Katso tarkemmin. Olet sanonut, ettet pysty edes tietämään mikä seuraava ajatuksesi on. Onko sinulla oikeasti valta muiden ajatuksiin?
Onko kontrollin tunne toiminut hyvin tähän asti? Onko se luonteeltaan kevyttä vai raskasta?
Elämä tapahtuu, sinun kauttasi. Mitä jos oletkin elänyt oman näköistä elämää tähän asti? Onko oman näköinen elämä yllätyksellistä ja tuoretta?
Juuri näin, se mitä pitäisi suojella ei ole olemassa. Katso, kevyesti - kuin tarkistaaksesi löytyykö huoneesta kelloa - löytyykö minää. Oletko siitä 100% varma? Antaisitko ns. pääsi pantiksi?
Esa
Mielestäni pystyn vaikuttamaan siinä määrin että jos vaikka sanon ryhmässä "vaaleanpunainen elefantti" niin todennäköisesti suurimmalla osalla tulee ajatuksiin vaaleanpunainen elefantti jossakin muodossa.
Tai jos päättäisin vaikka maanantaina kävellä yöpaidassa töihin niin uskon että muutama ihminen kokisi minut eri tavalla sen jälkeen. Aivan samoin saattaisin itse tehdä. Se, kuinka todellista tai merkityksellistä se on, on sitten eri asia.
Kontrolli on raskas. Haluan irtautua kontrollin tarpeesta kokonaan. Samalla kun irtaudun peloistani, irtaudun todennäköisesti myös kontrollin tarpeesta.
Ainahan elämä on omannäköistä, sillä minä itse olen pelännyt ja kontrolloinut ja ajautunut niiden ohjaamina. Tarkoitan omannäköisellä elämällä sitä että se olisi peloista vapaata ja toteuttaisin sitä mitä sisin olemukseni haluaisi. Että esim. uravalintaani ei ohjaisi rahan perässä juokseminen ja työllistyminen tai ihmissuhteeni perustuisi pelkoon yksinjäämisestä.
Tämä parin vuoden "jumitus" ei ole tuntunut ollenkaan yllätykselliseltä tai tuoreelta.
Sanoisin että n. 70% ajasta antaisin pääni pantiksi että minää ei ole. Mutta tunne vaihtelee. Juuri nyt kun tunnustelen niin sitä ei ole.