The Gate

huomenta!

Ole tarkkana mikä on seuraava ajatus? Odota niin kauan, että ajatus ilmaantuu.

tämä oli mielenkiintoinen harjoitus, näytti riippuvan siitä, mihin aikaan päivästä (vireystila ilmeisesti) harjoituksen teki. Eilen ajatus odotti ajatusta, mutta nyt aamulla ajatusta ei odottanut kukaan, pää oli tyhjä. Vaikka pää oli tyhjä, niin silti jollain tasolla havainnoi ympäristöään, mutta ei sellaisella intensiteetillä kuin mieli yleensä.

Tutki mistä tämä ääni tulee? Miten ajatukset syntyvät? Minne ne menevät? Havainnoi ajattelua myös arjen keskellä, vaikka ruokaa laittaessasi tms. Miten ajattelu liittyy todellisuuteen ja aistihavaintoihin?

Ajatukset vain ilmaantuvat, en koe niiden erityisesti tulevan mistään, ne myös häipyvät tyhjyyteen. Ajatukset pulpahtavat päähän joko liittyen aistihavaintoon tai sitten johonkin tulevaan tai menneeseen asiaan.
Riippuen siitä, mitä tekee, ajatukset pulpahtelevat päähän kohdistuen joko tekemisen kohteena olevaan asiaan tai jos on menossa joku rutiinityö, joka ei sen suurempaa huomiota kaipaa, yleensä ajatukset jumiutuvat johonkin käsillä olevaan ongelmaan. Jos ongelma on kovinkin hankala siitä seuraa tunnereaktio, kuten eilen kävi.

Jos esimerkiksi katson ikkunasta ulos tuttua maisemaa, harvemmin sitä ajattelee näkemäänsä. Aivot rekisteröivät näkemänsä. Mutta jos ikkunasta näkyvällä tiellä ajaa auto, ajatukset kohdistuvat siihen; millainen auto? onko se joku tuttu? Muutoin ajatukset joko harhailevat omia polkujaan tai painiskelevat jonkin asian parissa.

Tutkitaan seuraavaksi tekijää.

Löydät helposti asioita jotka luonnossa tapahtuvat itsestään, ilman tekijää esim. tuuli puhaltaa. Löydät myös asioita, jotka kehossasi tapahtuvat ilman tekijää, esim sydän lyö. Tarkastele asioita, jotka elämässäsi tapahtuu ilman tekijää, automaattisesti, luonnollisesti. Huomioi miten mieli on kuin urheiluselostaja, mikä kommentoi tapahtunutta joko ennen tai jälkeen. Huomaa kommentti. Se on pelkkä ajatus, ei itse tapahtuma? Kumpi on enemmän totta?

Tarkastele kumpi on enemmän totta?

Katsominen tapahtuu - vai minä katson?
Käsi nousee – vai minä nostan kättä?
Jalat liikkuvat - vai minä kävelen?

Vielä jatkoa edelliseen viestiin:

Ajattelu tapahtuu – vai minä ajattelen?

Tekeminen vain tapahtuu – vai minä teen?

Voitko oikeasti kontrolloida mitään?

No siis tapahtumahan seuraa yleensä ajatusta; päätän lähteä kävelemään, jonka jälkeen käveleminen tapahtuu ilman ajatuksen apua, mutta sysäys toimintaan tulee ajatuksen kautta. Itse tapahtuma on tietysti todempi kuin aikomus siihen. Täysin automaattisesti, ilman ajatusta tapahtuu kehon toiminnot, sydän lyö, veri kiertää, ripset räpsyy, solut puuhaa omiaan...ulkoinen, näkyvä toiminta ottaa kuitenkin yleensä alkusysäyksen ajatuksesta.

Tutki vielä tätä seuraavaa:

Puu heitluttaa oksia vai okasat vaan heiluvat ilman tekijää tuulessa? Elämän elävä prosessi joka tapahtuu ilman erillistä tekijää. Miten ihminen olisi tästä erillainen?

Entä jos kaikki elämässä, kuten luonnossakin tapahtuu omalla painollaan - ilman minää, ajattelijaa, toimijaa, tekijää, valitsijaa, päätöksentekijää? Ethän tipu tuoliltakaan vaikka et ajattele sitä. Ajatus vaan kommentoi tapahtunutta jälkeenpäin kuten urheiluselostaja, ja omii sen itselleen. ”Minä” istun vai istuminen vaan tapahtuu, joudutko ajattelemaan istumista koko ajan, että se onnistuu? Kerro konkreettisesti miten ”sinä” pidät yllä kävelemistä tai istumista?

Ajatus vaan kommentoi tapahtunutta jälkeenpäin tei etukäteen kuten urheiluselostaja, ja omii sen itselleen.

Toki se tekee sitä myös etukäteen.

Minä” istun vai istuminen vaan tapahtuu, joudutko ajattelemaan istumista koko ajan, että se onnistuu? Kerro konkreettisesti miten ”sinä” pidät yllä kävelemistä tai istumista?

no on olemassa istumista ja istumista. Jos istun kiikkerällä tuolilla, minun pitää ajatella istumista, että pysyn siinä. Normi-istuminen tapahtuu, kun olen sen päättänyt tehdä ja tuo toiminta tapahtuu niin kauan kunnes päätän tehdä jotain muuta, lähteä kävelmään. Kävelen niin kauan kunnes olen kävellyt sinne, minne olen suunnitellut meneväni. Sitä ennen tapahtuma vain toimii, ei minun tarvitse erikseen miettiä joka jalan nostoa ja laskua.

Miten ihminen olisi tästä erillainen?

No siis ihminen on tiedostava tekijä toisin kuin puut. Puilla ei ole tietoisuutta, ne eivät päätä heilutella lehtiään tai päätä pudottaa niitä talven tullessa. Ihmisellä on kuitenkin tietoisuus, joka pitkälti ohjaa toimintaa. Toki ihmisellä on keho, joka toimii ilman mitään erillisiä käskyjä, kuten tuolla jo aiemminkin kommentoin, mutta onhan meillä sitten myös toimintoja, joka tapahtuu ajatuksen jälkeen. Kyllähän ihminenkin toimisi ilman ajattelijaa, hakisi vaistonvaraisesti ruokaa kun on nälkä, joisi kun on jano jne. Tämä "minähän" on kuitenkin rakentanut tämän ihmisten tunteman maailman sitä ei ole toteutettu vaistonvaraisesti.

Mutta mikä tässä kokemuksessasi on todiste minän olemassaolosta?
Toki ajatus on mutta onko totta että MINÄ ajattelen ja MINÄ istun.

Jos istun kiikkerällä tuolilla, minun pitää ajatella istumista, että pysyn siinä

Saatko kiinni tästä miten mieli on kuin urheiluselostaja, mikä kommentoi tapahtunutta joko ennen tai jälkeen?

Katsominen tapahtuu - vai minä katson? Kerro konkreettisesti miten sinä ylläpidät katsomista.

Tarkastele omassa arjessasi tapahtumia ja tekoja jotka tapahtuvat ilman minää ilman tekijää.
Ole tarkkana löytyykö näitä?

Eläin on yhtä kokonaisuuden kanssa. Jatkuva ajatusten virta ei kuormita sitä. Se on syvällä kiinni
elämässä. Eläin ei luo ongelmien maailmaa. Se on yhtä elämän kanssa. Se on ELÄMÄ. Orava keräilee
talvivarastoa sen tassut liikkuu, se tekee valintaa, hakee pähkinöitä – sen silmistä katsoo sama
älykkyys kuin sinunkin silmistäsi.

Katsominen tapahtuu - vai minä katson? Kerro konkreettisesti miten sinä ylläpidät katsomista.

Miten minä ylläpidän katsomista....hmm.. kummallinen kysymys :-D. Ei kait katsomista mitenkään ylläpidetä, paitsi pitämällä silmät auki, jolloin ne näkevät, aivot rekisteröivät ja siitä muodotuu ajatus tai havainto.
Katsominen tapahtuu, mutta mielestäni siellä on kuitenkin mieli, joka päättää mihin katsotaan vai katsotaanko mihinkään ja laitetaan silmät kiinni.

Mutta mikä tässä kokemuksessasi on todiste minän olemassaolosta?

En nyt ehkä oikein ymmärrä tätä...eli tämän kysymyksen asettelun pointtina olisi, että "minä" on joku kehostani erillinen tyyppi? Minä on ajatuksenvirtaa joka juoksee päässäni.

Saatko kiinni tästä miten mieli on kuin urheiluselostaja, mikä kommentoi tapahtunutta joko ennen tai jälkeen?

Juu, kyllä.... ja useinmiten myös satujen kertoja, jolla on mahtava mielikuvitus.

Tällä foorumilla on tarkoitus paneutua kysymykseen onko minää olemassa.

Minä on ajatuksenvirtaa joka juoksee päässäni.

Väitän että kaikki elämässä, kuten luonnossakin tapahtuu omalla painollaan - ilman minää, ajattelijaa, toimijaa, tekijää, valitsijaa, päätöksentekijää? Miltä tuntuu tuo väittämä siitä, että minä onkin vain oletus / uskomus / ajatus / tarija, jota ei ole kyseenalaistettu? Voitko todistaa väitöksen vääräksi? Kerro miten minä / minuus löytyy konkreettisesti ajatusvirrasta! Onko ajatus totta?

Entäpä jos ajatus minästä tai tekijästä onkin vain nimilappu tai laima tai tarina, johon on viattomana uskottu? Voiko tähän ajatukseen luottaaa?

kummallinen kysymys :-D. Ei kait katsomista mitenkään ylläpidetä

Lisään vielä että, toki olet oikeassa: Ei katsomista mitenkään ylläpidetä vaan se tapahtuu omalla painollaan, aivan luonnostaan. Koko kysymyskin on aivan kummallinen. Sama älykkyys joka katsoo myös oravan silmistä huolehtii koko toiminnasta eli minää ei tarvita. Väitän että tämä koskee myös muuta tekemistä esim. kävelyä. Tarkista onko tämä totta.

Hei,
tiedän kyllä, mikä foorumin tarkoitus on :-D. Tarkoitin vain, että kysymyksen asettelu kuulostaa siltä, että "minä" olisi joku erillinen olio tässä päässä. Itse kuitenkin koen, että minä muodostuu ajatuksenvirrasta, mikä on juuri tässä päässä, mikä on näillä harteilla.

Väitän että tämä koskee myös muuta tekemistä esim. kävelyä. Tarkista onko tämä totta.

Kyllä, kävellä voi vaikkei siellä kukaan määrittelisikään kävelyä.

Miltä tuntuu tuo väittämä siitä, että minä onkin vain oletus / uskomus / ajatus / tarija, jota ei ole kyseenalaistettu?

Se ei erityisesti tunnu miltään. Ajatuksena se hieman edelleen hämmentää, jos minä en ole minä, niin mikäs tuo minä sitten on? Ajatuksenvirtaa...juu - mistä se sitten tulee? ja kuka on tämän kehon "minän" takana? En ole kuitenkaan tahdoton zombie, joka kävelee - minne sitten käveleekään - Ainakin ajatukset erottavat minut zombiesta.

Väitän että kaikki elämässä, kuten luonnossakin tapahtuu omalla painollaan - ilman minää, ajattelijaa, toimijaa, tekijää, valitsijaa, päätöksentekijää?

Tapahtuu kyllä...ja harmonisempihan tämä koko planeetta olisi, jos ei tuota minää olisi...olisimme vain eläimiä muiden joukossa.

Onko ajatus totta?

Ei ajatus ole totta sen enempää kuin mikään muukaan. Ajatuksen voisi ajatella käyttövälineeksi... mutta kukas sitten on käyttäjä... Kuka tai mikä on se, joka nuo ajatukset päässäni luo? Minä ehkä tarvitsisin kokemuksen siitä, joka on minän takana, jotta saisin tähän tolkkua... Herättää mietteitä että miksi juuri minä olen minä, miksi olen tässä kehossa, miksi juuri minä ajattelen niitä näitä ja olen kirjoittamassa tätä sinulle. Miksi en ole tuo viereinen tyyppi, jolle näyttelen tekeväni keskittyneesti töitä. Nämä siis enemmänkin ajatuksia, mitkä heräsivät, kuin että kysyisin niitä sinulta.

Entäpä jos ajatus minästä tai tekijästä onkin vain nimilappu tai laima tai tarina, johon on viattomana uskottu? Voiko tähän ajatukseen luottaaa?

Tämä on hankala ymmärtää... jos toimisimme vain vaistojen varassa, ilman ajatuksia (siis kuin eläimet), niin silloinhan ei olisi ketään kuka uskoisi mitään, koska koko tuota tarinaa minästä ei olisi olemassakaan.
Eli jokuhan on, joka tätä tarinaa luo?

Hei,
Oikein hyvää pohdintaa.

Ei ajatus ole totta sen enempää kuin mikään muukaan.

Muistatko totuusarvion missä katsoimme mörköä, mukia ja yliopistoa? Totta on se mitä voit fyysisillä aisteilla havaita. Esim. voit koskea mukia ja nähdä sen. Mutta et voi nähdä mörköä, koska se on mielikuvituksen tuote, kuten lentäväspagettihirviö.
Miten voit nähdä minän? (ilman ajatusta)

Tutkitaan vielä ajatusta:

minä en ole minä, niin mikäs tuo minä sitten on? Ajatuksenvirtaa...juu - mistä se sitten tulee? ja kuka on tämän kehon "minän" takana?

Tässä on monta hyvää kysymystä, emme vaan aikaisemmin ole koskaan kyseenalaistaneet näitä. Olemme uskoneet mitä vanhempamme ja yhteiskunta on meille opettanut. Katso näitä omassa elämässäsi. Anna kysymysten painua sisälle ja herättää.

Onko sinulla mitään vaikutusmahdollisuutta siihen minkälaisia ajatuksia nousee kohdatessa tietynlaisia tilanteita tai aistiärsykkeitä? Mitä jos ajatukset ovat osa elämän prosessia aivan luonnollisesti? Voiko ajatus tehdä konkreettisesti mitään? Totesit, että ajatukset eivät ole totta. Miten sitten ajatus minästä olisi todempi?

On aivan luonnollista että ajatuksia nousee, niin kuuluukin, niistä ei ole tarkoitus päästä eroon. Ajatuksia tekijästä, ajatuksia toisista ajatuksista, ajatuksia valinnasta, ajatuksia minästä.

Ainakin ajatukset erottavat minut zombiesta.

Oletko aivan varma, että sinusta tulisi zombie, jos et olisi samaistunut ajatukseen? Ajatukset kyllä tapahtuvat edelleen se on osa elämän prosessia, mutta enää vaan et kuvittelisi olevasi mielesi. Saatko kiinni tästä?

Tee vielä harjoitus jossa laitata silmät kiinni jos haluat ja oikein keskittyä. Ole tarkkana mikä on seuraava ajatus? Odota niin kauan, että ajatus ilmaantuu. Ja nyt kun olet sen havainnut, mikä odotti ajatusta, oliko se ajatus joka odotti ajatusta? Vai oliko se jotain nimeämätöntä? Huom. Ajatus ei voi odottaa ajatusta, koska sehän olisi ajatus ja nyt katsomme tilaan ennen sitä.

ps. kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata

Olemme uskoneet mitä vanhempamme ja yhteiskunta on meille opettanut.

Tämä oli aika mielenkiintoinen ajatus...mitä olisimme, jos meille ei olisi näitä asioita syötetty...rakennettu minäkuvaa. Miksi minäkuva ylipäänsä rakennetaan... erottuaksemme toisista nyt ainakin... tuo minäkuvan rakentaminen alkaa jo kohdusta vanhempien toimesta, useinhan syntymättömälle lapselle annetaan työnimi...
Tuota on aika vaikea hahmottaa, ylipäänsä ajatella.. minä on lonkeroitunut läpi koko yhteiskunnan, lähes kaikki rakentuu sen varaan.

Miten sitten ajatus minästä olisi todempi?

Hämmentävä, mutta looginen johtopäätös, joka kuitenkin jossain määrin vaatii pureskelua.

Tee vielä harjoitus jossa laitata silmät kiinni jos haluat ja oikein keskittyä. Ole tarkkana mikä on seuraava ajatus? Odota niin kauan, että ajatus ilmaantuu. Ja nyt kun olet sen havainnut, mikä odotti ajatusta, oliko se ajatus joka odotti ajatusta? Vai oliko se jotain nimeämätöntä? Huom. Ajatus ei voi odottaa ajatusta, koska sehän olisi ajatus ja nyt katsomme tilaan ennen sitä.

Tämäkin oli ilahduttava harjoitus, koska huomasin, että pääni on hiljentynyt ihan hirveästi tai sitten tajuan havainnoinin ja ajatuksen eron. Tässä ollessani näen tietsikan, tuolin, lampun jne havainnoin ne ilman ajatusta. ajatuksen tuloon meni yllättävän kauan aikaa ja se vain yhtäkkiä oli päässä, vähän kuin varkain se tuli sinne, yhtäkkiä vain huomasi ajattelevansa jotain. Ja sitten ihmettelin, että no mistäs se tuohon tuli. Mutta vastaus siis että ajatusta odotti jokin nimeämätön. Ja ehkä odottikin on liian voimakas sana..ehkä enemmänkin sellainen tyyni hiljaisuus, johon ajatus sitten putkahti.

Oikein hyvä Merniel nyt päästään asiaan :)

Päkä kirjoitti:
Miten sitten ajatus minästä olisi todempi?
Hämmentävä, mutta looginen johtopäätös, joka kuitenkin jossain määrin vaatii pureskelua.

Ihana hämmennys - anna tämän painua sisimpääsi ja tutkaile tätä!

Aisteilla kun havaitsee, alkaa mieli nimetä esim. näkemäänsä ja sen jälkeen alkaa tarinan sepittely. Tämä tarina voi olla aivan muuta kuin mitä todellisuudessa näköaistimus kertoi. Entäpä, jos kaikki ”minä” –tarinat ovat pelkkää valhetta, johon olemme viattomina uskoneet, ja olemme rakentaneet sen ympärille lisää tarinoita minun/minulle/minussa yms. Nämä ajatukset ovat saaneet aikaan tunteita, joita olemme alkaneet pitää todisteina minän olemassaolosta ja niin kuin tässä toteat:

minä on lonkeroitunut läpi koko yhteiskunnan, lähes kaikki rakentuu sen varaan.

Se osa aivoista, se älykkyys joka katsoo, toimii aina ennen mieltä, ennen kuvausta. Se on vapaa historiasta ja tarinoista, se on äärimmäisen nopea rekisteröimään asioita. Oletko koskaan autoa ajaessasi huomannut, miten keho reagoi tilanteisiin nopeasti tai miten käsi nappaa kiinni putoavan esineen? Mieli/ajatus on aina jäljessä todellisuutta eli se on menneisyydessä.Sama koskee kaikkea tekemistä, kehon aistimuksia, ajatuksia, valintaa, näkemistä ja mitä tahansa, minkä koet olevan "minä" tai ”minun”. Minä teen, minä valitsen on vain tarina/nimilappu/selostus ei sen kummempaa. Tutki tätä vielä omassa kokemuksessasi, omassa arjessasi. Katso, pitääkö tämä paikkansa?
Tämä on hyvin yksinkertaista, melkein liian ilmiselvää. Kukaan ei vain koskaan ole pyytänyt meitä tarkastamaan tätä.

Tutki seuraavaksi mitä on omistaminen?

- Kun istut kahvilla ja edessäsi on kahvikuppi, mikä tekee kahvikupista jonka näet edessäsi SINUN kupin?
- Muuttuuko itse kuppi millään tavalla siitä että se vaihtuu minun kupista hänen kupiksi?