Etsin opasta

[Jaakko]

Huomenta Jaakko,

On ok haluta vain vapautumisen hyvät puolet ja kokemukset. Osaatko sanoa, mitä pitäisi vielä tapahtua tai mitä sinun pitäisi vielä kokea ennen kuin olisit valmis tietämään totuuden?

Katso tämä video, tarvittaessa pariinkin kertaan:
http://www.youtube.com/watch?v=wyNwhK2Ur1c

Olemme tutkimassa sitä, viittaako sana ‘minä’ todellisuudessa mihinkään todelliseen.
Muuttaako sinun uskosi sitä asiaa? Muuttaako sinun uskosi sitä, onko joulupukki todellisuudessa olemassa?

Iida

En osaa sanoa tarkalleen mitä pitäisi vielä tapahtua ennen kuin olisin valmis tietämään totuuden.

Kyllä mulla on se halu löytää totuus. Käytän päivittäin monta tuntia aikaa näihin asioihin ja koitan soveltaa tätä tietoutta arjessa jatkuvasti.. olisi niin hienoa päästä nauttimaan elämästä, mutta tuntuu, että ennen kuin pystyn nauttimaan täytyy löytää tämä totuus. Mutta välillä nousee ajatus, että jotain arvokasta katoaa, jos menen syvemmälle. Se aiheuttaa aika lamaannuttava tunteen ja siksi otan varmaan aina vähän taka-askelia, kun olisi ratkaisun paikka. Vaikka en kyllä tiedä onko ratkaisu lähelläkään.

Olemme tutkimassa sitä, viittaako sana ‘minä’ todellisuudessa mihinkään todelliseen.
Muuttaako sinun uskosi sitä asiaa? Muuttaako sinun uskosi sitä, onko joulupukki todellisuudessa olemassa?

Iida

Määpä varaan näihin nyt aikaa taas ja kerron illemmalla tuntemuksista, koska en halua sanoa suoralta kädeltä tuohon jälleen yhtä robottimaista vastausta.

-Jaakko

[Iida]

Selvä, mieti rauhassa vaikka huomiseen... jos tuntuu siltä, pidä vaikka parin päivän tauko. Odotan viestiäsi.

[Jaakko]

Ajatukset on aiheuttanu mulle vastustusta ja perääntymistä.. Yllätys!:)

mää oon oikeastaan pelänny että tässä tulee vielä kauheet egon kuolemakokemukset hirveine tunteineen, ennen kuin minän
illuusio katoaa. En oo koskaan antanu mielessäni oikeaa mahdollisuutta sille vastakkaiselle kokemukselle.. Tai siis yleensäkin olen uskonut mielen oletuksiin. Aina, kun pelko yllättää, niin mun pitää keskittyä näkemään selvästi ajatus ajatuksena, eikä lähtä niiden oletusten mukaan.

Haluan vain olla tässä hetkessä luonnollisesti. Se on se mikä mahdollistuu tällä hetkellä aina vain mielen hiljentyessä. Positiiviseksikin luokittelemani tunne ei ole tavoittelun arvoinen. Se yksinkertaisesti tuntuu kehossa jännittävältä ja hyvältä, mutta se ei ole se mihin pyrin. Olen ainoalla ja oikealla polulla ja vaikka yrittäisin lopettaa tähän tulisin aina etsimään jotain toista kautta kunnes löydän.

Tämä keho ja mieli ei menetä mitään, mistä se oikeasti tykkää. Ei tämä persoona ole muuttumassa mihinkään. Niistä asioista pelkoja yleensä myös nousee ja kun en vielä ole täysin hyväksynyt minuuden olemattomuutta, pelot saavat vallan.

Mun pitää tehdä näitä harjoituksia vaan lisää nähdäkseni selvästi. Kiitos sulle, että oot jaksanu opastaa tässä. Otan kaikki antamasi tulevat harjoitukset tai videot avosylin vastaan. oikeastaan mulla on jo työkalut, nyt vaan pitää käyttää niitä.

-Jaakko

[Iida]

Hei Jaakko! 

Anteeksi viive vastaamisessa. Tämän ketjun sähköpostiseuranta ei jostain syystä toiminut. Oletin siis sinun pitäneen sen parin päivän tauon, ja nyt kun tulin kirjoittamaan sulle, täällä olikin viestisi. 

"mää oon oikeastaan pelänny että tässä tulee vielä kauheet egon kuolemakokemukset hirveine tunteineen, ennen kuin minän illuusio katoaa." 
"Aina, kun pelko yllättää, niin mun pitää keskittyä näkemään selvästi ajatus ajatuksena, eikä lähtä niiden oletusten mukaan."

Hyvä että kerrot. Jos torjut pelon, älyllistät sen tai yrität millään tavalla kieltää tai sulkea sitä pois, sillä silloin se palaa varmasti myöhemmin.

Sen sijaan pysähdy... sukella pelkoon, katso vielä syvemmälle... Kohtaa pelko, tunne se todella.  Kysy: mistä pelko varoittaa, miltä se haluaa suojella minua? Tarkoitan tätä todella.

Katso sitten vielä syvemmälle...  Mitä pelon takana on? 

Iida

[Jaakko]

Hei Jaakko! 

Anteeksi viive vastaamisessa. Tämän ketjun sähköpostiseuranta ei jostain syystä toiminut. Oletin siis sinun pitäneen sen parin päivän tauon, ja nyt kun tulin kirjoittamaan sulle, täällä olikin viestisi. 
Iida

Ei siinä mitään. Kunhan itselleni tein enemmänkin asioita selväksi.

Sen sijaan pysähdy... sukella pelkoon, katso vielä syvemmälle... Kohtaa pelko, tunne se todella.  Kysy: mistä pelko varoittaa, miltä se haluaa suojella minua? Tarkoitan tätä todella.

Katso sitten vielä syvemmälle...  Mitä pelon takana on? 

Iida

No oikeestaan tuota pelkoa ei enää ole jarruttamassa, kun kerran siihen perehdyin. Tai ainakaan tällä hetkellä en löydä sitä mistään. Mutta tuntuu, että nuo pelot tulevat kun asiat saattaa muuttua.. niinku tuntemattoman pelkoa ehkä. Ei olisi tuttua ja turvallista enää mihin turvautua.

Mulla tuntuu olevan taas semmonen vaihe, että keskittyminen ajatusten tarkkailuun on hyvin vaikeaa. En kerkeä olemaan valppaana ajatuksen syntymälle, vaan se saa minut mukaansa.. Tuskastumista ilmenee ja siitä tuntuu kärsivän tämä erillinen minä/tarkkailija täällä kehossa.. vieläkin.

-Jaakko

[Iida]

No oikeestaan tuota pelkoa ei enää ole jarruttamassa, kun kerran siihen perehdyin. Tai ainakaan tällä hetkellä en löydä sitä mistään. Mutta tuntuu, että nuo pelot tulevat kun asiat saattaa muuttua.. niinku tuntemattoman pelkoa ehkä. Ei olisi tuttua ja turvallista enää mihin turvautua.

OK. Nyt sinulla on joka tapauksessa jotain mitä voit tehdä, jos pelko vielä nousee. Käytä sitä tarvittaessa ja kirjoita aina jos siltä tuntuu.

Teepä seuraavaksi tällainen koe.

Ota käteesi jotain tuoksuvaa tai haisevaa.
Sulje silmäsi ja nuuhki sitä intensiivisesti parin minuutin ajan. Uppoudu tuntemaan sen tuoksu/haju niin täydesti kuin ikinä voit. Ota tämä tutkimusmatkana sen tuoksun syvimpään olemukseen ja kaikkiin sen nyansseihin. Tee tämä nyt, ennen kuin luet eteenpäin.











Millainen tuoksu oli? Kirjoita ja kuvaile sitä muutaman minuutin ajan niin tarkkaan kuin voit.

Miten tuoksu ja tuoksun kuvaus eroavat toisistaan?
Oliko intensiivisessä nuuhkimisessa mukana "minää", nuuhkijaa?
Voit myös kirjoittaa jos havaitsit jotain muuta.

Iida

[Jaakko]

Miten tuoksu ja tuoksun kuvaus eroavat toisistaan?
Oliko intensiivisessä nuuhkimisessa mukana "minää", nuuhkijaa?
Voit myös kirjoittaa jos havaitsit jotain muuta.

Iida

Tuoksua oli vaikea kuvailla sanoilla. Se haju ei ole täysin sama kuin sen hajun kuvaus. Kun rentouduin vain haistelemaan, eikä ajatuksia ollut, niin ei sillon ollut myöskään ketään erillistä minää siinä. Oli vain haju.

Tuntui, että minää tarvittiin tekemään päätös tämänkin harjoituksen aloittamisesta. hyvin vahva tunne kontrollista. Mutta kun sitä katsoo lähemmin, niin sekin päätös vain tapahtui ajatuksena ja tekoina.

-Jaakko

[Iida]

Hei Jaakko,

Tuoksua oli vaikea kuvailla sanoilla. Se haju ei ole täysin sama kuin sen hajun kuvaus. Kun rentouduin vain haistelemaan, eikä ajatuksia ollut, niin ei sillon ollut myöskään ketään erillistä minää siinä. Oli vain haju.

Tavoittavatko sanat koskaan minkään kokemuksen koko olemusta? Mieti tätä erilaisten esimerkkien avulla.

Sulje silmäsi ja räväytä ne auki. Sulje silmäsi ja räväytä ne auki. Sulje silmäsi ja räväytä ne auki. Tee sama uudestaan ja uudestaan.

Huomaatko miten silmät avatessasi ensin tapahtuu "puhdas" havainto ja ajatukset tulevat vasta pienen hetken viiveellä? Keskity löytämään tämä puhdas kokemus, joka on ennen kuin mieli ehtii mukaan.

Tutki samaa muutenkin nyt arjessasi: sitä miten ensin syntyy puhdas havainto tai kokemus ja vasta aavistuksen perässä mieli tulee kommentoimaan asiaa.
Löydätkö sen?

Iida

[Jaakko]

Tavoittavatko sanat koskaan minkään kokemuksen koko olemusta? Mieti tätä erilaisten esimerkkien avulla.
Iida

Jos näen jotain todella kaunista, niin en kyllä itseasiassa tiedä mitä se on se kauneus. Koen sen, mutta sana kaunis on vain käsite. Tai jos maistan vaikka jotain makeaa, niin ei se maku ole makea.. ei siitä mausta voi oikeastaan sanoa mitään jos tarkemmin ajattelee. Kun katson tuota HDMI-piuhaa, niin eihän se ole HDMI-piuha muualla kuin ajatuksissani. Se on siksi HDMI koska tuota jonkinlaista metallia ja muovia on survottu yhteen läjään ja sitä käytetään tiettyyn tarkoitukseen. Ei sen muotoakaan kuvaa esim. sana kulmikas. vaikka se sitä onkin.

Alan ehkä käsittää sitä, mitä se katsominen lapsen silmin tarkoittaa. Kuinka paljon kauneudesta nauttiikaan vain sen kokemuksen takia, eikä luokittelemisen ja nimeämisen takia.

Sulje silmäsi ja räväytä ne auki. Sulje silmäsi ja räväytä ne auki. Sulje silmäsi ja räväytä ne auki. Tee sama uudestaan ja uudestaan.

Huomaatko miten silmät avatessasi ensin tapahtuu "puhdas" havainto ja ajatukset tulevat vasta pienen hetken viiveellä? Keskity löytämään tämä puhdas kokemus, joka on ennen kuin mieli ehtii mukaan.
Iida

Joo ensin tulee se havainto ja sitten vasta leimat. Huomaan myös niin, että kun siirrän katseeni esineestä toiseen, niin ensin on havainto ja sitten esineen nimi, jonka jälkeen ajatuksi siihen liittyen alkaa ilmestyä ihan itsekseen.

[Iida]

Vilkaisehan tässä välissä tämä valintojen syntyyn liityvä dokumentinpätkä (varsinkin ensimmäiset kuusi ja puoli minuuttia): http://www.youtube.com/watch?v=-vuW4lOLEpU

Onko päätöksenteko muuta kuin automaattisesti tapahtunut valinta, jonka mieli nimeää omaksi päätöksekseen?
Mikä elämässä EI tapahdu automaattisesti?

Alan ehkä käsittää sitä, mitä se katsominen lapsen silmin tarkoittaa. Kuinka paljon kauneudesta nauttiikaan vain sen kokemuksen takia, eikä luokittelemisen ja nimeämisen takia.

Hienoa, jatka vain asioiden tutkimista kuin katsoisit ensimmäistä kertaa... Kaikessa mitä tutkimme tässä prosessissa ja kaikessa muussa elämässäsi.

Joo ensin tulee se havainto ja sitten vasta leimat. Huomaan myös niin, että kun siirrän katseeni esineestä toiseen, niin ensin on havainto ja sitten esineen nimi, jonka jälkeen ajatuksi siihen liittyen alkaa ilmestyä ihan itsekseen.

Mieli on siis kuin kone, joka nimeää melkein välittömästi kaikki aistimukset.

Ok, sovelletaanpa tätä edelleen.
Sulje taas silmäsi.
Etsi se tunne joka on aina tässä - olemisen, elämisen, olemassaolon tunne. Löydätkö sen? Istu rauhassa kunnes tavoitat sen.
Onko tässä kokemuksessa mitään persoonallista?

Iida

[Jaakko]

Onko päätöksenteko muuta kuin automaattisesti tapahtunut valinta, jonka mieli nimeää omaksi päätöksekseen?
Mikä elämässä EI tapahdu automaattisesti?

Iida

Huhhuh.. Uskottavahan se kohta on, että kaikki vain tapahtuu itsekseen.. En tiedä mitä sanoisin.

Ok, sovelletaanpa tätä edelleen.
Sulje taas silmäsi.
Etsi se tunne joka on aina tässä - olemisen, elämisen, olemassaolon tunne. Löydätkö sen? Istu rauhassa kunnes tavoitat sen.
Onko tässä kokemuksessa mitään persoonallista?

Iida

En oo varma sainko nyt kunnolla kiinni siitä... Tarkoititko sitä mitä jää jos ei ole ajatusta?

[Iida]

Huhhuh.. Uskottavahan se kohta on, että kaikki vain tapahtuu itsekseen.. En tiedä mitä sanoisin.

Tässä prosessissa ei kuitenkaan ole kyse uskomisesta, vaan siitä, että sinä katsot suoraa kokemustasi ja TIEDÄT. :)

Iida wrote:Ok, sovelletaanpa tätä edelleen.
Sulje taas silmäsi.
Etsi se tunne joka on aina tässä - olemisen, elämisen, olemassaolon tunne. Löydätkö sen? Istu rauhassa kunnes tavoitat sen.
Onko tässä kokemuksessa mitään persoonallista?


En oo varma sainko nyt kunnolla kiinni siitä... Tarkoititko sitä mitä jää jos ei ole ajatusta?

Ei oikeastaan "jää jäljelle" vaan on jo ennen ajatuksia... Jatka samalla ohjeella sen puhtaan olemassaolon tunteen etsimistä. Se tunne joka olet aina ollut, vaikka kaikki ulkoiset tekijät muuttuisivat täysin. Onko tässä kokemuksessa jotain persoonallista?

Tässsä vielä yksi video, joka ohjaa kohti suoraa kokemista.
http://www.youtube.com/watch?v=cNbgW4y3Mj8

[Jaakko]

Kun rentoutan mieleni ei jää muuta, kuin aistihavainnot.. eikä siinä ole mitään persoonallista. Jos silloin olisi joku joka katsoo, niin se tarkoittaisi, että ajatus/uskomus on ilmestynyt. Mutta tämä tuntuu jälkeen päin silti MINUN kokemukseltani.. Tämän tietyn kehon kautta aistiminen tapahtuu.. Ei esimerkiksi naapurini kehon kautta. Tämä on sitä kautta yksilöllinen kokemus.

-Jaakko

[Jaakko]

Yhtäkkiä nousi pelonsekaista tunnetta.. tämän tietyn kehon kautta aistit tapahtuu. Tämä keho tuottaa myös kaikki ajatukset, Kuten "tämä on tietty keho". Jos yksikään ajatus ei tarvitse minua ajattelijaksi, vaan tämä elämän muoto tuottaa ne ajatukset itsekseen, niin minua ei olisi.

[Iida]

Ei hätää... Katso syvemmälle. Jatka rauhassa sen katsomista, voisiko asia olla juuri niin kuin kirjoitat: Jos yksikään ajatus ei tarvitse ajattelijaa ja minua ei olisi, vaan kaikki tapahtuisi omalla painollaan, ilman tekijää... Mikä todellisuudessa muuttuisi, jos tämä on totta?