The Gate

Pakko vielä linkittää tämä toinen Moojin video.

http://m.youtube.com/watch?feature=rela ... EoDUx1kAuc

Johonkin suuntaan sitä vain menee... :)

Sinullakin on takuulla näitä hetkiä kun näet tarkasti että tuohan oli mieleisesi alunperin, mutta yritit vielä valita jotain muuta siinä onnistumatta?

Niin onkin, ja usein!

Teen valitsemisobservoinnin huomenna, jännittävää! :)

Mietipä tätä: jos näköaisti aistii ainoastaan värejä, onko siinä ihmisiä silloin? Jos he olisivat tuoleja, voisitko katsoa heitä sitten?

Aivan, unohdin heti tuon värien totuuden. Tuli muuten juuri opinnoissa vastaan tutkimus, jossa käsiteltiin ihmisten evolutiivista tapaa nähdä abstraktissa hahmossa ihminen. Eli kun katsomme ympärillemme ja näemme värejä ja niissä jokseenkin tunnistamattoman muodon, tulkistemme sen helpommin ihmiseksi kuin esim. kiveksi, koska se on eloonjäämisemme kannalta kannattavaa. Toisen ihmisen huomioitta jättäminen olisi suuri virhe (koska tämä voi olla mahdollinen vihollinen tai parittelukumppani), mutta kiven luuleminen ihmiseksi ei aiheuta suurta tappiota. :D Joka tapauksessa, lipsuin varmaankin taas aiheesta, jos ja kun näen vain värejä, ei siinä silloin ole tuoleja tai ihmisiä, eli saan katsella rauhassa! Jippii! :D Kun kaikki on väriä, ei ole sinää tai minää. Saan katsella.

Noita videoita en pystynyt vielä katsomaan, kun on niin pahuksen huono netti, mutta katson ne heti huomenaamulla!

Tulipa hyvä ja vapautunut fiilis näistä kirjoituksistasi Kittie, kiitos. :)

Miltäs on maailma tänään näyttänyt?

Totta tuo evoluutio tarina, onhan se niin että selviämisen kannalta on huomattavasti parempi nähdä kaikki mielummin mahdollisina uhkina kuin kivinä.

Onko tv:n katselussa ja livenä ihmisten silmiin katsomisessa eroa?

Maailma On näyttänyt tänään aamusta tähän hetkeen asti kauniilta.

Mietin noita valintoja ja keskityin niihin ehkä eniten juuri aamulla. Silloin mietin nousenko syömään aamiasta poikaystävän kanssa vai jäänkö nukkumaan, vaikka tiesin että nousen. Seuraavaksi mietin syönkö epäterveellistä mutta hyvänmakuista jogurttia poikaystäväni mieliksi vai terveellisiä ei niin hyvänmakuista vihanneksia, vaikka valitsin jugurtin jo ennen tätä "tietoista valinnan pohdintaa". Näiden lisäksi tein hirmuisen määrän valintoja, mutten lopulta kiinnittänyt niihin enää niin paljon huomiota, vaan annoin elämän kuljettaa, menin "flown" mukana. Se tuntui kivalta ja helpolta ja välillä aiheutti myös hyvät naurut!

Tajusin tänään olevani vapaa tuohon edellä puhuttiin ihmisten tuijotteluun. Mutta kävikin niin, että yhtäkkiä en ollutkaan niin kiinnostunut siitä kun olin antanut siihen luvan! :D Olin toki edelleen kiinnostunut ihmisistä, joiden kanssa olin tekemisissä, ja annoin edelleen muillekkin tapaamisille mahdollisuuden, mutta yhteiselo kaduntallaajien kanssa tuntui nyt jotenkin luontevammalta.

Ihmisten katsomisessa televisiosta tai livenä on se ero, että televisiossa en näe ihmishahmoa (tai hahmon värejä) luonnollisessa mittakaavassa, vaan esim. zoomin heidän kasvoistaan. Televisiossa olevat ihmiset eivät myöskään näe minun hahmoni värejä, ei siis synny kohtaamista.

En vielä tänäänkään saanut videoita auki, mikä harmittaa. Huomenna etsin jonkin kolon jossa netti toimii.

Näiden lisäksi tein hirmuisen määrän valintoja, mutten lopulta kiinnittänyt niihin enää niin paljon huomiota,

Oliko näissä valinnoissa minä valitsemassa vai oliko ennemmin että valinta vain tapahtui, jotain vain tuli valituksi?

Yleensä se menee juuri niin että kun sallii itselleen jotain, esim ihmisten tuijottelen, se ei enää samalla tavalla kiinnosta.

Tästä tilasta käsin koetko että sinulla on vielä jotain koettavaa? Haetko kokemuksia elämältä?

Televisiossa olevat ihmiset eivät myöskään näe minun hahmoni värejä, ei siis synny kohtaamista.

Näkyykö televisiossa ihmisiä?

Tuntui siltä, että ne loput valinnat vain tapahtuivat, mikään minä ei pyrkinyt kontrolloimaan niitä.

Koen että minulla on koko maailma koettavana, yhtä kokemusta / elämää kaikki! Olen ehkä entistä enemmän innoissani kaikesta. Mutta ajattelen nyt että minun ei tarvitse pyrkiä pakottavasti mihinkään. Että elämä tuo ne kokemukset jotka on tuodakseen ja kaikki menee kyllä niin kuin kuuluu mennä.

Niin, tarkennus, en näe televisiossa ihmisiä. :) näen vain värejä jotka aivoni tulkitsee ihmistä symbolisoivaksi kuvaksi.

kaikki menee kyllä niin kuin kuuluu mennä.

Onko kohtaloa? Vai kuka päättää että asiat menevät niin kuin menevät? Jumala?

Saitko aiemmin linkatut videot katsotuksi?

En usko että kohtalo määrittäisi tapahtumien kulkua. En usko myöskään, että Jumalakaan sitä tekee. Uskon että liikuttava voima on jonkinlainen "elämänvoima". Vaikka usein ihmisten uskomukset ovatkin hyvin samankaltaisia ja asioilla on vain eri nimitykset, niin luulen että tämä elämänvoima poikkeaa silti Jumal-uskosta siten, että ajattelen elämänvoiman niin, että kaikki on yhtä ja samaa, joka vain liikkuu eri lailla.

En vieläkään saanut, en tiedä miksi ne vaativat niin ison nettikapasiteetin. No, viimeistään maanantaina pääsen koulun koneelle niitä katsomaan. :)

Hei,

Joko sait videot katsotuksi?
Herättikö ne jotain ajatuksia?

Kittie

Voooi saasta! Tänään UNOHDIN sen. No, huomenna sitten. :D

Noniin, vautsivau, katsoin videot!

Niistä tuli hyvä mieli. Rento ja vapautunut fiilis. Ihana Mooji, voi että! Saisimpa hänet aamupalalle kanssani joka päivä, niin muistaisin nuo asiat päivittäin. Pystyisin suhtautumaan maailmaan objektiivisesti, rennolla mielellä. Toisaalta, ehkä muistan nuo pointit paremmin jos palaan niihin aina silloin tällöin vaikka videon muodossa. :)

Niinkuin lauantaina sanoin, tämä "projekti" on ollut rauhoittava kokemus. Tekee todella hyvää katsoa asioita ulkopuolelta. Nytkin hymyilyttää. Hah!

Tekee todella hyvää katsoa asioita ulkopuolelta

Tarkoitushan ei ole nähdä mitään ulkopuolelta tai ns. hypätä toisen saappaisiin.
Tarkoitus on nähdä että asioita tapahtuu eikä minä ole osallisena niihin. Tuntea että olet elämä itse. Avaruus, jossa tapahtuu asioita, mutta jolle ei tapahdu asioita.

Onko sinua olemassa, missään tai missään muodossa?
Selitä yksityiskohtaisesti mitä itse tai minä on ja miten se toimii?

Tarkoitushan ei ole nähdä mitään ulkopuolelta tai ns. hypätä toisen saappaisiin.
Tarkoitus on nähdä että asioita tapahtuu eikä minä ole osallisena niihin. Tuntea että olet elämä itse. Avaruus, jossa tapahtuu asioita, mutta jolle ei tapahdu asioita.

Tuota oikeastaan juuri tarkoitinkin. :) Ei siis ulkopuolelta, vaan tilan/avaruuden sisällä/osana sitä.

Minuutta tai minua ei ole olemassa. Olen vain osa maailmankaikkeutta. Osa sen liikehdintää ja energiavirtauksia. Minä tai ego on mielen tuottama inhimillinen harha, joka on varmaan ihmiselle kehittynyt tapa jossain evoluution vaiheessa. Minä on mielen tuottama olio, johon yhdistämme esim. haluja/tarvitsemista ja pelkoja ym. tunteita. Ajattelen minän harhan ohjaavan ihmisten "pinnallista" elämää ja vievän turhaan energiaamme. Mutta tiedän myös, ettei minuuden kuvaa voi täysin välttääkkään, on kuitenkin tärkeää tietää mistä siinä on kyse.

Hei muuten nyt saattaa tulla muutaman päivän paussi mun osalta, kun oon sunnuntai-iltaan asti reissussa. Mut jos siellä on netti niin kirjottelen! :)

Kiitos tiedosta!

Jos vielä luet tämän ennen lähtöä, niin tarkkaile nousevia "minä"-ajatuksia viikonlopun aikana.

Seuraa tarvitaanko tekijää, keittikö minä kahvit vai tuliko kahvit keitetyksi.

Nauti minättömästä viikonlopusta! :)