Etsin opasta

[mag]

Tuntuuko susta, että olet nähnyt minuuden illuusion läpi? Vai onko vielä jotain työstettävää, epäilyksiä?

[Mirella]

Ei tunnu siltä että olisi työstettävää. Kaikki turhautuminen etsinnän suhteen on poissa. Muutamat viime viestit eivät ole enää tuoneet uusia oivalluksia tai kysymyksiä eikä niissä tunnu olevan mitään epäselvää joka vielä pitäisi ratkaista.

Aika hassua sinänsä sillä samalla tuntuu että ei mikään ole muuttunut. Että kaikki vain on. Ei edes tunnu siltä että "minä" olisi mitenkään kadonnut. Sitä vain ei ole. Siis että eihän se voi edes kadota kun ei sitä ole koskaan ollutkaan. Kaikki on niinkuin ennenkin mutta silti erilailla. Ei tosiaan mitään kirkasta valoa tai enkelikuoroa :D Mutta jokainen pienikin oivallus on tuonut mukanaan spontaanin naurureaktion ja asioiden automaattiselle tapahtumiselle pitkään nauraminen jotenkin lopulta aiheutti sellaisen vaivihkaisen "luiskahduksen" illuusion läpi. Edelleen naurahtelen sillon tällöin.

Ja kuten sanoit, tila ei ole luonteeltaan 24/7 mutta mieleenpalauttaminen ei enää vaadi ponnisteluja. Ehkä ajan myötä tila muuttuu pysyvämmäksi mutta en ole siitä huolissani. Niin käy jos käy.

[mag]

OK. Annan sulle sitten pureskeltavaksi LU:n prosessin vahvistuskysymykset. Vastaa niihin huolella ja kattavasti (pitkähkösti, niin että ajattelusi tulee vastauksista näkyviin) sen mukaan miten tällä hetkellä näet ja koet. Sen jälkeen pyydän muita oppaita vilkaisemaan tätä ketjua ja he saattavat vielä kysyä sinulta jotain, jos huomaavat sellaista, mitä vielä olisi hyvä tässä yhteydessä selventää.

1. Onko sinua olemassa millään tavalla, missään muodossa? Onko koskaan ollut? Mitä sinä olet?
2. Mikä 'minä' tai itse on ja miten se muodostuu?
3. Miltä tämän näkeminen tuntuu?
4. Miten selittäisit jollekulle, joka ei ole koskaan kuullutkaan nondualismista tai no-selfistä, mistä tässä prosessissa on kyse? Vaikkapa lapselle tai nuorelle?
5. Mikä tässä prosessissa oli se asia, joka käänsi vaa'ankielen, "työnsi alas jyrkänteeltä"? Eli mikä sai sinut katsomaan?

[Mirella]

Onko sinua olemassa millään tavalla, missään muodossa? Onko koskaan ollut? Mitä sinä olet?

Minä olen olemassa ajatuksena. Ajatus tapahtumana on todellinen mutta ajatuksen sisältö ei. Ajatukset ovat. tunteet ovat. Havainnot ovat. Toiminnot ovat. "Minä" en ole.

Mikä 'minä' tai itse on ja miten se muodostuu?

"Minä" on ajatus. Tarina. Olemassaolon kokemus on erilaisten osasten summa johon kuuluu mm. keho, mieli, aistihavainnot, ajatukset, muistot jne. Mieli rakentaa kokemusten ja muistojen pohjalta tarinan joka saa nimen "Minä". Sitten tuo tarina saa jokaisessa hetkessä jatkoa ja täydentyy jos "Minä" koetaan todellisena.

Miltä tämän näkeminen tuntuu?

Se tuntuu lähinnä tarkkailulta. Kaikki vain tapahtuu eikä mitään tarvitse aktiivisesti yrittää tehdä. Johtoajatuksena on että ei minun tarvitse tehdä valintoja, katsotaan vain mitä tapahtuu. Silti tuo katsojakin on vain ajatus. Tietynlainen viitekehys. Vahvan tunteen tullessa pintaan nousee ajatus: ei se ole minun tunteeni. Se vain on. Ja jälleen "minun" ei tarvitse tehdä valintoja miten käsitellä tuota tunnetta, toiminnot ja reaktiot sen ympärillä vain tapahtuvat. Silti mikään ei ole muuttunut. Samanlaisia havaintoja, tunteita, ajatuksia on edelleen. Mikään ei ole kadonnut. Ne vain eivät ole kiinnittyneitä "minuun". Ne vain ovat ja saavat olla. Ei niille tarvitse tehdä mitään.

Miten selittäisit jollekulle, joka ei ole koskaan kuullutkaan nondualismista tai no-selfistä, mistä tässä prosessissa on kyse? Vaikkapa lapselle tai nuorelle?

Koen että helpointa asia on selittää "The Sims" -analogialla:

On tehty tietokonepeli joka on eräänlainen elämäsimulaatio. Siihen on rakennettu tietynlainen maailma jossa kaikki tapahtuu, ohjelmoitu tietynlaiset vaihtoehdot ympäristölle, talon rakennukselle, hahmojen ulkonäölle ja luonteenpiirteille, persoonallisuudelle jne. Pelaaja voi rakentaa mielensä mukaisen maailman ja laittaa sinne haluamansa kaltaisen hahmon elämään. Hahmon elämän aikana pelaaja päättää kaikesta mitä hahmo milloinkin tekee ja millaisia asioita hän elämässään tavoittelee. Pelin luoja ja pelaaja siis yhdessä luovat kaiken mitä yksittäisen "The Sims" -hahmon jokaisessa hetkessä tapahtuu, kaikki hänen toimensa, elämäntapahtumansa ja valintansa.

Kuvittele että tuolle hahmolle olisi kehittynyt idea siitä, että hän "itse" ohjailee omaa toimintaansa. Että hän luulisi sen olevan hänen oma päätöksensä kun hän menee laittamaan ruokaa, vaikka ulkopuolinen pelaaja klikkaa ruuanlaiton hahmon suoritettavaksi. Että hän luulisi sen olevan hänen oma ideansa että hän haluaa olla kirjailija, vaikka pelaaja on valinnut sen tavoitteen hahmolle jo ennen hänen "syntymäänsä". Hahmolla on hyvin vahva ajatus siitä että hän itse on oman elämänsä herra vaikka todellisuudessa pelintekijä ja pelaaja ovat luoneet kaiken ja kontrolloivat kaikkea mikä tapahtuu. Kuvittele että pelintekijä ja pelaaja ovat sama henkilö. Kuvittele että tämä henkilö ei ole ollenkaan ihminen, vaan elämä itse. Voit kutsua häntä vaikka Jumalaksi jos se tuntuu helpommalta, nimitys on yhdentekevä. Sinä olet tuo "The Sims" -hahmo. Voit luulla olevasi oman elämäsi herra, mutta todellisuudessa elämä elää itseään sinussa. "Sinä" et "tee" mitään.

Mikä tässä prosessissa oli se asia, joka käänsi vaa'ankielen, "työnsi alas jyrkänteeltä"? Eli mikä sai sinut katsomaan?

Prosessi tapahtui hyvin pikkuhiljaa. Pieninä sykäyksinä. Turhautumisen ja pienten oivallusten kautta. Itkua ja naurua vuoronperään. Ajatus joka sai aikaan lopullisen ketjureaktion kohti minuuden illuusion ymmärtämistä oli magin kysymys: "Ajatukset, havainnot ja kokemukset tapahtuvat, mutta onko niissä missään yhtään sinua, kun tarkastelet asiaa tarkemmin?" Tämän kysymyksen kautta minuuden illuusio oli helpointa nähdä. Asioita tapahtuu mutta missä "Minä"? Ei missään.

[DesertRain]

VAHVISTUS

[mag]

Mirella, kysymys toiselta oppaalta:

Jos katsot todella huolella, niin rakentuuko "minä" aistihavainnoista? Onko puhtaissa aistihavainnoissa mitään mikä todistaisi minän olemassaolon?

[Mirella]

"Minä" ei rakennu aistihavainnoista. Aistihavainnot ja etenkin niiden tulkinnat ovat osa kokonaisuutta joista "minän" TARINA ja MIELIKUVA rakentuu. Ja tarina ja mielikuva ovat pelkkiä ajatuksia, ei mitään todellista. Ajatuksessa ei ole "minua" niinkuin ei ole aistihavainnoissakaan.

Jos katson puhdasta aistihavaintoa tarkasti, ilman tulkintaa, "Minä" on hiljaa. "Minä" haihtuu, koska "minän" ajatus lakkaa olemasta. On vain suora aistihavainto. Ei "minua".

[mag]

OK. Missä olosuhteissa minä ei ole hiljaa?

[Mirella]

"Minä" esiintyy edelleen käsitteenä ajatuksissa. "Mitähän mä haluaisin syödä" tai "Hitto miten mua ottaa päähän" tai "Miks mua ei väsytä vielä yhtään" jne. Samalla lailla kuin ennenkin. Sitä tarkoitan sanoessani että "minä" ei ole hiljaa. Mutta sanan merkitys on erilainen. Se on vain viite, kielikuva. Ei ajatusten lähde. Pikemminkin ajatusten sisältö. Ja kuten aiemmin totesin, ajatusten sisältö ei ole totta.

Suoraan aistihavaintoon keskittyessä, kaikki ajatukset haihtuvat joten myös "minän" ajatus haihtuu.

Kun ajatustoiminta taas on käynnissä, "minän" ajatuksia alkaa jälleen esiintyä. Mutta kuten sanottua, "minän" ajatuksen merkitys on erilainen.

[mag]

Kun ajatustoiminta taas on käynnissä, "minän" ajatuksia alkaa jälleen esiintyä. Mutta kuten sanottua, "minän" ajatuksen merkitys on erilainen.

Käytät säännönmukaisesti ilmaisua "minän ajatus", aivan kuin "minä" olisi hengissä (onko se?) ja voisi omistaa ajatuksia? Mikä 'minä' oikeasti on?

[Mirella]

Tuntuu että kierrämme kehää. Itselleni kaikki tuntuu selkeältä mutta ehkä en osaa artikuloida asiaa tarpeeksi hyvin.

"Minä" ON ajatus. Ajatus EI OLE totta. Siten myöskään "Minä" ei ole totta. "Minä" EI omista ajatusta. Ennemminkin ajatus omistaa "minän". Kuten jo sanoin: "Minä" ei ole ajatuksen lähde vaan ajatuksen sisältö.

Hetkinen, nyt kuin luin oman tekstini niin saatan ymmärtää miksi sitä on vaikea ymmärtää :)

Kun sanon että "minä" on ajatus se ei tarkoita sitä että ajatus on "minä". "Minä" on vain yksi ajatuksista. Kaikki "minä" on ajatusta mutta kaikki ajatus ei ole "minää". Samalla tavalla voisi sanoa että kaikki kaikki taiteilijat ovat hulluja mutta kaikki hullut eivät ole taiteilijoita :D Sinun täytyy olla hullu ollaksesi taiteilija mutta sinun ei tarvitse olla taiteilija ollaksesi hullu. Samalla tavoin tarvitaan ajatus jotta "minä" voisi olla olemassa. Mutta "minää" ei tarvita jotta ajatus voisi olla olemassa.

[mag]

Kehää saatetaan kiertää tässä loppuvaiheessa, jotta ei jää mitään epäselvyyksiä, kiitos kärsivällisyydestä. Tsekkaan vielä vahvistukset muilta oppailta ja palailen sitten.

[mag]

Mirella,

Tehdäänpä niin, annat oivalluksesi asettua nyt muutaman päivän ajan ja raportoit vaikka viikonlopun päätteeksi mikä on muuttunut aiempaan "minä"-suodattimen kautta elettyyn elämään verrattuna. Jos uskomus "minä"-ajatukseen on poissa, niin silloin tämä näkyy myös päivittäisessä elämässä monissa kiintoisissa yksityiskohdissa. Kokeile useampia tilanteita, jotka olivat vanhalle "minälle" haastavia, esim. jutteleminen ventovieraalle bussipysäkillä jne. Ole yhteyksissä myös tässä välin, jos tulee mitään kysymyksiä, epäilyksiä tms.

[Mirella]

Tehdään näin. Nyt tuntuukin siltä että tarvii aikaa antaa ajatuksen asettua. Kiitos myös sun kärsivällisyydestä :) Palaillaan viikonloppuna.

[mag]

Terve Mirella, kerrotko vähän viimepäivien kuulumisia?