Kuullostaa hyvältä. :)
Alla vielä loppukysymykset. Toivon että fiilistelet pari päivää näkemistä ja vastaat vknlopun aikana näihin kysymyksiin.
1) Onko erillistä "minä/itse" olemassa missään, missään muodossa tai millään tavalla? Onko sitä joskus ollut?
2) Selitä yksityiskohtaisesti mikä erillisen minän illuusio on, milloin se alkaaja miten se toimii oman kokemuksesi mukaan. Kuvaile sitä mahdollisimman tarkkaan siten kuin näet sen nyt.
3) Miltä tuntuu nähdä tämä? Miten tämä eroaa ajasta ennen kuin aloitit tämän dialogin? Kirjoita muutaman viime päivän perusteella.
4) Mikä oli viimeinen asia tai ratkaiseva tekijä, joka sai sinut katsomaan, "työnsi jyrkänteeltä"?
5) Päätätkö, valitsetko tai kontrolloitko sinä asioita elämässä? Saatko sinä jotain tai mitään elämässä tapahtumaan? Anna omaan kokemukseesi perustuvia esimerkkejä.
6) Onko sinulla jotain lisättävää?
Haen opasta
Re: Haen opasta
Kiitos Kittie!
Fiilistelen, vastailen :)
Fiilistelen, vastailen :)
Re: Haen opasta
1) Onko erillistä "minä/itse" olemassa missään, missään muodossa tai millään tavalla? Onko sitä joskus ollut?
Ei ole. Erillistä minää ei ole. Kun sitä ei ole juuri nyt tällä hetkellä, miten se olisi koskaan voinut olla todellinen. Sitä ei siis ole koskaan ollut. Mikä todistaisi minän todelliseksi? Muistot, tunteet, ajatukset, mielipiteet, kokemukset? Ne eivät tee minästä todellista. Ne ovat tulkintaa joka on tapahtunut läsnäolevassa hetkessä, ja tuon tulkinnan uskomista ja nielemistä ja omaksumista minäksi. Tunne siitä, että olen, tietoisuus, ei vaadi minä/itseä. minä/itse taas on mahdollista vain, kun tietoisuus on.
2) Selitä yksityiskohtaisesti mikä erillisen minän illuusio on, milloin se alkaaja miten se toimii oman kokemuksesi mukaan. Kuvaile sitä mahdollisimman tarkkaan siten kuin näet sen nyt.
Erillinen minä on illuusio. Sitä ei ole. Erillistä, itsenäistä minää, sitä ei voi jäljittää mihinkään todelliseen. Se on niinkuin jonkinlainen evoluutiossa kehittynyt lisäosa.
Äsken tuntui surulliselta. Alunperin se oli pelkkä tuntemus, joka vain oli. Kun minä alkaa toimia, minä omii tunteen ja alkaa tulkitsemaan tunnetta . Tunteeseen alkaa liittymään ajatuksia, mielleyhtymiä, muistoja, pelkoja jne. mylly pyörii, oloon alkaa liittyä jo vaikka mitä raskasta sälää. Aluksi oli vain tunne, joka vain oli olemassa siinä hetkessä. minä teki siitä tarinaa ja kärsimystä. Voin katsoa siitä poispäin, sen läpi, silmänräpäyksessä. Ja todeta että en ole tuo.
3) Miltä tuntuu nähdä tämä? Miten tämä eroaa ajasta ennen kuin aloitit tämän dialogin? Kirjoita muutaman viime päivän perusteella.
Tuntuu hiukan rakastuneelta, mutta ei ihan siltäkään. On levollinen olo siitä ymmärryksestä, että joka hetki on tuore, eikä ole tarvetta olla jossain tietyssä tilassa, vaan rentoutua tässä. Tiedän, että oloja tulee, ajatuksia tulee. Ajatuksiin ei tarvi uskoa enää. Oloihin ei tarvitse enää uskoa.
Minä ei ole niinkään voimakas, vaan sinnikäs. Mutta sekään ei ole enää mikään este.
Tämä hetki ja aloitus eroavat niin, että kun toivoin silloin "pysyvää olotilaa", nyt on syvä tieto että olotila ei ole pysyvä. Vaikka otus-hetkiä on ja kaikenlaisia oloja on, on tieto muusta. Voin aina katsoa otuksen läpi. Saan palata aina tietoisuuteen, olla tietoisuus.
4) Mikä oli viimeinen asia tai ratkaiseva tekijä, joka sai sinut katsomaan, "työnsi jyrkänteeltä"?
Tämä on jatkuvaa hetkessä tapahtuvaa näkemistä. On aavistus ja fiilis että jokin on kuitenkin myös siirtynyt tai irronnut.
Olit laittanut loppukysymykset, ja olin lukenut ne. Illalla tuli todella surullinen olo. tuntui kamalan surulliselta, jotenkin lapselta. Mieleen tulvi oma elämä, turva, rakkaat ihmiset, menettäminen, kiinnittyminen kaikkeen rakkaaseen. Näin sankan tunnetilan läpi, että en ole oikeasti tuossa tuntemassa. Näin raskaan koneiston pyörittämässä raskasta mekanismia, ja ihan turhaan.
Minulla ei ole omistuksessa elämää, minulla ei ole omaa elämää, minua ei ole.
Jotain ehkä irtosi ja nyt läpikatsominen on hiukan erilaista, "nopeampaa" . Näihin ei oikein ole sanoja. En osaa sanoa oikein muuta.
5) Päätätkö, valitsetko tai kontrolloitko sinä asioita elämässä? Saatko sinä jotain tai mitään elämässä tapahtumaan? Anna omaan kokemukseesi perustuvia esimerkkejä.
Jipii, en!!! En päätä, en valitse, en kontrolloi mitään elämässä. Kun kertakaikkiaan ei ole ketään todellista päättämässä tai valitsemassa. Jotain tulee päätetyksi, valituksi, näin se vaan on. Asioita tapahtuu. Keho toimii automaattisesti, mieli on ohjelmoitunut tietyllä tavalla ja ajatukset menevät täysin omia ratojaan. En voi tietää mitä ajatuksia mielessäni on viiden minuutin päästä. Miten voisin siis tehdä jotain päätöksiä? En saa mitään tapahtumaan.
Äsken mietin tulevia mahdollisia kivoja tapahtumia mahdollisesta reissusta. Ajatuksiin liittyi vähän toivetta ja jotain sellaista. Samalla tuli paine että minun täytyy saada se tapahtumaan ja päivät sopimaan jne. hahaa! mikä helpotus!!! ei tarvi, kun ei voi! Tulevan kuvittelu ja ajattelu yleensä on myös jonkinsortin viihdykettä, tottumusta, että ajatuksilla täytyy viihdyttää itseään, kun hetki on jotenkin tylsä tai tyhjä muuten. Sitä on tottunut työntämään energiaa ulospäin kokoajan. Mutta silläpä ei enää ole väliä mihin on tottunut. Ja ainahan tämä on näin ollut, tiedostin tahi en. Se on mikä on.
6) Onko sinulla jotain lisättävää?
Eipä tule mieleen :D
Ei ole. Erillistä minää ei ole. Kun sitä ei ole juuri nyt tällä hetkellä, miten se olisi koskaan voinut olla todellinen. Sitä ei siis ole koskaan ollut. Mikä todistaisi minän todelliseksi? Muistot, tunteet, ajatukset, mielipiteet, kokemukset? Ne eivät tee minästä todellista. Ne ovat tulkintaa joka on tapahtunut läsnäolevassa hetkessä, ja tuon tulkinnan uskomista ja nielemistä ja omaksumista minäksi. Tunne siitä, että olen, tietoisuus, ei vaadi minä/itseä. minä/itse taas on mahdollista vain, kun tietoisuus on.
2) Selitä yksityiskohtaisesti mikä erillisen minän illuusio on, milloin se alkaaja miten se toimii oman kokemuksesi mukaan. Kuvaile sitä mahdollisimman tarkkaan siten kuin näet sen nyt.
Erillinen minä on illuusio. Sitä ei ole. Erillistä, itsenäistä minää, sitä ei voi jäljittää mihinkään todelliseen. Se on niinkuin jonkinlainen evoluutiossa kehittynyt lisäosa.
Äsken tuntui surulliselta. Alunperin se oli pelkkä tuntemus, joka vain oli. Kun minä alkaa toimia, minä omii tunteen ja alkaa tulkitsemaan tunnetta . Tunteeseen alkaa liittymään ajatuksia, mielleyhtymiä, muistoja, pelkoja jne. mylly pyörii, oloon alkaa liittyä jo vaikka mitä raskasta sälää. Aluksi oli vain tunne, joka vain oli olemassa siinä hetkessä. minä teki siitä tarinaa ja kärsimystä. Voin katsoa siitä poispäin, sen läpi, silmänräpäyksessä. Ja todeta että en ole tuo.
3) Miltä tuntuu nähdä tämä? Miten tämä eroaa ajasta ennen kuin aloitit tämän dialogin? Kirjoita muutaman viime päivän perusteella.
Tuntuu hiukan rakastuneelta, mutta ei ihan siltäkään. On levollinen olo siitä ymmärryksestä, että joka hetki on tuore, eikä ole tarvetta olla jossain tietyssä tilassa, vaan rentoutua tässä. Tiedän, että oloja tulee, ajatuksia tulee. Ajatuksiin ei tarvi uskoa enää. Oloihin ei tarvitse enää uskoa.
Minä ei ole niinkään voimakas, vaan sinnikäs. Mutta sekään ei ole enää mikään este.
Tämä hetki ja aloitus eroavat niin, että kun toivoin silloin "pysyvää olotilaa", nyt on syvä tieto että olotila ei ole pysyvä. Vaikka otus-hetkiä on ja kaikenlaisia oloja on, on tieto muusta. Voin aina katsoa otuksen läpi. Saan palata aina tietoisuuteen, olla tietoisuus.
4) Mikä oli viimeinen asia tai ratkaiseva tekijä, joka sai sinut katsomaan, "työnsi jyrkänteeltä"?
Tämä on jatkuvaa hetkessä tapahtuvaa näkemistä. On aavistus ja fiilis että jokin on kuitenkin myös siirtynyt tai irronnut.
Olit laittanut loppukysymykset, ja olin lukenut ne. Illalla tuli todella surullinen olo. tuntui kamalan surulliselta, jotenkin lapselta. Mieleen tulvi oma elämä, turva, rakkaat ihmiset, menettäminen, kiinnittyminen kaikkeen rakkaaseen. Näin sankan tunnetilan läpi, että en ole oikeasti tuossa tuntemassa. Näin raskaan koneiston pyörittämässä raskasta mekanismia, ja ihan turhaan.
Minulla ei ole omistuksessa elämää, minulla ei ole omaa elämää, minua ei ole.
Jotain ehkä irtosi ja nyt läpikatsominen on hiukan erilaista, "nopeampaa" . Näihin ei oikein ole sanoja. En osaa sanoa oikein muuta.
5) Päätätkö, valitsetko tai kontrolloitko sinä asioita elämässä? Saatko sinä jotain tai mitään elämässä tapahtumaan? Anna omaan kokemukseesi perustuvia esimerkkejä.
Jipii, en!!! En päätä, en valitse, en kontrolloi mitään elämässä. Kun kertakaikkiaan ei ole ketään todellista päättämässä tai valitsemassa. Jotain tulee päätetyksi, valituksi, näin se vaan on. Asioita tapahtuu. Keho toimii automaattisesti, mieli on ohjelmoitunut tietyllä tavalla ja ajatukset menevät täysin omia ratojaan. En voi tietää mitä ajatuksia mielessäni on viiden minuutin päästä. Miten voisin siis tehdä jotain päätöksiä? En saa mitään tapahtumaan.
Äsken mietin tulevia mahdollisia kivoja tapahtumia mahdollisesta reissusta. Ajatuksiin liittyi vähän toivetta ja jotain sellaista. Samalla tuli paine että minun täytyy saada se tapahtumaan ja päivät sopimaan jne. hahaa! mikä helpotus!!! ei tarvi, kun ei voi! Tulevan kuvittelu ja ajattelu yleensä on myös jonkinsortin viihdykettä, tottumusta, että ajatuksilla täytyy viihdyttää itseään, kun hetki on jotenkin tylsä tai tyhjä muuten. Sitä on tottunut työntämään energiaa ulospäin kokoajan. Mutta silläpä ei enää ole väliä mihin on tottunut. Ja ainahan tämä on näin ollut, tiedostin tahi en. Se on mikä on.
6) Onko sinulla jotain lisättävää?
Eipä tule mieleen :D
Re: Haen opasta
Hyvin kuvattu! Todentotta näinhän se menee.Tulevan kuvittelu ja ajattelu yleensä on myös jonkinsortin viihdykettä, tottumusta, että ajatuksilla täytyy viihdyttää itseään, kun hetki on jotenkin tylsä tai tyhjä muuten
Ja monesti ajattelu ja haaveilu vievät läsnäolon ja nautinnon itse reissusta kun "Piti olla näin.." tai "miksei niin käynytkään". Kun käsikirjoitus on kirjoitettu jo aiemmin eikä asiat menekään aivan suunnitellusti, kyllähän se ego siitä tarinan ja ongelmia saa kehitettyä.
Lähetän ketjumme luettavaksi muille oppaille. Heiltä saattaa tulla vielä lisäkysymyksiä sinulle.
Ja muistutan vielä että egon, "minän" harhan läpinäkeminen on vasta ensimmäinen askel. Nauti, fiilistele, ole! Suosittelen tutustumaan alan kirjallisuuteen (esim. anthony de mello, mooji, Ekhart tolle, jeff foster) jos et ole jo niin tehnyt ja vaikka olisitkin, voin luvata että ymmärrät huomattavasti paremmin näitä tarinoita! ;)
Re: Haen opasta
Olen ollut tämän prosessin ajan kaikista kirjoista ja youtubeista erossa, joten on hauskaa katsoa nyt uudella tuoreella silmällä. Kävin itseasiassa Moojin retriitissä tasan vuosi sitten, ja tämä LU prosessi on ollut myös yhdenlainen retriitti. Elämä taitaa muutenkin olla täyttä retriittiä.
Joo tämä minän riisuminen ja näkeminen on ehkä sellanen taistelupuvun riisuminen.
Jotain tyhjenee, että tulee tilaa sille, mitä en tässä osaa sanoa.
Kittie, todella iso kiitos sinulle selkeästä opastuksesta!! Kiitos todella :)
Joo tämä minän riisuminen ja näkeminen on ehkä sellanen taistelupuvun riisuminen.
Jotain tyhjenee, että tulee tilaa sille, mitä en tässä osaa sanoa.
Kittie, todella iso kiitos sinulle selkeästä opastuksesta!! Kiitos todella :)
Re: Haen opasta
Oppailla ei ollut lisäkysymyksiä.
Tältä osin prosessi on siis ohi.
Laitan sinulle vielä yksityisviestiä.
Kiitos.
Tältä osin prosessi on siis ohi.
Laitan sinulle vielä yksityisviestiä.
Kiitos.
Who is online
Users browsing this forum: No registered users and 4 guests