Etsin opasta

[Iida]

Mietin tässä, että kun tämän kehon syntymän myötä myös ajatukset ovat syntyneet ja syntyvät, niin miten yksi ajatus voi sanoa, että on erillinen minä, joka omistaa tämän kehon ja ajatukset.. Jos katsoo maailman kaikkeutta ja historiaa, niin ihmiskeho on evoluution tuotos, eikä ole aina pystynyt tuottamaan ajatuksia. Sitten kun ajatukset ovat syntyneet on syntynyt myös minä, joka on ohjaksissa jne.. Siis se todellakin haiskahtaa!

En ihan ymmärtänyt mitä ajoit takaa tässä, joten voisitko selittää tarkemmin ja suoremmin mitä yritit sanoa. Kiitos!

[Jaakko]

Tarkoitin, että homma toimii ja on aina toiminut ilman erillisiä "minöjä" luonnollisesti, mutta silti tuntuu, että minä olen täällä erillisenä minänä.. "vangittuna kehooni". Joku sanoi joskus, että luulemme, että tulimme tähän maailmaan vaikka tulimme tästä maailmasta. Jotenkin se tuntuu paljon todenmukaisemmalta, kuin se, että minä olen yksilö.. Silti koen tämän erillisyyden tunteen. Ja kuvittelen olevani joku..

[Iida]

Ah, se selvitti asiaa.

Leikittelehän vähän tällaisella. Kiinnitä huomiosi vain siihen, mitä huomaat, ei enempää eikä vähempää, ja kirjoita mitä havaitset:

Nosta oikea kätesi kasvojesi eteen,  n. 30 cm päähän kasvoistasi, kämmenpuoli kasvoja kohti.

Katso kämmentä, sen uurteita, sävyeroja, erilaisia viivoja, kohoumia ja painaumia... katso kätesi "maisemaa".

Kysy itseltäsi: "katsonko minä tätä kämmentä joka on ulkopuolellani?"

Huomioi ja nauti tästä "minästä" katselemassa kämmentä. Huomaa missä se "minä" joka katso kämmentä, tuntuu sijaitsevan. Huomaa kaikki minä-tuntemukset. Jatka tätä muutama minuutti. 

Tee tämä ensin ja siirry vasta sitten eteenpäin.


Jatka sitten samaa, mutta muuta fokustasi...

Eikö sen sijaan, että "sinä katsot kämmentä", ole ennemminkin niin, että silmä vain vastaanottaa kämmenestä ponnahtavaa heijastunutta valoa?  
Siirrä siis keskittymisesi, siihen, että vain vastaanotat kämmenestä heijastuvan valon. Vain vastaanotat...

Ja kun vastaanotat valoa... huomaatko miten katsominen on päättynyt. Entä katsoja?

Tutki... Tarkkaile mitä huomaat... miten nämä kaksi moodia eroavat ja kirjoita heti tätä tehtyäsi...

Nautinnollista tutkimista!

[Jaakko]

miten nämä kaksi moodia eroavat ja kirjoita heti tätä tehtyäsi...
Tuo ensimmäinen tapa tutkia johti siihen, että olin keskittynyt enemmän siihen katsojaan. Se tuntuu tietynlaiselta ja aina samalta se tunne erillisestä minusta. ihan konkreettinen tunne minästä. Kun kysyin, että "katsonko minä tätä kämmentä. joka on ulkopuolellani" se tuotti jonkinlaisen umpikujan.. En osannut vastata siihen juuta enkä jaata, mutta samalla tuntui, että se kysymys osuu johonkin... kuin olisi etsimässä maahan upotettua aarretta ja se lapio kolahtaa siihen aarre arkkuun. Nousee myös sellainen odottava tunne, että kohta jotain tapahtuu..


huomaatko miten katsominen on päättynyt. Entä katsoja?


Kun[ vain rennosti otin vastaan värit, niin en hetkeen kiinnittänyt huomiota siihen katsojaan.. tai oikeammin varmaan sanottu, etten kuvitellut sitä katsojaa silmieni taakse. Se tekeminen oli poissa.. se oli kevyempää ja ajattelu oli poissa hetken aikaa.

[Iida]

Sanoitkin jo, että jälkimmäinen tapa tuntui jollain tavalla keveämmältä olla... Illuusion ylläpitäminen vaatii paljon energiaa, joka vapautuu muuhun uskomuksen pudotessa pois.

Tarkkaile huomenna päivän toimissasi, millä kaikilla tavoilla illuusion ylläpitämisen raskaus näkyy ihmisistä, heidän olemuksestaan ja eleistään.

Tarkkaile käytännössä sitä, miten monet asiat tapahtuvat elämässä ihan itsellään...
Mihin "minää" tarvitaan?

[Jaakko]

Tänään en kerkeä vastata joten huomiseen.

[Iida]

Huomiseen!

Muista että kiire ei estä samalla tutkimasta muun toiminnan rinnalla kaikkea mistä olemme viestitelleet. Vaikka et ehtisikään kirjoittaa, voit hyödyntää kaikki liikenevät hetket todellisuuden tarkkailuun suoran kokemuksen avulla: pohtien mikä on totta suorassa kokemuksessa ennen ajatuksia

Iida

[Jaakko]

Tarkkaile huomenna päivän toimissasi, millä kaikilla tavoilla illuusion ylläpitämisen raskaus näkyy ihmisistä, heidän olemuksestaan ja eleistään.

Ihmiset näyttävät varautuneilta ja vähän omissa maailmoissaan olevilta. Välinpitämättömiltä, muita ihmisiä kohtaan. Arvostelevilta..
esimerkkinä eräs tuttuni on hyvin väsynyt työn luomasta taakasta ja tuntuu kärsivän puolisonsa käytöksestä.. Hän ei kuitenkaan osaa löytää ratkaisuja kumpaankaan, vaan tuskailee valintojen kanssa. Hän on yleensä yhtä vuoristorataa tunteidensa kanssa ja iloisenakin hän näyttää monesti rasittuneelta. Samahan se on mullakin, eli kartan tiettyjä tilanteita, joissa toisaalta haluaisin niin kovasti olla, mutta en uskalla. Suojelen minäkuvaa haavoittumasta.


Tarkkaile käytännössä sitä, miten monet asiat tapahtuvat elämässä ihan itsellään...
Mihin "minää" tarvitaan?

Kaikki tuntuu oikeasti vain tapahtuvan. mieli tulee perässä leimaamaan jotakin omaksi teokseen.

Huomaan monesti, että olen alkanut "vaivihkaa itseltäni" raapimaan kättä, jos sitä on kutittanut. Sitten kun kiinnitän siihen huomioni, niin tulee ajatus, että MINÄ raavin kättäni.

[Iida]

Mihin "minää" siis tarvitaan?
Mitä jää jäljelle ilman minäkuvaa?

Iida

[Iida]

Miksi minäkuvaa tarvitsisi suojella?

[Jaakko]

Mihin "minää" siis tarvitaan?
Ei mihinkään.

Mitä jää jäljelle ilman minäkuvaa?
Vain aistihavainnot ja ajatuksia.


Miksi minäkuvaa tarvitsisi suojella?

Ihan rehellisesti oman kokemuksen kautta en osaa sanoa, miksi sitä pitäisi suojella. Se on vaan niin syvälle juurtunut tapa.
Olen vieläkin niin kiintynyt ajatuksiin "minusta". Koitan vaikuttaa siihen, mitä muut minusta ajattelevat. En halua, että minua pidetään tietynlaisena, vaan haluan että minusta ajatellaan positiivisesti. On tuo kiintymys "minua" koskeviin ajatuksiin kuitenkin löysännyt tämän prosessin aikana aivan selvästi, mutta silti sitä kiintymystä vielä on.

Minää ei tarvita mihinkään tekoihin tai valintoihin, mutta minua koskevat ajatukset tuntuvat vieläkin olevan totta.

[Iida]

On aistihavaintoja, ajatuksia, tunteita...
Ihminen toimii niin, että se luo todellisuudesta käsitteitä, kuten vaikkapa "mieli", ja alkaa sitten itse uskoa että tämän oman sepitelmän takana on jokin sen niminen konkreettinen yksikkö ja toimia kuin se olisi todellinen. Mieti hetki tätä ihmisen piirrettä: se on hyödyllinen, mutta johtaa hassuihin virhetulkintoihin.

Mistä mieli koostuu? Mitä "ainetta" mieli on? Missä mieli on?
Mistä "aineesta" minä on tehty?

Minäkuvaa tarvitsee suojella vain, jos todella kuvittelet olevasi se!

[Jaakko]

Suorasta kokemuksestani en voi sanoa, Missä mieli on, Mitä ainetta se on, tai Mistä se koostuu.. En löydä sellaista yksikköä kuin mieli. Tosiaan mieltä ei suorassa kokemuksessa ole vaan se on käsite. Kuten se yliopistokin. Suorasta kokemuksesta ei koskaan löydy mieltä vaan löytyy mieleen kuuluvia osia, ja ne ilmenevät ajatuksina. Mutta silloinkaan ei voi sanoa, että ne ovat mielestä tai mielen osia, vaan vain ajatus ilmestyy.

Mistä aineesta minä on tehty?
En tiedä/Ajatuksista.. Siis jotenkin kaksijakoinen vastaus tulisi tuohon.. Minä samaistun ajatuksiini ja olen ajatukseni jos en ole valppaana. Mutta jos keskityn tarkkailemaan ajatuksiani, tuntuu kuin ne ajatukset eivät ole minä, sillä enhän minä voisi muuten niitä "nähdä", vaan ne ajatukset pikemminkin tulevat minulle. Kuin olisin joku tarkkailija..

[Iida]

Hyvä, on siis aistimusten virta, jota ajatukset kommentoivat lähes lakkaamatta tähän tapaan: "ropina - taitaa sataa - tee olisi hyvää nyt - menenpä keittämään teetä - voi hitsi tee on loppu - roskiskin pitäisi viedä - olikohan tänään joku tulossa kylään - onpa minulla huono muisti - jännästi valo heijastuu pöydän pinnasta..."

Tuossa virrassa toistuu aina välillä ajatus minästä, mutta onko tietoisuutta minästä muiden ajatusten kohdalla? Eli kun esim. Ajatus sateen ropinasta nousee, onko siinä samalla ajatus minästä, vai onko vain havainto ropinasta?

Kun kirjoitat "Minä samaistun ajatuksiini", miten konkreettisesti? Onko se muuta kuin yksi totena pidetty ajatus?

Lue vielä koko tähänastinen dialogimme läpi rauhassa ja ajatuksella ja kirjoita mitä mieleesi nousee.

[Jaakko]

Lue vielä koko tähänastinen dialogimme läpi rauhassa ja ajatuksella ja kirjoita mitä mieleesi nousee.

Joo teen tätä parhaillaan ja kirjoitan torstaihin mennessä viimeistään, sopiiko?