Opas vapaana!

[Paka]

Heippa,

http://www.youtube.com/watch?v=yXnB3ghs5Wg Moojin video sinä olet elämä. Testitys löytyy.

Istu taas mukavasti tuolille ja sulje silmäsi ja anna tämän tyynen hiljaisuuden, olemassaolon, elossaolon puhtaan aistimuksen nousta tietoisuuteesi. Istuessa hiljaa paikallaan silmät kiinni rauhoittuen ja menemälle mahdollisimman syvälle rauhalliseen oloon, on siellä hiljaista ja tyyntä, ei ole minää, ei mitään persoonallista, vain ihana olemisen, elämisen tunne. Eihän? Avaa silmäsi katsele ympärillesi ja huomaa nimikointiprosessi, huomaa miten ajatukset nousevat kokemuksen jälkeen. Ensin on puhdas aistimus ja sitä seuraa nimilappuna ”minä”/”minun”. Kerro kokemuksesta. Tee tätä harjoitusta pari kertaa päivässä tai aina kun tunnet siihen kutsun.

Muitsta tämä harjoitus on aina uusi, tässä harjoituksessa on tärkeää olla tietämättä tai odottamatta mitään.Kerro omakohtaisesta kokemuksestasi juuri NYT, katso omaan kokemukseesi.

Mikä on tällä hetkellä ja välittömässä kokemuksessasi todiste minän olemassaolosta?
Voitko todistaa vääräksi väitteen että minä on vain oletus / uskomus /ajatus?

[Merniel]

Tänään tämän harjoituksen tekeminen oli nautinnollista ja helppoa. Syvään rauhan olotilaan oli helppo solahtaa, mieli ei tehnyt asiaa hankalaksi, tyyneydessä pysyminen oli helppoa, ei ollut kiire pois tekemään sitä tai tätä, kuten yleensä.
Harjoituksen jälkeenkin olo oli hyvin seesteinen, asioiden nimikoinnilla ei ollut kiire, itse tehty härdelli ei tullut mukaan kuvioihin - tajusin senkin olleen yleensä vain egon viestiä, ettei tämmöisiin turhakkeisiin ole aikaa, että on kiire. Pari viimeistä päivää olotila on ollut kaiken kaikkiaan tyynen rauhallinen, mieli ei ole protestoinut tavallisia juttujaan, jopa asiat, jotka yleensä ovat ärsyttäneet, eivät ole sitä nyt tehneet.
Tällä hetkellä minää ei juurikaan ole, tai ainakin se tuntuu uinuvan vällyjen alla talviuntaan. Olo on kertakaikkisen hieno <3.

[Paka]

se tuntuu uinuvan vällyjen alla talviuntaan.

Onko minää olemassa? KATSO! ONKO TÄMÄ TOTTA?

[Merniel]

Onko minää olemassa? KATSO! ONKO TÄMÄ TOTTA?

Minää ei ole olemassa kuten sen olen aiemmin ymmärtänyt. Tällä hetkellä koen, että minä on kimppu ajatuksia, jotka muodostuvat aivoissa reagoiden eri tilanteisiin, asioihin jne... hankaloittaen kovasti olemistani rauhan tilassa...

[Paka]

Tällä hetkellä koen, että minä on kimppu ajatuksia, jotka muodostuvat aivoissa reagoiden eri tilanteisiin, asioihin jne... hankaloittaen kovasti olemistani rauhan tilassa...

Tarkastele tätä ajatusta. Oletko varma että se on totta? Kerro miten konkreettisesti ajatus pistää kapuloita rattaisiin? Voiko ajatus mitenkään vahingoittaa sinun todellista olemustasi?

[Merniel]

Tarkastele tätä ajatusta. Oletko varma että se on totta? Kerro miten konkreettisesti ajatus pistää kapuloita rattaisiin? Voiko ajatus mitenkään vahingoittaa sinun todellista olemustasi?

ajatukset ottavat vielä helposti vallan, tätä tyyneyden ja hyvänolon tilaa on kestänyt nyt jo kolme päivää, joka tuntuu ihan huikealta. tämmöisiä hetkittäisiä fiiliksiä on ollut silloin tällöin, mutta näin pitkää tasapainon tilaa en muista, milloin olisin viimeksi kokenut. Olo on lempeä, hyväksyvä, arvostava....
Ajatus ei voi konkreettisesti vahingoittaa todellista olemustani, mutta tähän asti ainakin se on osannut ottaa vallan..tai olen antanut sen ottaa vallan ja mennyt mukaan sen ajatusmalleihin, jotka tuo mukanaan kärsimystä ja ahdistusta.

[Paka]

Hyvä hyvä Merniel,

Mitä itsestäsi ajatteletkin, vähättelitpä itseäsi tai nostitpa itsesi jalustalle, mikään AJATUS ei ole totuus sinusta. Se on pelkkä ajatus. Todellista olemustaan ei voi ajatella, koska se on kaikkien ajatusten alkulähde. Todellista olemustaan ei voi nimetä eikä määrittää. Vaikka sellaiset sanat kuin tietoisuus, läsnäolo, Jumala, elämä voivat viitata tai osoittaa siihen suuntaan, ne eivät alkuunkaan riitä kuvaamaan sinun todellisen olemuksesi valtavuutta.

ajatukset ottavat vielä helposti vallan

Ja jos sitten jokin ajatus/tarina herää anna sen mennä menojaan. Katso onko se totta? Se ei ole oikea eikä väärä. Se on pelkkä ajatus, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen olemuksesi kanssa. Itsetutkistelu on 100% halukuutta katsoa mihin uskon koko ajan. Vaikka ajatukset olisi kuinka voimakkaita ja vaikka tarina vaikuttaisi verrattain todelta ne rakentuu siltikin vain ajatuksista. Syvemmällä kuin nuo ajatukset – ennen niitä, niiden jälkeen ja onneksi myös niiden aikana – elää totuus siitä, kuka sinä olet. Suora katsominen/itsetutkiskelu asettaa kyseenalaiseksi sen perus oletuksen että olet ”joku”. Tätä oletusta tutkitaan harvoin koska sitä seuraa usein ”mitä minä haluan, tarvitsen, mitä minulla ei ole, mitä pitäisi olla, yms.

Voitko nähdä tämän? Onko tämä totta? Kerro mitä tuntemuksia tämän näkeminen herättää.

[Paka]

mutta tähän asti ainakin se on osannut ottaa vallan..tai olen antanut sen ottaa vallan

ps. älä anna menneisyyden määritellä tätä hetkeä. Sekin on vain ajatus. Ethän voi maistaa eilisen omenan makua suussasi, pelkkä muisto omenasta on vain ajatus.

[Merniel]

Hei Päkä!
Tätä pohtiessa on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Toisaalta ymmärrän täysin tuon minättömyyden, mutta toisaalta mietin, että onko se vain älyllistä ymmärtämistä. Miten minättömyys koetaan. MIltä se tuntuu. Miten sen aistii. Suurin osa ajasta menee tyyneydessä ja olemisen tilassa vaikka keho tekeekin asioita. Mutta pari päivää sitten tuli tilanne, jossa tuli tilanne, jossa oli todella voimakas suru. Tuo suru otti tilanteen täysin haltuunsa, en sitä edes halunnut olla kokematta. itkin sydämeni pohjasta ja surin. En tuolloin kyennyt olemaan tarkkailijan roolissa vaan elin surua läpi. Jälkikäteen tarkasteltuna näin tuon surun olevan surua siitä että loppupeleissä luulin menettäväni jotain, mitä en edes pysty menettämään. Tuon koko tilanteen on ego itse luonut ja sitten se suree kun se ei mennytkään niinkuin ego sen olisi halunnut menevän.

Ajatuksia siitä, että tämä keho on vain käyttövälineeni olen pyöritellyt paljon ja se on ilahduttava ajatus. Sen tajuaminen, että periaatteessa kaikki on mahdollista todelliselle minälleni, mutta egomieli jyrää ja määrittelee, miten tätä elämää täällä eletään.
En tainnut oikein vastata kysymykseesi, mutta tulin nyt kirjoittamaan näitä tänne, kun nämä ovat tällä hetkellä aika hallitsevat työstön kohteet.

[Paka]

Hyvä, oikein hyvää pohdintaa Merniel!

Tämä kaikki saattaa nostaa esiin syvää pelkoa ja jopa vihaa. Anna tunteiden tulla tämä kaikki on hyvin yleistä.
Lapsikin voi uskoa sängyn alla piileksivään mörköön ja tuntee pelkoa tai jopa ihan kauhua. Onko lapsella siitä muuta todistetta kuin tunteensa ja ajatuksensa? Tunteita syntyy, ajatuksia menee ja tulee, keho liikkuu, toiminta tapahtuu, mutta tarvitaanko näihin minää?

Toisaalta ymmärrän täysin tuon minättömyyden, mutta toisaalta mietin, että onko se vain älyllistä ymmärtämistä.

Hyvä ällyllinen ymmärrys tulee monesti ensin, käytä jokainen hetki tutkiaksesi voisiko se olla totta ja anna sen upota syvemmälle tajuntaasi. Mitä tästä kaikesta seuraa sitä ei ole tarve tietää se on elämän mysteeri.
Oleile paljon luonnossa ja tunne miten olemme yhtä luonnon kanssa, miten olemme osa tätä luonnon prosessia.

älä anna menneisyyden määritellä tätä hetkeä.

Tutkitaan vielä tätä. Missä historia on NYT?

[Merniel]

Heippa!

Tunteita syntyy, ajatuksia menee ja tulee, keho liikkuu, toiminta tapahtuu, mutta tarvitaanko näihin minää?

ei tarvita minää ja kyllähän se tässä on selväksi tullutkin ettei sitä mihinkään TARVITA. Tuossa mukana kyllä roikkuu vanhasta tottumuksesta.

Missä historia on NYT?

Historia on vain meidän mielissämme, aina on vain nyt-hetki.
Toki mennyt näyttäytyy meille konkreettisesti esim ostettuina tavaroina, jotka eivät katoa vaikka eilistä ei enää olekaan tai työpaikalle, joka on hankittu vuosia sitten, mennään edelleen. Ajallisesti katsottuna eilistä ei enää ole, mutta asiat ympärillämme opettavat meille joka hetki, että menneisyys/historia on ja siksi sitä sitten murehditaankin.

[Paka]

Tutki syvällisesti ja omakohtaisesti mitä ovat ongelmat?

[Merniel]

heippa!

mitä ovat ongelmat?

No nehän nyt sitten ovat täysin mielen luomia asioita. Ongelmat ovat asioita, joita ego haluaisi, mutta ei syystä tai toisesta saa. Ne ovat myös tilanteita, jotka eivät mene egon toiveiden mukaisesti. Ego luo myös kauhukuvia esim lasten suhteen. itse olen huomannut, että "sitä saa mitä tilaa". Ego alkoi pelkäämään murkkuikäiseni toilailujen takia ja sitä huolta sitten tuli lisää niin kauan, kunnes osasin päästää irti. Mieli loi ihan uskomattomia kauhukuvia.
Egon luomat ongelmat ovat minulle tuttuakin tutumpia juttuja.... edelleenkin välillä ego alkaa luomaan ikäviä mielikuvia, mitä ongelmia tulevaisuus voi tuoda tullessaan... siitä angstista on joskus aika vaikea päästä pois.

[Paka]

No nehän nyt sitten ovat täysin mielen luomia asioita

Joo kyllä näin, mutta tarkenna vielä. Esimerkkinä olet ollut auto-onnettomuudessa, on tosiasia,että se on tapahtunut. Missä vaiheessa siitä tulee ongelma?

[Merniel]

Hei Päkä!

Esimerkkinä olet ollut auto-onnettomuudessa, on tosiasia,että se on tapahtunut. Missä vaiheessa siitä tulee ongelma?

hmm...olen ollut auto-onnettomuudessa ja kyllähän siitä ongelmia seurasi, sekä käytännön ongelmia (sairasloma, uuden auton hankkiminen) että mielen tason ongelmia. Itse kolaritilanteessa mieli oli täysin lukossa, keho tärisi ja oli jonkinlaisessa pienessä shokissa. Sairaalassa mieli loi kauhukuvia siitä, mitä OLISI voinut tapahtua (kuitenkin selvisin pelkällä säikähdyksellä vaikka auto romuttui lunastuskuntoon), lisäksi mieli alkoi pohtia, mitä kaikkia käytännön ongelmia tämä toi tullessaan. Myöhemmin tästä jäi pitkäksi aikaa jonkinlainen trauma päälle, pelkäsin aina kun liittymissä toiset autot tulivat ajamaan samalle tielle. Mieli vauhkoili, että näkeekö ne minua (minun päälleni ajettiin kolmion takaa).

Itselleni mielellä on päivänpolttavana sellainen lähes hupainen juttu, että mieli haluaisi itselleen kovasti erään taidon. Sanotaan nyt vaikka että se olisi laulutaito. Laulamaan on mahdollista oppia, mutta jostain syystä se asia ei nyt minulle aukea milllään. Mieli on tehnyt tästä ison ongelman, siis tosi ISON. Kun tuota taitoa näyttää minun olevan vaikea hankkia, niin suurinpiirtein koko loppuelämä on pilalla ja kaikki mitä olen tehnyt asian eteen (mm runsaasti rahaa, aikaa ja vaivaa siihen) on täysin hukkaan heitettyä ja koko tulevaisuus näyttäytyy lähes lohduttomana. Jos laulutaito vertausta käytetään, niin olisin vaikkapa suunnitellut uraa laulajana tai laulunopettajana, olen laittanut siihen tuota mainitsemaani aikaa ja rahaa, mutta laulu ei vain ota sujuakseen. Ja ego on nyt sitä mieltä, että tulevaisuus on pilalla kun laulu-ura ei aukene ja joudun kitumaan tylsässä nykyisessä työssäni lopun ikääni, kunnes tylsistyneenä ja harmaantuneena jään epätoivoisena eläkkeelle.
Tätä kun tarkastelee sivusta, niin näkee sen naurettavuuden. Mutta ego on tosissaan, voi miten tosissaan se onkaan. Se on ihan varma, että mistään ei siis tule mitään ja näivetyn mielen kurjuudessa lopun ikäni. Mieleni on luonut tästä asiasta ison ongelman kun se ei saa mitä se haluaa. Se on tehnyt asiasta niin ison, että kaikki riippuu tuosta mielen haluamasta asiasta vaikka kun katsoo asiaa laajemmin, se ei pidä paikkansa. Mieli nyt sattuu haluamaan itselleen tuon kivan taidon (joka ei siis kuitenkaan ole laulutaito :-D).
Vastasiko tämä yhtään laajemmin kysymykseesi..?