollisen tarkasti:

Mikä on kahvikuppi?

Mikä on eduskunta?

Mikä on joulupukki?


tarkkailija

Jos tunnen varpaani tunnen ne ikäänkuin silmieni välityksellä,
piirtelisin/hahmottelisin kehoni asennon ja sitten tunnen varpaani tai ja asuu silmieni luona tai takana.

Palataan tähän myöhemmin :)

[Maahinen]

Tervehdys, nyt vähän pihalla. Kun liityin tähän foorumiin
en liioin lukenut mitään asiaan liittyviä viestejä/kirjoja...oliskohan pitänyt? En myöskään ole lukenut muita viestiketjuja...

Onko tietokoneen sisällä joku tietokone? Onko kehon sisällä joku sinä?

Tietokoneen(kuorien) sisällä on tietokone ja samoin kehon sisällä on "todellinen minä"(tai millä nimellä vaan) ja
joku "epätodellinen minä". Tai näin uskon.

Mitä olen yrittänyt selvittää on seuraavaa - tietokoneeni käyttäjänä on valittuna
"ei todellinen minä" ja että pääsisin "valitsemaan" käyttäjän eli "todellisen minän" minun(tarkkailija?) on
havaittava mielen toiminta ja tämä omiminen/leimaaminen mistä mainitsit (minun sitä tätä...)

Tämä "epätodellinen minä" käy käsikädessä leimaamisen kanssa ja tuntemukset ja tarinat tuntuu tosilta
kunnes havaitsen "epätodellisen minän" olevan vain tarinaa.Eli kehon sisällä voi olla tuntemuksia
jotka liittyvät "epätodelliseen minään" eikä ole "todellisen minän" kanssa tekemisissä.

Kerron tämän siksi kun tuntuu että pian putoan kärryiltä.

Kuvaa vielä seuraavia mahdollisen tarkasti:

Mikä on kahvikuppi?
Käsin kosketeltava asia jolle on annettu nimi, että tiedettäisiin mistä puhutaan.

Mikä on eduskunta?
Nimitys instituutiolle johon sisältyy mm.päätösvalta...

Mikä on joulupukki?
Tarina johon pikkulapset opetetaan uskomaan ja jotka kasvavat uskomuksesta ulos jossainvaiheessa.
(Sama asia mitä ajattelen tai toivon tästä epätodellisesta minästä)

terveisin -ei vaan ymmärrä Maahinen

[kilppuli]

Tervehdys, nyt vähän pihalla. Kun liityin tähän foorumiin
en liioin lukenut mitään asiaan liittyviä viestejä/kirjoja...oliskohan pitänyt? En myöskään ole lukenut muita viestiketjuja...

Huomenta, ei mitään hätää, ei tarvitse mitään " ennakkotietoa" tai käsityksiä, on melkeinpä jopa parempi ettei niitä liion ole. Voit halutessasi lukea täältä muita ketjuja, ehkä ne avartavat hieman millaisella tavalla täällä on tapana tutkia asioita. Tärkeää ja oleellista on näkemisen kannalta, ettet juuri usko mitään sanomaani, tai kenenkään muunkaan sanomaa vaan tutkit rehellisesti itse miten asiat ovat.Se varmasti voi herättää erilaisia tuntemuksia, ja voit niistä kaikista kyllä kertoa. Hämmennys, pelko, turhautuminen ovat ihan tavallisia. Täällähän ideana on nähdä minän harhan lävitse. Kyseessä ei ole minkään todellisen itsen etsiminen, tms. Ole siis vaan rauhassa pihalla.

Tietokoneen(kuorien) sisällä on tietokone ja samoin kehon sisällä on "todellinen minä"(tai millä nimellä vaan) ja
joku "epätodellinen minä". Tai näin uskon.

Totta, yleisesti ottaen uskomme että kehon sisällä "minä". Olemme lapsesta alkaen kuullut " sinun nimi on pertti" viitaten kehoon. Liekö siis ihme että näin uskomme? Nyt on tarkoitus katsoa pitääkö tuo paikkansa. Onko siellä oikeasti joku minä?

Aistidata harjoitus:

Pysähdy. Tutki aistejasi (näkö, kuulo, tunto, maku, haju yksi kerrallaan) ja kerro minkälaista "raakadataa", millaisia aistimuksia (ilman mielen tulkintoja) kukin aisti puhtaimmillaan välittää? Käytä harjoitukseen reilusti aikaa. Onko aistien välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän olemassaolosta?
Uppoudu puhtaaseen aistimukseen ennen nimeämistä, ennen nimilappuja.

Mitä olen yrittänyt selvittää on seuraavaa - tietokoneeni käyttäjänä on valittuna
"ei todellinen minä" ja että pääsisin "valitsemaan" käyttäjän eli "todellisen minän" minun(tarkkailija?) on
havaittava mielen toiminta ja tämä omiminen/leimaaminen mistä mainitsit (minun sitä tätä...)

Kerron tämän siksi kun tuntuu että pian putoan kärryiltä.

Hyvä että kerroit! Pystytkö pudottamaan odotukset ja käsitykset siitä millaista näkemisen tulisi olla, ja mitä sieltä tulisi löytyä?

Tämä "epätodellinen minä" käy käsikädessä leimaamisen kanssa ja tuntemukset ja tarinat tuntuu tosilta
kunnes havaitsen "epätodellisen minän" olevan vain tarinaa.Eli kehon sisällä voi olla tuntemuksia
jotka liittyvät "epätodelliseen minään" eikä ole "todellisen minän" kanssa tekemisissä.

Hyvin kuvattu, näet hienosti miten tuo mielen leimaus hienosti tekee parhaansa jotta tunne minuudesta olisi mahdollisimman uskottava.
Mutta mikä on se todellinen minä?

Mikä on kahvikuppi?
Käsin kosketeltava asia jolle on annettu nimi, että tiedettäisiin mistä puhutaan.

Mikä on eduskunta?
Nimitys instituutiolle johon sisältyy mm.päätösvalta...

Mikä on joulupukki?
Tarina johon pikkulapset opetetaan uskomaan ja jotka kasvavat uskomuksesta ulos jossainvaiheessa.
(Sama asia mitä ajattelen tai toivon tästä epätodellisesta minästä)

Hyvä, eli on siis suoraan aisteilla havaittavia asioita, kuten muki.

Eduskunta on kuvaus olemassa olevasta, mutta se ei ole mitään kosketeltavaa, haistettavaa,nähtävää. ( Ellei puhuta rakennuksesta)

Joulupukki on satuhahmo, kiva tarina tosiaan mutta ei lainkaan todellinen.

Mihin kategoriaan minä näistä kuuluu?


Ota vaan ihan rauhassa, muista ettei sinun tarvitse vastata " oikein" etkä voi mitenkään vastata väärin. Katsot vain itse suoralla kokemuksella, miten on. Tässä on jo paljon asiaa, keskity vaikka tänään erityisesti tuohon aistidata harjoitukseen ja kirjoittele huomenna mitä löytyy.

Mukavaa ja uteliasta katselua :)



Tervehdys, nyt vähän pihalla. Kun liityin tähän foorumiin
en liioin lukenut mitään asiaan liittyviä viestejä/kirjoja...oliskohan pitänyt? En myöskään ole lukenut muita viestiketjuja...

Onko tietokoneen sisällä joku tietokone? Onko kehon sisällä joku sinä?

Tietokoneen(kuorien) sisällä on tietokone ja samoin kehon sisällä on "todellinen minä"(tai millä nimellä vaan) ja
joku "epätodellinen minä". Tai näin uskon.

Mitä olen yrittänyt selvittää on seuraavaa - tietokoneeni käyttäjänä on valittuna
"ei todellinen minä" ja että pääsisin "valitsemaan" käyttäjän eli "todellisen minän" minun(tarkkailija?) on
havaittava mielen toiminta ja tämä omiminen/leimaaminen mistä mainitsit (minun sitä tätä...)

Tämä "epätodellinen minä" käy käsikädessä leimaamisen kanssa ja tuntemukset ja tarinat tuntuu tosilta
kunnes havaitsen "epätodellisen minän" olevan vain tarinaa.Eli kehon sisällä voi olla tuntemuksia
jotka liittyvät "epätodelliseen minään" eikä ole "todellisen minän" kanssa tekemisissä.

Kerron tämän siksi kun tuntuu että pian putoan kärryiltä.

Kuvaa vielä seuraavia mahdollisen tarkasti:

Mikä on kahvikuppi?
Käsin kosketeltava asia jolle on annettu nimi, että tiedettäisiin mistä puhutaan.

Mikä on eduskunta?
Nimitys instituutiolle johon sisältyy mm.päätösvalta...

Mikä on joulupukki?
Tarina johon pikkulapset opetetaan uskomaan ja jotka kasvavat uskomuksesta ulos jossainvaiheessa.
(Sama asia mitä ajattelen tai toivon tästä epätodellisesta minästä)

terveisin -ei vaan ymmärrä Maahinen

[Maahinen]

Aistidata harjoitus:
Terve, olen tehnyt aitsiharjoituksia aina mitä pystynyt. On ollut aika hässäkkää, mutta kerron huomioni.
Näköaisti:
minulle vaikein saada mitään "puhdasta" kokemusta, toisaalta se on hyvä koska sen avulla huomaan hyvin kuinka
mieleni nimeää ja luokittelee asiat hetkessä.
Esim: puuroa keittäessä keskityin katselemaan puuron kuplimista.
Mieleni alkoi odottamaan kuplien puhkeamista/ennustamaan mihin niitä ilmestyy/laskemaan niitä....
Samoin mieleni nimesi kaiken mihin katseeni kohdistin. Ehkä se valkoisen taulun tuijotus on
hyväjuttu näillä zen-mietiskelijöillä:). Keskittyessä katsomiseen näen tosin "surinaa".


tuntoaisti:
Helpointa minulle keskittyä tuntemaan kehoa, ehkä tähän vaikuttaa, että olen lukenu Tollea ja
harjoitellut kehon tuntemista. Paineen tuntua, pistelyä...tietysti mieli koettaa joko nähdä(luoda kuvan)
tai nimetä tai kuvata tuntemus.

hajuaisti ja makuaisti:
Melkeen ajattelen että nämä vois perustua pitkälle minään, eli jos olen pitkään syönyt jotain ja se on
nykyään lempiruokaa tai jotain mistä en pidä niin se on joko hyvää tai huonoa.
Maku-ja tunto tuntuu kulkevan pitkälle yhdessä, onko ruoka kiinteää, rakeista....

kuuloaisti: vaikka mieleni luokittelee äänten lähteen heti tai alkaa etsimään syytä siihen, kiva
huomata kuinka ääni ei koskaan täytä koko "tilaa", ääni tulee jostain (ääniavaruudesta) ja katoaa
jonnekkin ääniavaruuteen.

Aisteista sanottava, että suorin palaute on varmaan se että jokin on liian kuumaa/kylmää, kipua tuottavaa ja palaute on irti, tai pois suusta jne..
En voi sanoa vielä saaneeni mitään oikein puhdasta "aistidataa", saan palautetta jossa huomaan
mieleni olevan hyvin mukana luokittelemassa.
Sattui eilen niin että alkoi pakottamaan rintaa aika kovasti ja siinä koettelin seurailla mitä päässä liikkui, eli
onko kyse jostain vakavammasta vaiko selkälukosta.

Tässä harjoitellessa näkemistä tuli mieleen että se tarkoittaa vain sisäänpäin katsomista
vaikka ulkoisia kohteita seuraakin.

....Mutta mikä on se todellinen minä?

Nojoo täytyy pudottaa pois myös tämä "todellinen minä", ehkä tarkoitan jotain joka ilmenee minuuden harhan takaa.

Mikä on kahvikuppi?

Mikä on eduskunta?

Mikä on joulupukki?

Mihin kategoriaan minä näistä kuuluu?
Minä kuuluu kahteen jälkimmäiseen, ihmisten nimeämä, ei kosketeltava ja tarua.

t. Maahinen

[kilppuli]

Moikka ! Pahoittelut että vastaamisen kanssa näyttää vähän venyvän, kirjoitan tänään vielä myöhemmin kun on hyvä aika istahtaa alas :)

Mukavaa iltaa!

[Maahinen]

ei ole kiire, vastaile omassa aikataulussa

iltaa sinne myös!

[kilppuli]

Näköaisti:
minulle vaikein saada mitään "puhdasta" kokemusta, toisaalta se on hyvä koska sen avulla huomaan hyvin kuinka
mieleni nimeää ja luokittelee asiat hetkessä.
Esim: puuroa keittäessä keskityin katselemaan puuron kuplimista.
Mieleni alkoi odottamaan kuplien puhkeamista/ennustamaan mihin niitä ilmestyy/laskemaan niitä....
Samoin mieleni nimesi kaiken mihin katseeni kohdistin. Ehkä se valkoisen taulun tuijotus on
hyväjuttu näillä zen-mietiskelijöillä:). Keskittyessä katsomiseen näen tosin "surinaa".

Mahtavaa, tuohan on jo tosi hyvä havainto miten herkästi aistimukset muuntuvat mielen tarinoiksi, kuvauksiksi ja tulkinnoiksi. Avaan vielä sen verta, että huomaatko miten puhtaat aistimukset ovat mm. liikettä, väriä, muotoa, yms. Mieli tosiaan tekee niistä kuvauksen. Tuo väri-muoto-liikkuva juttu on jotain jota kustutaan kädeksi.
Löytyykö minää näköaistista?


[

b]tuntoaisti:[/b]
Helpointa minulle keskittyä tuntemaan kehoa, ehkä tähän vaikuttaa, että olen lukenu Tollea ja
harjoitellut kehon tuntemista. Paineen tuntua, pistelyä...tietysti mieli koettaa joko nähdä(luoda kuvan)
tai nimetä tai kuvata tuntemus.

Tuntemuksista on monien helppo saada kiinni. Voit jatkaa tätä edelleenkin. Löytyykö minää tuntoaitista.

hajuaisti ja makuaisti:
Melkeen ajattelen että nämä vois perustua pitkälle minään, eli jos olen pitkään syönyt jotain ja se on
nykyään lempiruokaa tai jotain mistä en pidä niin se on joko hyvää tai huonoa.
Maku-ja tunto tuntuu kulkevan pitkälle yhdessä, onko ruoka kiinteää, rakeista....

Mieltymykset tosiaan perustuvat paljon tottumukseen. Samalla tavalla kun tottumus minäänkin. :)

kuuloaisti: vaikka mieleni luokittelee äänten lähteen heti tai alkaa etsimään syytä siihen, kiva
huomata kuinka ääni ei koskaan täytä koko "tilaa", ääni tulee jostain (ääniavaruudesta) ja katoaa
jonnekkin ääniavaruuteen.

Hyvä huomio. Löytyykö minä kuulo aistimuksista?

Aisteista sanottava, että suorin palaute on varmaan se että jokin on liian kuumaa/kylmää, kipua tuottavaa ja palaute on irti, tai pois suusta jne..

Jep. Tarvitaanko minää reagoimaan, vaan tapahtuuko reagoiminen itsestään, automaatiolla?
Jos vaikka kosketat kuumaa hellaa, tapahtuuko sormen vetäminen itsestään pois, vai tarvitaanko siihen päätöksentekijää?

En voi sanoa vielä saaneeni mitään oikein puhdasta "aistidataa", saan palautetta jossa huomaan
mieleni olevan hyvin mukana luokittelemassa.

Mutta erotat hyvin miten mieli luokittelee ja selostaa. Löytyykö minä tuosta selostajasta?

....Mutta mikä on se todellinen minä?

Nojoo täytyy pudottaa pois myös tämä "todellinen minä", ehkä tarkoitan jotain joka ilmenee minuuden harhan takaa.

Hyvä että selvensit. Tosiaan, ei meidän tarvitse pudottaa sanoja pois, kunhan ymmärretään mitä niillä tarkoitetaan. Yleisesti ottaen näyttäisi siltä, että otamme sanat monesti liian kirjaimellisesti, tietämättä välttämättä edes sen kummemmin mitä milläkin tarkoitamme, ja mihin viittaamme. Minä sana on tästä myös hyvä esimerkki. Sen sanan ei tarvitse jäädä pois jatkossakaan, ymmärrämme vain että se on hyödyllinen sana viestinnässä, mutta ei itsessään sanana viittaa mihinkään todelliseen.

Seuraavaksi voisit tarkastella ajatuksia.

Mistä ajatukset tulevat?

Minne ajatukset menevät?
Minne ajatukset katoavat? Voiko tämän salaisen paikan nähdä? Vai katoavatko ne vain tyhjyyteen?

Mikä ajatus on?
Voitko koskea ajatusta, voitko haistaa sitä? Voitko nähdä ajatuksen? Vai onko ajatus vain näkymätön mönkäle, jotain jota ei voi edes nähdä?

Voitko tietää mitä ajattelet 15 minuutin päästä?

Mikä tekee jostain ajatuksista hyviä ja jostain ”huonoja”?

Voitko lopettaa ajattelemasta?

Voitko valita uskotko ajatukseen vai et?

Voitko luottaa ajatuksiin?

Mikä tekee joistain ajatuksista todemman tuntuisia?

Tutkisele rauhassa :)

Kilppuli

[Maahinen]

puhtaat aistimukset ovat mm. liikettä, väriä, muotoa, yms. Mieli tosiaan tekee niistä kuvauksen. Tuo väri-muoto-liikkuva juttu on jotain jota kustutaan kädeksi.

No sitten puuroa keittäessä sain aika puhtaan näkökokemuksen, kuplista ja liikkeestä ja väristä, mieli vaan luokitteli ne heti edellämainituiksi sanoiksi.

Löytyykö minää näköaistista?

ei löydy, eikä tunnosta, eikä kuulosta

Tarvitaanko minää reagoimaan, vaan tapahtuuko reagoiminen itsestään, automaatiolla?

Ei tarvi, reaktio tapahtuu

Löytyykö minä tuosta selostajasta?

Jos mieli ja minä on samaa niin löytyy jos taas mieli luo minän niin ei välttämättä, en osaa sanoa...vielä

Mistä ajatukset tulevat?
ne ilmestyy

Minne ajatukset menevät?
ne poistuu

Minne ajatukset katoavat? Voiko tämän salaisen paikan nähdä? Vai katoavatko ne vain tyhjyyteen?

sinne mistä ne ilmestyykin, tyhjyys vois olla hyvä nimitys, en löydä rajoja ajatuksen syntypaikalle,
ne pulpahtaa ja "ketjuuntuu" tai mieli tekee niistä ketjun kokemuksien perusteella joita olen kokenut/tietänyt.
Jos ajattelen esim: lunta syntyy ajatusketju(kuvaketju) lumi, valkonen, maa, talo, punainen....
eli erillisiä kuvia joita sitten sanon ajattelemiseksi. Nämä kuvat perustuu siihen mitä oon nähnyt tai kokenut
ja tämän tiedon täytyy olla mielen "muistissa" josta mieli hakee ehdolle kaikenlaista.

Mikä ajatus on?
Voitko koskea ajatusta, voitko haistaa sitä? Voitko nähdä ajatuksen? Vai onko ajatus vain näkymätön mönkäle,
jotain jota ei voi edes nähdä?

En voi koskettaa enkä haistaa ajatusta, mutta jos joku sanoo appelsiini- syntyy kuva appelsiinista ja mieli kerää muististaappelsiinin liittyvää tietoa ja lisää siihen tunteet ja maut yms..,
Ajatus on mielestäni kuva tai ainakin se muuttuu hyvin nopeasti kuvaksi, jos sen näkee sanana on sekin kuva.

Voitko tietää mitä ajattelet 15 minuutin päästä?
en voi tietää


Mikä tekee jostain ajatuksista hyviä ja jostain ”huonoja”?
se mihin "kehykseen" ajatus liitetään

Voitko lopettaa ajattelemasta?
en ole pystynyt sellaiseen, tarkkailu ainakin hiljentää ajatteluketjun syntymistä.
Yritys ajattelun lopettamisesta on ajatus.

Voitko valita uskotko ajatukseen vai et?
No nyt taidetaan mennä minän alueelle ja silloin vertaan ajatusta keräämääni tietoon- jos se sopii siihen on se totta ja muuten ei. Mutta olen miettinyt "uskomuksia" jotka jotenkin voivat toimia taka-alalla ja ohjata elämäämme meidän sitä tajuamatta ollenkaan.

Eli vaikka tietoisesti uskon jotakin niin voi olla että se on silti päinvastaista "alitajunnassa"


Voitko luottaa ajatuksiin?
alkaa tuntumaan että en missään nimessä

Mikä tekee joistain ajatuksista todemman tuntuisia?
kun mieli liittää siihen kokemuksen ja tunteen jne...minän?

t. Maahinen