Opastusketju - Tie

[mag]

Tavalla tai toisella olet löytänyt tänne foorumille, ja se on hieno juttu. Olemme hyvän ja tärkeän asian äärellä. Varaa tästä ketju omaa työskentelyäsi varten postaamalla viesti alle.

Täällä LU:ssa aloitamme nämä dialogit käymällä muutama perusasiaa läpi alkajaisiksi. Toivon sinulta tämän opastusprosessin ajan seuraavia asioita:

• vastaat esittämiini kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti oman tämänhetkisen kokemuksesi perusteella. Se mitä olet lukenut aiemmin ei auta tässä prosessissa, vaan kyse on siitä, että tutkit itse omaa havaintoasi tässä hetkessä. Teen kysymykset useimmiten vain viimeisimmän vastauksesi pohjalta, joten saatan kysyä samaa asiaa useamman kerran keskustelun edetessä, jos se tuntuu tarpeelliselta.
• kirjoitamme molemmat pääosin vähintään kerran päivässä, kunnes yhdessä toteamme opastuksen päättyneeksi, minuuden fiktion läpinähdyksi. Olemme LU:ssa havainneet, että opastus toimii parhaiten kun yhteys on melko tiivis. Ilmoitetaan puolin ja toisin, jos tulee jokin este.
• jätät muun "henkiseen etsintään" liittyvän materiaalin sivuun tämän prosessin ajaksi, jotta voit keskittyä tutkimaan pyytämiäni asioita täysipainoisesti. Voit palata niihin opastuksen päätyttyä.

Kuulostavatko nämä odotukset sellaisilta, joihin voit sitoutua?

Jos kuulostavat, voidaan aloittaa.

Kertoisitko mitä odotat tältä opastusprosessilta? Kirjoita mahdollisimman tarkkaan kaikki, hassutkin, odotuksesi siitä, mitä ja miten vapautuminen muuttaisi elämässäsi ja millaista se olisi?

Väitän, että mikään elämässä ei ole persoonallista. Mikä on todiste välittömässä kokemuksessasi, että olet olemassa persoonallisena olentona tässä ja nyt?

Hei!

Odotan tämän opastusprosessin avaavan silmiäni näkemään oleelliset asiat elämässä. Olen lukenut monenlaisia elämän oppaita, "kasvanutkin" , löytänyt uusia näkökulmia asioihin, mutta arki, piintyneet tapani, uskomukseni ... kierrän vain kehää. Mikä muuttuisi? : En kantaisi turhaan huolta asioista, joille en voi mitään, pelkoni hälvenisivät, olisin luovempi ja
minulla olisi enemmän annettavaa. Olisin perillä tässä hetkessä, aina oikeassa paikassa.
Tuo on täysin uusi ajatus, että mikään elämässä ei ole persoonallista. Persoona on melko ulkokohtaista, mitä syvemmälle sisimpään katsoo, itseään tai toista , sitä vähemmän on "persoonaa".

[mag]

Tie,

Annatko jonkun etunimen, jolla voin viitata sinuun jatkossa?

Minkälaisia ajatuksia ja tunteita herää kun sanon:

Sinua ei olemassa, eikä ole koskaan ollut.

[Tie]

Hei!

Etunimeksi sopii Päivi. Tämä foorumie ei oikein systeeminä miulle avaudu, mutta kuvittelen nyt olevani oikeilla palstoilla? Joudun etsimään ja selailemaan, mutta jonnekin sitten aina jotenkin päädyn...

Yllättävä / hätkähdyttävä kysymys... tulee tunne, että joudun luopumaan itsestäni, se on kuin kuolisi. Onko "mitään" , jos ei minuakaan ole?
Tyhjyyden tunne, siitä, ettei "minua olisi koskaan ollutkaan", kun olen uskonut aina olleeni olemassa. En kylläkään tässä olomuodossa, mutta sieluna. Ei entisiä elämiä, tulevaa? Ja aivan kuin jotain haihtuisi minusta, kehostani.
Herää kysymys; tarvitseeko minua olla? Päällimmäisenä tunne luopumisesta, persoonasta luopumisesta, yksilöllisyydestä, siitä, että tuntisi itsensä tarpeelliseski, "hyväksi", jonkin arvoiseksi.

[mag]

Kiitos Päivi,

Odotuksesi ovat OK, voidaan jättää ne taka-alalle tässä vaiheessa.

Yllättävä / hätkähdyttävä kysymys... tulee tunne, että joudun luopumaan itsestäni, se on kuin kuolisi. Onko "mitään" , jos ei minuakaan ole?
Tyhjyyden tunne, siitä, ettei "minua olisi koskaan ollutkaan", kun olen uskonut aina olleeni olemassa. En kylläkään tässä olomuodossa, mutta sieluna. Ei entisiä elämiä, tulevaa? Ja aivan kuin jotain haihtuisi minusta, kehostani.
Herää kysymys; tarvitseeko minua olla? Päällimmäisenä tunne luopumisesta, persoonasta luopumisesta, yksilöllisyydestä, siitä, että tuntisi itsensä tarpeelliseski, "hyväksi", jonkin arvoiseksi.

Ilmeisesti edellinen kysymys ei herättänyt kuitenkaan pelonsekaisia tunteita? Miltä kehossa tuntui? Jos pelkoa nousi, niin tutkaillaan hetkinen mistä pelossa on oikein kyse.

[Tie]

Hei!

Päivän mittaan mieli on askarrellut aiheen kimpussa, pelkoa en sanoisi olemattomuuteni suhteen tuntevani. Tyhjyyttä, luopumisen surua tunnen. Isäni on kuollut viisi päivää sitten ja suru varmaan siksikin päällimmäisenä. Toisaalta kun kuolema on niin lähellä, käsillä, kummastelen sitä, onko isä olemassa , onko ollut , mihin mennyt... Isän kohdalla on nyt "tyhjä aukko".
Mitä ON, jos minua ei ole?
Kun ajattelen, "ettei minua ole, eikä koskaan ole ollutkaan", tuntuu kuin kehostani lähtisi kämmenien ja jalkapohjien kautta hienoja säikeitä, vaaleita, haihtuisin ilmaan.

[mag]

Valitettavaa kuulla läheisen poismenosta! Kerro ihmeessä, jos haluat käsitellä asiaa ja koet tarvetta pitää taukoa tästä työskentelystä.

Ajattelen, että voisimme aloittaa 360 asteen aistidataharjoituksella.

Pysähdy. Tutki aistejasi (näkö, kuulo, tunto, maku, haju) ja rentoudu tutkimaan millaista "raakadataa", millaisia aistimuksia (ilman mielen tulkintoja) kukin aisti puhtaimmillaan välittää? Esim. kuuntele jääkaapin hurinaa intensiivisesti, kuin et olisi koskaan sitä aikaisemmin kuunnellut. Katsele ympärillesi 'pehmeällä katseella' (kuin tarkentamaton kameran linssi): mieli rekisteröi kaiken, mutta ei ole tarpeen nimetä mitään. Anna mielen kulkea vapaasti niihin aistihavaintoihin, jotka vaikuttavat kiinnostavilta tutkia. Miltä kehosta tuntuu istua tuolia vasten, jne.

Käytä harjoitukseen aikaa n. 20 min.

Onko aistien välittämässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän olemassaolosta?

[Tie]

Kiitos!
Isän kuolema on ollut odotettavissa jo puolisen vuotta ja luopumista sekä jäähyväisiä olen saanut jättää jo moneen kertaan. Monenlaista puuhaa on hautajaisten järjestelyssä, mutta koetan saada aikaa järjestymään tälle prosessille. En halua keskeyttää , mutta voi tulla päiviä, jolloin en yksinkertaisesti ehdi keskittymään, tai suru vie voimat. Hoidin isää paljon hänen kotona ollessaan ja sairaalassa kävin päivittäin. Nyt on kuitenkin vapautunut olo, isän sekä omalta osaltani.

Käyn kohta "yöpuulle" ja teen harjoituksen...

Hyvää yötä!

[mag]

OK. Tehdään sellaisella tahdilla, joka tuntuu sopivalta sinulle tässä tilanteessa. Hyvät yöt,

[Tie]

Tervehdys!

Hankala harjoitus. Pariin otteeseen koitin tehdä, mutta keskittyminen vähän vaikeaa. Voin "kuvitella" silmät suljettuina kehon häipyvän, mutta mieli/tajunta jää. Kehosta jää ääriviivat tai voin kuvitella, ettei kehoa ole. Tuohon on tosi vaikea vastata, että mikä osoittaisi minun olevan olemassa. Tajunta.
En tiedä mistä suunnasta tätä tehtävää lähestyisin....

[mag]

Moi,

Kehon ei tarvitse häipyä minnekään. Kuuntele aistimuksia huoneessa (esim. se jääkaapin hurina tai muut äänet, näköhavainnot) ja aistituntemuksia kehossa. Miltä jalkapohjissa tuntuu lattiaa vasten, kehossa tuolia vasten jne. Zoomaa aistituntemuksiin, älä analysoi niitä, katso vain tarkkaan. Mieti kysymyksiä vasta harjoituksen päätettyäsi. Kokeile uudestaan ja raportoi.

[Tie]

Hyvää huomenta!

Ei tunnu oikeastaan miltään. Selän painautuessa esim. nojaa vasten häviää raja, mistä alan, mihin lopun... Äänet vain kuuluu, puut heiluu.
Yksi ongelmani on kaiken analysointi, liika yrittäminen, asioitten "korjaaminen". Niistä haluaisin eroon.

[mag]

OK. Tehdään toinen harjoitus.

Mistä ajatukset ilmestyvät ja mihin ne katoavat? Välittömän kokemuksen pohjalta? Aivot ja mieli ovat oletuksia, uskomuksia, välittömässä kokemuksessa, joten älä viittaa niihin.

On erittäin tärkeää olla valppaana juuri sinä hetkenä kun uusi ajatus ilmestyy. Kun se tapahtuu, sano hiljaa mielessäsi "plop" (kuin saippuakupla puhkeaisi), ja astu ulos ajatuksesta sanomalla:

"Ajatus, et mitään todellista"

Anna ajatuksen kadota, ja odota uuden ilmestymistä, ja toista prosessi yhä uudestaan.

Huom. mielen kaksi eri moodia: (1) rekisteröi huonetta ympärilläsi (2) tuottaa tarinoita/ajatuksia näkemästään. Jos tämä jaottelu ei tunnu heti selvältä (huolestut esim. siitä, ettet vain ajattelisi pöytää kun vain rekisteröit sen näkökentässäsi), niin keskity vaikka odottamaan ajatuksia, jotka liittyvät johonkin joka ei ole näkökentässäsi huoneessa ympärilläsi, silloin voit olla 100% varma, että ne ovat täyttä tuubaa, fiktiota.

Saatko edellistä harjoitusta jonkin aikaa tehtyäsi sellaisen tunteen, että "ihan kuin olisin teflonia, johon mikään ajatus ei takerru, eikä jätä jälkiä" ? :)

[Tie]

Hei taasen!
Olen tehnyt harjoitusta muutamaan kertaan ja se tuntuu sujuvan. Itse asiassa mieli rauhoittuu ja ajatukset "harvenevat", kunnes väsyn ja taas havahdun siihen, että olen unohtunut jotain ajattelemaan... Ajatusten poksauttelusta tulee olo, että olen niiden saavuttamattomissa, kimpoavat pois. Voin katsella tuolia, ikkunaa...ajattelematta mitään.
Jo ennen tätä prosessia olen koettanut tarkkailla ajatuksiani aika ajoin ja kokenut sen mielekkääksi.
Siihen en osaa vastata "mistä ajatuksen tulevat"? Luon ne itse? Lasken tajuntaani?

[mag]

Hyvä, esitän nyt harjoittelusi lomassa jo seuraavaa asiaa mikä liittyy olennaisesti tuohon PLOP-harjoitukseen. Eli lyhyt selitys siitä mikä minä-ajatus on.

Minä-ajatus on "esiajatus" jokaisessa ajatuksessa "minä sitä tai tätä". Esim. ajatus "minä nousen tuolista": täytyy olla ensin esiajatus "minä", ennen kuin mikään voi "nousta tuolista". Minä-ajatus on vain oletus, uskomus, konventio, joka helpottaa käytännöllistä elämää ja viestintää. Mutta onko mahdollista osoittaa minään sormella, löytää sitä mistään? Löytyykö minuus mistään ajatuksesta?

PLOP-harjoitus auttaa näkemään minä-ajatukset ennen kuin syntyy tunne "minä olen tämä", josta seuraa erillisyyden tunne. Tarkkaile kaikkia "minä/minun" -esiajatuksen sisältäviä ajatuksia. Raportoi miltä näyttää, ja saatko kiinni minä-ajatuksista.

[Tie]

Hei!


Ajatuksia seurailtuani tuntuu "minä" olevan jossain kehon ulkopuolella. Välillä on vain ajatusten kulku ja "minä"...ei missään. Pää, jonka läpi ajatusvirta kulkee.