The Gate

onko ajatukset totta.... miten totuus määritellään tässä?

Ajatus/Mieli nimikoi asioita: puu on todellisuudessa paljon enemmän kuin kirjaimet P U U. Sanat ja kuvaukset eivät koskaan tavoita todellisuuden monivivahteisuutta ja rikkautta. Ja mitä ikinä itsestäsi ajatteletkin, vähättelitpä itseäsi tai nostitpa itsesi jalustalle, olen skorppiooni, olen hankala yms. mikään AJATUS ei ole totuus sinusta. Se on pelkkä ajatus. Todellista olemustaan ei voi ajatella, koska se on kaikkien ajatusten alkulähde. Todellista olemustaan ei voi nimetä eikä määrittää. Vaikka sellaiset sanat kuin tietoisuus, läsnäolo, Jumala, elämä voivat viitata tai osoittaa siihen suuntaan, ne eivät alkuunkaan riitä kuvaamaan sinun todellisen olemuksesi valtavuutta. Tätä tarkoitan kysyessäni onko ajatus totta. Voitko luottaa ajatukseen? Saatko kiinni tästä?

Eli TAAS on kaksi maailmaa: 1) suora kokemus/asia/tapahtuma ja 2)kokemuksen kuvailu/tarina eli nimeäminen. Toinen on totta ja toinen yrittää olla, mutta se on kuin urheiluselostaja joka kommentoi/nimikoi asioita jo niiden tapahduttua. Nämä maailmat eivät koskaan kosketa toisiaan. Eli ajatukset eivät liity todellisuuteen eikä siten kerro totuutta. Tässä on tarkoitus nähdä näiden kahden ero omassa kokemuksessa, omassa arjessa. Saatko kiinni tästä?

Niin tämä on määritelmä/ajatus mikä on uskottu/otettu todesta. Voiko tämä ajatus määritellä sinun tosiolemustasi? Miten tämä ajatus olisi sen enempää totta kuin mikään mukaan?

mieleni on luonut minusta tietyn määritelmän; olen esimerkiksi tietyn luonteinen ihminen; helposti kiukustuva ja pitkävihainen. Olen uskonut tuota potaskaa vuosikausia.

Voimme esimerkiksi ajatella ruokaa, tehdä ostoslistaa, kysyä neuvoa asiantuntijalta mutta emme tule reseptejä lukemalla tai ruokaa ajattelemalla kylläisiksi.

Minä on tämän kehon ja ajatuksien "yleisnimitys".

Jep hyvä yleisnimitys mitä on kätevä käyttää käytännönsyistä, mutta aivan riittämätön määrittelemään sinun tosiolemustasi.

Voitko luottaa ajatukseen? Saatko kiinni tästä?

Kyllä ymmärrän mitä tarkoitat, en voi luottaa ajatukseen.

Nämä maailmat eivät koskaan kosketa toisiaan. Eli ajatukset eivät liity todellisuuteen eikä siten kerro totuutta. Tässä on tarkoitus nähdä näiden kahden ero omassa kokemuksessa, omassa arjessa. Saatko kiinni tästä?

kyllä, ajatukset ovat aika laimea kuvaus todellisuudesta, jota mieli ei välttämättä kokonaan edes ymmärräkään.

Voiko tämä ajatus määritellä sinun tosiolemustasi? Miten tämä ajatus olisi sen enempää totta kuin mikään mukaan?

Ei se voi sitä määritellä, mutta sitä ajatusta ei tosiaankaan ole tullut kyseenalaistettua ennenkuin muutama vuosi sitten.

Olen viikonlopun todennäköisesti pois koneelta, sunnuntai-iltana sitten viimeistään.
Mukavaa viikonloppua <3

Hei,

Onko sinulla jotain odotuksia mitä pitäisi tapahtua ennen kuin olet valmis tietämään? Onko jotain mitä vielä haluat kokea ennen kuin olet valmis tutkimaan ja tietämään totuuden?

Voisiko kaikki elämässä toimia ilman tarinaa? Tarvitaanko välihenkilöä? Tarvitaanko elämiseen sinää? Oliko sinua koskaan olemassakaan?

Oikein hyvää viikonvaihdetta!

Onko sinulla jotain odotuksia mitä pitäisi tapahtua ennen kuin olet valmis tietämään? Onko jotain mitä vielä haluat kokea ennen kuin olet valmis tutkimaan ja tietämään totuuden?

Eiköhän tässä ole koettu jo kaikki tarpeellinen... tai enemmänkin ehkä tarpeeton.

Voisiko kaikki elämässä toimia ilman tarinaa? Tarvitaanko välihenkilöä? Tarvitaanko elämiseen sinää? Oliko sinua koskaan olemassakaan?

Kyllä, ilman tarinaa kaikki voi toimia, jopa vielä paremmin ilman tuota välihenkilöä. Elämiseen ei tarvita minää, jota ei ole koskaan ollut olemassakaan.

Hyvä, tutkitaan hieman tätä. Voiko mikään tilanne mennä eri tavalla kuin se menee? Oletko koskaan todella tehnyt päätöksiä? Oletko mitenkään voinut vaikuttaa siihen mitä menneisyytesi on? Oletko koskaan ollut se joka valitsee mitä tapahtuu?.

Voiko mikään tilanne mennä eri tavalla kuin se menee?

Ensimmäinen ajatus oli, että no tietysti voi mennä, mutta eihän se mene. Muuttunutkin tilanne menee sitten juuri niin kuin se menee.

Oletko koskaan todella tehnyt päätöksiä?

Mielestäni teen päätöksiä harva se päivä, mutta ilmeisesti en sitten tee kun sitä kysyt :-). Eli avaatko tätä?

Oletko mitenkään voinut vaikuttaa siihen mitä menneisyytesi on?

En ole voinut vaikuttaa menneisyyteeni, voin ainoastaan vaikuttaa siihen, miten reagoin siihen.

Oletko koskaan ollut se joka valitsee mitä tapahtuu?.

en voi valita sitä mitä tapahtuu...voin parhaassa tapauksessa valita, miten reagoin ja miten toimin tapahtuman aikana / sen jälkeen.

Moojin Suomenkielisellä tekstillä varustettu video
Sinä olet elämä.

http://www.youtube.com/watch?v=yXnB3ghs5Wg

Sinulla ei ole elämää, sinä olet Elämä. Ainoastaan uskomus eli ajatus misästä pitää yllä vaikutelmaa siitä, että on olemassa jotain erillään muusta elämästä. Erillisyyden kokemus/ajatus tuo tarpeen kontrolloida olosuhteita. Tosiasiassa sinulla ei ole kontrollia, koska "sinä" et ole se joka kuvittelet olevasi. Elämä pitää huolen itsestään. Ainostaan elämää vastaan pyristely pitää yllä vaikutelmaa jonkinlaisesta hallinnasta ja samalla erillisyydestä.

Meillä on usein tunne, että minä valitsin tämän. Työn, opiskelupaikan puolison jne. Mutta lähempi tarkastelu ei sitä tue. Valitsitko tykätä puolisostasi? Valitsitko olla samaan aikaan tietyssä paikassa, kun kohtasit hänet? Valitsitko ihastua? Valitsitko pitää tanssimisesta? Valitsitko vanhempasi? jne. Lähempi tarkastelu usein osoittaa, että kyse on vain prosesseista, sattumista ja äärettömästä määrästä muuttujia. Mieli toisaalta toimii niin, että päätöksen jo tapahduttua, seuraa ajatus "MINÄ VALITSIN TÄMÄN". Valinnan ajatus tulee itse asiassa jonkin verran myöhässä, ja tämän voi tarkastelemalla myös huomata. Luonnossa näyttää tapahtuvan valintaa automaattisesti/luonnostaan -> orava katselee ympärilleen ja ottaa pähkinän ja toinen jää, mihin tähän tarvitaan erillistä minää?

Älä USKO mitä syötän vaan tarkista omasta kokemuksestasi onko tämä totta?.Entä jos kaikki elämässä, kuten luonnossakin tapahtuu omalla painollaan - ilman ajattelijaa, toimijaa, tekijää, valitsijaa, päätöksentekijää, minää?

hei,
olen kipeänä, enkä jaksa pohtia minän kotkotuksia :-)... palaan....

Pikaista paranemista :)

Tosin kaikki on hyvää aineistoa tutkimukselle. Olenko minä kipeänä? Vai flunssan tuntemuksia kehossa?

Heippa, Oletko vielä kipeänä?

Heippa, täällä ollaan. Oli varmaan sekä kehon kipua, että mielen kipua. Tulin lukeneeksi sairastumisen aikana näitä muita ohjauksia ja mieli alkoi syöltää omaa kökköänsä ja mollaamistaan...se vei taas fyysisen kehon vielä kipeämpään olotilaan. Mutta jatketaan.....

Kiva että olet parantunut:)

Oli varmaan sekä kehon kipua, että mielen kipua.

Kyllä on kehon kipua ja mielen kipua.
Mutta onko tässä minää? Kerro konkreettisesti miten minä on kipeä?

Onko välittömässä kokemuksessasi mitään todistetta siitä, että sinä katsot/teet? Vai onko niin että mitään katsojaa ei ole vaan katsomisen prosessi. Ei ajattelijaa vaan ajattelu tapahtuu luonnon tapahtumien lailla. Eli mihin tähän väliin tarvitaan ”minää” ?

hei,
Kiitos :-)
Minän kipu oli enemmänkin minän ahdistusta ja kiukuttelua kuin varsinaista kipua :-D.

Onko välittömässä kokemuksessasi mitään todistetta siitä, että sinä katsot/teet? Vai onko niin että mitään katsojaa ei ole vaan katsomisen prosessi. Ei ajattelijaa vaan ajattelu tapahtuu luonnon tapahtumien lailla. Eli mihin tähän väliin tarvitaan ”minää” ?

Katsominen on silmien ja aivojen yhdessä muodostama prosessi, olemme vain tottuneet ajattelemaan että "minä katson". Minää ei tosiaankaan tarvita siinä yhtään mihinkään.

Aivan kehossa tapahtuvia prosesseja joita olemme liittäneet ajatuksen minä/minun. Tarkista pitääkö tämä sama paikkansa myös sairastumisen kohdalla. Tarvitaanko siihen väliin oikeasti minää?

Katsominen on silmien ja aivojen yhdessä muodostama prosessi, olemme vain tottuneet ajattelemaan että "minä katson". Minää ei tosiaankaan tarvita siinä yhtään mihinkään.

Hengitysharjoitus:
Erilainen versio aistidata harjoituksesta. Uppoudu kokemukseen. Aisti ainoastaan hengitys. Huomioi miltä hengitys tuntuu. Tunne, kuinka ilma liikkuu kehossa. Huomaa miten rintakehä ja vatsa nousee ja laskee hengityksen tahdissa. Huomioi miten hengitys tapahtuu automaattisesti ilman minää. Voit tehdä tätä arjen keskellä aina kun muistat, matkalla töihin, kävellessäsi yms. Hengityksen puhdas aistiminen vie sinut vallitsevaan hetkeen puhtaaseen elämän/olemisen aistimukseen. Huomaa, että et voi ajatella hengitystä ja sammalla aistia hengityksen puhdasta liikettä kehossa. Uppoudu tähän ja kerro kokemuksesta.

Hei!

Tarkista pitääkö tämä sama paikkansa myös sairastumisen kohdalla. Tarvitaanko siihen väliin oikeasti minää?

. Minää ei sairastumisprosessissa tarvita.

Hengitysharjoitus

Tämä harjoitus onkin tuttu.
Pelkkä hengityksen seuraaminen rauhoittaa mielen, mieli tyyntyy ja hiljenee. Hengityksen seuraaminen estää mieltä alkamasta pohtia omia juttujaan. Pidän tästä harjoituksesta erityisesti silloin, kun mieli on kuohunut. Tosin kuohuva mieli yrittää kaikin tavoin estää, ettei harjoitusta "ehtisi" tekemään, koska se tietää joutuvansa silloin sivusta seuraajaksi, "olemattomaksi" vaikkei se voi muuta ollakaan kuin olematon....