The Gate

Heissan!

Löytyykö minä, kokija, päättäjä, tekijä, omistaja, erillinen persoona....

Tuoksuista, mauista, äänistä, tunteista, näkyvästä kuvasta?

Aistiminen tapahtuu, siihen ei tarvita erillistä persoonaa, minää, kokijaa, päättäjää, tekijää eikä omistajaa.

Jos se löytyy pelkästään ajatuksena, niin onko sillä mitään tekemistä minkään elämän kokemisen suhteen?

Ajatus ilmenee, tulee ja menee, eikä sillä sellaisenaan ole mitään tekemistä elämän kokemisen suhteen.

Minä koen edelleen tunteissani, tunnen että olen olemassa. Mitä voimakkaampi tunne on ollut, sitä enemmän olen luullut olevani elossa!

Hienoa. Sana minä on siis myös tunne.
Katoaako olemassaolo jos minä poistetaan?

Olemassaolo ei ole riippuvainen minusta. Se ei katoa jos minä poistetaan.

Onko olemassaolo riippuvainen ajatuksesta minä?

Olemassaolo ei ole riippuvainen ajatuksesta minä.

Miten minä saa olemassaolon aikaan?

Minä ei saa olemassaoloa aikaan. Olemassaolo ilmenee.

Lakkaako tunteet tai olemassaolo, jos minä katoaa?

Ei lakkaa ei. Jos minä katoaa, tunteet ja olemassaolo eivät lakkaa.

Mutta kun totuus on paljastunut, ei uskomiseen voi enää palata vaikka haluaisikin.
Joulupukki hahmona jatkaa rooliaan, mutta ei ole enää epäilystäkään sen suhteen, etteikö kyseessä olisi fiktiivinen keksitty hahmo.

Samoin on minän kanssa. Minä on opittu käsite/konsepti, mielikuvituksen tuote, mikä on virheellisesti tullut otettua tosissaan.

Hiljaseksi vie. Mitä muuta onkaan tullut otettua todesta.

Laita kätesi eteesi kämmenpuoli alaspäin. Sitten käännä kämmen ylöspäin. Toista useampaan kertaan omassa tahdissa. Ole tarkkailijana ja havainnoi, miten tämä tapahtuu.

Onko kyseessä "minä", joka saa käden kääntymään?

Käteni kääntyy kämmen alaspäin, kämmen ylöspäin… se tapahtuu. Missään ei ole ”minää”, joka saisi käden kääntymään.

Onko mitään erillistä päättäjää, jonka ansiosta käsi kääntyy?

Ei ole erillistä päättäjää.

Havainnoi kaikkien aistien kautta.
Löytyykö päättäjää tai aikaansaajaa ja tarvitaanko sellaista?
Katso, mikä saa käden kääntymään ja kerro kokemisesta käsin.

En löydä aistien kautta päättäjää tai aikaansaajaa, eikä sellaista tarvita käden kääntymiseen tai muuhunkaan ilmenevään. Ilmenevä impulssi saa käden kääntymään.


Kiitos hurjasti ohjauksesta, Mila. Kaunista päivää. :)

Heissan!

Löytyykö minä, kokija, päättäjä, tekijä, omistaja, erillinen persoona....

Tuoksuista, mauista, äänistä, tunteista, näkyvästä kuvasta?

Aistiminen tapahtuu, siihen ei tarvita erillistä persoonaa, minää, kokijaa, päättäjää, tekijää eikä omistajaa.

Jos se löytyy pelkästään ajatuksena, niin onko sillä mitään tekemistä minkään elämän kokemisen suhteen?

Ajatus ilmenee, tulee ja menee, eikä sillä sellaisenaan ole mitään tekemistä elämän kokemisen suhteen.

Minä koen edelleen tunteissani, tunnen että olen olemassa. Mitä voimakkaampi tunne on ollut, sitä enemmän olen luullut olevani elossa!

Hienoa. Sana minä on siis myös tunne.
Katoaako olemassaolo jos minä poistetaan?

Olemassaolo ei ole riippuvainen minusta. Se ei katoa jos minä poistetaan.

Onko olemassaolo riippuvainen ajatuksesta minä?

Olemassaolo ei ole riippuvainen ajatuksesta minä.

Miten minä saa olemassaolon aikaan?

Minä ei saa olemassaoloa aikaan. Olemassaolo ilmenee.

Lakkaako tunteet tai olemassaolo, jos minä katoaa?

Ei lakkaa ei. Jos minä katoaa, tunteet ja olemassaolo eivät lakkaa.

Mutta kun totuus on paljastunut, ei uskomiseen voi enää palata vaikka haluaisikin.
Joulupukki hahmona jatkaa rooliaan, mutta ei ole enää epäilystäkään sen suhteen, etteikö kyseessä olisi fiktiivinen keksitty hahmo.

Samoin on minän kanssa. Minä on opittu käsite/konsepti, mielikuvituksen tuote, mikä on virheellisesti tullut otettua tosissaan.

Hiljaseksi vie. Mitä muuta onkaan tullut otettua todesta.

Laita kätesi eteesi kämmenpuoli alaspäin. Sitten käännä kämmen ylöspäin. Toista useampaan kertaan omassa tahdissa. Ole tarkkailijana ja havainnoi, miten tämä tapahtuu.

Onko kyseessä "minä", joka saa käden kääntymään?

Käteni kääntyy kämmen alaspäin, kämmen ylöspäin… se tapahtuu. Missään ei ole ”minää”, joka saisi käden kääntymään.

Onko mitään erillistä päättäjää, jonka ansiosta käsi kääntyy?

Ei ole erillistä päättäjää.

Havainnoi kaikkien aistien kautta.
Löytyykö päättäjää tai aikaansaajaa ja tarvitaanko sellaista?
Katso, mikä saa käden kääntymään ja kerro kokemisesta käsin.

En löydä aistien kautta päättäjää tai aikaansaajaa, eikä sellaista tarvita käden kääntymiseen tai muuhunkaan ilmenevään. Ilmenevä impulssi saa käden kääntymään.


Kiitos hurjasti ohjauksesta, Mila. Kaunista päivää. :)

Tervehdys ja nyt alkaa hienosti löytymään todellinen havaitseminen :)

Jatketaan harjoituksia, että asia tulee täysin selkeäksi. Kurkistetaan hieman kehon ilmenemiseen.
Samaistuminen ajatteluun, kehoon ja tunteisiin ovat voimakkaimmat minä-konseptin ylläpitäjät.

Todellisessa havainnossa kaikki näkemällä havaittu muodostuu väreistä.
Näin ollen visuaalisesti myös keho on värejä. Erillisyys näyttäytyy, kun värivaihteluista erotetaan alueita ->muotoja, joille on annettu oma nimilappu. Keho on nimilappu ihmiseksi nimetylle väreistä erottuvalle muodolle. Katsotaan nyt, miten erillinen se on.

Mene sängylle makuulle ja sulje silmäsi. Älä liiku lainkaan vaan havainnoi pelkästään tuntemuksia.
Tarkkaile mistä suorasta havainnosta käsite keho syntyy sillä hetkellä.

Havainnoi mistä tiedät, että keho ilmenee?
Mitkä aistimukset osoittavat sen ilmentymisen?
Pystytkö tuntemaan tarkan rajan jossa keho loppuu ja sänky alkaa?
Onko niiden välissä jokin raja tai välimatka, mikä tekee niistä erilliset?
Pystytkö sanomaan missä iho loppuu ja ilma alkaa?
Pystytkö havaitsemaan minkä pituinen keho on?
Pystytkö havainnoimaan minkä painoninen keho on?

Onko keholla omistaja?

Tarkkaile hengitystä.
Onko hengityksellä aikaansaaja vai tapahtuuko se itsestään?
Sydän lyö. Tarvitseeko jonkun pitää huolta, että se lyö vai tapahtuuko se itsestään?

Jatketaan tästä :)

Hei, ja kiitos tehtävistä :)

Todellisessa havainnossa kaikki näkemällä havaittu muodostuu väreistä.

Katsoesani ympärilleni näin vain värejä. Kun liutin katsettani en havainnut erillisiä esineitä, puita, taloja, vaan havaitsin vierekkäisiä, päällekkäisiä, eri tasoilla olevia värejä, liu´uin väristä toiseen. Olipa herättävä kokemus :)

Mene sängylle makuulle ja sulje silmäsi. Älä liiku lainkaan vaan havainnoi pelkästään tuntemuksia.
Tarkkaile mistä suorasta havainnosta käsite keho syntyy sillä hetkellä.

Havainnoi mistä tiedät, että keho ilmenee?

Tunnen hengitysilman virran nenässäni. Kuulen hengityksen äänen.

Mitkä aistimukset osoittavat sen ilmentymisen?

tunto ja kuulo

Pystytkö tuntemaan tarkan rajan jossa keho loppuu ja sänky alkaa?

En pysty.

Onko niiden välissä jokin raja tai välimatka, mikä tekee niistä erilliset?

Ei ole rajaa eikä välimatkaa, ne eivät ole erilliset.

Pystytkö sanomaan missä iho loppuu ja ilma alkaa?

En pysty.

Pystytkö havaitsemaan minkä pituinen keho on?

En pysty.

Pystytkö havainnoimaan minkä painoninen keho on?

En pysty.

Onko keholla omistaja?

Ei ole.

Tarkkaile hengitystä.
Onko hengityksellä aikaansaaja vai tapahtuuko se itsestään?

Ei ole aikaansaajaa. Hengitys tapahtuu itsestään.

Sydän lyö. Tarvitseeko jonkun pitää huolta, että se lyö vai tapahtuuko se itsestään?

Ei tarvitse kenenkään pitää huolta, se tapahtuu itsestään.

Kiitos hauskoista tehtävistä :)

Hyvää kesäiltaa!

Tervehdys,

Kuvaile hieman omin sanoin onko jokin muuttunut siitä, kun aloitimme keskustelun.
Jos on niin mikä ja miten?

Kun vastaat kysymyksiin niin kerro myös hieman miten koet tilannetta. Tunnetiloja ja millä tavoin havainto ilmenee.
Siten näen missä menet :)

Kerro ensin vähän tämän hetken tilanteesta ja jatketaan siitä. Kerro myös mikä mahdollisesti on epäselvää tai aiheuttaako jokin ristiriitaa.

<3

Tervehdys!

Kuvaile hieman omin sanoin onko jokin muuttunut siitä, kun aloitimme keskustelun.
Jos on niin mikä ja miten?

Aloittaessamme tämän keskustelun olin hämmentynyt ja koin olevani eksyksissä. Jokin minussa ohjasi muutosta kohti. En koe tehneeni valintaa, tämä ilmeni, tapahtui.
Luottamukseni on vahvistunut, laskeutunut päästä sydämeen, tullut eläväksi; kaikki elämässä vain ilmenee, minun ei tarvitse ”olla puikoissa”, valitsemassa, päättämässä, suunnittelemassa, tietämässä tms. Tunnen helpotuksen, saan vain olla ja ihmetellä, tarkkailla mitä ilmenee.

Katsominen on avautunut. Konsepti teoriassa on minulle (melko) tuttu menneisyyteni kokemuksista; mm. pitkä TM-meditaatiotausta ja eri uskontojen ja opetusten tutkiminen ja harjoittaminen.

Elämäni ehtoopuolella olevana koen, että tämä katsomisprosessi on ’tyhjentänyt’ (-> tyhjentää) vuosikymmenten tarinat, opetukset, ismit, uskomukset tms., siirtämällä ne yhteen ja samaan roskakoriin - olen etsinyt ja totean, en löytänyt etsimääni mistään tutkimusteni kohteista.

Oikeasti, mitä on tapahtunut? Nyt minun ei tarvitse siirtää mitään roskakoriin - Jumalan kiitos! :) Nyt voin palata tutkimaan ja käyttämään mitä tahansa menneisyyden opetusta tai kokemusta niin halutessani. Enää ei ole tarvetta samaistua, kiinnittyä mihinkään opetukseen, teoriaan tai yhteisöön ts. ajatteluun, tunteisiin tai kehoihin. Huoh!

Kerro ensin vähän tämän hetken tilanteesta ja jatketaan siitä. Kerro myös mikä mahdollisesti on epäselvää tai aiheuttaako jokin ristiriitaa.

Kerroin 4. ohjauskerrassa tilanteestani, jossa olin lähtiessäni tähän ohjaukseen. Koin voimakasta ristiriitaa kun huomasin tulleeni siihen pisteeseen itseni kanssa, että en voinut täysin yhtyä hengellisen yhteisön, jonka vaikutuspiiriin kuulun, julistamiin periaatteisiin ja toimintatapoihin.

Mielenkiintoista on ollut nyt herätä huomaamaan itsessäni tuo sama oikeassa olemisen tarve, joka oli lapsuuden elinympäristöni hengellisyydessä. Hah! Olen pitänyt itseäni avoimena ja avarakatseisena, mottoni on ollut ”kaikki tiet vievät Roomaan”! Elämä on kuljettanut etsijää, minua paikasta toiseen, ja eiköhän vain jälkikäteen katsottuna, kaikissa eri ryhmissä, ihminen, minä on halunnut olla erityinen ja uskotella itselleen, että tässä on totuus ja sillä uskottelulla olen nostanut itseni muiden yläpuolelle ja estänyt todellisen kohtaamisen ja yhteyden. Kunnes, sisäinen ristiriita on käynyt sietämättömäksi ja ajanut eteenpäin… etsi, etsi, mutta älä löydä.

Huomaan, että pelko, jota tämän prosessin alussa tunsin liittyen yhteisöstä irtaantumiseen, on kadonnut. Nyt minua ei huoleta mitä tapahtuu, mitä kerron itselleni tapahtuneen, miten sen teen, mitä sitten tapahtuu tms. Mitään draamaa en enää tarvitse, niinpä sitä ei synny. :) Tunnen rauhan ja luottamuksen tunteen eikä minun ole tarvetta suunnitella mitään etukäteen. Se mikä ilmenee, se ilmenee itsestään.

Prosessin alussa olin totaalisen väsynyt monisanaisuuteeni ja hyvästä syystä. Olin monen kuukauden ajan tahkonnut menneisyyteni tarinaa monisanaisesti sekä kirjoittaen että puhuen ja tunsin, että se tie oli kuljettu todellakin loppuun. Olin väsynyt monisanaisuuteen, selittelyyn ja todisteluun. Huoh ;) Nyt tuntuu hyvälle jättää analysointi ja selitykset, niitä en enää tarvitse.

Olen jonkin aikaa sairastellut ja muutama päivä sitten sain diagnoosin ja lääkityksen. Tilanne on uusi kohdattavakseni, koska olen ollut aina perusterve. Olen tarkkaillut ja havainnut itsessäni ja läheisissäni erilaisia reaktiota sairastumiseen ja sairauteen. Havaitsen itsessäni, että katsomisprosessi on vaikuttanut suhtautumiseeni; havainnoin kehossani ilmeneviä erilaisia tuntemuksia, levon tarvetta sekä tunteita ja ajatuksia - huomaan suhtautuvani tilanteeseeni enimmäkseen hyväksyen. Kun havaitsen ajattelevani sairautta, pysähdyn ja panen merkille ajatuksen ja toisen ajatuksen… ne tulevat ja menevät, en yritä poistaa niitä, ne poistuvat itsestään. Kiinnitän huomiota siihen, mitä ja miten sairaudestani puhun, mitä sanoja käytän. Kun huolen tunne ilmenee, esim. lääkitykseen liittyen, en ohita tunnetta vaan kuuntelen sitä, miten se ilmenee kehossa jne. tunnen tunnetta ja huomaan sen hävinneen.

Sairauden sanotaan olevan perinnöllinen ja sama sairaus on ollut myös äidilläni. Olen ottanut selvää miten voin itse vaikuttaa sairauteni lievittymiseen, jopa parantumiseen. En koe painetta (enää) etsiä syytä itsestäni tai ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin sairauden parantamiseksi. Luotan, että tietoisuus ohjaa juuri siihen toimintaan mikä milloinkin on tarkoituksenmukaista.

Nyt saattoi karata tarinan kerrontaan. :)

Kiitos paljon!

Hei ja hienoa :)

Vaikuttaa siltä, että erillisyyden ydin "minä" on nähty sellaisena mikä se on. Sanana, uskottuna käsitteenä.
Se on ensimmäinen askel ja meillä on paljon uskottuja käsitteitä ja ajatusmalleja, jotka lähtevät yleensä purkautumaan tämän jälkeen. Jatka katsomista ja tarinan erottelemista edelleen.

Laitan tähän vielä loppukysymykset, joiden avulla näet itse onko asia täysin selkeä. Älä välitä vaikka olisit jo vastannut aiemmin johonkin. Kerro tämänhetkisestä kokemisesta käsin. Tunne miten on ja kuvaile. Jos on jotain, mikä tuntuu vielä epäselvältä niin kysy ihmeessä.

1) Onko olemassa erillinen olento/persoona “minä, itse”, millään tavoin havaittavissa tai missään muodossa? Onko sellaista koskaan ollut?

2) Selitä mahdollisimman tarkasti, mikä on erillisen minän illuusio. Milloin se alkaa ja kuinka se toimii oman kokemuksesi mukaan. Kuvaile se täysin, kuten näet sen nyt.

3) Miltä tuntuu nähdä tämä nyt? Mikä on eritavoin verrattuna siihen, kun aloitit tämän keskusteluketjun?

4) Mikä oli se seikka keskustelun aikana, joka tönäisi ja sai sinut katsomaan?

5) Kuvaile päätöksen tekoa, aikomusta, vapaata tahtoa, valintaa ja hallintaa. Mikä saa asiat tapahtumaan? Miten se toimii? Mistä sinä olet vastuussa?
Anna esimerkkejä suoraan kokemuksestasi.

6) Onko jotain muuta mainittavaa?

Hei, ja kiitos inspiroivista kysymyksistä :

1) Onko olemassa erillinen olento/persoona “minä, itse”, millään tavoin havaittavissa tai missään muodossa? Onko sellaista koskaan ollut?

Huomasin hymähtäväni ääneen kysymyksen luettuani. :) Moniin käsityksiin, uskomuksiin ja yrityksiin selittää ”minän” olemassaoloa olen törmännyt. Mikään niistä ei ole tuntunut sisimmässäni loppuun saakka todelta, ei ole resonoinut intuitiivisen tietoni kanssa. Niin, miten epätosi voisi koskaan tuntuakaan oikeasti todelta? Olen metsästänyt ”minää” vimmatusti, syyttänyt sitä epäonnistumisistani ja yrittänyt paeta, torjua ja olla huomaamatta ”kiusankappaletta”.

Wow! On mieletön tunne herätä kokemukseen että ”minää”, itseä”, jota myös egoksi kutsutaan, ei ole olemassa eikä ole koskaan ollutkaan. Sanat ”totuus tekee teidät vapaiksi” ovat tulleet kokemuksellisesti tosiksi. :)

2) Selitä mahdollisimman tarkasti, mikä on erillisen minän illuusio. Milloin se alkaa ja kuinka se toimii oman kokemuksesi mukaan. Kuvaile se täysin, kuten näet sen nyt.

Kun vauva syntyy, hän ei koe erillisyyttä. Vauva on äitinsä kanssa ”yhtä” kunnes hänelle alkaa kehittyä ”minätietoisuus”. Noin vuoden ikäisenä lapsi alkaa matkia sanoja ja hänelle selitetään: ”tämä tässä on kissa, tuoli, lamppu, isä, äiti” jne. Näin hän oppii erittelemään ja nimeämään ympäristöään. Hänelle opetetaan sanat ”minä” ja ”sinä” - hän oppii erottamaan itsensä muista, itseään ympäröivistä ihmisistä ja esineistä. Hän oppii myös esimerkin ja tunnelmien kautta erilaisia tapoja vaikuttaa, käyttää valtaa esim. sanattomasti, käyttämällä ilmeitä ja ääntä. Lapsella ei luonnollisestikaan ole mahdollisuuksia kyseenalaistaa saamaansa opetusta millään tavalla, ja näin viattomasti ”minä” on saanut vahvan kasvupohjan ennen murrosikää. Tuolloin nuori alkaa vertailla omia kotoa saamiaan oppeja ja tietoja koulusta, kavereiltaan ja mediasta saamiinsa tietoihin. Hän alkaa kyseenalaistaa vanhempiaan ja usein myös kapinoida heitä vastaan. Vanhemmilta esimerkin avulla saadut arvot, asenteet, merkitykset, käsitykset jne. joutuvat tarkasteltaviksi ja usein kriisit ovat merkki nuoren sisäisestä ristiriidasta ja yrityksestä löytää ”totuus”.
Myöhemmin eri ympäristöt, oppilaitokset, uudet kaverit, työpaikat, harrastukset, uskonnolliset yhteisöt, media ym. tarjoavat jatkuvasti lisää tietoa, arvioita, arvoja, käsityksiä, määritelmiä.
Lapsen viattoman ”ytimen” ympärille on kuin huomaamatta muodostunut ”minä, persoona, ego”, joka muodostuu omista tuntemuksista, aistihavainnoista, reaktioista ja henkilön ulkopuolelta omaksutuista mielipiteistä, käsityksistä ja tulkinnoista, säännöistä, uskomuksista ja sanallisesti ja sanattomasti saadusta informaatiosta. Kaiken tuon henkilö on alkanut uskoa totuutena ja ominut itselleen, samaistuen siihen henkilökohtaisesti.
Ristiriita sisäisen tiedon ja ulkoiseen samaistumisen välillä on ilmeinen kaikkialla maailmassa. Meille on opetettu ja me olemme hyvin oppineet erillisyyden läksyn ja kärsimme siitä, kuka hillittömästi yrittäen paeta ja torjua kysymyksen kuka etsien vastausta joka puolelta.

Itselleni minän illuusio on ollut polttava kysymys lapsuudesta lähtien. Tästä hetkestä katsoen olen ollut lähes koko ikäni etsijä = suuri kysymysmerkki elämän edessä! Monen monta kipeää eksistentiaalista kriisiä olen kokenut matkallani. Tässä hetkessä tunnen kiitollisuutta siitä, että tietoisuus, joka on kokenut kauttani, on ohjannut minua - nyt tähän katsomisprosessiin :) kuin ihmeen kautta <3

3) Miltä tuntuu nähdä tämä nyt? Mikä on eritavoin verrattuna siihen, kun aloitit tämän keskusteluketjun?

Aloittaessani tämän keskusteluketjun olin syvällä katsomassa itsessäni perusperheeltäni oppimaani uskomusta ”olen parempi kuin muut, olen erityinen”. Vanhempani olivat raamatullisia kristittyjä eli uskovaisia.

Katsomisprosessin myötä tiedostamattomana uinunut em. uskomukseni paljastui siksi mitä se on, harhaiseksi ajatukseksi, sanoiksi, määritelmäksi, jonka olin lapsuudessani sanattomasti esimerkin kautta oppinut lähinnä äidiltäni. Sanallisessa muodossa kuulin sen hengellisessä opetuksessa ”vain me menemme taivaaseen…”.

Voi miten katala uskomus. Olen havainnut sen vaikuttavan ei ainoastaan henkisissä ja hengellisissä piireissä ja ihmisissä, vaan myös täysin maallistuneissa ihmisissä.
En nähnyt sitä itsessäni ennen kuin näin. :) Siispä jokainen voi havahtua näkemään.

No, mitä edellisestä katsomisesta on seurannut?
Olen muutaman kerran näiden parin viikon aikana kokenut ennen kokematonta syvää levollisuutta ja rauhaa, ja siitä rauhasta on noussut sanoin kuvaamaton rakkaus, joka on vain ollut. Yritän kuvata kokemusta; se on kuin ”OLEN rakkaus ja samaan rakkauteen sisältyvät kaikki ihmiset, eläimet, kasvit, aivan kaikki mitä on”. Ei ole rajoja, ei erillisyyttä, kaikki on samaa rakkautta.

Nämä kokemukset pudottivat pois ”minän harhan”, uskon erillisyyteen, erityisyyteen tai paremmuuteen / huonommuuteen minkään suhteen. Samalla katosi pelko siitä, miten kerron tästä kokemuksestani ja muutoksesta läheisilleni tai onko minun ylipäätään kerrottava ja milloin. Luotan nyt, että kaikki tapahtuu itsestään, ilman että huolehdin tai yritän jotenkin vaikuttaa asioihin.

Lyhyesti: mikään ei ole muuttunut ja kaikki on muuttunut. Ihmeellistä. Tunnen, että etsittävää ei ole.

4) Mikä oli se seikka keskustelun aikana, joka tönäisi ja sai sinut katsomaan?

Tähän en löytänyt yksittäistä seikkaa. Prosessi eteni ohjauksessasi ja aistin kysymystesi osuvan juuri oikeisiin kohteisiin. Luottamus syntyi heti alusta ja koin vaivattomaksi jatkaa kohti seuraavaa haastetta ja odotin malttamattomana seuraavia kysymyksiä. Ihana prosessi <3

5) Kuvaile päätöksen tekoa, aikomusta, vapaata tahtoa, valintaa ja hallintaa. Mikä saa asiat tapahtumaan? Miten se toimii? Mistä sinä olet vastuussa?
Anna esimerkkejä suoraan kokemuksestasi.

Minusta tuntuu helpottavalta; ”minun” ei ole tarpeen ajatella ja tehdä päätöksiä, ei kuulostella ja asetella aikomuksia, ihmetellä vapaata tahtoa, yrittää tehdä oikeaa valinta väärän sijaan eikä millään tavalla hallita elämää, omaa eikä muiden. Aaaaaah, mikä helpotus :)

Läsnäolevassa hetkessä aistin, koen tunteen, tunnistan ajatusimpulssin ja huomaan asioiden vain tapahtuvan ilman ponnistelujani. Tietoisuus kokee minun kauttani, saa asiat tapahtumaan. Kun olen läsnä ja hereillä, havaitsen tietoisuuteni viestit ja toimin viattomasti niiden opastamana. Olen vastuussa hiljaisuuden vaalimisesta, kaiken ilmenevän katsomisesta ja erottamisesta mikä ei ole totta. Kaikki vain tapahtuu, ilman ”minun” sekaantumista mihinkään. Koska ”minä” on nähty todettu ”ei miksikään”, se ei voi enää sekaantua. :)

Anna esimerkkejä suoraan kokemuksestasi.
Siivoaminen ei ole lempipuuhaani. Muutaman kerran olen havainnut (yllätyksekseni) alkavani imuroimaan ilman sisäistä keskustelua siitä, olisiko se tehtävä tänään vai jättäisinkö sen huomiseen :) Saman yllättävän toimeen tarttumisen olen havainnut rästissä olevien hoitamattomien tapaamisten suhteen. Ajatusimpulssi on noussut ja samantien olen jo hoitamassa asiaa.

6) Onko jotain muuta mainittavaa?

Tunnen löytäneeni vastauksen polttavimpaan kysymykseeni. Tunnen, että mitään pelättävää ei todellakaan ole, eikä ole koskaan ollutkaan.

Tunnen suurta kiitollisuutta tästä prosessista ja selkeästä ohjaamisesta, kiitos Mila <3

Hei ja pääosin vaikuttaa selkeältä. Tässä vielä pari kohtaa poimittuna ja niihin liittyvät kysymykset:

””Havainnoi mistä tiedät, että keho ilmenee?”
Tunnen hengitysilman virran nenässäni. Kuulen hengityksen äänen.”

Mitkä aistimukset osoittavat sen ilmentymisen?
tunto ja kuulo.

Todellisesta havainnoinnista katsottuna mikä keho on?

”Tietoisuus kokee minun kauttani, saa asiat tapahtumaan. Kun olen läsnä ja hereillä, havaitsen tietoisuuteni viestit ja toimin viattomasti niiden opastamana. Olen vastuussa hiljaisuuden vaalimisesta, kaiken ilmenevän katsomisesta ja erottamisesta mikä ei ole totta.”

Mikä on tietoisuus? Suora havainto vai käsite?
Kenen kautta tietoisuus kokee?
Kuka on läsnä ja hereillä?
Kuka on vastuussa hiljaisuuden vaalimisesta, kaiken ilmenevän katsomisesta ja erottamisesta?

Katso vielä nämä. Varmistetaan, että erottelukyky on selkeä.

Hei ja kiitos tarkentavista kysymyksistä :)

Todellisesta havainnoinnista katsottuna mikä keho on?

Keho on havaittu, suora havainto.

Mikä on tietoisuus? Suora havainto vai käsite?
Kenen kautta tietoisuus kokee?
Kuka on läsnä ja hereillä?
Kuka on vastuussa hiljaisuuden vaalimisesta, kaiken ilmenevän katsomisesta ja erottamisesta?

Tietoisuus on käsite. Tietoisuus kokee itsensä kautta, on läsnä ja hereillä ja on vastuussa kaikesta ilmenevästä.

Sain eilen kokemuksen sumuisesta olosta. Olin ristiriitaisessa kohtaamistilanteessa mukana ja tilanteen jälkeen katsoessani yllä olevia kysymyksiä, en kyennyt kertakaikkiaan tajuamaan niistä yhtikäs mitään. Olin täysin sotkeutunut ristiriitatilanteen ympärillä velloviin ajatuksiin ja tunteisiin. Vihdoin sain impulssin pysähtyä -> istuuduin ja suljin silmäni. Kuuntelin hengitystäni, havainnoin hengityksen aiheuttamia tuntemuksia kehossani ja aloin huomata tunteiden rauhoittuvan. Ajatukset alkoivat rauhoittua kun en yrittänyt kieltäää niitä, havainnoin ja annoin niiden tulla ja mennä. Nimesin myös ajatusten sisältöjä: ”kiukun ajatus, loukkaantumisen ajatus, huolen ajatus, sovinnon ajatus”. Pikkuhiljaa ajatukset ja tunteet rauhoittuivat ja tunsin levollisuuden, olin hiljaisuudessa.

Kiitos paljon <3

Hei ja kiitos vastauksistasi :)

Haluan vielä tarkistaa, että asia on sinulle täysin selkeä.

i ja kiitos tarkentavista kysymyksistä :)

Todellisesta havainnoinnista katsottuna mikä keho on?
Keho on havaittu, suora havainto.

Kuvaile mitkä aistimukset saavat aikaan kehoksi nimetyn ilmentymän?
Eli mistä aistihavainnoista keho muodostuu?

Sain eilen kokemuksen sumuisesta olosta. Olin ristiriitaisessa kohtaamistilanteessa mukana ja tilanteen jälkeen katsoessani yllä olevia kysymyksiä, en kyennyt kertakaikkiaan tajuamaan niistä yhtikäs mitään. Olin täysin sotkeutunut ristiriitatilanteen ympärillä velloviin ajatuksiin ja tunteisiin. Vihdoin sain impulssin pysähtyä -> istuuduin ja suljin silmäni. Kuuntelin hengitystäni, havainnoin hengityksen aiheuttamia tuntemuksia kehossani ja aloin huomata tunteiden rauhoittuvan. Ajatukset alkoivat rauhoittua kun en yrittänyt kieltäää niitä, havainnoin ja annoin niiden tulla ja mennä. Nimesin myös ajatusten sisältöjä: ”kiukun ajatus, loukkaantumisen ajatus, huolen ajatus, sovinnon ajatus”. Pikkuhiljaa ajatukset ja tunteet rauhoittuivat ja tunsin levollisuuden, olin hiljaisuudessa.

Katso tarkasti mikä saa tunteen ristiriitaisesta tilanteesta aikaiseksi.
Tarkista missä on se, joka kokee ja määrittää sen sellaiseksi.
Mikä sen määrittää? Mistä määrittäminen muodostuu?
Jos minä on käsite, onko silloin muita?

Mistä muodostuu tulkinta, ettei jokin ole tai mene kuten toivoisin?
Katso näitä suorasta kokemisesta tarkasti ilman, että lähdet tapahtumakertomuksen perään.
Havainnoi, mikä sai tulkinnan aikaiseksi.

Onko etsintä vielä käynnissä?
Puuttuuko jotain tai onko jotain henkisiä tarpeita jäljellä?

Koitetaan löytää reitti, että se aukenee sinulle myös syvälle kokemiseksi <3

Hei jälleen ja pahoittelut että olen myöhässä, halusin viipyä kysymysten äärellä.

Kuvaile mitkä aistimukset saavat aikaan kehoksi nimetyn ilmentymän?
Eli mistä aistihavainnoista keho muodostuu?

näkeminen (väri, muoto), kuuleminen (hengityksen ääni), tunteminen (kipu), haistaminen (vauvan tuoksu), maistaminen (makea), nimeäminen (ajatus ”keho”)

Sain eilen kokemuksen sumuisesta olosta. Olin ristiriitaisessa kohtaamistilanteessa mukana ja tilanteen jälkeen katsoessani yllä olevia kysymyksiä, en kyennyt kertakaikkiaan tajuamaan niistä yhtikäs mitään. Olin täysin sotkeutunut ristiriitatilanteen ympärillä velloviin ajatuksiin ja tunteisiin. Vihdoin sain impulssin pysähtyä -> istuuduin ja suljin silmäni. Kuuntelin hengitystäni, havainnoin hengityksen aiheuttamia tuntemuksia kehossani ja aloin huomata tunteiden rauhoittuvan. Ajatukset alkoivat rauhoittua kun en yrittänyt kieltäää niitä, havainnoin ja annoin niiden tulla ja mennä. Nimesin myös ajatusten sisältöjä: ”kiukun ajatus, loukkaantumisen ajatus, huolen ajatus, sovinnon ajatus”. Pikkuhiljaa ajatukset ja tunteet rauhoittuivat ja tunsin levollisuuden, olin hiljaisuudessa.

Katso tarkasti mikä saa tunteen ristiriitaisesta tilanteesta aikaiseksi.

Mielen tekemä tulkinta tilanteessa ilmenevistä ajatuksista saa aikaan tunteen. Tulkinta liittyy menneisyyden muistoihin, tarinaan.

Tarkista missä on se, joka kokee ja määrittää sen sellaiseksi.

Kokija ja määrittäjä on mielessä.

Mikä sen määrittää? Mistä määrittäminen muodostuu?

Mieli määrittää. Määrittäminen muodostuu muistoista, mielikuvista, tarinasta.

Jos minä on käsite, onko silloin muita?

Ei ole muita. Ei ole koskaan ollutkaan :) Heureka!

Mistä muodostuu tulkinta, ettei jokin ole tai mene kuten toivoisin?

Tulkinta muodostuu ajatusten ja tunteiden ristiriidasta.

Katso näitä suorasta kokemisesta tarkasti ilman, että lähdet tapahtumakertomuksen perään.
Havainnoi, mikä sai tulkinnan aikaiseksi.

Tilanteessa ilmenneet ajatukset ja niistä seuranneet tunteet -> mieli teki tulkinnan.

Onko etsintä vielä käynnissä?

Hetkittäin koen ettei ole erillistä kokijaa. Syyllinen ei ole enää ulkopuolella - tai ainakin tunnistan kun niin meinaa olla.

Puuttuuko jotain tai onko jotain henkisiä tarpeita jäljellä?

Puuttuu riittävää sisäisen rauhoittumisen aikaa, tilanteeni on kuitenkin muuttumassa aivan pian.
Henkiset tarpeet ovat loputkin pudonneet tai putoamassa pois. Mikä loistava kysymys!

Kiitos ohjauksesta.
Kaunista kesäpäivää <3

Hei ja pahoitteluni, että vastaus on kestänyt.

Tarkistetaan vielä hieman vastauksiasi.

Kuvaile mitkä aistimukset saavat aikaan kehoksi nimetyn ilmentymän?
Eli mistä aistihavainnoista keho muodostuu?

näkeminen (väri, muoto), kuuleminen (hengityksen ääni), tunteminen (kipu), haistaminen (vauvan tuoksu), maistaminen (makea), nimeäminen (ajatus ”keho”)

Kun puhutaan todellisesta havainnosta niin voidaanko KEHO todentaa kuulemalla?

Kaiken tulee viedä kohti "raakaa" suoraa havaintoa eli huomaatko, että "hengityksen ääni" on pelkästään ääni?
Voiko kehon havainnoida haistamalla? Miten?
Voiko kehon havainnoida maistamalla? Miten?

Tässä on vielä epäselvää joten katsotaan siten, että asia tulee selkeäksi.
Sana "keho" on pelkästään sana osoittamassa tunntemusta ja väriä kohden.

Kaikki muut mainitsemasi seikat eivät ole suoria havaintoja vaan käsitteitä ja opittuja merkityksiä.
Suora havainto ei määritä aistittua minkäänlaiseksi tai anna sille mitään selitystä.
Hengitys on vain sana, joka kuvailee tuntemusta, jonka olemme oppineet nimeämään hengitykseksi.
Ääntä kuuluu ja ajattelu yhdistää sen hengityksen ääneksi.

Pistä silmät kiinni ja keskity tuntemuksiin. Tarkkaile hengitystä ja etsi havaintotasolla se ainoa asia, minkä voit varmasti sanoa sen suhteen. Tuntemus tapahtuu ja olemme alkaneet kutsua sitä hengittämiseksi.
Myös ilmavirran kulkeminen sisään ja ulos muodostuu pelkästään tuntemuksista.

Tarkista missä on se, joka kokee ja määrittää sen sellaiseksi.

Kokija ja määrittäjä on mielessä.

Missä on mieli? Voiko mielen löytää todellisen havainnon kautta?
Voiko mieli määrittää mitään? Missä on määrittäjä?
Älä koita ajatella asiaa selväksi vaan todella etsi.

Mikä sen määrittää? Mistä määrittäminen muodostuu?
Mieli määrittää. Määrittäminen muodostuu muistoista, mielikuvista, tarinasta.

Mieli on sana/ajatus/käsite. Voiko se määrittää jotain?
Miten muisto-ajatus eroaa mielikuva-ajatuksista ja tarina-ajatuksista?
Ajatus, ajatus, ajatus riippumatta missä sen kuvailee olevan. Nyt hetkestä löytyy kaikki se, mikä todellisen havainnon kautta on havaittavissa. Kaikki muu on pelkästään ajatuksia.

Mistä muodostuu tulkinta, ettei jokin ole tai mene kuten toivoisin?

Tulkinta muodostuu ajatusten ja tunteiden ristiriidasta.

Voiko ajatus ja tunne olla ristiriidassa? Missä ristiriita on havaittavissa?
Ajattelua tapahtuu. Tunteita ilmenee.
Onko ajattelulla omistaja, joka voi aiheuttaa ristiriitaa? Voiko ajatus saada aikaan jotain?
Voiko tunne tuntea ristiriitaa vai onko kyseessä vain ajatus, mikä sanoo niin?

Onko etsintä vielä käynnissä?
Hetkittäin koen ettei ole erillistä kokijaa. Syyllinen ei ole enää ulkopuolella - tai ainakin tunnistan kun niin meinaa olla.

Jos syyllinen ei ole ulkopuolella niin onko kuitenkin jossain vielä syyllinen?
Missä on se, mikä voi kokea syyllisyyttä tai syyttömyyttä?
Katso tarkasti nyt sitä, mikä oivaltaa tai tietää asioita. Jossain lymyää vielä se, mikä kokee olevansa oivaltajana, ymmärtäjänä ja aikaansaajana. Jos oivallus ei tule riittävän syväksi eli koetuksi, älyllisesti käsittämällä ei muutu mikään.

Tarkkaile vielä huolellisesti alkupuolella antamieni suorien havaintojen pohjalta, mihin niistä mikäkin ajatus osoittaa.
Kerro miten koet itsesi tällä hetkellä. Ei mitään muistinvaraista vaan pelkästään, mikä tuntuu tunnetasolla olevan elämäsi ohjaksissa ja miten?

Ole tarkkana käsitteiden kanssa, että näet eron. Kaikki mikä kuvaa millainen jokin on tai mistä jokin johtuu tai miten jokin toimii jne. ovat käsitteitä jotka on puettu todellisen havainnon päälle pelkäksi tulkinnaksi. Tulkinta ei ole tosi, raaka suora havainto on. Se mitä ei löydy aistimuksilla on vain tarinaa.

Kerro mitä havaitset ja mikä on vielä epäselvää <3

Hei, ja kiitos jälleen.

Kuvaile mitkä aistimukset saavat aikaan kehoksi nimetyn ilmentymän?
Eli mistä aistihavainnoista keho muodostuu?

Keho ei muodostu aistihavainnoista.

Kun puhutaan todellisesta havainnosta niin voidaanko KEHO todentaa kuulemalla?

Ei voida.

Kaiken tulee viedä kohti "raakaa" suoraa havaintoa eli huomaatko, että "hengityksen ääni" on pelkästään ääni?
Voiko kehon havainnoida haistamalla? Miten?
Voiko kehon havainnoida maistamalla? Miten?

Huomaan, että hengityksen ääni on pelkästään ääni. Kehoa ei voi havainnoida haistamalla eikä maistamalla.

Missä on mieli? Voiko mielen löytää todellisen havainnon kautta?
Voiko mieli määrittää mitään? Missä on määrittäjä?

Mieltä ei voi löytää todellisen havinnon kautta. Se ei voi määrittää mitään. Määrittäjää ei ole.

Mieli on sana/ajatus/käsite. Voiko se määrittää jotain?
Miten muisto-ajatus eroaa mielikuva-ajatuksista ja tarina-ajatuksista?

Mieli, sana/ajatus/käsite ei voi määrittää mitään. Muisto-ajatus ei eroa mitenkään mielikuva-ajatuksista tai tarina-ajatuksista.

Voiko ajatus ja tunne olla ristiriidassa? Missä ristiriita on havaittavissa?

Ristiriita ei ole havaittavissa. Ajatus ja tunne eivät ole ristiriidassa.

Voiko ajatus ja tunne olla ristiriidassa? Missä ristiriita on havaittavissa?
Ajattelua tapahtuu. Tunteita ilmenee.
Onko ajattelulla omistaja, joka voi aiheuttaa ristiriitaa? Voiko ajatus saada aikaan jotain?
Voiko tunne tuntea ristiriitaa vai onko kyseessä vain ajatus, mikä sanoo niin?

Ajattelulla ei ole omistajaa eikä ajatus voi saada aikaan mitään.
Tunne ei voi tuntea ristiriitaa, kyseessä on vain ajatus, mikä sanoo niin.

Jos syyllinen ei ole ulkopuolella niin onko kuitenkin jossain vielä syyllinen?
Missä on se, mikä voi kokea syyllisyyttä tai syyttömyyttä?

Syyllistä ei ole, ei ole koskaan ollutkaan. Ei ole ketään, joka voisi kokea syyllisyyttä tai syyttömyyttä.

Kerro miten koet itsesi tällä hetkellä. Ei mitään muistinvaraista vaan pelkästään, mikä tuntuu tunnetasolla olevan elämäsi ohjaksissa ja miten?

Ohjaksissa ei ole ketään. Kaikki tapahtuu, ilmenee.

Kerro mitä havaitset ja mikä on vielä epäselvää <3

Ei ole epäselvää - elämä ilmenee. Ei ole määrittäjää, tulkitsijaa.

Hei ja pahoittelut näin myöhäisestä vastauksesta. Jostain syystä vastausilmoitus ei saapunutkaan minulle asti.

Kurkistetaan vielä tarkemmin suoria aistihavaintoja.

Kuvaile mitkä aistimukset saavat aikaan kehoksi nimetyn ilmentymän?
Eli mistä aistihavainnoista keho muodostuu?

Keho ei muodostu aistihavainnoista.

Eikö? Etkö pysty havaitsemaan kehoasi tai muiden kehoja aistihavainnoin?
Tarkista tämä.

Todelliset aistihavainnot ovat:
näkeminen
kuuleminen
haistaminen
maistaminen
tunteminen

Näiden päälle rakentuu ajattelu.

Nyt keskity aistimaan mistä keho-käsitys aistihavaintojen kautta muodostuu.

Huomaan, että hengityksen ääni on pelkästään ääni. Kehoa ei voi havainnoida haistamalla eikä maistamalla.

Hengitys on sana, joka osoittaa aistihavaintoa kohden. Hengitystä ei ole, mutta tuntemus sekä ääni ilmenevät.
Huomaa tarkasti nämä erot.
Ajatuksilla/sanoilla joko on löydettävissä oleva suora aistihavainto tai sitten niillä ei ole sitä lainkaan.
Jos aistittavaa kohdetta ei löydy, on kyseessä pelkästään ajatuskonsepti.


Kuvaile nyt mikä "minuus" kokemisesi kautta on tällä hetkellä. Selitä juuri kuten koet sen. Ei miten ajattelet sen olevan, vaan miltä se tuntuu, kun katsot suoraan.


Aurinkoa viikonloppuun <3