Itseasiassa puhdas näköhavainto ei näe objekteja tai muotoja. Ei esineitä. Ei myöskään syvyyttä. Vain eri värejä. Näköhavainto on sinänsä vaikein asti havaita tämä, koska se on niin dominoiva. Hyvä analogia on esim. Tv ruutu. Tuntuu kuin olisi syvyyttä, muotoja, objekteja. Tosiasiassa vain litteä pinta, eri värejä.Erilaisia muotoja. Ilman mielen tulkintaa esineisiin ei liity mitään muuta kuin että ne ovat vain erilaisia muotoja (objekteja/esineitä).
Hyvä, halusin vain tarkentaa tätä tulevaa kokeilua/harjoitusta varten.Kyllä, saan kiinni. Olen asiasta samaa mieltä. En osannut itse kuvailla paremmin, mutta kyse in juurikin värien näkemisestä. Syyvyyksien havaitseminen vaatii mieleltä/aivoilta työtä.
Voin tarkentaa. Voisi sanoa, että on ajattelu ja aistit. Onko sisäinen impulssi aistien jälkeen? Vai ennen? Onko mitään muuta ulkopuolista keinoa, kuin ajattelu ja aistit? Kumpi on "enemmän totta"? (Voidaan tässä vaikka ajatella, että intuitio on ns. "Kuudes aisti". )Hei. En ole varma ymmärränkö mitä tarkoitat kysymyksellä. Ajattelen että tieto/ymmärrys tulee jostakin sisäisenä impulssina. Haluatko tarkentaa mitä tarkoitat?
Tämä tuntuu vaikealta pukea sanoiksi niin että itsekkään ymmärrän... :)Voin tarkentaa. Voisi sanoa, että on ajattelu ja aistit. Onko sisäinen impulssi aistien jälkeen? Vai ennen? Onko mitään muuta ulkopuolista keinoa, kuin ajattelu ja aistit? Kumpi on "enemmän totta"? (Voidaan tässä vaikka ajatella, että intuitio on ns. "Kuudes aisti". )
Edelleen, ei ole mitään oikea/väärää vastausta. Pohdi vaan miltä oikeasti tuntuu.
Esa
Tämä tuntuu vaikealta pukea sanoiksi niin että itsekkään ymmärrän... :)
Minusta tuntuu että ensin on aistihavainto jonka jälkeen seuraa sisäinen impulssi tehdä jotakin perustuen havaintoon. Ulkopuolisina keinoina voi pitää myös mielen kautta oppimisen mutta en usko että sitä haetaan tässä?
Aisti on mielestäni enemmän totta kuin ajattelu.
öööö...?
Juuri noinhan se on. Niin yksinkertaista ja itsestäänselvää että tein siitä liian monimutkaista.Tämä on tosiaan tärkeä juttu. Ja niin yksinkertainen, että sitä ei välttämättä koskaan tule tarkasteltua.
Mitä jos sanoisin, että ainoa keino saada tietoa ympäristöstään on aistit. Näkö, kuulo, haju, maku, tunto. (Ehkä myös voidaan määritellä se intuitio). Sen lisäksi voidaan tuottaa ajatuksia. Esim. lukeminen on vain näköaistin käyttöä + paljon ajatusten tuottamista.
Ajatukset eivät koskaan "kosketa" aistimaailmaa. Ne ovat kuin täysin eri maailmasta. Ei ole mitään sen aistien ulkopuolella, mistä voisi oppia.
Mitä herää? Vastaako tämä kokemustasi?
Esa
Juuri noinhan se on. Niin yksinkertaista ja itsestäänselvää että tein siitä liian monimutkaista.
Kokeilin tätä myös ihan käytännössä, tunnustellen esim. pöydän pintaa käyttämättä mieltä/ajattelematta.
Ja olen samaa mieltä asiasta.
On ok, parempi tehdä kunnolla kuin kiireessä. Noin tunti voi olla hyvä varata ainakin.Hei. Tarvitsen lisäaikaa harjoituksen tekemiseen, koska haluan tehdä sen kunnolla ja ajan kanssa. Tänään minulla ei ole mahdollisuutta, huomenna on ehkä, mutta viimeistään sunnuntaina. Ilmoitan huomenna joka tapauksessa jotakin (joko teen harjoituksen tai pyydän lisäaikaa). Onko tämä ok?
Hei. Tänään en ehdi tekemään harjoitusta. Huomenna yritän ehtiä. Jos on jotain vähemmän aikaa vievää mitä voin siihen asti pohtia niin kuulen mielelläni. Muussa tapauksessa palaan huomenna.
On ok, parempi tehdä kunnolla kuin kiireessä. Noin tunti voi olla hyvä varata ainakin.
Esa
Hei. Tänään en ehdi tekemään harjoitusta. Huomenna yritän ehtiä. Jos on jotain vähemmän aikaa vievää mitä voin siihen asti pohtia niin kuulen mielelläni. Muussa tapauksessa palaan huomenna.
On ok, parempi tehdä kunnolla kuin kiireessä. Noin tunti voi olla hyvä varata ainakin.
Esa
Nyt olen tehnyt harjoituksen. Ehkä vähän lyhyemmän/kevyemmän version (n. 5 min/aisti), mutta tuntuu etten jaksa itseäni pakottaa ainakaan tänään enempään.Hyvä juttu! Vaikka tarkoitus ei ole omaksua minun uskomuksiani, halusin vain varmistaa, että olemme samalla viivalla seuraavaa harjoitusta varten.
Tunnistit nyt, että aistit ovat ainoa keino saada tietoa "maailmasta". Tehdään siis harjoitus ja yksinkertaisesti katsotaan , löytyykö "minää" millään aistilla. Ota muistikirja mukaan,varaa hieman aikaa, keskity jokaiseen aistiin n. 10 minuuttia kerrallaan. Kirjoita havainnot ylös muistikirjaan. Anna käden tehdä kirjoitus, vaikkei olisi olo, että mitään tulee paperille. Tee tämä harjoitus kunnolla, sillä se voi olla erittäin paljastava.
Keskity aluksi näköaistiin. Erota katsominen ja tulkinta. Tapahtuuko katsominen vai onko katsojaa? Tarvitaanko välikättä. Löytyykö "minää?" näköaistilla.
Tee sama harjoitus ja keskity hajuaistiin. Toimi samaan tyyliin. Löytyykö haistajaa. Löytyykö minää. Tässä vinkkinä, että voit ottaa esim. juuston tms. tuoksuvan esineen lautaselle jota haistelet. Tämä helpottaa pelkkän hajuaistiin keskitymistä. (Älä haistele suoraan kädestä.)
Keskity kuuloaistiin ja tee harjoitus samaan tyyliin.
Keskity makuaistiin ja tee harjoitus samaan tyyliin
Keskity tuntoaistiin ja tee harjoitus samaan tyyliin.
Palaa, ja kerro mitä havaitsit.
Kysy vielä ihmeessä jos et ymmärrä jotain kohtaa ohjeissa. Muussa tapauksessa, hyviä hetkiä aistien kanssa!
Esa
Nyt olen tehnyt harjoituksen. Ehkä vähän lyhyemmän/kevyemmän version (n. 5 min/aisti), mutta tuntuu etten jaksa itseäni pakottaa ainakaan tänään enempään.
Harjoituksen aikana havaitsin oikeastaan saman kuin silloin ympäristön havannoimmisharjoituksessa. Eli se joka havannoi ei ole minä vaan jokin laajempi (kehoni ulkopuolella?).
Kuulo-, näkö-, haju- ja makuaistin kanssa en löytänyt minää enkä sinänsä kokenut mitään mullistavaa/ihmeellistä myöskään. Tuntoaisti oli haastavin. Tuntoaistin kanssa tuntui aluksi että minä havannoin ja tunnen ja oli ehkä vaikein sulkea mieli pois harjoituksesta. Mutta sekin onnistui hetken päästä, jolloin oli vain tuntokokemus, ei mitään muuta.
Paperille ei oikein tullut kirjoitettua mitään.
Users browsing this forum: No registered users and 45 guests
