Opastusta kaivataan...

[Nyyti]

Tutki mikä on se mikä pyrkii tässä saavuttamaan?

Mieli..ajatus...? Tahtoo aina enemmän, syvemmin, paremmin. Ei tyydy mihinkään mikä ON. Tahtoo aina pois tästä hetkestä. Kehittää muita vaihtoehtoja. Tässä on jotain samaa kuin se, minkä koen "valitsijaksi". Valinta mihin huomio kohdistuu. Valita tämä hiljaisuus. Joku valinta tapahtuu, mutta kun pysähdyn katsomaan tätä valitsijaa/pyrkijää, en näe/löydä sitä.

[Paka]

Mieli..ajatus...? Tahtoo aina enemmän, syvemmin, paremmin. Ei tyydy mihinkään mikä ON.

Juuri näin, tämä on mielen luonne, eli se on mikä se on, ja tulee aina olemaan, sitä ei ole tarkoitus muuttaa miksikään. Tärkeä kysymys sen sijaan on oletko = mieli?

Lapsikin voi uskoa sängyn alla piileksivään mörköön ja tuntee pelkoa tai jopa ihan kauhua. Onko lapsella siitä muuta todistetta kuin tunteensa ja ajatuksensa? Häviääkö mikään todellinen vaikkei lapsi enää usko mörköön? Voimmeko pitää jotakin totena koska siitä on ”todisteena” ajatuksia? On todella tärkeää erottaa mikä on totta/todellista ja mikä mielikuvitusta/ajattelua!!

Huomasitkin että samalla tavalla, kuin mörölle, käy valitsijalle/minälle. Pysähtyessämme katsomaan emme löydäkkään sitä mistään!! Pelkkä valinta jää, ei valitsijaa. Olemme niin kiireisiä ja niin tottuneita "urheiluselostajan" höpötyksiin, että emme ole kyseenalaistaneet sitä.

valinta tapahtuu, mutta kun pysähdyn katsomaan tätä valitsijaa/pyrkijää, en näe/löydä sitä.

Eli valot päälle ja kurkkaat sängyn alle! ja puff

Välittömässä kokemisessa en löydä konkreettista minää tai valitsijaa. Siinä on joko vain oleminen tai vain tapahtuminen. Ei tekijää. Ei minää. En myöskään ole löytänyt konkreettista valitsijaa.

Eli jos et voi löytää välittömässä kokemuksessasi mitää/valitsijaa niin mikä se on? Onko minää oikeasti olemassa? Yleinen harha monilla ihmisillä on että olemme yhtä kuin ajatuksemme. Me samaistumme ääneen päässä, mutta pitääkö tämä paikkansa? Onko minää olemassa missään muualla kuin tarinoissa?

ps. Toki kirjoita vaan enemmän, jos tarvetta on. Mutta jos on kiire niin yksikin lause kertoo paljon.

[Paka]

Kirjoitusvirhe, mitää pitäisi olla minää.

Eli jos et voi löytää välittömässä kokemuksessasi mitää/valitsijaa niin mikä se on?

[Nyyti]

Tarviin vähä lisä-aikaa. Palaan siis näistä..

[Paka]

Hengitysharjoitus voisi olla avuksi.....
Uppoudu kokemukseen. Aisti ainoastaan hengitys. Huomioi miltä hengitys tuntuu. Tunne, kuinka ilma liikkuu kehossa. Huomaa miten rintakehä ja vatsa nousee ja laskee hengityksen tahdissa.
Huomioi miten hengitys tapahtuu automaattisesti ilman minää. Voit tehdä tätä arjen keskellä aina kun muistat, matkalla töihin, kävellessäsi yms. Hengityksen puhdas aistiminen vie sinut vallitsevaan hetkeen puhtaaseen elämän/olemisen aistimukseen. Parikin tietoista hengitystä auttaa palautumaan luonnolliseen olemisen tilaan.

Nauti :)

[Nyyti]

Tärkeä kysymys sen sijaan on oletko = mieli?

Mieli on olemassa ajatusten kautta. Se ei ole todellinen minä, en ole yhtä kuin ajatukseni. Kai olen hieman pihalla mikä/mitä se todellinen minä oikein on...vai onko se vain tämä "nimeämätön Oleminen".

On todella tärkeää erottaa mikä on totta/todellista ja mikä mielikuvitusta/ajattelua!!

Välillä samaistun ja elän ajatukset (etenkin nämä "minä-ajatukset") totena, vaikka tiedostan näin, että ne ovat harhaa, ei minä. Tämän prosessin myötä, yhä useammin kuitenkin havahdun "itsestään" pois ajatuksista tähän havainnointiin ja kokemiseen. Se tuo paljon rauhaa. Koen, ettei ajatuksilla ole enää samanlaista voimaa kuin ennen.

Eli jos et voi löytää välittömässä kokemuksessasi mitää/valitsijaa niin mikä se on? Onko minää oikeasti olemassa?

Koen, että "minä on ajatus", ei todellinen, mutta tuntuu välillä hyvin todelliselta.
Prosessin myötä olen oppinut näkemään, kuinka uskomattoman moni asia "vain tapahtuu" itsestään.
Tämä "valitsijan vaikeus" liittyy ajatusten maailmaan. Kuitenkin ihmisenä joudun ihmisuhteissani ja työssäni ajattelemaan. Näissä tilanteissa tulee se olo, että tapahtuu useita valintoja. Esim. jonkin olosuhteen tai elämäntilanteen muuttaminen toiseksi tai toisaalta tuntuu, että on tehtävä päätöksiä, joilla on vaikutusta tulevaisuuteen, jokin muuttuu..Tällöin näitä valintoja jotenkin pohtii ja niitä tekee, mutta en osaa tätä valitsijaa konkreettisesti osoittaa.

Parikin tietoista hengitystä auttaa palautumaan luonnolliseen olemisen tilaan.

Vaikka tällainen tietoisesti tekeminen tuntuu jonkinlaiselta valinnalta. Joku valitsee tietoisesti toimia jollakin tavalla.. Vaikka sitten toiminta itsessään voikin olla hyvin läsnäolevaa.

[Paka]

Kai olen hieman pihalla mikä/mitä se todellinen minä oikein on...vai onko se vain tämä "nimeämätön Oleminen".

Hämmennys johtuu siitä, että mielellä on tarve määritellä, käsitteellistää, yrittää ymmärtää....

....mutta todellisuuden ytimeen meneminen vaatii, että antaudumme sille tosiseikalle, että emme voi tuntea todellisuuden luonnetta MIELEMME avulla. Todellinen viisaus/älykkyys nousee hiljaisuuden tilasta, ”ei-tietämisen” tilasta. Eikä se tarkoita että meille tehtäisiin lobotomia leikkaus. (Edelleen on viisaita "valintoja" - mutta ei valitsijaa) Tarkastelun kautta voimme nähdä selvästi, että se mitä olemme ei ole sellaista mitä voimme ajatella. Voimme ajatella vain sitä mitä emme ole.

Mieli pitää tarinoiden kertomisesta itselleen ja muille – tässä on imua. Ajatus ei kuitenkaan ajattele, se vain lipuu ohi vaivattomasti, erilaisia ajatuksia nousee jostakin ja häipyy taas jonnekin, ajatus ei voi tehdä mitään, niin kuin eivät pilvetkään voi tehdä mitään taivaalle. Ne ovat osa maisemaa, mutta pilvet eivät kiinnity taivaaseen. Jos katsot todellista olemustasi taivaana ja ajatusta pilvenä, on ilmiselvää että ajatukset vain kulkevat ohi eikä taivas takerru pilviin. Yritätkö päästä eroon ajatuksista?

Tutki seuraavaksi omistamista:
- Kun istut kahvilla ja edessäsi on kahvikuppi, mikä tekee kahvikupista jonka näet edessäsi SINUN kupin?
- Muuttuuko itse kuppi millään tavalla siitä että se vaihtuu sinun kupista hänen kupiksi?

[Nyyti]

Yritätkö päästä eroon ajatuksista?

Huomaan yrittäväni joskus vaimentaa ajatuksia, jotta voisin kokea hiljaisuutta..

- Kun istut kahvilla ja edessäsi on kahvikuppi, mikä tekee kahvikupista jonka näet edessäsi SINUN kupin?
- Muuttuuko itse kuppi millään tavalla siitä että se vaihtuu sinun kupista hänen kupiksi?

-Tässä ajatusten tasolla koen sen "omaksi" kupiksi, koska olen saanut sen lahjaksi, se on "minulle" tärkeä muisto, koska tämä ihminen on minulle läheinen, tätä kuppia ei ole käyttänyt kukaan muu, olen tehnyt siihen sellaisen juoman josta juuri "itse" pidän...
- Välittömän suoran katsomisen kautta kuppi vain ON. Kuppi ei ole "elävä", se ei muutu millään tavalla, vaikka se olisi kenen tahansa.

[Paka]

Välittömän suoran katsomisen kautta kuppi vain ON.

Aivan, ennen nimeämistä, ennen mielen väliintuloa, mikään puhtaassa aistimuksessa, puhtaassa havainnossa ei kerro minkäänlaisesta omistussuhteesta. On havainto ja sitä seuraa nimeäminen/leima/ajatus ”minun”. Eli taas voimme nähdä nämä kaksi "maailmaa": suora kokemus ja kokemuksen kuvailu eli nimeäminen eli ajatus.

-Tässä ajatusten tasolla koen sen "omaksi" kupiksi, koska olen saanut sen lahjaksi, se on "minulle" tärkeä muisto, koska tämä ihminen on minulle läheinen, tätä kuppia ei ole käyttänyt kukaan muu, olen tehnyt siihen sellaisen juoman josta juuri "itse" pidän...

Arkielämässähän tämä on hyvin kätevää, on tietyt pelisäännöt joilla toimitaan, eli ajattelu on loistava työkalu. Mutta tutkiessamme onko MINÄÄ/VALITSIJAA olemassa voimme luottaa vain suoraan havaintoon, emme tarinankertojaan päässämme. Kaikenlaista tarinaa kyllä pukkaa, mutta tässä prosessissa on tarkoitus mennä syvemmälle.

Se osa aivoista, se älykkyys joka katsoo, toimii aina ennen mieltä, ennen kuvausta. Se on vapaa historiasta ja tarinoista, se on äärimmäisen nopea rekisteröimään asioita. Oletko koskaan autoa ajaessasi huomannut, miten keho reagoi tilanteisiin nopeasti tai miten käsi nappaa kiinni putoavan esineen? Huomaa mitä tapahtuu minäkuvallesi, kun nukahdat eikä mielesi ajattele, kuka olet. Mitä tapahtuu, minälle, uskomuksillesi, ideoillesi, mielipiteillesi, riidoillesi, masennuksellesi ja maailmalle sellaisena kun kuvittelet sen olevan? Huomaa tyhjä tila heti herätessäsi, ennen kuin ajatus nousee.

Kerro miten konkreettisesti MINÄ valitsen? Mitä MINÄ on tämänhetkisessä kokemuksessasi? ILMAN MIELEN TULKINTAA! Muista 100% rehellisyys.

Tämän kysymyksen äärellä, onko minää olemassa, ihmisen on seisottava omilla jaloillaan. Se tarkoittaa, että omaan kokemukseen on katsottava tarkasti ja rehellisesti. Tässä asiassa et voi uskoa ketään tai mitään. Tämä on hyvin yksinkertaista, melkein liian ilmiselvää. Kukaan ei vain koskaan ole pyytänyt meitä tarkastamaan tätä.

[Nyyti]

Huomaa mitä tapahtuu minäkuvallesi, kun nukahdat eikä mielesi ajattele, kuka olet. Mitä tapahtuu, minälle, uskomuksillesi, ideoillesi, mielipiteillesi, riidoillesi, masennuksellesi ja maailmalle sellaisena kun kuvittelet sen olevan?

Nukkuessani ei tosiaan ole mitään näistä..mutta "unissa" elän tarinat hyvin totena.

Kerro miten konkreettisesti MINÄ valitsen? Mitä MINÄ on tämänhetkisessä kokemuksessasi? ILMAN MIELEN TULKINTAA! Muista 100% rehellisyys.
Tähän en pysty kunnolla vastaamaan. En osaa nähdä valitsijaa. Jotain valintaa tapahtuu, mutta en osaa sanoa miten se prosessi menee. Välillä olen huomannut, että joku valinta on tapahtunut "itsestään" ja sen jälkeen mieli on ominut sen "minun valinnakseni". Jos valitsija on vain samanlainen todentuntuinen ajatus kuin minä, niin koen ettei tällainen ajatus voi "valita toista ajatusta" eli tehdä valintoja.

Välittömässä kokemuksessa ei ole minää. Ajatusten myötä saatan samaistua siihen "minä-ajatukseen".

Onko tässä prosessissa mahdollista hieman hidastaa vauhtia? Välillä tuntuu, että "suoritan" näitä vastauksia, ilman että ehdin kunnolla "pysähtyä katsomaan". Päivisin saattaa olla paljon muuta ja en tahtoisi vain sen takia tänne vastata, että pitää viestiä päivittäin. Kokisin, että jos on mahdollista asettua yhden selkeän kysymyksen tai asian kanssa hieman pidemmäksi aikaa, niin olisi mahdollista nimenomaan katsoa ajan kanssa syvemmälle. Nyt tässä on tätä omistajaa ja valitsijaa ja minää...vaikea paneutua asian äärelle useasta suunnasta samaan aikaan. Kuinka tärkeää on, että viestintää on joka päivä? Tai onko ok jos vaan laitan jatkossa, että jatkan tämän parissa vielä, jos koen että tarvitsen lisää aikaa?

[Paka]

onko ok jos vaan laitan jatkossa, että jatkan tämän parissa vielä, jos koen että tarvitsen lisää aikaa?

tämä on OK, hidastetaan tahtia ja pidetään joulutauko 23. - 28.12. niin saat rauhassa katsoa mistä on kysymys.

Huomioi kuitenkin että itse katsominen ei vaadi aikaa ja voi tapahtua työn keskellä, arjen melskeessä, juuri siinä paikassa jossa kulloinkin olet.

Välittömässä kokemuksessa ei ole minää.

Loistava huomio, minää ei ole olemassa!!

Ajatusten myötä saatan samaistua siihen "minä-ajatukseen".

Mitä tässä tapahtuu?



Tarkenna tätä: miten välittömässä kokemuksessa MINÄ samaistuu "minä-ajatukseen"?

[Nyyti]

Tarkoitan, että välittömässä kokemuksessa ei ole minää, mutta "minä ajatuksen" tullessa, saatan yhä kokeaa minän tunteen todeksi. Se ikään kuin varastaa tämän puhtaan kokemuksen itselleen ja välillä uskon tähän harhaan, vaikka tiedän toisin.

[Paka]

välittömässä kokemuksessa ei ole minää

OK, välittömässä kokemuksessa et voi löytää minää.
MUTTA onko minä olemassa jossain? Jos on niin missä? Paneudu tähän huolella. Kerro esimerkkejä.

Tutki rauhassa kysymyksiä joihin et ole ehtinyt kunnolla paneutumaan ja nosta sieltä esiin joku joka on jäänyt epäselväksi.

[Nyyti]

[quote]onko minä olemassa jossain? Jos on niin missä?
[/quote]
Paneudun tähän vielä erikseen ajan kanssa esimerkkeineen.. Kun pysähdyn tässä ja nyt hetkessä katsomaan, "minää" ei ole. Silti on joku erillinen olo. En koe suurempaa ykseyttä.
Äkkiseltään tuo "minän" tuntemus liittyy tähän erillisyyden tunteeseen; minä - muut, minä - maailma, oma tapa olla ja toimia yms. yms..

Pohdin noita kysymyksiä prosessin ajalta tossa joulutauolla..

[Paka]

Ok pohdi kaikessa rauhassa.

Se mielen osa, joka uskoo olevansa olemassa syntyi kun sinä tulit tietoiseksi itsestäsi. Samalla kun samastuit nimeesi samastuit myös kehoosi. Sinun vanhempasi ja koko yhteiskunta opetti tämän sinulle. Tästä alkoi tarina minän/sinän olemassaolosta. Vertaamalla rakensit ja rakennat edelleen mielikuvia itsestäsi ja muista. Mielikuvien/ajatusten/uskomusten avulla sinä itse rakensit kuvitellun olemassaolosi. Huomaa että mikään Olemassa oleva ei katoa vaikka lakkaat uskomasta siihen, vaikka lakkaat ajattelemasta sitä.

Sama älykkyys mikä katsoo kilpikonnan silmistä katsoo myös sinun silmistäsi. Tekeekö ”MINÄ” valinnan auttaa tässä videossa kaveria vai tapahtuuko auttaminen vain luonnollisesti, kuten muutkin elämän prosessit. Olet yhtä tämän Elämän, tämän Älykkyyden kanssa. Mutta jos kilpikonnalla olisi "ihmismieli" se kertoisi värikästä tarinaa miten MINÄ.....

http://www.uusisuomi.fi/viihde/75566-ka ... 0&at_tot=2

Omassa tarinassa ei ole mitään väärää. Ei ole mitään väärää tuntea olevansa olemassa. Ei ole mitään väärää, että tuntee olevansa yksilö. Se on ihmisenä olemisen luonto. Kaikki kokevat oman tarinansa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tarina sinusta olisi totta. Nyt tarkastelemme miten minä on rakentunut ja onko tämä tarina minästä totta. Oikeasti Olet jotain paljon ihmeellisempää, pysyvämpää ja suurempaa kuin muotoaan vaihtava tarina. Voitko nähdä tämän?

http://www.youtube.com/watch?v=yXnB3ghs5Wg Moojin video – sinä olet elämä

Rauhaisaa Joulun aikaa <3

ps. älä yritä mielelläsi ymmärtää, se ei ymmärrä eikä sen kuulukkaan. Vaikka mieli julistaa en tiedä, niin älä usko, vaan katso miten asiat ovat ja raportoi mitä havaitset.