The Gate

Aivan, ainoa keino saada tietoa ympäristöstään on aistien avulla, olisiko mahdollista nyt tehdä aiemmin antamani harjoitus aisteihin liittyen?

Tottakai näin se on, aistit ovat se tapa miten ympäristöä havainnoidaan. Kuulo antaa tiedon televisiosta tai linnun laulusta tai koiran haukunnasta. Näen ympärilläni asioita. Välillä tv ruudun, välillä vihreän huoneen seinän, välillä lumisen puistomaiseman ja nyt tietokoneen ruudun. Tuntoaisti kertoo sohvasta jolla istun ja näppäimistä joilla kirjoitan koneen ruudulla. Sohva on miellyttävän pehmeä ja siihen uppoaa juuri sopivasti. Makuaistin avulla maistan suussani syljen maun ja välillä belgialaisen suklaan maun kun laitan suklaapalan suuhuni. Sieraimiini tulee savun haju hiljalleen lepattavasta kynttilänliekistä.

Kaikki nämä aistit antavat informaatiota ympäristöstä. Ympäristö mitä aistini rekisteröivät on jatkuvassa muutoksen tilassa ja aistit kertovat tästä jatkuvasta muutoksesta ja keho aistii ne . Kokemukset ja tuntemukset tulevat ja menevät. Aistija, eli minä, en ole mitenkään erillinen aistimistani asioista. Nautin aisteista. Nautin esimerkiksi hyvästä ruoasta ja koiran kanssa ulkona kävelystä.

Kuulo antaa tiedon televisiosta tai linnun laulusta tai koiran haukunnasta

Antaako kuuloaistimus tiedon näistä?
Jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan ole kuulemassa, kaatuiko puu oikeasti?

Näen ympärilläni asioita. Välillä tv ruudun, välillä vihreän huoneen seinän, välillä lumisen puistomaiseman ja nyt tietokoneen ruudun.

Itseasiassa näköaisti ei näe tv-ruutua tai seinää tai mitään objekteja. Näköaistimus näkee vain ja ainoastaan värejä!
Miltä tämä kuullostaa?

Tuntoaisti kertoo sohvasta jolla istun ja näppäimistä joilla kirjoitan koneen ruudulla. Sohva on miellyttävän pehmeä ja siihen uppoaa juuri sopivasti.

Kertooko tuntoaisti tuon oikeasti? Tunnistaako tuntoaisti näppäimistön? Tuntoaistimus kertoo että sohva on pehmeä?

Makuaistin avulla maistan suussani syljen maun ja välillä belgialaisen suklaan maun kun laitan suklaapalan suuhuni.

Kuka maistaa?

Sieraimiini tulee savun haju hiljalleen lepattavasta kynttilänliekistä.

Tunnistaako hajuaistisi sen?


Katso nyt, katso uudelleen näitä aisteja.

Aistija, eli minä, en ole mitenkään erillinen aistimistani asioista. Nautin aisteista.

Voiko minä nauttia aisteista? Missä kohdassa minä omii nämä aistimukset?

Käy aistit uudelleen läpi ja kerro missä kohdassa minä/aistija tulee kuvioon mukaan.

Jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan ole kuulemassa, kaatuiko puu oikeasti?

Niin. Siis tämä elokuva, jota katselen, ilmenee edessäni niin, että koira välillä haukkuu tai lintu laulaa. Jos puu kaatuu metsässä ja en ole sitä näkemässä tai kokemassa puun kaatuminen ei ole osa tätä filmiä jota tarkkailen. Se jos puun kaatumsen näkee tai kokee joku kettu tai henkilö on yhdentekevää. Niin kauan kun puun kaatuminen ei kuulu tarinaani, joka myös on harha, sillä se on vain tarina, se ei kuulu siihen.

Näköaistimus näkee vain ja ainoastaan värejä!
Miltä tämä kuullostaa?

Näkevätkö silmät todellisuudessa mitään? Esiin piirtyy tiettyjä muotoja ja värejä, mutta ne ovat osa tätä elokuvaa. Värit ja muodot ovat samanar Filmiä, joka on jo kokonaisuudessaan nähty.

ertooko tuntoaisti tuon oikeasti? Tunnistaako tuntoaisti näppäimistön? Tuntoaistimus kertoo että sohva on pehmeä?

Aistit kertovat tarinasta, jota katselen.

Kuka maistaa?

Maku joka on suussa on osa tarinaa.

Voiko minä nauttia aisteista? Missä kohdassa minä omii nämä aistimukset

Tässä taas kysymys on siitä, että sanat ovat rajalliset kuvaamaan asioita, koska sanojen merkitykset ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. Näen ja koen vain menneisyyden. Sanat ovat sellaisia, että niistä voidaan aina väännellä ja käännellä tuhat versiota ja sen takia tämä kirjoittelu ei näytä johtavan tässä mihinkään.
Sanat tuntuvat johtavan tässä keskustelussa harhaan. Haluan kiittää ajastasi, mutta tämä kirjoittelu riittää tällä erää. Hyvää Joulun odotusta.