The Gate

lisään vielä, että tänään olen meditoinut enemmän. Ja tuosta "plop - ajatukset loppukaa"-sanonnasta on tullut oikea voimasanani, sen avulla todella saan ajatukset loppumaan enkä osaa oikein sanoin selittää millaisessa tilassa olin meditoidessani. kun avasin silmät niin katsoin vain käsiäni enkä tuntenut niitä omakseni (voiko johtua siitä että kädet oli puutuneet?) Tai oikeastaan katsoin että kenen kädet ne ovat.. tuntui etten kuulunut siihen ruumiiseen.. vaikea selittää. mutta tuo kokemus antoi voimaa jatkaa.

Aistit tuntuvat toimivan normaalisti, siis näkö ja kuulo. Esim ulkona harjoitusta tehdessä kuulen tuulen suhinaa. Mitä enemmän olen nyt meditoinut, niin sitä enemmän pystyn katselemaan ympärilleni rekisteröimättä kaikkea.

Tee uudestaan aistidataharjoitus 360 astetta. On tarkoitus rekisteröidä kaikki.

sen avulla todella saan ajatukset loppumaan enkä osaa oikein sanoin selittää millaisessa tilassa olin meditoidessani

Ei ole tarkoitus lopettaa ajatuksia, vaan astua ulos niistä, nähdä ne. Et pysty lopettamaan ajattelua, eikä siinä olisi mitään pointtiakaan.

Tee lisää ajatus-plop -harjoitusta. Ja raportoi kuinka edistyt.

Ok, nyt vasta tajusin kuinka tehdä nuo harjoitukset. :)
Tein 360 astetta-harjoitusta ja plop-harjoitusta. Aluksi oli TODELLA vaikea katsoa esineitä tuottamatta niistä tarinaa/ muistoja jotka niihin liittyy ja aina kun niin tapahtui niin sanoin plop.. Meni jonkun aikaa ennen kuin lopulta vain pystyin rekisteröimään esineen ja katsomaan seuraavaan (tai jäädä katsomaan samaa esinettä tuottamatta tarinaa), ilman että "tarinaa" tuli, mutta aina kun alkoi tulla niin plop ajatuksella sain ne pois.. Silloin myös esim tuntoaistimus tuntui jäävän tavallaan pois, tai siis unohti että esim käsi lepäsi tietokoneella jne.. Mutta kuitenkin taas kuuli seinän takaa naapurin äänen ja pää alkoi heti tuottaa tarinaa naapurista, mutta taas - plop- ja ajatus oli poissa. Ja kun tein harjoitusta, niin kyllä se minä minä ajatus jää siinä pois. Mutta toisaalta tuntuu että nimeän niitä asioita/ esineitä MINULLE ja sanon sitä plop ajatusta ITSELLENI, en tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan? Eli kyllähän se minä siinä on? Tai mielellenihän minä niitä sanon, jos tarkemmin ajattelee. Tuntuukin että (meditoidessa) silmät kiinni on tavallaan helpompi olla, kun taas silmät auki sitä tarinaa ja muistoa tulee enemmän ja melkein koko ajan on hoettava plop plop..

Tai mielellenihän minä niitä sanon, jos tarkemmin ajattelee.

Aivan, eli tässä hieman uudelleen koulutamme mieltä, jotta olisi mahdollista herätä mielen itsensä aikaansaamasta "minä"-illuusiosta. Tee tuota plop-harjoitusta vielä lisää ja raportoi. Katso tarkkaan mistä ajatukset ilmestyvät ja mihin katoavat, välittömässä kokemuksessa.

Olen tehnyt harjoituksia, ja niinkuin sanoin mitä enemmän tekee sitä enemmän pystyy katselemaan "tarinoimatta". ajatukset ilmestyvät ihan tyhjästä, liittyvät lähinnä päivän tapahtumiin ja samoin kun ajattelen -plop- niin samoin ne häviävät "tyhjään", vaikea selittää? Jatkan harjoituksia, mutta en voi olla miettimättä mikä näiden harjoitusten perimmäinen tarkoitus on, eli olen aika malttamaton.

Hyvä. Jatka edelleen PLOP-harjoitusta, se on tosi tärkeä, näet pian miksi. Mutta myös hieman uutta asiaa:

Sano mielessäsi: "nousen tästä tuolista".

"nousen tästä tuolista" on ajatus, johon sisältyy esiajatus "minä". Ilman tuota esiajatusta ei ole mikään mikä voisi "nousta". Minä-ajatus on ainoastaan uskomus, se ei osoita mihinkään ja nyt alamme tutkimaan tätä väitöstä. Voitko osoitaa sormella siihen mistä "minä" löytyy välittömässä kokemuksessasi? Voitko osoittaa jonkin ajatuksen, josta minuus löytyy?

Olen jatkanut plop-harjoitusta.

Tein tuon "nousen tästä tuolista" lattialla (toivottavasti ei ole haittaa), eli sanoin "nousen tästä lattialta". Jos pitää sormella osoittaa mistä minä löytyy, niin osoittaisin itseäni (vaikka kuinka yrittäisin ajatella toisin). Ja kun sanoin mielessäni tuota lausetta, niin päähän tuli ajatus itsestäni nousemassa lattialta; kädet koskivat lattiaan ja nostin itseni ylös, mutten kuitenkaan fyysisesti noussut, eikä kroppa edes totellut/ olisi halunnutkaan nousta. kroppa tuntui jotenkin laiskalta/ rentouneelta, eikä "jaksanut" nousta.

Osaisitko sanoa mitään neuvoa siihen, kun ajattelen lähes pakkomielteisesti erästä henkilöä, ja se häiritsee näitä harjoituksiakin jo? eli en pysty keskittymään näihin harjoituksiin samalla tavalla kuin ennen, koska tämä henkilö tulee koko ajan ajatuksiin.

Jos pitää sormella osoittaa mistä minä löytyy, niin osoittaisin itseäni (vaikka kuinka yrittäisin ajatella toisin).

Voitko olla objekti, jonka näet?

Osaisitko sanoa mitään neuvoa siihen, kun ajattelen lähes pakkomielteisesti erästä henkilöä, ja se häiritsee näitä harjoituksiakin jo? eli en pysty keskittymään näihin harjoituksiin samalla tavalla kuin ennen, koska tämä henkilö tulee koko ajan ajatuksiin.

Yleensä täällä LU:ssa opas tekee kysymyksiä, ja ei vastaa niihin, mut... voin kuitenkin sanoa sen verran sanoa, että sulla on tunteen tasolla kiinnittymistä tuohon henkilöön. Tunteen takana on uskomus, että tuo henkilö on erillinen itsestäsi. Pari esimerkkiä: romanttisissa suhteissa on kiinnittymistä toisen kautta saataviin hyviin tunteisiin. Henkinen harjoittaja saattaa kokea erillisyyttä toiseen ihmiseen, harjoittajaan, jolla vain on erilainen polku. On niin monta tulokulmaa eikä minkään tarvitse olla toista parempi. Saattaa olla ajatuksia, että toinen on vähemmän tai enemmän henkinen kuin itse.

Mikä on tunne jota koet tuota ihmistä kohtaan, josta nousee paljon ajatuksia? Mikä on uskomus, joka ylläpitää tunnetta?

Hei,
kyselinkin juuri siksi että tuon henkilön ajatteleminen "häiritsee" niin paljon keskittymistä näihin harjoituksiin. En tunne häntä ollenkaan, ja hän on varmasti henkisempi kuin minä itse ja aivan varmasti "valaistunut" ( tai miten sanottekaan? ), tunne jota tunnen häntä kohtaan on jonkilainen kateus ja samalla ihailu, että haluaisi olla samalla tasolla kuin hän, lisäksi varmasti ihastumisen tunne.

Voitko olla objekti, jonka näet?

En pysty vielä näkemään itseäni objektina fyysisesti, joten harjoittelenko tätä lisää? Toisaalta kuitenkin kun sanoin mielessäni, että "nouse lattialta" niin näin ajatuksissani näin itseni nousemassa lattialta, eli silloinhan näin itseni objektina.

kyselinkin juuri siksi että tuon henkilön ajatteleminen "häiritsee" niin paljon keskittymistä näihin harjoituksiin. En tunne häntä ollenkaan, ja hän on varmasti henkisempi kuin minä itse ja aivan varmasti "valaistunut" ( tai miten sanottekaan? ), tunne jota tunnen häntä kohtaan on jonkilainen kateus ja samalla ihailu, että haluaisi olla samalla tasolla kuin hän, lisäksi varmasti ihastumisen tunne.

Hienoa, nyt meillä on jotain konkreettista KATSOTTAVAA.

Kateus -> Uskomus, että toisella on jotain mitä sinulla ei ole.
Ihastuminen -> Uskomus, että toisen kautta voisit saada jotakin mitä sinulla ei ole.

On olemassa joukko tunteita, jotka pitävät yllä uskomusta kuviteltuun minä-keskukseen vähän eri tulokulmasta. Erillisyys johtuu minä-uskomuksesta ja syntyy minä-ajatuksen nousemisen myötä. Selitän seuraavassa minä-ajatuksen idean:

Minä-ajatus on "esiajatus" jokaisessa ajatuksessa "minä sitä tai tätä". Esim. ajatus "minä nousen tuolista": täytyy olla ensin esiajatus "minä", ennen kuin mikään voi "nousta tuolista". Minä-ajatus on vain oletus, uskomus, konventio, joka helpottaa käytännöllistä elämää ja viestintää. Mutta onko mahdollista osoittaa minään sormella?

PLOP-harjoitus auttaa näkemään minä-ajatukset ennen kuin syntyy tunne erillisyydestä: tarkkaile kaikkia "minä/minun" -esiajatuksen sisältäviä ajatuksia.

Totuuden jano auttaa polttamaan kyllä erillisen itsen pois. Täytyy vain KATSOA missä minä-uskomus luuraa ja suunnata Totuuden tuli sinne.

En pysty vielä näkemään itseäni objektina fyysisesti, joten harjoittelenko tätä lisää? Toisaalta kuitenkin kun sanoin mielessäni, että "nouse lattialta" niin näin ajatuksissani näin itseni nousemassa lattialta, eli silloinhan näin itseni objektina.

Et ole objekti, joten on plussaa että et näe itseäsi sellaisena, mutta palataan tähän sillä tässä viestissä on jo paljon asiaa, sulattele yllä kirjoittamaani.

Ok, sulattelen näitä asioita tämän päivän ja vastaan huomenna..

Ok,
tässä vähän pohdiskelujani..
eli minä liittyy aina tunteisiin ja tekemiseen. Eli minä olen surullinen, minä olen iloinen... Minä juoksen, minä laulan. Jos sanon vain minä olen, niin mieli ei oikeastaan tyydy siihen, vaan vaatii saada tietää mitä minä olen? millainen mitä teen, jne... Ei riitä, että minä vain OLEN.
Edelleen jos minä täytyy osoittaa sormella, osoittaisin itseäni. En kylläkään keksi miksi, mutta niin se vain on. Minä löytyy meistä jokaisesta (niin syvälle se on päähäni iskostunut). Valehtelisin jos väittäisin etten tunne itsessäni minää.
Mutta tuolla plop-harjoituksella saan minä-ajatukset vähenemään, ja pystyn olemaan ajattelematta itseäni koko ajan.

Eli minä olen surullinen, minä olen iloinen... Minä juoksen, minä laulan

Jokainen "minä olen jotakin" -ajatus osoittaa uskomukseen, että olet kokija - tunteen tai aktiviteetin. Mikä on välittömässä kokemuksessa todiste siitä, että kokija on olemassa? Otetaan esim. "minä olen iloinen": välittömässä kokemuksessa on naurua eli kuulo- ja tuntoaistimuksia. Mutta missä on se "minä", joka on iloinen? Osoita siihen sormella?

Edelleen jos minä täytyy osoittaa sormella, osoittaisin itseäni.

Voitko olla objekti, jota katsot?

Mutta missä on se "minä", joka on iloinen? Osoita siihen sormella?

Mielestäni minä on siellä kehoni sisällä. Eli sormella osoittaisin kehoani.. Minä on muodostunut kehostani ja mielestäni, minä on niiden sielu.

Voitko olla objekti, jota katsot?

Kun katson itseäni, niin näen vain kehoni/ kehon osia, joten näin ollen saatan olla objekti.

Mielestäni minä on siellä kehoni sisällä. Eli sormella osoittaisin kehoani.. Minä on muodostunut kehostani ja mielestäni, minä on niiden sielu.

Ei tehdä oletuksia mistään mikä ei ole välittömässä kokemuksessa, esim sielusta. Pystyt näkemään kuinka keho polkee polkupyörää tai kädet kirjoittavat näppäimistöllä, voitko olla se mitä katsot?

Kun katson itseäni, niin näen vain kehoni/ kehon osia, joten näin ollen saatan olla objekti.

[/quote]
Oletko varma, että näet kehon osia vai vain geometrisiä muotoja ja värejä? Mikä niistä liimaaa yhteen objektin?