The Gate

En minä mitenkään voi kontrolloida mitään.. välillä tuntuu, että se olen minä jonka pitää olla tekemässä valintoja, jotta ei tule valittua mitään väärää tai vahingollista tms. Mutta itsestään tuo valinta aina tapahtuu. En juuri nyt osaa sanoa mikä tässä tällä kertaa tökkii, mutta en näe selvästi ettei minuutta ole.

Odotatko löytäväsi todisteen jostain ei-minästä, "no-selfistä", jos et löydä todisteita minästä konkreettisena olemassaolevana yksikkönä? Millainen tämä ei-minä voisi olla?

Odotatko löytäväsi todisteen jostain ei-minästä, "no-selfistä", jos et löydä todisteita minästä konkreettisena olemassaolevana yksikkönä? Millainen tämä ei-minä voisi olla?

En oikein ymmärrä tuota kysymystä. En keksi minkälainen se ei-minä voisi olla. Ei kai se ole muuta, kuin yksi uskomus pois ja kaikki on muuten samanlaista.. Se mitä yritän tällä hetkellä nähdä on se, että onko minä ollut aina vain ajatus. Koitan verrata tuota nimilappu toimintoa siihen miten se tapahtuu vaikka huonekalujen kanssa ja miten se tapahtuu minuuteen liittyvien asioiden kanssa..

Juuri nyt tuntuu, että yritän liikaa ajatella ja pää menee tukkoon.

Jaakko, on todella, todella hienoa ettet tyydy pelkkään älylliseen ymmärrykseen etkä suostu vain uskomaan , jos joku väittää ettei minää ole! Tässä prosessissa ei olekaan tarkoitus ymmärtää eikä uskoa, vaan tutkia kunnes itse TIETÄÄ. Arvostan paljon sitkeyttäsi ja tarkoitan tätä todella.

En keksi minkälainen se ei-minä voisi olla.

Sitä juuri tarkoitin. No-self tai ei-minä viittaa vain siihen, että minää ole. Ei sitä, että sen sijaan olisi olemassa jokin ei-minä. Ei ole mitään "ei-minää", jonka voisi löytää!

Luethan tämän huolella. :)

Olet etsinyt minää nyt kauan ja monesta hahmosta: ajattelija, kokija, tarkkailija, kontrolloija, subjekti, valitsija, tahtoja, tekijä, tuntija, kärsijä, keho, aistija jne. ja uusia identiteettejä voi keksiä loputtomiin.

Minää ei näytä löytyvän mistään näistä. Et ole hyvin perusteellisesta etsinnästä ja tutkimisesta huolimatta kyennyt löytämään konkreettista, erillistä, todellista yksikköä nimeltä "minä", paitsi ajatuksen minästä ja tunteen minästä (joka sekin oli tarkemmin tutkien jokin fyysinen tuntemus, johon liitetään ajatus minästä).

Tunne minästä voi muuttaa muotoaan tai säilyä loppuelämän ajan. Vaikuttaako tuo tunne mitenkään siihen, onko minä olemassa muuna kuin ajatuksena? Tiedät kyllä vastauksen: minä joko on todellinen tai ei, eikä kenenkään minä-tunne tai sen puuttuminen muuta sitä tosiseikkaa mitenkään, vai?

Hiljentyminen vain olemaan ja katselemaan elämää voisi tehdä nyt hyvää. :)

Käy vaikka kävelyllä, ota rauhallisesti tai tee jotain mukavaa.

Kysele tulevina päivinä kaikessa rauhassa itseltäsi:

Voiko MINÄ koskaan herätä?

Arveletko että jostain vielä löytyy erillinen ja konkreettinen minä, jos jatkat etsimistä?
Oletko aivan varma että sellainen täytyy olla olemassa?
Oletko aivan varma, ettei kaikki voi toimia omalla painollaan, ilman erillistä minä-yksikköä?

Voit syventyä tähän muutamaksi päiväksi tai kirjoittaa milloin tahansa, jos siltä tuntuu. Olen täällä kun palaat.

terveisin,
Iida

Tutkin tätä kaikkea. Reilun viikon olen nyt viettämässä joulut sun muut sukulaisilla, joten kirjottelen satunnaisesti aina kun pääsen koneelle.

Hei Jaakko!

Toivottavasti olet saanut viettää rauhallista joulun aikaa, olla ja katsella maailmaa vain...
Millaisia fiiliksiä on ollut? Entä ajatuksia?

Oletko tutkinut kysymyksiäni?

Voiko MINÄ koskaan herätä?

Arveletko että jostain vielä löytyy erillinen ja konkreettinen minä, jos jatkat etsimistä?
Oletko aivan varma että sellainen täytyy olla olemassa?
Oletko aivan varma, ettei kaikki voi toimia omalla painollaan, ilman erillistä minä-yksikköä?

Morjens!

Aika vähän kerkesin tosissani tutkimaan näitä asioita, kun oli niin hektinen joulu. Senkin takia, että se ei tapahdu mulla hetkessä, vaan ensin pitää käydä läpi sen hetkistä kokemusta tyyliin: Tuntemuksia on mutta onko tuntijaa, tulevatko ajatukset itsestään vai ajattelenko minä jne. Välillä tuntuu, että pitää vähän niin kuin pitää muistissa ja kokemuksessani kaikki oppimani, jotta voisin päästä siihen lopulliseen vastaukseen minästä.

Enemmän tuli oltua murheissaan tänä jouluna kuin huolettomana, mutta ei se enää niin vakavalta asialta tunnu. Toisaalta se taas antaa motivaatiota tähän tutkimiseen.. Ei elämä voi olla aina yhtä tuskaa. mikä tämän kaiken salaisuus on?!

Eilen ja tänään pääsin kuitenkin taas rauhassa tutkimaan.

Ajattelijaa ei ole, vaan ajatukset tapahtuvat itsestään. Kontrolloijaa ei ole, vaan keho toimii itsestään..
Valinnat tapahtuvat itsestään, Tahto tapahtuu itsestään.

On olemassa jokin kokija, tarkkailija tms. Tietoisuus.. Mutta yksikään ajatus ei pysty kuvailemaan sitä. Se jokin havainnoi kaikki aistit..

Voiko MINÄ koskaan herätä?

Arveletko että jostain vielä löytyy erillinen ja konkreettinen minä, jos jatkat etsimistä?
Oletko aivan varma että sellainen täytyy olla olemassa?
Oletko aivan varma, ettei kaikki voi toimia omalla painollaan, ilman erillistä minä-yksikköä?

Minä ei voi koskaan herätä, kun minä näyttää olevan vain ajatus, joka ilmestyy ja katoaa itsestään täysin hallitsemattomasti. Ei sellainen voi herätä..

En usko, että sitä voi löytyä mistään. Ei mitään konkreettista ainakaan. Kokemuksen tasolla ilman ajatuksia voisin parhaiten kuvailla itseäni vain kokijaksi. Mutta tuota pitää tutkia vielä vähän enemmän.

En ole varma, että sellainen minä täytyy olla olemassa.. Ei varmaankaan oikeasti edes ole. Miksi olisi joku erillinen minä, tässä kaikessa evoluutiossa ja elämässä.. en tiedä. Ei ainakaan siinä kontrolloijan, valitsijan ja päättäjän muodossa, mutta koska nämä kokemukset tuntuvat rajoittuvan tähän tiettyyn kehoon, niin tekisi mieleni sanoa, että olen tämä ihminen.

Hyvää uutta vuotta!

On olemassa jokin kokija, tarkkailija tms. Tietoisuus.. Mutta yksikään ajatus ei pysty kuvailemaan sitä. Se jokin havainnoi kaikki aistit..

Aivan, havainnointi siis tapahtuu, mutta voiko sille mikä havainnoi, osoittaa jotain ominaisuuksia?
Tarvitaanko havainnointiin havaitsijaa tai tarkkailuun tarkkailijaa?
Onko tietoisuudella ominaisuuksia? Muuttuuko tämä tietoisuus, jos Jaakolta poistetaan ominaisuuksia kuten jalka, käsi, koulutus, joku läheinen...?

Voitko sinä olla mikään, mitä kykenet havaitsemaan?
Jos sinä kykenet havainnoimaan kehoa tai ihmistä, voitko olla keho?

Tuli vastaan tällainen teksti. Pohdittavaksesi.

Does weather exist? Where is this weather? I can find clouds but not a weather. Just because there are clouds does that mean there must be a weather to produce them?

Does the mind exist? Where is this mind? I can find thoughts but not a mind. Just because there are thoughts does that mean there must be a mind to think them?

And does awareness exist? Where is this awareness? I can find experience but not awareness. Just because there is experience does that mean there must be something to be aware of experience?

- Gerry Bee, Soh Wei Yu

Eilisen ja tämän päivän keskityin vain siihen miten ajatukset ja kontrollin tunne tapahtuu, koska tuntui niin vahvasti että se on se isoin ratkaistava asia. Olen nähnyt sen monta kertaa selvästi, ettei kontrolloijaa ole ja aivan jokainen ajatuskin vain tapahtuu ihan randomilla! Toki loogisesti ja tutulla kaavalla tietyissä tilanteissa, mutta ilman MINUA! Viimeksi eilen näin tämän selvästi hetken aikaa ja samalla pieni oivallus siitä, että se kontrolli on harhaa ja ratkaisee koko casen. Mutta.. Nyt tuntuu että aloin jostakin syystä luottamaan ajatukseen liikaa ja olen taas lähtöpisteessä. Osittain siihen vaikutti varmasti se, että huomasin, että ei tässä oikeastaan ole mitään ihmeellistä eikä edes kiinnostavaa.. Ja ajattelin, että tästähän tämä kaikki ratkeaa sitten ihan itsekseen. No ei ratkennut ja nyt menen nukkumaan.

Otan piakkoin nuo sun viestit myös huomioon, mutta yritin nyt vain päästä tuon kontrollin ja ajatusten automaattisuuden kanssa selville vesille.. Nyt tuntuu että ajatukset ja emootiot on taas tärkeitä.

Olen nähnyt sen monta kertaa selvästi, ettei kontrolloijaa ole ja aivan jokainen ajatuskin tapahtu ihan randomilla. Toki loogisesti ja tutulla kaavalla tietyissä tilanteissa, mutta ilman MINUA!

Niinpä! Randomilla siinä mielessä, ettei ole ajattelijaa joka valitsisi seuraavan ajatuksen, mutta loogisesti ja tutulla kaavalla siinä mielessä, että uskomukset ja "kaavat" vaikuttavat siihen, miten jokin ajatusketju usein etenee totutulla tavalla. Hienoa!

Aina kun tuntuu, että olet taas lähtöpisteessä, voit tutkia:
Mikä todistaa että "olen taas lähtöpisteessä" olisi mitään enempää kuin yksi ajatus ajatusten virrassa?
Missä on se, joka "on lähtöpisteessä"? Onko se todellinen?
Missä on lähtöpiste, jossa "minä olen"? Onko se todellinen?

Aivan, havainnointi siis tapahtuu, mutta voiko sille mikä havainnoi, osoittaa jotain ominaisuuksia?
Tarvitaanko havainnointiin havaitsijaa tai tarkkailuun tarkkailijaa?
Onko tietoisuudella ominaisuuksia? Muuttuuko tämä tietoisuus, jos Jaakolta poistetaan ominaisuuksia kuten jalka, käsi, koulutus, joku läheinen...?

Ei voi. muuta en voi sanoa, kuin että havainnointia tapahtuu. Ei hajua siitä havaitsijasta. Eipä tietenkään se tietoisuus kokemuksista muutu miksikään, jos kokemus muuttuu.

Voitko sinä olla mikään, mitä kykenet havaitsemaan?
Jos sinä kykenet havainnoimaan kehoa tai ihmistä, voitko olla keho?

voinko minä olla mikään mitä kykenen havaitsemaan? En ole täysin varma, koska havainnoijaa ei ole vaan havainnointi vain tapahtuu, niin ei voi olla alunperinkään minua havainnoimassa. Mutta ei kylläkään minua havaintonakaan..

On kyllä vahva olettamus, että pitäisi havainnoitsija olla olemassa, jos kerran havainnointi tapahtuu. Mutta kaikki mitä löytyy kokemuksesta on vain kokemus, ei havaitsijaa. Tuli mieleen, että se tuntuu liittyvän siihen tunteeseen, että minä olisi silmien takana. uskomus, että täällä ruumiissa on jokin joka näkee tämän kaiken. No joka tapauksessa on vain kokemus, enkä muusta voi sanoa mitään varmaa.

Huomasin tuossa katsoessani uutisia, että aina kun ajattelen itseäni, niin tulee sellainen usvainen mielikuva minusta, enkä ole ihan varma edes minkälaisia ajatuksia siihen kuuluu.. Monia varmaan peräjälkeen plus kasvojen tunteet siihen yhdistettynä. Sitten kun rentoudun sekunniksi, niin huomaan, että se oli vain ajatusta ja kuvitelmaa. Näen sen eron selvemmin kuin aikaisemmin. Eli eron kuvitelman ja suoran kokemuksen välillä. Se minä tulee vain jatkuvasti uudestaan ja uudestaan. Mielestäni osaan laseka yksi plus yksi ja jos näkisin taas, että ei ole kontrollia, eikä ketään ajattelemassa, niin minuutta ei olisi ollenkaan, sillä silloin se minä-kuvitelmakin tapahtuisi itsestään. En ymmärrä mikä siinä on, etten pysty joka hetki näkemään, että kaikki tapahtuu itsestään. Tiedän sen, mutta en koe niin. Ehkä pitäisi ottaa joku pitempi rauhallinen hetki ja meditoida asia selväksi..

Havaitsen myös jonkinlaista laiskuutta keskittyä kunnolla. Helposti tulee mentyä ajatusten mukaan.

Aina kun tuntuu, että olet taas lähtöpisteessä, voit tutkia:
Mikä todistaa että "olen taas lähtöpisteessä" olisi mitään enempää kuin yksi ajatus ajatusten virrassa?
Missä on se, joka "on lähtöpisteessä"? Onko se todellinen?
Missä on lähtöpiste, jossa "minä olen"? Onko se todellinen?

Ajatushan se on. Mutta kokemuksellisesti "menetin" jotain jonka olin saavuttanut ajatustyöllä.

Kuvitelmaahan se näyttää olevan. analysointia.. ajatuksia ajatuksista.

Siinä mielessä lähtöpiste on, että näin jotain selvästi, mutta tulin takaisin kokemusta edeltäneeseen "tilaan", jolloin en nähnyt selvästi.

Hei Jaakko!

Olen lukenut viestiäsi ja koko tätä ketjua läpi. Anteeksi että vastauksen on viipynyt.

Mielestäni osaan laseka yksi plus yksi ja jos näkisin taas, että ei ole kontrollia, eikä ketään ajattelemassa, niin minuutta ei olisi ollenkaan, sillä silloin se minä-kuvitelmakin tapahtuisi itsestään.

Kuulostaa väistelyltä, Jaakko!! Voit väistellä loputtomiin, jos haluat.
Onko Jaakolla kontrolli vai ei? Pyörittääkö Jaakko todellisuutta vai todellisuus Jaakkoa?

Olen koittanut pohtia paljon tätä vastustusta ja jatkuvaa keskittymisen vaikeutta.. Jonkinlaista välttelyä tämä voi ollakin.

Haluan vapautua! Se on ollut jo pitkään ainoa merkittävä asia mun elämässä. näitä häiriötekijöitä vaan tulee entistä enemmän. ja keskittymisvaikeuksia. Esim. kun koitan varata aikaa illasta tälle tutkimiselle, niin kun se hetki on käsillä tulee ajatuksia tyyliin: Kylläpä väsyttää, Olen ihan hukassa tämän kanssa, Nälkä, Tsekkaampa nopeasti facebookin jne. Turhanpäiväistä, mutta niin vaikeaa on irtipäästää noista ja palata takaisin tutkimaan. Itseasiassa olen facebookissa jo ennen kuin olen huomannutkaan.

Kiinnostus on laskenut. Vaikka voisinkin sanoa heti perään, että en halua mitään muuta kuin vapautua.

Mitä enemmän oivalluksia olen kokenut sen enemmän tavalliselta tämä kaikki on alkanut tuntumaan. Ymmärrys siitä, että illuusion läpinäkeminen ei olekaan mitään ihmeellistä tai mielenkiintoista, joten sitä kautta se mielenkiintokin on vähentynyt.

Juuri nyt en itse tiedä mitä muuta voin tehdä, kuin odotella että jotain tapahtuu.. Tuntuu pahalta sanoa että minua ei kiinnosta, koska en silti halua mitään muuta niin kuin tätä. en ymmärrä..