Etsin opasta

[Paka]

Oikein hyvä Laura,

Menneisyyttä ja tulevaisuutta ei ole NYT.Ne ovat vain pelkkiä ajatuksia tässä hetkessä. Emme voi maistaa elisen omenan makua suussamme jäljellä on vaan muisto/ajatus/nimilappu.

Onko minää olemassa missään muualla kuin tarinoissa samalla tavalla kuin historia? Katso syvemmälle... mitä havaitsen? Kokeile nyt, voisiko se olla niin. Omasta kokemuksesta, juuri nyt, katso.

[laurel]

Vaikka mitenkäpäin asiaa miettii, niin eipä siitä pääse enää muuhun lopputulokseen kuin että minä on vain tarinaa, ajatusta, nimilappu ihan niinkuin historia, tulevaisuus tai se mörkökin. Se ei ole mitään todellista, sitä ei löydy mistään vaikka niin on tähän asti tiukasti uskonutkin. Välittömässä kokemuksessa, kun jotain tekee, kokee, jotain tapahtuu, minää ei tunnista olevaksi, tapahtuma on tavallaan neutraali, persoonaton, mutta heti samalla hetkellä kun mieli/ajatus ehtii mukaan, alkaa minän ajattelu ja tarina, että minä olisi muka tapahtuneeseen osallisena.

Tällä hetkellä tunne tästä minästä jo vähän erilainen kuin pari päivää sitten. Tunne, että se ei olisi enää niin "tiukasti" kiinni (tämäkin tietysti on vain ajatusta, eli enemmänkin tämä ajatus on tiukassa kuin "minä" ja ajatukset kun eivät ole tosia eli siis uskon ajatukseen...), vaan olisi ikään kuin "pehmeämpi"( ajatukseen uskominen alkaa ilmeisesti jo hellittää vähitellen...). Hassuja ilmaisuja, mutta nämä jotenkin kuvaavat tuntemuksiani. Olokin on jotenkin kevyempi, iloisempi ja vapaampi, ajoittain rinnan kohdalla tuntuu sellaista hassua kutittavaa kihelmöintiä, kun tätä minän harhaa miettii, niinkuin silloin kun jotain tosi kivaa on tiedossa. Hassua.
ps. edellisen kappaleen sulkujen sisällön lisäsin jälkeenpäin kun olin kappaleen vielä lukenut, tuli vaan oivallus, että näinhän se tietysti oikeasti on...)

Aina silloin tällöin päivän mittaan olen muistuttanut itseäni, että asiat vain tapahtuu; autolla ajo tapahtuu, lounaalle meno tapahtuu, keho näkee, keho tuntee..jne sekä tehnyt näitä aistidataharjoituksia. Näistä on varmasti myös ollut apua. Olen huomannut, että itseään täytyy ainakin vielä vähän väliä muistuttaa näistä asioista pitkin päivää, helpolla voi vaipua vanhoihin ajatuskuvioihin takaisin, ei tosiaan saa päästää itseään helpolla, jotta tämän uuden olotilan saisi kunnolla sisäistettyä. Ja yleensäkin nämä antamasi tehtävät, ne on ihan uskomattoman vaikuttavia, aina tehtävä tehtävältä mennään astetta syvemmälle, vaikka jo edellisestä on ajatellut että nyt tämä on katsottu, niin aina kuitenkin löytyy jotain syvempää. Tämä on hieno metodi!

[Paka]

Hienoa tätä on ilo lukea, suostuit katsomaan, se on kaikkein tärkein asia. Nyt anna kaiken tämän mitä olet oivaltanut upota tietoisuuteesi ja omaan arkeesi.

Niinpä tarina, ajatus, käsitys sinusta ei koskaan voi tavoittaa totuutta sinusta. Vaikka käsitys olisi kuinka oppinut tai "valaistunut" sei ei voi tavoittaa todellista olemustasi, joka on aina vapaa tästä kaikesta. Tämän vapauden oivaltamista estää ainoastaan oma takeruminen johonkin ajatukseen siitä kuka sinä olet. Tämä ajatus ei tietenkään estä sinua olemasta totuus. Se sinä olet ja olet aina ollutkin. Ajatus vain peittää tämän oivalluksen, kuten pilvet peittävät auringon.

Kerro, jos on joku "vaikea" asia, missä minä/Laura ilmaantuu, niin voimme vielä käsitellä sitä.

Tutki vielä seuraavia asioita:

Mitä läsnäolo on?
Mikä on läsnä mitä?
Voiko olla muuta kuin läsnä?

[laurel]

Viime yönä kun menin nukkumaan, uni ei tullut heti vaan ajatukset pyörivät näissä asioissa mitä täällä olemme käsitelleet ja aivan yhtäkkiä tuli oivallus, paljon isompi kuin tähän mennessä. Luulen että nyt tajuan tätä elämää paljon enemmän kuin hetki sitten, en tiedä oliko tämä "lopullinen oivallus", mutta iso selkeyden tunne kuitenkin. Ajatus lähti liikkeelle tästä NYT hetkestä. Meillä ei todella ole kuin vain tämä hetki, historia ja tulevaisuus on vain ajatuksissa/tarinoissa eivätkä ajatukset ole tosia. Elämä on tässä, kaikessa yksinkertaisuudessaan, tässä hetkessä, tässä on aivan kaikki, mitään ei puutu. Elämää on yhtälailla tuo tuoli ja puu kuin tämä kehokin ja me kaikki olemme yhteydessä toisiimme, olemme yhtä. Ajatukset ovat tosiaan kuin pilviä auringon edessä, ne hämäävät meitä, laputtavat kokemuksia ja meitä, saavat meidät luulemaan että olemme joku/jotain, jotain muuta kuin vain tätä elämää ja estävät näin meitä näkemästä tätä yksinkertaista totuutta. Ei meinannut uni tulla hetkeen aikaan...:)

Kerro, jos on joku "vaikea" asia, missä minä/Laura ilmaantuu, niin voimme vielä käsitellä sitä.

En usko että on enää tällaisia asioita.

Mitä läsnäolo on?
Mikä on läsnä mitä?
Voiko olla muuta kuin läsnä?

Läsnäolo on tätä elämää, kaikki on läsnä tässä ja nyt eli elämä on läsnä, ei ole muuta, ei voi olla ei läsnä.

[Paka]

Aivan loistava oivallus.

Elämä on tässä, kaikessa yksinkertaisuudessaan, tässä hetkessä, tässä on aivan kaikki, mitään ei puutu. Elämää on yhtälailla tuo tuoli ja puu kuin tämä kehokin ja me kaikki olemme yhteydessä toisiimme, olemme yhtä. Ajatukset ovat tosiaan kuin pilviä auringon edessä, ne hämäävät meitä, laputtavat kokemuksia ja meitä, saavat meidät luulemaan että olemme joku/jotain, jotain muuta kuin vain tätä elämää ja estävät näin meitä näkemästä tätä yksinkertaista totuutta.

Elämä tässä, kaikessa yksinkertaisuudessaan on ihmisen luonnollisin/omin tila, eli tämä on alku luonnollisemmalle elämiselle ja olemiselle. Tästä oivalluksesta voi seurata monia hienoja asioita ja usein se pystytään pukemaan myös sanoiksi, kuten monista ”pyhistä” kirjoituksista tiedämme. Mutta heti kun ajatukseen taas jälleen kerran uskotaan – Nyt minä tiedän, olen oivaltanut, nyt ymmärrän tämän, tämä on nyt se lopullinen oivallus tms. – lyödään taas uusi nimilappu ja mysteeristä tulee käsite, teoria, uskonto eli tarina joskus menneisyydestä koetusta hetkestä. Mikä peittää taas tosiolemuksen. Tärkeä on muistaa että erilaisia epäilyksen yms. tunteita saattaa nousta ja ne ovat ihan ok.

Onneksi minkä tahansa ajatuksen tai tuntemuksen kohdalla voi aina kysyä:
Olenko aivan varma että asia on niin kuin ajatus tai tunne antaa ymmärtää? Mistä voin tietää aivan varmaksi?

Tässä siis LU:n prosessin "viimeiset kysymykset". Vastaa niihin huolella ja kattavasti (pitkähkösti, niin että ajattelusi tulee vastauksista näkyviin) sen mukaan miten tällä hetkellä näet ja koet. Sen jälkeen pyydän muita oppaita vilkaisemaan tätä ketjua ja he saattavat vielä kysyä sinulta jotain. (Tämä voi viedä muutaman päivän)

1. Onko sinua olemassa millään tavalla, missään muodossa? Onko koskaan ollut? Mitä sinä olet?
2. Mikä 'minä' tai itse on ja miten se muodostuu?
3. Miltä tämän näkeminen tuntuu?
4. Miten selittäisit jollekulle, joka ei ole koskaan kuullutkaan nondualismista tai no-selfistä, mistä tässä prosessissa on kyse? Vaikkapa lapselle tai nuorelle?
5. Mikä tässä prosessissa oli se asia, joka käänsi vaa'ankielen, "työnsi alas jyrkänteeltä"? Eli mikä sai sinut katsomaan?

Oikein iso hali,

Päkä

[laurel]

1. Onko sinua olemassa millään tavalla, missään muodossa? Onko koskaan ollut? Mitä sinä olet?
2. Mikä 'minä' tai itse on ja miten se muodostuu?
3. Miltä tämän näkeminen tuntuu?
4. Miten selittäisit jollekulle, joka ei ole koskaan kuullutkaan nondualismista tai no-selfistä, mistä tässä prosessissa on kyse? Vaikkapa lapselle tai nuorelle?
5. Mikä tässä prosessissa oli se asia, joka käänsi vaa'ankielen, "työnsi alas jyrkänteeltä"? Eli mikä sai sinut katsomaan?

1. Ei ole minua, ei minää, ei minun, missään muodossa todellisuudessa olemassa eikä ole koskaan ollutkaan. "Minä" olen elämä, totuus, puhdas oleminen.
2. Minä on vain ajatus, tarina, pinttynyt uskomus, johon olemme alkaneet uskoa jo "äidinmaidossa". Jo pienestä lapsesta lähtien meille on alettu syöttää tätä minä-tarinaa itsestäänselvyytenä eikä meille ole tullut mieleenkään kyseenalaistaa sitä. Minään liittyvät tarinat voivat olla lisäksi hyvin tunnepitoisiakin, mikä vielä lisää minä ajatukseen takertumista.
3. Aluksi se tuntui melko haikealta, tyhjältä ettei minää olisi, mutta nyt kun asian on oivaltanut on tämä hieno ja vapauttava tunne ja kokemus, olokin on kevyempi ja iloisempi ja tunnetilojaan osaa käsitellä paljon paremmin kuin ennen. Ei ole enää epäilyksiä, näin se kuuluu olla ja on aina ollut.
4. Lapselle ainakin voisi yrittää kertoa, että tämä minä juttu on lähinnä niinkuin satua, aikuisten satua, johon he uskovat ja luulevat että se on totta, mutta asia ei oikeasti ole näin. Nuorelle ehkä, että elämä on kuin elokuvaa, jossa ihmiset luulevat, että oikeasti ovat esittämiään henkilöitä, vaikkei näin olekaan.
5. Kaikkein eniten se on varmasti tämä kokonaisuus ja kun aina mennään syvemmälle ja syvemmälle katsomaan. Mutta yksittäisiä hyviä asioita oli tämä mörkö-juttu, minän vertaaminen mörköön ja pisteenä iin päällä oli tämä nyt-hetken pohtiminen ja vertaaminen menneeseen ja tulevaan, siitä isoin oivallus. :)

- laura

[Paka]

Hei Laura,

Oikein hyvää työtä, olen saanut muiden oppaiden hyväksynnän ketjulle, eli LU prosessi on näiltä osin päätöksessä.
Lähetin sinulle sähköpostia, ota yhteyttä niin liitän sinut LU:n ns. "jälkihoitoryhmiin" , mistä löytyy lisämateriaaleja.

- Päkä_

[laurel]

Hei Päkä!

Nyt tuntuu oikeastaan ihan haikealta, että tämä on jo ohi ja matka täällä on nyt valmis, mutta samalla niin hyvältäkin. Tämä oli aivan upea kokemus ja todella kannatti katsoa! Näen nyt maailman aivan erilaisin silmin ja tästä matka jatkuu edelleen...

Kiitos sinulle tuhannesti rakas oppaani Päkä, ilman sinua tämä ei olisi onnistunut! <3

- laura

[Paka]

Hei,

Saithan sähköpostiviestini? Jos et saanut ota yhteyttä minuun sähköpostin välityksellä kirjekuoren kuva tossa oikealla, niin saan tämän ketjumme eteenpäin ja jos haluat liitän sinut ns. "jatkohoitoryhmiin".

- Päkä-