Opas vapaana!

[Merniel]

Päkä kirjoitti:
voisiko olla näin, että ajatukset aiheuttavat tunteet?

Kyllä - ajatukset aiheuttavat tunteet... sekä hyvät että huonot.

Olemme niin samaistuneet tähän kommentaattoriin eli ajatukseen että emme edes epäile sitä vaan pidämme sitä täytenä totena

Näinhän se on vuosien varrella päässyt käymään...

[Paka]

Huomaatko miten tästä löytyy taas kaksi eri asiaa: 1) itse tapahtuma ja 2) kommentointi eli ajatus

Tämä on kysymys joka on toistunut jo aikaisemminkin johon en ole saanut vastausta. Miten on saatko kiinni tästä? Lueskele aikaisempia viestejä tästä. Odotan tähän runsassanaista vastausta. Tämä oli esillä myös omistamisen kohdalla: on itse kohde ja sitte tulkinta esimerkiksi minun kuppi. Itse tapahtuma vesisade ja tulkinta siitä.

Voitko nähdä miten tunne on kuin ”hälytyskello” mikä kehottaa meitä katsomaan kyseenalaistamattomaan / valheelliseen ajatteluun? Tunteessa ei koskaan ole mitään vikaa, niitä on turha paeta ne voi aina toivottaa tervetulleeksi ja katsoa mikä on se tarina joka tämän nostaa. Aina voi kysyä: onko tämä ajatus aivan varmasti totta.

Pieni kirjoitusharjoitus

Valitse yksi päivä. Kirjoita n. 15 minuutin ajan päivästäsi paperille. Ajattele tiukasti esim. miten minä heräsin, minä ajattelin, minä kävin kaupassa tms. Kirjoita ensin hyvin korostetusti minän kautta. Kaikki asiat tapahtuvat sinulle, omistat kaikenlaista ja asiat tapahtuvat nimenomaan sinun vaikutuksestasi. Korostetusti minä, minä, minä sitä, minä tätä, minun yms.
Tämän jälkeen kirjoita samasta päivästä, n. 15 minuuttia siten, kuin minää ei olisi. Pidä kirjoitusten välillä pieni tauko. Asiat vain tapahtuisivat joka tapauksessa. Voit joutua vähän leikkimään improvisoimaan sanamuodoissa. Esim. keho herää, jalka liikkuu, katseleminen tapahtuu, käsi nousee, hengitys tapahtuu, vesihanan avaaminen, veden kaataminen kahvinkeittimeen kahvi tippuu…
Itse tarinoita ei siis tarvitse kirjoittaa tänne, mutta kerro mitä tuntemuksia tai havaintoja heräsi kirjoittaessa. Tarkkaile erityisesti kehon reaktioita sekä tunteita kummassakin eri tapauksessa .

ps. tässä ei ole kysymys minkään optettamisesta vaan että sinä katsot omaan kokemukseen ja vastaat rehellisesti missä mennään.

[Merniel]

Päkä kirjoitti:
Huomaatko miten tästä löytyy taas kaksi eri asiaa: 1) itse tapahtuma ja 2) kommentointi eli ajatus
Tämä on kysymys joka on toistunut jo aikaisemminkin johon en ole saanut vastausta. Miten on saatko kiinni tästä? Lueskele aikaisempia viestejä tästä. Odotan tähän runsassanaista vastausta.

Hei, anteeksi - mielestäni tämä kysymys toistaa muita, joten en siihen nyt erikseen alkanut vastaamaan. Kyllä, selkeästi löytyy tapahtuma ja siihen liittyvä ajatus. Tapahtumat vain tapahtuu välittämättä siitä pidämmekö asiasta tai olemme siitä ylipäänsä kiinnostuneita siitä. Lähtien esimerkistäsi, jossa tuuli heiluttaa puuta, siihenkin meillä on joku ajatus, kuten juuri äsken; ihastelin kuin kultasade olisi leijunut puusta alas, kun tuuli heilutteli sitä pudottaen syksyn värittämiä lehtiä alas. Tuossakin oli tapahtuma, jota seurasi tunne ja ajatus, hyvin peräkkäin nämä kaksi viimeistä. Ehkä tämä on syy, miksemme tajua erottaa ajatusta tunteesta, koska ovat niin kylki kyljessä toistensa kanssa. Koemme ne varmaankin usein yhdeksi ainoaksi tapahtumaksi. Jos tapahtuma - tunne - ajatus tulisivat viivellä, niitten erottaminen toisistaan olisi helpompaa, ehkä se antaisi meille myös tilaisuuden miettiä miten reagoimme tapahtumaan. No, ego on hyvä omassa työssään.

Voitko nähdä miten tunne on kuin ”hälytyskello” mikä kehottaa meitä katsomaan kyseenalaistamattomaan / valheelliseen ajatteluun?

Ymmärrän ja onkin mielenkiintoinen näkökulma. Yleensä varmaan koemme, että tunne on kehoitus ajattelemaan tietyllä tavalla; reagoimaan positiivisesti tai negatiivisesti. Haasteena on saada pikkuinen rakonen noiden kahden väliin, jotta siihen osaa ottaa tarvittavan etäisyyden tarkastella tilannetta neutraalisti.

Teen kirjoitusharjoituksen viikonlopun aikana.

[Paka]

Kiitos kattavasta vastauksestasi, sitä oli ilo lukea ja anteeksi joudun vähän "painostamaan" että saan selville missä mennään :)

Tässä Moojin kuvaava video katsottavaksi liittyy aiheeseen ajatukset ja tilaan ennen tietämistä. Tee kirjoitusharjoitus kaikessa rauhassa.

https://www.youtube.com/watch?v=9uVChac-NqM Moojin suomeksi tekstitetty video Pyhimysten salaisuus – pysy itsessä.

Oikein aurinkoista viikonvaihdetta,

Päkä

[Merniel]

Pieni kirjoitusharjoitus

tämä oli tosi hauska tehtävä! En olisi etukäteen arvannut, että kokemukset olisivat noin erilaiset. Sattuipa vielä niin hyvin, että eilisessä päivässä oli vielä pientä draaman poikasta, niin se oli herkullista materiaalia.
Minän näkökulmasta kirjoitettuna huomasin usein ihan tuohtuvani. Keho välillä kiristyi ja mieli alkoi kiukutella. Vertauskuvallisesti savu alkoi nousta korvista, menin tunteeseen täysin mukaan vain tarkkaillen sitä, yrittämättä estää, jolloin mieli pääsi oikein kunnolla mesoamaan.
Tauon jälkeen lähdin kirjoittamaan toisesta näkökulmasta. Olo oli tyyni ja hauskasti näin tuon kehon touhun, mielen loukkaantumisen tuosta draamasta, laittautumisen messuille jne...Tuli kuitenkin hyvin lempeä ja armelias olo tuota touhuavaa ja välillä niin tärkeilevää kehoa ja mieltä kohtaan. Näin myös asian, jonka olen uskotellut itselleni todeksi vaikkei se sitä ole ollutkaan. kaiken kaikkiaan hyvä harjoitus, jota voisin tehdä muulloinkin antamaan toisen näkökulman. Palaan videoon illalla.

[Paka]

Minän näkökulmasta kirjoitettuna huomasin usein ihan tuohtuvani. Keho välillä kiristyi ja mieli alkoi kiukutella.

Todella hyvä huomio minä näkökulma nostaa esiin tunteita ja saa kehon jännittyään. Kuluttaa äärettömän paljon energiaa ja vaivaa suojella, puollustaa ja rakentaa sitä itseä joka ajattelemme olevamme.

Kysyin sinulta aikaisemmin että: voitko nähdä miten tunne on kuin ”hälytyskello” mikä kehottaa meitä katsomaan kyseenalaistamattomaan / valheelliseen ajatteluun? Samalla tavalla kehon jännittyminen voi toimia hälytyskellona ja kehoittaa katsomaan onko ajattelumme totta.

Ymmärrän ja onkin mielenkiintoinen näkökulma. Yleensä varmaan koemme, että tunne on kehoitus ajattelemaan tietyllä tavalla; reagoimaan positiivisesti tai negatiivisesti. Haasteena on saada pikkuinen rakonen noiden kahden väliin, jotta siihen osaa ottaa tarvittavan etäisyyden tarkastella tilannetta neutraalisti.

Nyt meillä on rautakanki tässä rakosessa ja huomasitkin miten neutraali katsantokanta on vähemmän stressaava ja olo on tyynempi.

Katso nyt kumpi katsantokanta on totta? Mikä tässä minättömässä näkökannassa toisilla sanoilla oli minän puuttuminen? Mitä puuttui konkreettisesti?

[Paka]

Seuraavan kerran olen keskiviikkona koneen ääressä.

Tässä tehtäväsi alkuviikkoon:

Mitä minä on tämän hetkisessä kokemuksessasi?
Lue koko tämä meidän ketju rauhassa lävitse, ja katso. Mitä nousee? Kirjoittele joka päivä tänne jotain.

Muista, ei ole tarkoitus uskoa ketään eikä mitään, vaan tarkastella omaa kokemusta tässä hetkessä. Katso onko minää aikuisten oikeasti olemassa? Onko minää?


T: Päkä

[Merniel]

Katso nyt kumpi katsantokanta on totta? Mikä tässä minättömässä näkökannassa toisilla sanoilla oli minän puuttuminen? Mitä puuttui konkreettisesti?

Totta oli minätön aistimus. Minättömässä aistimuksessa puuttui mielen ja kehon reagointi, siinä oli mukana pelkästään puhdas tilanteiden tuoma aistimus; näkö, kuulo jne.

Pakko vielä sanoa, että tuo tekstiharjoitus muutti aika lailla ajatuksiani, poisti (egon luomia) pelkoja siitä, mitä on katsoa asioita toisesta näkökulmasta. Jos tätä lukee joku muukin kuin minä ja Päkä, niin kokeile ihmeessä tehdä harjoitus itse :-)

[Merniel]

Mitä minä on tämän hetkisessä kokemuksessasi?
Lue koko tämä meidän ketju rauhassa lävitse, ja katso. Mitä nousee? Kirjoittele joka päivä tänne jotain.
Muista, ei ole tarkoitus uskoa ketään eikä mitään, vaan tarkastella omaa kokemusta tässä hetkessä. Katso onko minää aikuisten oikeasti olemassa? Onko minää?

Minätön oleminen vaatii aikomuksen kokea asioita minättömästi, vallalla on kuitenkin minällinen oleminen. Tiedostan kuitenkin minättömän olemisen, sen luonnollisen olotilan verrattuna minälliseen olemiseen. Minällinen oleminen on ahdistavaa, draamasta toiseen menemistä. Hetkittäin on hengähdystauko, mutta sitten taas mennään minän saippuaoopperan tahdissa. Minää ei ole olemassa, minä on...hmm...eräänlainen kokemisen välineemme. Se antaa meille tilaisuuden kokea kokonaisen liudan erilaisia tunteita, joten sinällään se on arvokas.

[Paka]

Hei,

Kirjoitusharjoituksessa kirjoitit minä-näkökulmasta ja sitten minättömästä näkökulmasta. Minä näkökulmassa on mukana ajatus minästä. Ajatus minästä tekemässä, sanomassa, huolehtimassa. Minättömässä näkökannassa tämä ajatus puuttui. Saatko kiinni tästä?

Mieli nimikoi asioita: kukka on todellisuudessa paljon enemmän kuin kirjaimet KUKKA. Sanat ja kuvaukset eivät koskaan tavoita todellisuuden monivivahteisuutta ja rikkautta.

Minää ei ole olemassa

Sanot että nimää ei ole olemassa. Oletko aivan varma tästä? Niin onko minää olemassa missään muualla kuin tarinoissa?
Minä voi näyttää ja vaikuttaa todelliselta, mutta vain siksi, ettei sen todellisuutta ole asetettu kyseenalaiseksi. Olemme oppineet vanhemmiltamme ja yhteiskunnalta mitä minä on. Nyt on tullut sinun aika tutkia onko tämä

Ehditkö lukea tätä ketjua läpi? Kerro taas runsain sanoin mitä tästä nousee? Onko jokin erityinen asia joka
askarruttaa?

[Merniel]

Sanot että nimää ei ole olemassa. Oletko aivan varma tästä? Niin onko minää olemassa missään muualla kuin tarinoissa?
Minä voi näyttää ja vaikuttaa todelliselta, mutta vain siksi, ettei sen todellisuutta ole asetettu kyseenalaiseksi. Olemme oppineet vanhemmiltamme ja yhteiskunnalta mitä minä on. Nyt on tullut sinun aika tutkia onko tämä

Ehditkö lukea tätä ketjua läpi? Kerro taas runsain sanoin mitä tästä nousee? Onko jokin erityinen asia joka
askarruttaa?

Hei Päkä!
Lauseesi jäi vajaaksi.."Nyt on tullut sinun aika tutkia onko tämä..."
Olen varma siitä, ettei minä ole mikään todellinen. Omat kokemukset tosin ovat vielä siitä hatarat, joten paljolti uskon voimallahan tässä mennään. Samastun edelleen hyvin paljon mieleeni ja vain tarkkailemalla oivallan eron olla minällinen ja minätön.

Luin vasta eilen illalla koko viestiketjun läpi, on ollut aika kiireistä. Luen tänään uudelleen, kun illalla on paremmin aikaa. Sitä olen miettinyt, että miten syvä arkiolemisessa minätön kokemus yleensä on? Tuleeko se ajan kanssa luonnolliseksi olemisen tilaksi? Minän avulla tiettyjä asioita voidaan kuitenkin kokea, joten onhan se hyvä työkalu. Kun minättömyyden syvällisesti oivaltaa, jää turha draama elämästä pois jolloin elämäkin avautuu ihan uusille urille.
Oletko sinä esim tietoisesti päivät pitkät "minättömyyden tilassa"?

[Paka]

Niipä jäikin eli lause uudelleen. Nyt on tullut sinun aika tutkia onko tämän totta! Onko minää olemassa?

uskon voimallahan tässä mennään

Tämä on hyvä alku, mutta ei riitä. Ei ole tarkoitus että kehitellään uutta uskontoa tai uskomusta siitä että minää ei ole. Tarkoitus on saada varmuus oman kokemuksen kautta ja katsoa miten on. Tutkia mitä minä on. Onko sitä oikeasti olemassa.

Minän avulla tiettyjä asioita voidaan kuitenkin kokea, joten onhan se hyvä työkalu.

Mitä tarkoitat tällä? Miten minän avulla käytännössä voi kokea? Kerro tästä?

Sitä olen miettinyt, että miten syvä arkiolemisessa minätön kokemus yleensä on? Tuleeko se ajan kanssa luonnolliseksi olemisen tilaksi?

Mieli yrittää spekuloida ja tietää etukäteen. Varmaa kuitenkin on vain se että se on jotain aivan muuta mitä mieli antaa ymmärää. Parasta tämän prosessin kannalta on että meillä ei ole mitään odotuksia, vaan olemme avoimia uudelle niin paljon kuin mahdollista. Ja tämä kysymys selviää varmasti kun katsot mitä minä on?

[Merniel]

Tämä on hyvä alku, mutta ei riitä. Ei ole tarkoitus että kehitellään uutta uskontoa tai uskomusta siitä että minää ei ole. Tarkoitus on saada varmuus oman kokemuksen kautta ja katsoa miten on. Tutkia mitä minä on. Onko sitä oikeasti olemassa.

Omia kokemuksia on vielä niin vähän, ettei siitä ole vielä itselle niin kovin vahvaa varmuutta tullut. Tai ei tuokaan nyt ole ihan oikein sanottu. Tietty varmuus on, mutta sen eteen täytyy vielä pinnistellä, se ei tule luontevasti. Mieli vie vielä aivan liikaa mukanaan. Heti kun on jotain draamaa ilmassa, niin mieli lähtee siihen mukaan. jälkikäteen sitten muistaa, että olisi voinut kokeilla toimia toisinkin.


No työkalujahan on hyviä ja huonoja, liekö se nyt sitten kovin hyvä työkalu, mutta on kuitenkin... (Jokin syy siihenkin on, miksi tähän mieli-keskeisyyteen on näin vahvasti menty). Mielen avulla koemme tunteita ja sen avulla ihminen voi saada itselleen esim valtaa ja rahaa - jos niitä on vailla. Mieli haluaa, mieli arvottaa jne. Mieli on silloin työkalu.

Ja tämä kysymys selviää varmasti kun katsot mitä minä on?

näin toivottavasti tapahtuu myös omalla kohdallani.

[Paka]

Miten minän avulla käytännössä voi kokea?

Et vastannut tähän vielä. Älä yritä vältellä katsomista, äläkä jätä vastaamatta vaikeisiin kysymyksiin! Nyt paneudu tähän todella älä päästä itseäsi helpolla.
Tämä on jotain hyvin yksinkertaista et tarvitse tähän aikaa. Pieni vilasu riittää.

Kaikki sen suuntaiset ajatukset, että omia kokemuksia on niin vähän, että tämä ei ole minua varten, en osaa, en ole vielä valmis, tiedän jo kuka olen yms. yms. - ovat vain mielen temppuja. Älä usko näihin ajatukstiin. Miten tämä ajatus olisi sen enempää totta kuin mikään muukaan? Muista että oivaltamisen aika on NYT.

Samastun edelleen hyvin paljon mieleeni ja vain tarkkailemalla oivallan eron olla minällinen ja minätön

Näin meille on käynyt lähes kaikille matkan varrella tämä on enemmän kuin yleistä. Nyt on tullut sinun aika tarkastella onko tämä ääni päässäsi totuus sinusta. Kerro konkreettisesti miten samaistut mieleesi? Kerro esimerkki?

Onko mielestä mitään konkreettista havaintoa vai onko sekin mielen itsensä luoma tarina ajatusten alkulähteestä? Onko sinulla mitään vaikutusmahdollisuutta siihen minkälaisia ajatuksia nousee kohdatessa tietynlaisia tilanteita tai aistiärsykkeitä? Mitä jos ajatukset ovat osa elämän prosessia aivan luonnollisesti. Voiko ajatus tehdä konkreettisesti mitään? Ovatko ajatukset totta? On aivan luonnollista että ajatuksia nousee, niin kuuluukin niistä ei ole tarkoitus päästä eroon. Ajatuksia tekijästä, ajatuksia toisista ajatuksista, ajatuksia valinnasta yms. jopa ajatuksia ”möröstä”. Mitä ajatukset tai tunteet todistavat ”mörön” olemassa olosta? Mitä ajatukset ja tunteet todistavat ”minän” olemassa olosta?

Väitän että minä on syntynyt (kuten mörkö) meille kerrotuista jutuista ja uskomuksista , joita emme ole kyseenalaistaneet? Senkin luulee voivansa aistia kunnes alkaa tarkastella lähemmin, onko olemassa oikeasti joku erillinen minä? Kun uskaltaa katsoa rohkeasti niihin uskomuksiin, käy juuri niin kuin mörölle, ei mikään todellinen siinä katsomisessa katoa.

[Merniel]

Miten minän avulla käytännössä voi kokea?

Et vastannut tähän vielä. Älä yritä vältellä katsomista, äläkä jätä vastaamatta vaikeisiin kysymyksiin! Nyt paneudu tähän todella älä päästä itseäsi helpolla. Tämä on jotain hyvin yksinkertaista et tarvitse tähän aikaa. Pieni vilasu riittää.

Hei, en ainakaan tietoisesti välttele vaan jotkin asiat jää vain vähän pureskeltavaksi.
Minän avulla ei voi kokea mitään. minä määrittelee kokemuksen, jonka havaitsen aisteillani.

Kysyit kuinka konkreettisesti samaistun mieleeni... No mieleni on luonut minusta tietyn määritelmän; olen esimerkiksi tietyn luonteinen ihminen; helposti kiukustuva ja pitkävihainen. Olen uskonut tuota potaskaa vuosikausia. Muistan vielä minkälainen hämmennys tuli kun taisin olla n. 12 ja ystäväni luki horoskooppikirjasta että skorpionit ovat hankalia ja hän sanoi minulle "olet hankala ihminen". Olin hämmentynyt, koska en ollut hankala. Mutta siitä se alkoi...ongelmien ilmetessä mieli alkoi selittämään; olet hankala tyyppi.

Onko mielestä mitään konkreettista havaintoa vai onko sekin mielen itsensä luoma tarina ajatusten alkulähteestä?

Mielestä ei ole mitään konkreettista havaintoa...se todellakin on vain tarina päässä...

Onko sinulla mitään vaikutusmahdollisuutta siihen minkälaisia ajatuksia nousee kohdatessa tietynlaisia tilanteita tai aistiärsykkeitä?

Ajatukset vain nousee, siihen ei ole mitään vaikutusmahdollisuutta. Vaikuttaminen alkaa vasta kun valitsen miten reagoin esim tunnetasolla ajatukseen.

Voiko ajatus tehdä konkreettisesti mitään? Ovatko ajatukset totta?

Ajatus ei voi itsessään tehdä mitään, se vain on.
mutta onko ajatukset totta.... miten totuus määritellään tässä? Onko niitä olemassa, sitäkö tarkoitat? Vai ovatko ne totuudenmukaisia?

Mitä ajatukset tai tunteet todistavat ”mörön” olemassa olosta? Mitä ajatukset ja tunteet todistavat ”minän” olemassa olosta?

Ei mitään mörön olemassaolosta, mutta onhan kuitenkin olemassa asioita, joita emme näe. Emme näe mörköä, mutta emme näe myöskään esim radioaaltoja ja silti ne on totta.
Sinänsä ajatukset tai tunteet eivät todista mitään minän olemassaolosta.

onko olemassa oikeasti joku erillinen minä?

Minä on nimitys tuolle juuri tässä päässä olevalle ajatukselle se ei ole mikään konkreettinen olio pääni sisällä.
Olen kuitenkin juuri tässä kehossa aistimassa ei jossain toisessa, nämä ajatukset ovat juuri tässä päässä, tällä äänellä, ei jossain toisessa päässä. Minä on tämän kehon ja ajatuksien "yleisnimitys".

kolmen tunnin yöunien jälkeen tässä näitä nyt kirjoitan ja pohdin...saa nähdä mitä mieltä huomenna olen näistä. ristiriidan tunne päässä on nyt kuitenkin olemassa.