The Gate

Kun meditoit ja tulet kohtaan jossa ajatuksesi lakkaavat, lakkaako myös hengityksesi? Oletko kokenut spontaanin hengityksenpysähdyksen? Tai jos ajatuksesi hidastuvat, huomaatko että myös hengityksesi hidastuu?

kyllä, meditoidessa usein hengitys hidastuu huomattavasti. Spontaanin hengityksenpysähdyksen on kokenut muutaman kerran. Sydänmenlyönnitkin tuntuvat hidastuvan.

Hengitys ei ole minä. Minä on vain ajatus mitä pidät yllä. Se että ajatus ei ole totta, ei vaikuta siihen että kehosi lakkaa olemasta, että mielesi lakkaa olemusta.

ok, hengitystä tapahtuu ilman minua. Onko ajatuskin olemassa ilman minua vai onko ajatus minän tuote?
"minä" alkaa tuntua aika tarpeettomalta, kun kaikkea tapahtuu ilman sitä. Miksiköhän tuo ajatus "minästä" sitten on istuu meissä niin voimakkaasti?

[quote="Ville]Tarkastellaan sitä miten "minun" syntyy. "Minun" kehoni :)

Istut kahvipöydässä. Edessäsi on kahvikuppi.
1. Onko kahvikuppi minun? Mikä tekee tästä kahvikupista minun kuppini?
2. Jos annat kahvikupin vieressäsi istuvalle, onko kahvikuppi silloin enää minun? Vai onko kahvikuppi hänen? Mikä tekee kahvikupista hänen kuppinsa?
3. Mitä tahansa tapahtuu, muuttuuko kahvikuppi itsessään mitenkään? Tapahtuuko kahvikupille mitään?[/quote]

1. Kahvikuppi saattaa minun, sillä olen saanut sen lahjaksi tai se on minua varten eteeni laitettu..tosin silloin se ei ole minun vaan "lainaan" sitä
2. Ei se ole minun, eikä välttämättä hänenkään. Antamani kuppi tekee siitä hänen kuppinsa vain siksi aikaa kun hän juo siitä, vaikka ei hän sitä omista, vain käyttää sitä
3. Ei, kahvikuppi on ja pysyy samana huolimatta siitä, kenen edessä se on

Miksiköhän tuo ajatus "minästä" sitten on istuu meissä niin voimakkaasti?

Milloin ajatus minästä on syntynyt? Miksi se on syntynyt?

Milloin ajatus minästä on syntynyt? Miksi se on syntynyt?

Luulen, että se ajatus minästä on opittu lapsena, ja nähtäväksi siksi, että niin on aina
lapsille opetettu, joten vanhemmilla ei ole ollut muuta käsitystä asiasta. Vauvoilla ei tätä
käsitystä vielä ole, mutta puhumaan oppiessa se lienee opittu...(?)

ajatus minästä on opittu lapsena, ja nähtäväksi siksi, että niin on aina
lapsille opetettu, joten vanhemmilla ei ole ollut muuta käsitystä asiasta. Vauvoilla ei tätä
käsitystä vielä ole, mutta puhumaan oppiessa se lienee opittu...(?)

Katso hieman tarkemmin tätä asiaa. Puhuit että haluat ykseyteen. Haluatko olla kuin vauva? Täysin riippuvainen äidin/isän tahdosta, kykenemättä itse esim. hankkimaan ruokaa. Syntyykö erillisyys tosiaan niin että joku opettaa sen sinulle? Mitä vauvalle kävisi jos se ei ikinä oppisi subjektin ja objektin eroa?

Väitän että erillisyys kuuluu luonnollisena osana ihmisen kehitykseen. Mutta voimme silti ymmärtää tai paremminkin oivaltaa myös olevamme ei-erillinen. Älä usko tätä väitettä, tutki onko se totta.

1. Kahvikuppi saattaa minun, sillä olen saanut sen lahjaksi tai se on minua varten eteeni laitettu..tosin silloin se ei ole minun vaan "lainaan" sitä
2. Ei se ole minun, eikä välttämättä hänenkään. Antamani kuppi tekee siitä hänen kuppinsa vain siksi aikaa kun hän juo siitä, vaikka ei hän sitä omista, vain käyttää sitä
3. Ei, kahvikuppi on ja pysyy samana huolimatta siitä, kenen edessä se on

Vastauksesi jäi vielä askarruttamaan. Kahvikuuppi saattaa olla minun? Onko kaikki tavarasi mitä omistat sinun? Onko puolisosi/elämänkumppanisi sinun?

Mistä tämä minun syntyy/muodostuu? Jos nyt otat jonkin esineen mikä on lähelläsi ja katsot sitä, miksi se olisi sinun?

Katso hieman tarkemmin tätä asiaa. Puhuit että haluat ykseyteen. Haluatko olla kuin vauva? Täysin riippuvainen äidin/isän tahdosta, kykenemättä itse esim. hankkimaan ruokaa. Syntyykö erillisyys tosiaan niin että joku opettaa sen sinulle? Mitä vauvalle kävisi jos se ei ikinä oppisi subjektin ja objektin eroa?

Väitän että erillisyys kuuluu luonnollisena osana ihmisen kehitykseen. Mutta voimme silti ymmärtää tai paremminkin oivaltaa myös olevamme ei-erillinen. Älä usko tätä väitettä, tutki onko se totta.

En todella haluaisi olla riippuvainen äidin tai isän tahdosta. Tarkoitin sitä, että se on ihmisen kehityksessä tietty vaihe, jossa lapsi huomaa olevansa vanhemmista erillinen ja sitä käsitystä vanhemmat tukevat. Ja tukiessaan tuota käytöstä "opettavat" sen olevan oikein. Toisaalta vastasyntynyt vauva on vielä vailla "minää" ja siksi kiehtova.

Vastauksesi jäi vielä askarruttamaan. Kahvikuuppi saattaa olla minun? Onko kaikki tavarasi mitä omistat sinun? Onko puolisosi/elämänkumppanisi sinun?

Mistä tämä minun syntyy/muodostuu? Jos nyt otat jonkin esineen mikä on lähelläsi ja katsot sitä, miksi se olisi sinun?[/quote

Ehkä katson asioita liian konkreettisesti... yleisen käsityksen mukaan, jos olen sen saanut lahjaksi, se on osoitettu minulle, siis minun, mutta se ei silti tarkoita minulle sitä, että kiintyisin siihen tai pitäisin sitä omanani. Olen jo jonkin aikaa luovuttanut omistamiani tavaroita, sillä en halua omistaa niitä. En kiinny materiaan. Voin pahoin tavarapaljoudessa ja jos/kun pitäisi ostaa vielä lisää.

Ja eritoten elämänkumppanini ei ole minun!! ketään ei voi eikä saa omistaa, kukaa ei ole kenenkään, ei edes lapseni ole "minun".

"minun" muodostuu halusta omistaa ja olla ehkä itsekäs, se on puolustautumista, rajaamista. Tuo muistitikku vierelläni on "minun", sillä ostin sen ja siinä on "minulle" tärkeää informaatiota.

vielä tuohon edelliseen viestiin palatakseni, en halua olla kenenkään toisen HENKILÖN tahdosta riippuvainen, mutta olen kokenut sen, että jokin muu ohjaa meitä. Ja siihen olen valmis. Juuri tänään olen kokenut sen, että toimin jonkin voiman ajamana, fyysinen kehoni ei välttämättä edes jaksaisi, mutta jokin voima työntää minua eteenpäin raskaassa asiassa.
Toimin, teen suuria päätöksiä kuin sumussa välillä edes tajuamatta mitä tapahtui. Viimeisten päivien aikana on tapahtunut todella paljon.. olen kärsinyt, olen pyytänyt ja saanut apua. Ja se apu on tullut johdatuksena jostain.

Olen kokenut vastaavaa ohjaavaa voimaa ennenkin ja sen ajamana tehnyt suuria muutoksia elämääni.

Olen luopumassa suuresta asiasta, joka on ollut "minun", tuntuu, että minua nyt todella opetetaan luopumaan. Ihmiset ympärilläni ovat jopa kauhuissaan ja peloissaan, mutta minua ei pelota, sillä luotan. Ihmiset sanovat minun olevan hyvin vahva ihminen, mutta en tunne niin, mieluummin se vahva on jokin voima sisälläni tässä kehossa, mutta "minä" se ei ole !

Olen muuten huomisen ja lauantain reissussa. Hyvää viikonvaihdetta !

ps, En tiedä onko asialla mitään tekemistä tämän asian kanssa, jota minulle opastat, mutta ajattelin kertoa :-)

Ehkä katson asioita liian konkreettisesti...

Ei, vaan katsot vielä asioita liian paljon ajatusten läpi :) Mutta ei se mitään. Kun todella katsot asiaa vain sinä kun se on, huomaat että mitään "minun" ei ole. Minun on vain ajatus.

yleisen käsityksen mukaan, jos olen sen saanut lahjaksi, se on osoitettu minulle, siis minun, mutta se ei silti tarkoita minulle sitä, että kiintyisin siihen tai pitäisin sitä omanani. Olen jo jonkin aikaa luovuttanut omistamiani tavaroita, sillä en halua omistaa niitä. En kiinny materiaan.

Tämän prosessin tarkoitus ei ole tulla ei-materialistiseksi tai henkiseksi. Ne ovat ideoita, syntyneet mielessä. Myöskään yleinen käsitys ei merkitse mitään, vain se miten asiat todella ovat suorassa kokemuksessa. En halua sanoa sinulle että on hyvä luovuttaa tavaroita. En tiedä. Ehkä on, ehkä ei. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että näemme sen läpi että minää ei ole.

Kiitos että kirjoitit kokemuksestasi jossa voima ohjaa sinua. En voi tietää tarkkaan mitä tarkoitat, mutta jos koet että luopuminen on hyvä ja minne sinä olet menossa, hyvä niin. Etenkin kun se on henk. koht. kokemus. Palataan taas asiaan kun tulet matkoilta. Hyvää matkaa ja viikonloppua!

Hei Ville,

Kiitos. Olen palannut.

Ymmärrän jollain tasolla, että mikään ei ole minun. Kun katselen erilaisia tavaroita, esineitä jne. voin todeta niiden vain olevan ilman, että niistä tulee mieleen, että ovat minun.
Tuossakin on kaukosäädin, tuoli, matto jne. Ja ne vain ovat.

T.Elli

Moi taas. Anteeksi että kesti muutaman päivän. Olen ollut hieman muissa mietteissä :)

Ymmärrän jollain tasolla, että mikään ei ole minun. Kun katselen erilaisia tavaroita, esineitä jne. voin todeta niiden vain olevan ilman, että niistä tulee mieleen, että ovat minun.

Mitä tarkoittaa jollain tasolla? Ovatko tavarat sinun vai eivät? Kysymys on yksinkertainen ja vastaus on joko ei tai kyllä.

Katsotaan hieman mieltä ja ajatuksia lisää. Mieli on silloin kun on ajatuksia. Mieli ei itsessään ole mikään "asia". Mieli ei ole sama kuin tuoli, esine. Tätä voit kokeilla että osoitat sormella mieltä. Missä se on? Minkä näköinen mieli on?

Mikä on mielen tehtävä? Se on kuin leimasinkone. Havaitset aisteillasi jotain ja mieli lisää siihen päälle leiman: Tuoli, aurinko, jne... Kumpi on enemmän totta: Itse havainto vai mielen antama leima, nimi, konsepti?

Moi taas. Anteeksi että kesti muutaman päivän. Olen ollut hieman muissa mietteissä :)

Heippa vain. Ei se haittaa :-) itsekin olen ollut hieman estynyt olemaan koneella kun tuli äkillinen muutto eteen.

Mitä tarkoittaa jollain tasolla? Ovatko tavarat sinun vai eivät? Kysymys on yksinkertainen ja vastaus on joko ei tai kyllä.

Ne ovat vain tavaroita, eivät minun.

Katsotaan hieman mieltä ja ajatuksia lisää. Mieli on silloin kun on ajatuksia. Mieli ei itsessään ole mikään "asia". Mieli ei ole sama kuin tuoli, esine. Tätä voit kokeilla että osoitat sormella mieltä. Missä se on? Minkä näköinen mieli on?

Mikä on mielen tehtävä? Se on kuin leimasinkone. Havaitset aisteillasi jotain ja mieli lisää siihen päälle leiman: Tuoli, aurinko, jne... Kumpi on enemmän totta: Itse havainto vai mielen antama leima, nimi, konsepti?

En tiedä minkä näköinen mieli on tai missä se on. Mielestäni se ei ole missään.Ehkä se leijuu jossain, josta se aika ajoin "poimitaan". Sana mielikuvitus, mielikuvittelu voisi olla mielestäni kuvaava sana mielelle. Itse havainto on enemmän totta.

Ehkä se leijuu jossain, josta se aika ajoin "poimitaan".

Katso tätä suoraan omalla kokemuksella. Leijuuko mieli jossain josta se poimitaan? Onko asia näin vai eikö se ole? Voitko löytää jostain asian joka on mieli? Älä ajattele tätä kysmystä, et voi löytää siihen vastausta joka on joko tai, tai ehkä. Vain katso miten asia on omassa joka päiväisessä kokemuksessasi. Kokemuksessasi mieli joko on asia tai ei ole asia.

Samalla tavalla minä joko on tai sitä ei ole. Katso omaa kokemustasi suoraan, et löydä asialle vastausta ajattelemalla. Onko minä vai eikö ole? Jos minä on, missä se on?

Katso tätä suoraan omalla kokemuksella. Leijuuko mieli jossain josta se poimitaan? Onko asia näin vai eikö se ole? Voitko löytää jostain asian joka on mieli? Älä ajattele tätä kysmystä, et voi löytää siihen vastausta joka on joko tai, tai ehkä. Vain katso miten asia on omassa joka päiväisessä kokemuksessasi. Kokemuksessasi mieli joko on asia tai ei ole asia.

Samalla tavalla minä joko on tai sitä ei ole. Katso omaa kokemustasi suoraan, et löydä asialle vastausta ajattelemalla. Onko minä vai eikö ole? Jos minä on, missä se on?

Mieli ei ole asia, eikä havainnointiin tarvita mieltä. Sitä ei ole.

Minästä...kehoni on, aistini ovat, mutta ne ovat eria asia. Minä on mielessä !!

Mieli ei ole asia, eikä havainnointiin tarvita mieltä. Sitä ei ole.

Aivan...

Minästä...kehoni on, aistini ovat, mutta ne ovat eria asia. Minä on mielessä !!

...eli, koska sanoit jo että mieli ei ole asia, sitä ei ole. Onko siis minä olemassa? Löydätkö minää mistään? Missä se minä on?

...eli, koska sanoit jo että mieli ei ole asia, sitä ei ole. Onko siis minä olemassa? Löydätkö minää mistään? Missä se minä on?

En voi löytää minää mistään, eli ei sitäkään ole olemassa.

En voi löytää minää mistään, eli ei sitäkään ole olemassa.

Oletko täysin varma? Miltä tämä tuntuu? Onko jokin nyt eri lailla?