The Gate

Eli siin suoraan kysymykseen suora vastaus, ilman selityksiä kiitos.

Oletko 100% varmuudella nähnyt että minää ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan? Oletko varma? Katso älä analysoi.

Toivoisin voivani vakuuttaa sinutkin, enkä vain itseäni, se vakuuttaisi minuakin lisää :).

Miten? Mikä on se sinä jota voimme vakuuttaa?

Olen 100% varmuudella nähnyt, että minää ei ole eikä ole koskaan ollutkaan.

Sofia kirjoitti:
Toivoisin voivani vakuuttaa sinutkin, enkä vain itseäni, se vakuuttaisi minuakin lisää :).
Miten? Mikä on se sinä jota voimme vakuuttaa?

Tämä jäi välistä. Vastaathan kaikkiin kysymyksiin huolellisesti.

Kysymykset minästä ohjaavat ajatuksia uudelleen ja uudelleen vain ajattelemaan, eikä lakkaamaan. Ellei hahmota ajattelun ja näkemisen eroa, juuttuu vain lisää ajatteluun,

Tämä on hyvä huomio. Siksi olenkin koko tämän ketjun pyytänyt sinua katsomaan omaan kokemukseen. Omakohtainen katsominen/näkeminen ei lisää ajattelua vaan selkeyttää.
Kerro mikä on ajattelun ja näkemisen ero?

Hei,
Olen matkalla. Palaan asiaan. S.

No niin näkemisen ja ajattelemisen ero. Näkemisessä ei ole ajattelemista, sillä ei ole lauseita eikä johtopäätöksiä. Se on ’suoraa tietämistä’ se on kuin itsestään selvyyksien tajuamista, se tuntuu täysin varmalta tiedolta ja tulee valmiina vastauksina. On tunne siitä, on joku se joka tietää ehdottomasti sinun puolestasi. Tieto on hiljaista se vain on. Se ei vaadi, eikä siinä ole emotionaalista latausta.

Toisaalta ’ se joka tietää’ ei ole kovin oma-aloitteinen, eikä se voi lähestyä kaikkia kysymyksiä, etenkään nopeasti. Sillä ei ole olemassa koko samaa todellisuutta kuin ajattelijalla. Tietäminen liittyy yleensä välittömään kokemukseen. Menneisyyteen liittyvät kysymykset (siis kuinka jotakin on tapahtunut) voivat olla ylivoimaisia, sillä tietäminen tapahtuu nyt. Jos tietäjältä kysyy liian vaikeita se kääntyy ajattelijan puoleen, joka puolestaan mielellään alkaa heti ajatella.

Kun minätön tietäminen syntyy ajatteleminen ei lakkaa, ei myöskään tunteminen. Minälähtöinen toiminta jatkuu edelleen, osittain vanhasta tavasta ja osin ehdollistumista johtuen. Sen voima kuitenkin hiljalleen heikkenee, kun minän emotionaalinen energia hiipuu sen tiedon ja kokemuksen vaikutuksesta, että sitä ei ole olemassa, eikä sitä oikeastaan tarvita.

Ajatteleminen ja minättömän näkemisen kautta tuleva tietäminen ovat ainakin aluksi selvästi epäsynkronisia keskenään, koska näkeminen on epäloogista. Tarvitaan kolmas osa, se joka ymmärtää molemmat. Sitä kautta vasta ajattelukin alkaa muuttua.

Toinen kysymys vakuuttumisesta. Lause oli tarkoitettu kevennykseksi, kuten hymiön piti ilmaista. Kun olen vakuuttunut, en tarvitse mitään lisävakuutusta, eikä ole haluamista.

Tarkoitatko tässä jotain "henkistä" näkemistä/katsomista?

Hei,

EN tarkoita mitään henkistä näkemistä tai katsomista.

Hyvä, koska sitä tässä ei missään nimessä tarkoiteta. Katsominen on jotain mihin jokainen taatelin tallaaja pystyy tässä ja NYT ilman minkäänlaista koulutusta tai tietoa.

Esimerkki tästä:
Pyydän katso sataako ulkona vettä? Kävelet ikkunan luo ja vilkaiset sataako. Voihan tietenkin olla niin pimeää että et näe. Sitten kävelet ulos ja tunnet heti että sataa. Tämä antaa täyden varmuuden eikä lisää spekulaatiota tai ajattelua sateen mahdollisuudesta. Mitä tekisi se jos uskoisit eilistä säätiedotusta tai kilauttaisit kaverille. Omakohtainen katsominen/näkeminen tarkoittaa että katsoo 100% rehellisesti ja avoimesti tässä ja NYT.

Tärkeää on nyt, että suostut katsomaan omaan arkeesi, omaan kokemukseen tässä hetkessä. Muuten tämä ketju kiertää kehää, eikä vie asiaa eteenpäin. Haluatko jatkaa suoran katsomisen tiellä eteenpäin? Unohtaa opastuksen ajaksi kaikki uskonnot/uskomukset ja KATSOA miten asia on? Helppoa tämä eiole, yksinkertaista kylläkin.

Jos haluat jatkaa:
Meillä on usein tunne, että valitsemme jotain, työn, opiskelupaikan puolison jne. Onko tämä totta? Valitsitko tykätä puolisostasi? Valitsitko olla samaan aikaan tietyssä paikassa, kun kohtasit hänet? Valitsitko ihastua? Valitsitko synnyttää tietynlaisen lapsen? Valitsitko vanhempasi?

Minä en usko mihinkään uskontoon, enkä ymmärrä miksi niin luulet. Tiedän, etten ole valinnut mitään. Elämä vain tapahtuu.

Suzuki Roshi japanilainen zenmestari sanoi elinaikanaan ”aloittelijan mielessä on paljon mahdollisuuksia, asiantuntijan mielessä niitä on vain vähän.” Täten meidän on hyvä muistaa koko ajan, että jokainen hetki, jokainen harjoitus on uusi.

Omat ajattelumallimme ovat ehdollistaneet meidät niin, että emme monesti edes tunnista ajatuksia vaan ajatuksiksi. Pidämme tunteitamme ja ajatuksiamme helposti tosiasioina, perimmäisenä totuutena, jos emme ole kyseenalaistaneet niitä. Uskomuksia ja uskontoja kaikilla ihmisillä tuppaa olevan todella paljon, varsinkin "henkisillä etsijöillä" niitä on, tämä on hyvin yleistä.

Kielen mukana opitut nimet/kategoriat/uskomukset/uskonnot ohjaavat ajattelua ja ne estävät havaitsemasta ainutlaatuista todellisuutta. Puhtaan aistikokemuksen tavoittaminen on tärkeää, koska siinä aukeaa mahdollisuus sen suoraan oivaltamiseen, että itsestään selvät leimamme ja kategoriamme eivät voi tavoittaa todellisuutta sellaisena kuin se on.

Eläimet ovat läsnä ja aitoja, ne eivät näe maailmaan näiden leimojen läpi vaan sellaisena, kuin sen oikeasti on. Ja jokainen lapsi oli joskus sellainen ja sitten opimme kaikki nämä leimat, nimet, uskomukset ja jopa uskonnot.

Pysähdy ja tutki kuuloaistia ja kerro millaista "raakadataa", millaisia aistimuksia (ilman mielen tulkintoja) tämä aisti puhtaimmillaan välittää? Onko tässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän/tai minkään esineen/asian olemassaolosta?

Voit myös tutkia lisää sinulle tutumpaa näköaistia:
Eristä katsominen ajattelusta. (Sulje silmät -- avaa silmät, PAM!) Puhtaassa havainnossa asioilla ei ole merkityksiä. Eihän?

Kerro ”mielen” leimaamis- / mimeämisprosessista?

Hei, mitä kuuluu?

En ole mikään henkinen etsijä. Osaan tehdä puhdasta aistimista kaikille aisteilla, ei siinä ole mitään minää vain täysin neutraali ja rauhallinen tietoisuus aistimisesta, siis merkityksetön myös. Osaan eristää katsomisen ajattelemisesta. Mieli liittää havaintoon aiemmin opitun käsitteen ja myös merkityksen. Alussa on vain puhdas havainto.

Oikein hyvä, siispä vastaa esittämiini kysymyksiin muutamalla lauseella, missä käy ilmi että tutkit asiaa omassa kokemuksessasi.

[quote="Päkä"]Pysähdy ja tutki kuuloaistia ja kerro millaista "raakadataa", millaisia aistimuksia (ilman mielen tulkintoja) tämä aisti puhtaimmillaan välittää? Onko tässä informaatiossa jotain sellaista, joka sellaisenaan (ilman ajattelua) kertoo minän/tai minkään esineen/asian olemassaolosta?

Kerro ”mielen” leimaamis- / mimeämisprosessista?

Palaan asiaan paremmalla ajalla.

Minusta tämä on nyt ihan samaa, jota olen jo moneen kertaan tehnyt, motivaatio alkaa olla vähissä. En ymmärrä miksi kysyt tätä taas? Onko tässä mitään tolkkua?

Kaikesta huolimatta uudelleen. Kuuloaisti aistii erilaisia ääniä, erilaisia voimakkuuksia, aallonpituuksia, kestoja, sävyjä rytmejä ja hiljaisuutta. Ääni sinällään ei kerro mistään muusta mitään. Ääni on saanut alkunsa jostakin ja kuuluu aikansa, kunnes lakkaa kuulemasta. Ei muuta. Sillä ei ole mitään tekemistä minuuden kanssa. On vain havainto äänestä, josta seuraa opittu oletus sen alkulähteestä. Nimeän ne kohinaksi, kolahduksiksi, suhinaksi, meteliksi, ihmisääniksi, auton surinaksi jne.