The Gate

Hei
Etsin opasta.
Selaimessani oli joku ongelma uuden aiheen luomisessa, mutta nyt näyttäisi toimivan.

Olen 32-vuotias nainen ja olen oikeastaan lapsesta asti jo tiedostanut etten ole ajatukseni ja tunteeni. Viimeiset pari vuotta olen tietoisesti tehnyt työtä päästäkseni eteenpäin. Tietääkö sen kun on ns. vapaa? Mielestäni olen useinkin mutta ajoittain ajaudun takaisin vanhaan ei-vapaaseen olotilaan.

Mistä aloitamme?

Hei
Etsin opasta.
Selaimessani oli joku ongelma uuden aiheen luomisessa, mutta nyt näyttäisi toimivan.

Olen 32-vuotias nainen ja olen oikeastaan lapsesta asti jo tiedostanut etten ole ajatukseni ja tunteeni. Viimeiset pari vuotta olen tietoisesti tehnyt työtä päästäkseni eteenpäin. Tietääkö sen kun on ns. vapaa? Mielestäni olen useinkin mutta ajoittain ajaudun takaisin vanhaan ei-vapaaseen olotilaan.

Mistä aloitamme?

Hei Ajia,

Mukava, että olet täällä. Kyllä sen tietää kun etsintä loppuu. Kyse ei ole tiloista tai kokemuksista, joita sinäkin ilmeisesti olet kokenut. Voin olla oppaanasi. Käydään aluksi muutama perusasia läpi. Toivon sinulta tämän opastusprosessin ajan seuraavia asioita:

• Vastaat esittämiini kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti tämänhetkisen kokemuksesi perusteella. Se mitä tiedät, tai olet lukenut aiemmin ei auta tässä prosessissa, vaan kyse on siitä, että tutkit itse omaa havaintoasi tässä hetkessä. Vain rehellisyys auttaa.
• Kirjoitamme molemmat pääosin vähintään kerran päivässä, kunnes yhdessä toteamme opastuksen päättyneeksi, minuuden fiktion läpinähdyksi. Olemme LU:ssa havainneet, että opastus toimii parhaiten kun yhteys on tiivis. Ilmoitetaan puolin ja toisin, jos tulee jokin ylitsepääsemätön este.
• Jätät muun "henkiseen etsintään" liittyvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi, jotta voit keskittyä tutkimaan pyytämiäni asioita täysipainoisesti. Voit palata niihin opastuksen päätyttyä.

Kuulostavatko nämä odotukset sellaisilta, joihin voit sitoutua?

Jos kuulostavat, voidaan aloittaa.

Kertoisitko mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi?

Ystävällisin terveisin,

Esa

Hei Esa

Voin sitoutua odotuksiin. Olen ulkomailla 21-22.9 sekä 2.-21.11. jolloin en pääse koneelle. Muuten pyrin vastaamaan rehellisesti päivittäin.

Uskon että vapautuminen auttaisi minua tekemään elämäni kannalta oikeita valintoja mihin ei vaikuttaisi uskomukset tai muiden ihmisten toiveet. Tällä hetkellä huomaan tekeväni paljon valintoja esim. pelon ohjaamana.
Haluaisin että elämäni olisi enemmän sen näköinen kuin tunnen sisimmiltään olevani. Koen olevani esim. "väärässä" ammatissa mutta en kuitenkaan uskalla jättäytyä tyhjän päälle. Myös ihmissuhteisiin liittyen luon samankaltaisia pelkoja.
Silloin kun hyväksyn kaiken juuri niin kuin se on ja koen olevani vapaa, niin minua ei oikeastaan haittaa olla väärässä tai oikeassa ammatissa (tai ihmissuhteessa, "väärien" ystävien ympäröimänä, tehden "vääriä" asioita). Se on oikeastaan yhdentekevää.
Ehkä tavoitteeni onkin juuri se että pysyn siinä olotilassa jolloin asiat eivät tunnu oikeastaan miltään (väärältä tai oikealta). Kun olen siinä olotilassa tunnen yleensä oloni pääosin neutraaliksi mutta kuitenkin hyväksi ja turvalliseksi.

Hieno juttu, sitten päästään aloittamaan.

Odotuksissasi ei ole mitään mahdottoman ylitseampuvaa, vaikka elämän "väärin" meneminen on hieman kyseenalaista. Tämän näytät jo jollain tasolla oivaltaneenkin. Suosittelen kuitenkin, että laitetaan odotukset sivuun ja keskitytään tutkimaan, mikä on totta ja mikä ei. Niihin voi myöhemmin palata, ja katsoa miten hyvin ne pitivät paikkansa. Ok?

Korostan myös, että vapautuminen ei ole mikään "tila, jota ylläpidetään", vaikka se onkin hyvin looginen tulkinta. Kun näit, ettei joulupukkia ollut, pitikö sinun pitää yllä tilaa, ettei joulupukkia ole? Pystyisitkö todella uskomaan joulupukkiin näin aikuisiällä?

Esa

Hei Esa

Voin sitoutua odotuksiin. Olen ulkomailla 21-22.9 sekä 2.-21.11. jolloin en pääse koneelle. Muuten pyrin vastaamaan rehellisesti päivittäin.

Uskon että vapautuminen auttaisi minua tekemään elämäni kannalta oikeita valintoja mihin ei vaikuttaisi uskomukset tai muiden ihmisten toiveet. Tällä hetkellä huomaan tekeväni paljon valintoja esim. pelon ohjaamana.
Haluaisin että elämäni olisi enemmän sen näköinen kuin tunnen sisimmiltään olevani. Koen olevani esim. "väärässä" ammatissa mutta en kuitenkaan uskalla jättäytyä tyhjän päälle. Myös ihmissuhteisiin liittyen luon samankaltaisia pelkoja.
Silloin kun hyväksyn kaiken juuri niin kuin se on ja koen olevani vapaa, niin minua ei oikeastaan haittaa olla väärässä tai oikeassa ammatissa (tai ihmissuhteessa, "väärien" ystävien ympäröimänä, tehden "vääriä" asioita). Se on oikeastaan yhdentekevää.
Ehkä tavoitteeni onkin juuri se että pysyn siinä olotilassa jolloin asiat eivät tunnu oikeastaan miltään (väärältä tai oikealta). Kun olen siinä olotilassa tunnen yleensä oloni pääosin neutraaliksi mutta kuitenkin hyväksi ja turvalliseksi.

Hieno juttu, sitten päästään aloittamaan.

Odotuksissasi ei ole mitään mahdottoman ylitseampuvaa, vaikka elämän "väärin" meneminen on hieman kyseenalaista. Tämän näytät jo jollain tasolla oivaltaneenkin. Suosittelen kuitenkin, että laitetaan odotukset sivuun ja keskitytään tutkimaan, mikä on totta ja mikä ei. Niihin voi myöhemmin palata, ja katsoa miten hyvin ne pitivät paikkansa. Ok?

Korostan myös, että vapautuminen ei ole mikään "tila, jota ylläpidetään", vaikka se onkin hyvin looginen tulkinta. Kun näit, ettei joulupukkia ollut, pitikö sinun pitää yllä tilaa, ettei joulupukkia ole? Pystyisitkö todella uskomaan joulupukkiin näin aikuisiällä?

Esa

Hei Esa

En tarkoittanut että kyse olisi jonkun tilan varsinaisesta "ylläpidosta".
Mielestäni tiedostan koko ajan mikä on totuus mutta silti teen asioita jotka eivät tunnu hyvältä pelon ohjaamana. Tavallaan se on kuin joulupukkiin uskominen (koska mieli haluaa uskoa) vaikka tietää ettei se ole totta.
Itselleni herää kysymys että miksi takerrun tuohon vanhaan "joulupukin uskomiseen"? Se on helppoa ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Luo turvallisuuden tunnetta. Haluan tuntea kuuluvani johonkin.

Usein asiat ovatkin "älyllisesti selviä", mutta se ei vielä auta paljoa. Vähän sama kuin sanoisi pelkäävälle "mikä on pahinta mitä voi sattua"... no ei mitään. Ja silti pelko ja uskomukset ovat "kehossa". Suositan tämä vuoksi jättämään odotukset ja "miksi" kysymykset hetkeksi vähemälle huomiolle ja keskittyä vain tutkimaan mikä on totta ja mikä ei. "Miksi" kysymyksiä voi sitten tutkia prosessin jälkeen. Ne ovat niitä, joihin ei ehkä kukaan osaa sanoa viimeistä sanaa.

Pystytkö aluksi hieman kertomaan millaisia henkisiä kokemuksia olet saanut, tai mitä kirjoja lukenut tms. Tämä auttaa hahmottamaan taustaasi hieman pareemin.

Esa

Hei
Minulla on ollut aiemmin vaikea pukea sanoiksi näitä asioita. Toivon että se helpottaisi tämän prosessin aikana ja opin paremmin kuvailemaan ajatukseni.

Henkiset kokemukseni ovat esim. joogan ja meditaation kautta kokemani läsnäolo.
Olen käynyt muutamilla eri meditaatiokursseilla ja jooganut 6 vuotta. Minulla on aina ollut vahva intuitio (tai selvännäköisyys) asioista. Se että "tiedän" paljon asioita etukäteen on ollut itselleni avaava kokemus (aikaa ei ole, vaikken sitä ihan älyllisesti ymmärrä).
Olen tehnyt useamman vuoden yhteistyötä henkisen opettajan kanssa joka on auttanut minua todella paljon eteenpäin. Ilman hänen opastustaan en usko että olisin tässä pisteessä nyt.
Viimeisen vuoden olen kuitenkin kokenut että jumitan paikoillaan. Se "jumitus" on tärkeimpänä syynä että hakeuduin tänne.

Kirjoja olen lukenut jonkun verran. Aiemmin elämässä olen lukenut eniten kirjoja koskien manifestointia (silloin kun koin vahvasti että haluan luoda elämääni haluamiani asioita). Viimeisimpänä ja ehkä tärkeimpänä Tollen kirjat.

Kiitos kun avasit hieman taustoja.

On tosiaan hyödyllistä pukea kokemuksia sanoiksi niin tarkasti kuin mahdollista. Joskus pitää hieman "pakottaa", koska se voi tuntua vaikealta tai jopa mahdottomalta. Sanat ja kokemus eivät koskaan kohtaa toisiaan, mutta mahdollisimman tarkka kuvaus selkeyttää silti asioita myös kirjoittajalle.

Avaatko hieman tuota "jumitusta" tarkemmin. Mitä se tarkoittaa? Et kenties saa selvyyttä johonkin? Et edisty? tms. Turhauttaa?

Esa

Hei
Minulla on ollut aiemmin vaikea pukea sanoiksi näitä asioita. Toivon että se helpottaisi tämän prosessin aikana ja opin paremmin kuvailemaan ajatukseni.

Henkiset kokemukseni ovat esim. joogan ja meditaation kautta kokemani läsnäolo.
Olen käynyt muutamilla eri meditaatiokursseilla ja jooganut 6 vuotta. Minulla on aina ollut vahva intuitio (tai selvännäköisyys) asioista. Se että "tiedän" paljon asioita etukäteen on ollut itselleni avaava kokemus (aikaa ei ole, vaikken sitä ihan älyllisesti ymmärrä).
Olen tehnyt useamman vuoden yhteistyötä henkisen opettajan kanssa joka on auttanut minua todella paljon eteenpäin. Ilman hänen opastustaan en usko että olisin tässä pisteessä nyt.
Viimeisen vuoden olen kuitenkin kokenut että jumitan paikoillaan. Se "jumitus" on tärkeimpänä syynä että hakeuduin tänne.

Kirjoja olen lukenut jonkun verran. Aiemmin elämässä olen lukenut eniten kirjoja koskien manifestointia (silloin kun koin vahvasti että haluan luoda elämääni haluamiani asioita). Viimeisimpänä ja ehkä tärkeimpänä Tollen kirjat.

Kiitos kun avasit hieman taustoja.

On tosiaan hyödyllistä pukea kokemuksia sanoiksi niin tarkasti kuin mahdollista. Joskus pitää hieman "pakottaa", koska se voi tuntua vaikealta tai jopa mahdottomalta. Sanat ja kokemus eivät koskaan kohtaa toisiaan, mutta mahdollisimman tarkka kuvaus selkeyttää silti asioita myös kirjoittajalle.

Avaatko hieman tuota "jumitusta" tarkemmin. Mitä se tarkoittaa? Et kenties saa selvyyttä johonkin? Et edisty? tms. Turhauttaa?

Esa

Jumitus tarkoittaa muunmuuassa sitä etten saa selvyyttä johonkin. En pysty tarkalleen kuvailemaan mitä se on.
Pidempään on tuntunut siltä että seison jyrkänteen reunalla ja tiedän että minun kannattaisi hypätä mutta jostakin syystä en sitä tee. Olen monta kertaa päättänyt että en asiaa enään ajattele ja elän vanhassa aivosumussa (helppouden vuoksi) mutta jonkun ajan päästä palaan aina kuitenkin takaisin siihen jyrkänteen reunalle.
Tämä turhauttaa ja koen että en edisty (vaikka tiedän ettei minun tarvitse "edistyä").

Onko tässä mitään järkeä?

On hyvä, jos on aito halu ottaa todellisuudesta selvää. Täällä pystymme ainakin selvittämään "minän" -käsitteen. Kiitos tekniikan, se on helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Kysyn kysymyksiä ja sinun pitää antaa vain katsomisen tapahtua.

Aloitetaan. Mitä tuntemuksia tai reaktioita herää kun sanon, että "sinua ei ole olemassa, eikä ole koskaan ollutkaan?".

Esa

Jumitus tarkoittaa muunmuuassa sitä etten saa selvyyttä johonkin. En pysty tarkalleen kuvailemaan mitä se on.
Pidempään on tuntunut siltä että seison jyrkänteen reunalla ja tiedän että minun kannattaisi hypätä mutta jostakin syystä en sitä tee. Olen monta kertaa päättänyt että en asiaa enään ajattele ja elän vanhassa aivosumussa (helppouden vuoksi) mutta jonkun ajan päästä palaan aina kuitenkin takaisin siihen jyrkänteen reunalle.
Tämä turhauttaa ja koen että en edisty (vaikka tiedän ettei minun tarvitse "edistyä").

Onko tässä mitään järkeä?

On hyvä, jos on aito halu ottaa todellisuudesta selvää. Täällä pystymme ainakin selvittämään "minän" -käsitteen. Kiitos tekniikan, se on helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Kysyn kysymyksiä ja sinun pitää antaa vain katsomisen tapahtua.

Aloitetaan. Mitä tuntemuksia tai reaktioita herää kun sanon, että "sinua ei ole olemassa, eikä ole koskaan ollutkaan?".

Esa

Tätä olen yrittänyt sisäistää jo jonkun aikaa.
Ensimmäinen reaktio oli ymmärrettävästi negatiivinen eikä mieli pitänyt ajatuksesta. Mutta en myöskään ole asian kanssa päässyt sinuiksi.
Esim. meditoidessa selkeyden hetkellä tämä on helpompi sisäistää eikä se tunnu ikävältä, mutta älyllisesti ajateltuna se herättää tietysti myös negatiivisia tuntemuksia. Jos minua ei ole niin minulla ei ole mitään ja kaikki elämäni aikana saavutetut tavoitteet ja pyrkimykset yms. ovat turhia.
En tiedä myöskään olenko samaa mieltä siitä että "minua ei olemassa". Olenhan olemassa, minuuden määritelmä on vain eri. Jos minua ei olisi ollenkaan olemassa niin kuka tätä parhaillaan kirjoittaa... vau, tulipa jännä fiilis, joku verho taisi juuri väistyä ainakin hetkellisesti. :)

Vielä piti palata tähän. Eli tuntemus mikä seurasi aiemmin kirjoittaessani on selvästi sellainen että olen ikään kuin yhtä kaiken ympäröivän kanssa. Ja käteni jotka kirjoittavat tekevät sitä melkein automaattisesti ilman mielen vaikutusta.

Vielä piti palata tähän. Eli tuntemus mikä seurasi aiemmin kirjoittaessani on selvästi sellainen että olen ikään kuin yhtä kaiken ympäröivän kanssa. Ja käteni jotka kirjoittavat tekevät sitä melkein automaattisesti ilman mielen vaikutusta.

Tutkitaan.

Nosta vasen kätesi ilmaan.
Liikuta sitä vasemmalle... Oikealle.. Ylös... Alas.

Nyt tunnustele. Kumpi on enemmän totta. Käsi liikkui itsestään vai sinä liikutit kättä. Unohda järkeily. Vain suora aistihavainto.

Koita uudestaan.

Esa

Tutkitaan.

Nosta vasen kätesi ilmaan.
Liikuta sitä vasemmalle... Oikealle.. Ylös... Alas.

Nyt tunnustele. Kumpi on enemmän totta. Käsi liikkui itsestään vai sinä liikutit kättä. Unohda järkeily. Vain suora aistihavainto.

Koita uudestaan.

Esa

Tätä olen tänään tutkinut moneen kertaan. Esim. kävellessäni ja kättä liikuttaessani tuntuu enemmän siltä että käteni ja jalkani liikkuvat itsestään. Että mielelläni ei ole vaikutusta asiaan. Hassua sinänsä kun tieteellinen selitys asialle on se että impulssi jokaiseen liikkeeseen lähtee aivoista. Pitäisikö tästä herätä jotain tuntemuksia? Minulla ei herää vaikka asian huomaankin todeksi.

Hyvä. Mitään tuntemuksia ei tarvitse herätä. Jos jokin asia on totta, se on täysin luonnollista. Väristyksiä tulee usein vain kontrastina vanhaan uskomukseen. Sama koskee vapautumista. Se on täysin luonnollista, helppoa... ja siksi siitä tehdään usein vaikeampaa kuin se onkaan.

Tiede ei itseasiassa sano, että impulssi liikkeeseen lähtee aivoista. Se on vain yleinen tulkinta joka säilyy, koska emme kyseenalaista kyseenalaistamatonta.

Puhuit aikaisemmin valinnoista. Tutkitaan niitä hieman syvemmin. Mieti hetki ja kerro mitä asioita olet varmasti valinnut elämässäsi?

Esa

Tätä olen tänään tutkinut moneen kertaan. Esim. kävellessäni ja kättä liikuttaessani tuntuu enemmän siltä että käteni ja jalkani liikkuvat itsestään. Että mielelläni ei ole vaikutusta asiaan. Hassua sinänsä kun tieteellinen selitys asialle on se että impulssi jokaiseen liikkeeseen lähtee aivoista. Pitäisikö tästä herätä jotain tuntemuksia? Minulla ei herää vaikka asian huomaankin todeksi.